Hääuutisia, häätuoteuutuuksia, hääalan tiedotteita
Ray Eden: Amerikan magiaa hääpareille
Hääpalveluosastollemme tuli mukaan Ray Eden, joka lupaa taikuutensa olevan sekoitus mystiikkaa, komediaa, tarinankerrontaa ja rituaalia - tämä erottaa hänet muista taikuuden esittäjistä. Päätimme tutustua tähän mielenkiintoiseen persoonaan ja hänen vieläkin mielenkiintoisempaan elämäntarinaansa.
Miten kaikki alkoi ja kuinka kauan olet tehnyt taikuutta?
- Aloitin kuudentoista vanhana, joten olen tehnyt taikuutta nyt yli 20 vuotta. Se on pitkä aika ihmiselle, joka on syntynyt 1966 ja on vain 39 vuotta vanha (laske itse)! Aloitin esiintymällä tyypillisissä syntymäpäivä- ja koulun juhlissa. Sitten menin yliopistoon opiskelemaan teologiaa ja aloin liittää taikuutta silloiseen saarnamiehen työhöni.
- Pian valmistuttuani yliopistosta muutin New Yorkiin. Viikon sisällä muutostani Isoon Omenaan, tein ”katutaikuutta” Keskuspuiston eläintarhan portilla. Sain runsaasti ”todellisen elämän” koulutusta kyseisellä kohtaamispaikalla, sillä yleisöni ei ollut paikkaan sidottuja, kuten eläintarhan eläimet häkeissään, vaan saattoivat lähteä koska tahansa. Sitäkin enemmän suorituksestani kertoivat lahjoitukset, joita sain hattuuni shown lopuksi. Onnekseni he jäivät katsomaan minua ja maksoivat siitä.
- Kaduilta siirryin tekemään taikuutta pöydästä toiseen yhdessä Manhattanin 1990-luvun alun huippuravintoloista nimeltä Le Bar Bat sekä toiseen huippuluokan ravintolaan New Jerseyssä, nimeltä Old Mill Inn. Samaan aikaan aloin työskennellä sellaisilla New Yorkin komediaklubeilla, kuin Stand Up New York ja Pips Comedy Club. Vuoden 1998 lopulla toin taikuuteni Suomeen, jossa olen pääasiassa esiintynyt yksityisissä ja yritysten tapahtumissa. Minulla on ollut myös tilaisuus esiintyä joissakin suomalaisissa televisio-ohjelmissa, kuten Älä katso!, Katso pois! ja Mitä ihmettä?
Kirjoitat esseesarjaa otsikolla Minun taikafilosofiani Jokeri lehteen (lehti taikureille). Mikä on sinun filosofiasi taikuudesta?
- Taikuus on taidemuoto, joka on jo luonteeltaan antagonistista, sillä se hyökkää suoraan yleisön logiikantajua ja älyä vastaan. Minusta taikurin onkin pyrittävä luomaan viihdearvoa, joka syrjäyttää taikaefektin. Tavoitteeni ei ole saada yleisöä kysymään ”Kuinka sinä oikein teit sen?!”, vaan saada yleisö mukaan taikuuden tunnelmaan siinä määrin, että he eivät välitä miten se tehdään. Tämä saavutetaan tekemällä taikuudesta muutakin, kuin vain pelkkä ”temppu”, tekemällä siitä emotionaalinen kokemus. Emotionaalinen kokemus voi olla iloa, surua, odotusta tai jopa pelkoa tai inhoa. Toinen tapa saada taikuuteen merkitystä on tehdä siitä elämän vertauskuva. Yleisön on lähdettävä taikaesityksestä tuntien, että heitä on viihdytetty, ei huijattu.
Erään esseesi alaotsikko on Suffer the Little Children. Mitä otsikko tarkoittaa?
- Otsikko toimii luultavasti paremmin englanniksi, kuin suomeksi. Kyseinen lause löytyy Kuningas Jaakon raamatusta (King James Version of the Christian Bible) ja sen on katsottu olevan yksi Jeesuksen lausumista. Sana ”suffer” tarkoitti vanhassa englannissa ”sallia tai antaa”. Nykyenglannissa sana on muuttunut tarkoittamaan fyysistä tai henkistä kärsimystä. Otsikko onkin tarkoitettu provokatiiviseksi sanaleikiksi, sillä taikuus nähdään pääasiassa lasten viihteenä, jonka katsominen, enemmän kuin usein, on kärsimystä. ”Synttäritaikuri” on liian usein alennettu lastenvahdiksi, joka tarjoaa aikuisille puolen tunnin tauon ja suhteellisen rauhallisen hetken nauttia kakkukahvit. Tämän yleisen käsityksen vuoksi olen tehnyt tietoisen valinnan olla esittämättä lastentaikuutta ja keskittyä täysin aikuisten tilaisuuksiin.
- Tämä ei silti tarkoita sitä, etteivätkö lapsetkin voisi nauttia taikuudestani, mutta tavoitteeni on antaa jokaisen aikuisen sydämessä asuvan lapsen kokea jälleen kerran se ihmetyksen tunne, kun elämässä kaikki oli vielä ihmeellistä ja uutta ja joka päivästä löytyi uusia mysteereitä.
Ymmärtääkseni sinulla on jonkin erityinen “rituaalitaika” hääesityksissäsi. Kertoisitko siitä?
- Kuten mainitsin aiemmin, viihdetaikuudella on juurensa uskonnollisessa menneisyydessä. Taikuutta käytettiin henkisten asioiden metaforana uskonnollisissa seremonioissa. Joissain tapauksissa ihmiset ymmärsivät, että heidän näkemänsä ”ihmeet” olivat ainoastaan vertauskuvallisia, toiset eivät tätä ymmärtäneet.
- Päätän hääesitykseni rituaalitaialla, jossa morsian ja sulhanen liittyvät vertauskuvallisesti yhteen. Tämä osa esityksestäni on oma pieni hetkensä, jonka aikana maagisesti julistan nuorenparin ”mieheksi ja vaimoksi” ja toivottaa heille taianomaista yhteiseloa. Show päättyy morsiamen ja sulhasen ollessa jälleen kerran maagisen päivänsä keskipisteinä.
The AmericanMagic of Ray Eden. Onko yrityksesi nimessä jotakin erityistä?
- Itseasiassa on. Huomasin sen itsekin vasta pari vuotta sitten. Se on varmaankin niitä maagisia asioita, jotka ilmaisevat itsensä avian yllättäen. Jos otetaan sanojen ensimmäiset kirjaimet AmericanMagic of Ray Eden, ne muodostavat italiankielisen sanan rakkaus: Amore! Ja rakkaushan on kaikkein taianomaisin tunne, jonka ihminen voi kokea!
Ray Edenin esittelysivu >
Avioliittoja enemmän, avioerojen määrä ennallaan
Tilastokeskuksen väestönmuutostietojen mukaan vuonna 2007 Suomessa solmittiin 29 497 avioliittoa, mikä on 1 261 enemmän kuin edellisenä vuonna. Vuonna 2006 solmittiin 28 236 avioliittoa. 2000-luvulla solmittujen avioliittojen määrä on vaihdellut vuosittain melko voimakkaasti.
Vuonna 2007 ensimmäisen kerran avioituneiden naisten keski-ikä oli 29,9 vuotta ja miesten 32,3 vuotta. Edellisenä vuonna vastaava naisten luku oli 29,7 vuotta ja miesten 32,1.
Vuonna 2007 avioeroon päättyi 13 224 avioliittoa, mikä on 31 vähemmän kuin vuotta aiemmin. Vuonna 2006 avioeroja myönnettiin 13 255. Viime vuosina avioerojen määrä on vaihdellut vuosittain hyvin vähän.
Parisuhteita rekisteröitiin 213 vuonna 2007. Näistä 93 oli mies- ja 120 naisparia. Vuonna 2006 parisuhteita rekisteröitiin 191. Rekisteröityjen parien eroja oli 67. Näistä 22 oli mies- ja 45 naisparien eroja. Vuonna 2006 rekisteröityjen parien eroja oli 30.
Avioliitot ja avioerot 1965-2007:
Lähde: Tilastokeskus
Kaavoihin kangistumatonta häämusiikkia
Impronautit -yhtye tuli mukaan hääpalveluosastollemme omalla esittelysivullaan, jolla he ilmoittavat tekevänsä häämusiikkia ‘nyhjää tyhjästä’ -improvisaatioteatterityylillä. Koska en ollut koskaan kuullut moisesta, oli ihan pakko käydä kysymässä mistä oikein on kyse.
Impronautit-yhtye lupaa hääpareille mittatilausmusiikkia, mitä se tarkoittaa, Riina Heikkinen Impronautit-yhtyeestä?
- Me sävellämme lauluja improvisaation keinoin, eli juuri samassa hetkessä kun ne esitetään. Yleisöltä saamme lauluihin aiheet ja yleensä katsojat myös saavat toivoa musiikkityylit kappaleisiin.
Voisitko kertoa joitain esimerkkejä laulunumeroista?
- Mieleeni on jäänyt hyvin esimerkiksi “Kainalo”- niminen tango, jossa jokainen yhtyeemme laulaja lauloi lauseen kerrallaan. Joskus joudumme mielenkiintoisiin tilanteisiin kun musiikkityyliksi toivotaan vaikkapa heavy-musiikkia tai barokkia, ja keikalla on säestämässä esim. akustinen kitaristi ja haitaristi. Luovuus pääsee kukkimaan kun aiheeksi tulee “Kimin keskeyttäminen Imolassa”, ja laulamme neljä eri näkökulmaa aiheesta, kuten olemme tehneet Radio Suomen ja Ylen Aikaisen radioesiintymisissä.
Olette esiintyneet paljon myös häissä. Pitääkö hääparin osallistua ohjelmaan soittaen ja laulaen sekä stepaten?
- Ei toki. Hääpari saa istua turvallisesti tuoleissaan esityksestä nauttien, jos he niin toivovat. Joskus jos meille ennen esitystä on erikseen vihjattu että morsian on erityisen innokas esiintymään, olemme ottaneet hänet mukaan ohjelmanumeroomme. Voimme vaikkapa haastatella vierailevaa tähteä, tai hän voi aukoa suuta ikäänkuin laulaen “play-backinä”, mutta joku meistä impronauteista laulaakin oikeasti. Vaihtoehtoja on paljon.
Entä jos juhlaväki ehdottaa aiheita lauluihin, pitääkö aihetta ehdottaneen heilua esityksessä itse mukana?
- Me Impronautit hoidamme pääasiallisesti itse laulamisen ja musisoinnin, mutta on semmoistakin joskus tapahtunut että joku yleisöstä on ponkaissut mukaan soittamaan rumpua.
Voitte esiintyä sekä vahvistetusti tai akustisesti. Millainen kokoonpano häissä esiintyy?
-Impronautit voivat esiintyä jopa seitsemän laulajan ja kolmen säestäjän voimin, mutta peruskokoonpano on kolme laulajaa ja kaksi muusikkoa.
Mitä esivalmisteluja esiintymisemme vaatii hääjärjestäjiltä? Pitääkö kasata paljon taustatietoja hääparista?
- Esityksemme sujuu mitä mainiommin ilman mitään ennakkotietoja. Koska esityksemme pohjautuu täysin improvisaatioon, niin kysymme aina yleisöltä tai pyydettäessä vaikka vain hääparilta laulujen aiheet. Etukäteen häävieraat voivat täyttää tietenkin vaikka lapuille hääpariin liittyviä lausahduksia, asioita ja muuta mieleentulevaa. Käytämme niitä sitten esityksessämme. Joskus olemme leikillisesti yrittäneet ratkaista laulaen parin pikku kinaa “kumpi puoli näkkäristä voidellaan” –tyyppisesti.
Missäpäin Suomea esiinnytte?
- Pääosin olemme esiintyneet pääkaupunkiseudulla, mutta kyllähän juna kulkee vaikka Ivaloon.
Miksi suosittelisit häihin improvisoituja lauluja?
- Mikään muu esitys ei voi olla sen räätälöidympi juuri siihen tilaisuuteen kuin samalla hetkellä syntyvä musiikki. Esitys on ainutlaatuisesti tunnelmassa kiinni, kun hääpari ja vieraat itse valitsevat. Improvisaation keinoin syntyvät kappaleet voivat kutitella nauruhermoja tai olla herkisteleviä, joskus syvällisiäkin.
Mikä on oma musiikkitaustasi?
-Itse toimin pop&jazz-laulajana, säveltäjänä ja laulunopettajana, sekä esiinnyn eri kokoonpanoissa. Musiikin parissa siis työskentelen täyspäiväisesti.
Millaista porukkaa ovat muut impronautit?
- Impronautit ovat esiintymisen ammattilaisia. Porukassa on mukana sekä näyttelijöitä ,muusikkoja että laulajia. Opinahjoina ovat olleet esimerkiksi Sibelius-Akatemia, Pop & jazz -konservatorio sekä Teatterikorkeakoulu
Voiko Impronauttien musiikkia tanssia?
- Impronautit tarjoavat (sovitun mittaisen, vaikkapa puolentunnin kestoisen) ohjelmanumeron eikä niinkään tausta- tai tanssimusiikkia. Se sopii hyvin esimerksi ennen tanssiorkesteria, tai heti kahvin jälkeen. Tarvittaessa löytyy myös erillinen “pilebändi” jossa osa Impronauteista esiintyy.
Pellavapuvut valloittavat Amerikkaa
Vaikka pellavasta tehdyt hääpuvut ovat jo toistakymmentä vuotta olleet markkinoilla Euroopassa (varsinkin Espanjassa) sekä Suomessa, kohisee Amerikka ja kansainvälinen häälehdistö niistä vasta nyt.
Syyskuussa 2007 New York Wedding Channel Couture Show’ssa suunnittelija Chris Kole esitteli The Cotton Bride -malliston, joka on ensimmäinen pellavaa ja puuvillaa materiaalinaan käyttävä hääpukumallisto Amerikassa. Kansainvälinen häälehdistö on vastaanottanut haltioissaan ‘täysin uuden, ekologisen ja virkistävästi erilaisen konseptin’. Malliston päämateriaaleina on puuvilla ja/tai pellava ja puvuissa on käytetty paljon brodeerauksia koristeena.
Chris Kole kertoo verkkosivuillaan puuvilla- ja pellavapukujen olevan ‘täysin uusi suunta hääpuvuissa’ ja että pellavapuvut ‘edustavat luontoa ja elämää arvostavien morsianten arvomaailmaa, elämäntapaa, kiinnostuksen kohteita ja prioriteetteja’.
Chris Kolen pellavapukuja on myynnissä ainoastaan Yhdysvalloissa ja Kanadassa, hintojen ollessa alkaen 1800 usd. Pellavamallistoihin pääsee tutustumaan nettisivuilla www.thecottonbride.com
Miesten pukujen valmistus Suomessa loppuu
Turon lopetettua miesten pukujen valmistus Suomessa jo vuosia sitten, on viimeinen aidosti kotimainen miesten pukutehdas Karjalan Puku Oy seuraamassa samoja jälkiä.
Juuri 80-vuotisjuhlansa kynnyksellä Karjalan Puku Oy lopettaa miesten pukujen teollisen valmistuksen Jyväskylässä ja siirtää tuotannon itäiseen Eurooppaan. Samalla loppuu työ 25 hengeltä tuotannosta ja kolmelta toimihenkilöltä.
Irtisanottavat ovat kahta lukuunottamatta naisia. Karjalan Puku tiedotti yhteistoimintalain mukaisten neuvottelujen päättymisestä maanantaina. Tuotanto jatkuu Jyväskylän keskustassa sijaitsevassa tehtaassa syyskuuhun, jolloin viimeistenkin työntekijöiden irtisanomisaika menee umpeen.
Kaarlo Väinö Wahlgrenin Viipurissa perustaman ja Jyväskylässä sodan jälkeen jatkaneen pukutehtaan kotimaan tuotannon tappoi kannattamattomuus.
Sulhasille tunnetuimmat mallistot ovat KC Kaleva Premier ja Kaleva Premier, joita ovat käyttäneet tuhannet ja tuhannet suomalaiset sulhaset, joko omina pukuinaan tai vuokraamoiden kautta.
Lähde: Keskisuomalainen
Onnellisen avioliiton reseptejä
Herkkuja ja hyviä neuvoja
Kate Kerriganin romaani Onnellisen avioliiton reseptejä on mainio yhdistelmä herkullisia ruokaohjeita ja elämänviisautta. Kirjassa polveilee kaksi ajankuvaa ja tarinaa: nykyaika, jossa aviopuolison virheitä katsotaan suurennuslasilla, ja 1930-luvu, jolloin avioero ei ollut ratkaisu epätyydyttävään suhteeseen.
Irlantilainen kirjailija Kate Kerrigan sai idean kirjaansa väsyttyään seuraamaan sinkkuystäviensä tuhoon tuomittuja yrityksiä löytää täydellinen kumppani. Siinä missä sitoutumisen ja avioliiton pitäisi olla yhteiselämän riemukas alku, monille se näytti olevan lähtölaukaus rakkauselämän alamäkeen.
”On muotia luopua avioliitosta, jos siinä ei ole kivaa. Kirjassani on paljon irlantilaista huumoria, verrattomia ruokareseptejä, mutta myös pitkässä avioliitossa elävien naisten ohjeita rakkauden säilyttämiseen”, kertoo Kate Kerrigan.
New Yorkin sinkkuelämään kyllästynyt Tressa menee naimisiin 38-vuotiaana ja järjestää unelmiensa häät. Häähumun laannuttua hänestä sukeutuu hirviö, joka laatii listoja tuoreen aviomiehensä vioista. Tressa on vakuuttunut siitä, että on mennyt naimisiin väärän miehen kanssa, kunnes hän tutustuu isoäitinsä Bernadinen päiväkirjoihin. Bernadine meni naimisiin 1930-luvulla ja nai itseään vanhemman Jamesin eikä todellista nuoruudenrakkauttaan. Lukiessaan isoäitinsä elämästä Tressa oivaltaa monia asioita rakkauden ja avioliiton olemuksesta sekä omasta itsestään.
Kerriganin romaaniin tutustunut parisuhdeterapeutti Kari Kiianmaa toivoisi, että ihmiset näkisivät enemmän vaivaa parisuhteidensa eteen pysyäkseen yhdessä. Kiianmaan mielestä Onnellisen avioliiton reseptejä on loistava tarina parisuhteen onnellisuudesta.
”Kirja antaa uusia ajatuksia parisuhteen arvostamiseen. Onnellisuus ja rakkaus ovat joskus lähempänä kuin tajuammekaan. Kirja auttaa pitämään jalat maassa mutta antaa elämyksiä myös romantiikannälkäisille”, Kiianmaa tiivistää.
Romaanissa on kymmenen perinteistä irlantilaista ruokareseptiä ja kymmenen ohjetta kestävään rakkauteen. Kerriganin oma suosikki on legendaarinen portterikakku, jonka ohje on tässä:
Portterikakku
500 g vehnäjauhoja 1,5 tl ruokasoodaa tai leivinjauhetta 1 tl muskottipähkinää, kanelia ja maustekakkusekoitusta 4 kananmunaa 1 pl tummaa olutta 500 g fariinisokeria 500 g rusinoita ja sulttaanirusinoita 100 g sitruunan- ja appelsiininkuorta 250 g margariinia 100 g hillottuja kirsikoita
Lisää jauhoihin runsas teelusikallinen ruokasoodaa ja teelusikallinen kutakin leivontamaustetta. Riko eri kulhoon neljä kananmunaa ja siirrä syrjään odottamaan. Yhdistä paksupohjaisessa kattilassa seuraavat aineet: pullollinen tummaa olutta, 500 g fariinisokeria, 500 g sekä rusinoita että sulttaanirusinoita, runsas 100 g sitruunan- ja appelsiininkuorta sekä 250 grammaa margariinia. Anna kiehua 5 minuuttia, vähennä lämpöä ja jätä hautumaan vielä kymmeneksi minuutiksi. Lisää runsas 100 g hillottuja kirsikoita viisi minuuttia ennen keittoajan päättymistä. Anna jäähtyä, kunnes seos on hyvin haaleaa. Lisää viilentyneeseen seokseen jauhot ja kananmunat varovasti, jotta taikina ei juoksetu. Kaada se halkaisijaltaan noin 22 senttimetrin levyiseen, leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja paista miedolla lämmöllä 1 ½ - 2 tuntia.
Kate Kerrigan syntyi vuonna 1964 Skotlannissa irlantilaiseen perheeseen. Vuonna 1990 hän muutti Irlantiin perustamaan Tatler-lehteä. Kerrigan on kirjoittanut tietokirjoja, kuten suositun teinityttöjen käsikirjan Boys (1993) ja useita romaaneja omalla nimellään Morag Prunty. Onnellisen avioliiton reseptejä on käännetty 15 kielelle. Kerrigan asuu perheensä kanssa pienessä kalastajakylässä lähellä Dublinia.
Kirjan internetsivut: www.recipes.ie
Lisätiedot: Bazar Kustannus, www.bazarkustannus.fi
Avoparit eroavat aviopareja yleisemmin
Avoliitot purkautuvat useammin kuin avioliitot. Avoeroja tapahtuu vuosittain kaksin - kolminkertainen määrä avioeroihin verrattuna, vaikka naimisissa olevia on moninkertainen määrä avoliittolaisiin nähden. Erityisesti matala koulutus- ja tulotaso lisäävät avoliittojen eroriskiä.
Avoliitoissa elää Suomessa yli puoli miljoonaa ihmistä, avioliitoissa pari miljoonaa. Vuosittain purkautuu 30 000 avoliittoa, avioerojen määrä on ollut jo pitkään 13 000 vuodessa.
Avoliittoja on monentyyppisiä, kertoo tutkimusavustaja Elina Mäenpää Helsingin yliopistosta.
- Osa on enemmän intensiivistä seurustelua muistuttava ryhmä ja osa pitempiaikaisia, ikäänkuin pysyvämpiä vaihtoehtoja avioliitolle.
Avoliitto on usein avioliiton esiaste. Mäenpään tutkimista alle kolmekymppisistä avoliittolaisista meni naimisiin kahdeksan vuoden tutkimusaikana vajaa puolet. Lopuista puolet erosi, ja jäljelle jäänyt ryhmä jatkoi avoliittoa.
Avoliittoihin syntyy jo 40 prosenttia lapsista. Lapsen syntymä saa avoparin usein avioitumaan, mutta useamman lapsen saaminen ei enää saa vakiintunutta avoparia naimisiin.
Avoeroista väitöskirjaa tekevän Elina Mäenpään mukaan avoerojen syyt ovat monentyyppisiä.
- Esimerkiksi jos parilla ei ole yhteisiä lapsia tai mitä vähemmän lapsia on, sitä korkeampi eroriski on. Myös matala koulutus- ja tulotaso, erityisesti miehen matalatuloisuus kasvattivat eroriskiä, kertoo Mäenpää.
Kääntäen avoparin saavat siis pysymään yhdessä korkea koulutus, sosioekonominen asema ja tulotaso. Parit myös pysyvät yhdessä sitä varmemmin, mitä pidempään avoliitto on kestänyt.
Vanhempien esimerkki vaikuttaa
Tilastokeskuksen erikoistutkijan Leena Kartovaaran tutkimuksen mukaan avo- ja avioparien vanhempien erot vaikuttavat parin alttiuteen erota.
- Löyhät perhesiteet näyttävät jossain määrin periytyvän. Jos nuori on kokenut omien vanhempiensa eron, hän todennäköisemmin itsekin eroaa parisuhteestaan.
Eronneet vanhemmat antavat siis mallin lastensa parisuhteen pysyvyyteen. Kartovaaran mukaan avoliitossa elävä lapsiperhe erosi yli kolme kertaa useammin, jos parin molemmat vanhemmat olivat eronneet kuin avopari, jonka molemmat vanhemmat elivät yhdessä.
Omien vanhempien eroaminen näkyy jo parin perhemuodon valinnassa.
- Pareista, joiden kummatkin vanhemmat asui yhdessä, lapsiperheistä avoliittoja oli noin 17 prosenttia. Jos kummankin vanhemmat asuivat erillään, avoliitossa oli noin 33 prosenttia eli kaksinkertainen määrä, kertoo erikoistutkija Leena Kartovaara.
Lähde: YLE Uutiset
Siviilivihkijöiden määrä kasvaa
Siviilivihkimisiä voivat jatkossa toimittaa myös muut kuin virkamiehet. Hallitus esittää avioliittolakia muutettavaksi siten, että maistraatti voi jatkossa antaa luvan siviilivihkimisen toimittamiseen oikeustieteen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneelle.
Syynä muutokseen on, että virkapaikan ja -ajan ulkopuoliset vihkimiset ovat lisääntyneet. Näin siviilivihkimisiä ei voida enää hoitaa pelkästään virkamiesten voimin. Varsinkin Lapissa on yleistynyt viime vuosina ulkomaalaisten matkailijoiden vihkiminen virkapaikan ulkopuolella.
Siviilivihkimisten lisääntynyttä kysyntää yritetään täyttää myös laajentamalla siviilivihkimiseen velvoitettujen virkamiesten joukkoa. Jatkossa vihkimisen voisivat käräjäoikeudessa toimittaa laamannin ja käräjätuomarin ohella myös käräjäviskaali ja notaari. Maistraatissa vihkimisen voisi hoitaa maistraatin päällikön ja henkikirjoittajan lisäksi julkinen notaari.
Lainmuutos vaatii vielä eduskunnan hyväksynnän.
Lähde: YLE Uutiset
Muistosanat: Patricia Potts
Koko eurooppalainen hääala otti surullisena vastaan tiedon Patricia Potts’in kuolemasta vuoden 2007 lopulla. Patricia Potts oli pieni mutta tärkeä osa myös satojen suomalaisten hääparien juhlaa, heidän tietämättään. Hän johti pientä perheyritystä nimeltään E&P Designs, joka valmisti Euroopan hienoimmat sukkanauhat käsityönä, käyttäen materiaaleina mm. Nottinghamin pitsiä ja hänen itse tekemiään sukkanauhoja on Suomessakin myyty satoja.
Patricia Potts taisteli vuosia vaikeaa sairautta vastaan, kuitenkin koko ajan työskennellen ja osallistuen omalla osastollaan BBEH-messuille. Ainoastaan syksyn 2007 messuille hän ei enää osallistunut, vaan kävi ainoastaan hyvästelemässä monikymmenvuotiset yhteistyökumppaninsa ja ystävänsä.
Muistoa kunnioittaen ja tyttärelle voimia toivottaen,
Kimmo Laurila (“That man with a trolley”)
Maailman ensimmäinen vakoilun erikoismuseo on myös suosittu polttarikohde
Keväällä 2008 tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä kun maailman ensimmäinen vakoilun erikoismuseo avasi ovensa yleisölle Tampereella. Vaikka museo on sijainnut jo vuodesta 2003 aivan Tampereen ydinkeskustassa Finlaysonin alueella ja sen kävijämäärät ovat kovassa kasvussa, monet ihmettelevät millaisesta paikasta oikein on kyse.
"Vakoilumuseo esittelee vakoilun menetelmiä ja henkilöitä maailmanlaajuisesti. Vakoilussahan on kyse salaisen tiedon hankkimisesta ja sen hyödyntämisestä ja museon kokoelma sisältää mm. salakuuntelulaitteita, väärennöksiä, salaisia karttoja, pienoiskameroita ja muuta optiikkaa, vakoiluradioita, agenttiaseita sekä salakirjoituslaitteita" kertoo Jaarli Hoikka Vakoilumuseosta. "Lisäksi museossa on esillä kymmenittäin tunnettuja vakoojia ympäri maailmaa henkilöprofiileina. James Bondia tai muita satuhahmoja ei täältä löydy, mutta hänen tosielämän vastineensa, Suomessakin toiminut Sidney Reilly tulee kyllä tutuksi. Museo on viime vuosina panostanut myös paljon interaktiivisuuteen, ja kävijät voivat pelkän katsomisen ja lukemisen lisäksi myös kokeilla erilaisia aktiviteetteja kuten äänenmuunninta, salakuuntelumikrofonia tai vaikkapa yritysvakoojien suosimaa sähköpostin kaappausohjelmaa", Hoikka jatkaa.
Vakoilumuseo on myös kehittänyt ohjelmanumeroita ryhmävieraita varten. Perinteisen opastetun kierroksen lisäksi museossa voi esim. pelata roolipeliä tai viettää polttareita. "Vakoillen Vihille -polttaripaketti on kehitettiin vuonna 2007, ja se on otettu vastaan suurella mielenkiinnolla sekä naisten että miesten keskuudessa. Joinakin päivinä kalenteri on ollut jopa aivan täynnä. Ohjelma kestää reilun tunnin, ja se alkaa perehdytyksellä vakoiluun. Tämän jälkeen vakoojakokelas suorittaa Agenttitestin, ja loppuhuipentumana polttarisankarin on vielä läpäistävä valheenpaljastustesti" selittää Hoikka. "Agenttitestiin kuuluu kahdeksan tiukkaa tehtävää, mm. salasanoman avaamista, näkymättömän musteen käyttöä sekä laser-aseella ampumista. Jokainen saa muistoksi Suosituskirjan sopivan organisaation palvelukseen. Valheenpaljastin on kehitetty Israelissa terroristijahtiin ja se on havaittu hyvin luotettavaksi. Polttarisankarin hikoillessa Kuulusteluhuoneessamme muu ryhmä seuraa testiä videokameran kautta screeniltä huoneen ulkopuolelta".
 |
Millaisia kysymyksiä valheenpaljastustestissä voi kysyä? "Yleensä ryhmillä on mukana omia kysymyksiä, jotka liittyvät häihin, pariskunnan tapaamiseen, yhteiseen tulevaisuuteen, työhön jne. Skaala on ollut hyvin laaja. Museolla on myös valmis kysymyslomake käytettävissä mikäli ryhmän omat kysymykset kaipaavat täydennystä".
Entä mikä on erikoisin kysymys jota polttariryhmät ovat kysyneet? "Emme kerro kysymyksiä tai vastauksia tietenkään eteenpäin", toteaa Jaarli Hoikka ja lisää: "mutta hyvin värikkäitä kuulusteluja täällä on kyllä käyty. Valheenpaljastustesti tehdään julkisissa museotiloissa, tämä kannattaa ottaa huomioon kysymysten suunnitteluvaiheessa. Annamme myös valheenpaljastustestistä dokumentin polttarisankarille, jonka hän voi myöhemmin halutessaan näyttää puolisolle...
www.vakoilumuseo.fi
|