|
Johdanto
Hyväksi perheenemännäksi haluaa luultavasti jokainen nuori nainen tulla, ottaessaan talouden hoidettavaksensa, mutta kaikki eivät mieti sitä, miten he voisivat täksi tulla, ja niiden joukossa, jotka tätä miettivätkin, on kenties sangen monta, jotka etsivät hyvää neuvoa, avullista kättä, löytämättä sellaista, ja jotka kokemattomuudessansa lannistuvat niiden velvollisuuksien paljouden alla, joita ovat täyttääksensä ottaneet. Väliin ei ole nuori perheenemäntä selvillä siitäkään, mitä velvollisuuksia hänellä on, ja kun ne ilmestyvät toinen toisensa perään ja vaativat toimeenpanemista, vastaa hän ainoastansa: minä en teitä tunnekaan.
Jotkut velvollisuudet ovat kuitenkin välttämättömiä ja esiintyvät lakkaamatta, joten nuoren vaimon, tahtokoon tahi ei, täytyy ottaa ne heikoille hartioillensa ja kantaa niitä niin hyvin, kuin voi. Toiset, alituisesti laimiinlyötyinä, eivät enään uudistu; ne jäävät pois, mutta niiden kanssa myöskin useimmiten, hauskuus, järjestys, kotirauha - kenties koko elämän onni. Miekkoinen silloin se, joka voi mennä murheinensa hellän ja kokeneen äidin luokse ja hänen avullansa päästä oikealle tolalle elämän tiellä. Mutta entäs se, jolla ei ole äitiä, ei ketään kokenutta ystävää, ei omaa kokemusta, eikä apua?
Hänelle, toivoakseni, tulee kirja, joka nyt annetaan yleisön käsiin, olemaan joksikin hyödyksi, ja jos se on voinut antaa yhden ainoankaan osviitan jollekin nuorelle, neuvottomalle perheenemännälle, ja jos se on palauttanut yhdenkin siltä harhatieltä, jolla perheellinen onni kentiesi oli vaarassa, jos se on yhdessäkin kodissa perustanut hauskuuden ja järjestyksen, ei se ole tullut turhaan kirjoitetuksi. Nuorelle tytöllekin pitäisi sen voivan tuottaa hyötyä, jos nimittäin uusien kielien lukemiset ja pianon soittaminen antaa yhtään aikaa, ja liian hieno maku yhtään haluaa sellaiseen lukemiseen.
On muutoin merkillistä, että jokaiseen toimeen ja ammattiin elämässä pidetään valmistavia opintoja tarpeellisena naisillekin - eihän voida hoitaa isonpuoleista maitohuonettakaan maalla, joll’ei olla käyty meijerikoulussa - mutta perheenemännäksi, hyväksi perheenemännäksi luullaan voitavan tulla pelkällä innostuksella. Tosin kuullaan joskus nuoren tytön joku vuosi tahi kuukausi ennen naimiseen menemistä olevan ‘poissa kotoa oppimassa taloutta’, mutta tämä sattuu oikeastansa vaan erikoistapauksissa, kun nuoreksi rouvaksi ai’ottu on kasvatettu kaupungissa ja tulee saamaan uuden kotinsa maalla, tahi niin. Silloin tulee hänen erityisesti oppia joitakuita tähän uuteen talouteen kuuluvia seikkoja. Mutta hoitamaan ja hallitsemaan kotoansa taidolla, maltillisuudella, huolella ja alttiiksiantavaisuudella, sitä ei tarvitse muka kenenkään oppia, sillä kyllä se tulee itsestänsä - aikaa myöten. Sen se kyllä melkein aina tekeekin, mutta useimmiten niin, että tuo vanha sananparsi: vahingosta viisaaksi tullaan, toteutuu. Kaikissa tapauksissa voi otaksua, että kokemus olisi tullut hiukan varhemmin ja vähemmän katkerana, jos nuorella perheenemännällä alusta olisi ollut joitakuita hyviä neuvoja ohjeenansa.
Nyt on asian laita todella niin, että yhtä vähän kuin voi oppia puhumaan vierasta kieltä ainoastansa sitä lukemalla, yhtä vähän voi myöskään kirjojen avulla oppia elämään eloansa. Kuitenkin, samoinkuin lukeminen voi antaa perustuksen ja olla ohjeena puhumiselle, voi kirjakin olla apuna ja johtona monessa tärkeässä elämän kohtauksessa. Vaikkapa se ei sisältäisikään muuta kuin minkä jo tiedetään tahi vasta tullaan tietämään, on kuitenkin niin paljon tärkeätä ‘silmällä pitämistä’, joka muutoin helposti unohtuu mielestä. Siitä syystä on tähän kirjaan otettu paljon sellaista, joka voisi näyttää jokapäiväiseltä tahi tarpeettomalta. Sitäpaitsi tapahtuu usein, että mikä toiselle on vähäpätöistä tahi tarpeetointa on toiselle sekä tärkeätä että välttämätöintä. Jättäköön siis ennemmin kokenut perheenemäntä muutaman sivun tahi lu’un kirjassamme lukematta, kuin että kokematon saisi turhaan etsiä jotakin, joka hänelle olisi tarpeellista.
Vaikka Perheenemäntä-sanan muoto-opillinen merkitys on kaikille tunnettu, on kuitenkin luultava, että harvat ovat koettaneet tehdä itsellensä selväksi sen todellista merkitystä, sen merkitystä elämässä. Eipä olla pelkästä sattumuksesta valittu tätä nimitystä merkitsemään perheen naisellista johtajaa. Hänet otaksutaan, hänet vaaditaan pitävä olla äiti koko huonekunnallensa. Hänen tulee äidillisellä rakkaudella, äidillisellä huolella valvoa perheen menestystä. Hänen tulee olla hyvän kuin äiti, väsymättömän, kärsivällisen kuin äiti, ankaran, mutta senkin äidin tavalla. Hänen luonansa pitää heidän kaikkien saaman neuvoa, säälimistä ja lohdutusta. Hänen tulee muistaa, kun muut unohtavat; hänen pitää säästämän, kun muut tuhlaavat; hänen pitää oleman esikuvana työssä ja kestäväisyydessä ja hänen tulee tehdä kaikki tämä iloisella mielellä, riemulla, eikä huokauksilla. Kentiesi sanotaan tätä paljon pyydetyksi ja että nämät vaatimukset ovat suhdattomia; mutta eipä perheenemännäksi tuleminen olekaan mikään vähäpätöinen asia, ja hyvä olisi, jos kaikki, ylhäiset ja alhaiset, köyhät ja rikkaat, tahtoisivat hiukan enemmän, kuin tavallisesti tapahtuu, miettiä sitä seikkaa.
Selvä on, ett’ei kukaan nuori tyttö naimiseen mennessänsä, voi tuoda mukanaan yht’aikaa uuteen kotiinsa kaikkia näitä ominaisuuksia tahi edes muutamiakaan näistä täydellisesti kehittyneinä. Mutta hän voi tuoda mukanansa selvän käsityksen siitä, mitkä hänen velvollisuutensa ovat, ja jonkinlaisen tiedon, millä tavoin ne parhainten ovat täytettävät. Sitten on hänen asiansa suhteiden vaatimusten mukaan voida sovitella tietonsa, kartuttaa ja ja lisätä niitä ja näin vähitellen varttua todelliseksi, helläksi ja kunnolliseksi perheenemännäksi. Onhan selvä, että silloin helpommin ja varmemmin saavutetaan tarkoitus, kun ensiksikin tiedetään tarkoitus ja tunnetaan kumminkin joitakuita teitä, jotka siihen johtavat, kuin jos ensin tyydyttäisiin kau’an epäröimiseen tietämättömyydessä tästä tarkoituksesta ja sitten, koska se vihdoinkin on tajuttu, haapuelemiseen siihen suurella vaivalla ja kiertotietä.
Oli sekin aika, jolloin jokainen nuori tyttö äitinsä johdannolla kasvatettiin perheenemännäksi ja jolloin ei millekään vaimon tiedolle annettu niin suurta arvoa kuin osaamiselle hoitaa perheenemännän tointa. Mutta tämä olikin se aika, jolloin säätyerotus oli niin jyrkkä, että voitiin jokseenkin varmaan ennakolta sanoa, missä piirissä nuori tyttö tulevaisuudessa tulisi toimimaan. Kaikki yhteiskunnalliset olosuhteet olivat paljon yksinkertaisemmat kuin nyt, kulkuneuvot paljon hankalammat, kansa vähälukuisempi, ja siis voitiin helposti ennakolta nähdä, minkälainen useampain vaimojen tulevaisuus tulisi olemaan. Nyt on kaikki toisella lailla. Nainen ei saa enään luottaa, että muut pitäisivät huolta hänen tähtensä ja hänen puolestansa taistelisivat elämän taistelua. Ennenkuin hän aavistaakaan, seisoo hän kenties yksinänsä elämän pyörteissä ja täytyy itse otella ‘taistelua olemisestansa’. Uuden ajan on sentähden täytynyt antaa vaimonkin käteen aseet tähän taisteluun, eikä tästä ole muuta kuin hyvää sanottavana. Onhan vaan tarpeen, ett’ei sillon koskaan jätetä huomaamatta vaimon korkeamman ja parahimman elämäntarkoituksen olevan perheenemäntänä oleminen, ja että hänen ainoastansa silloin, kun tämä ei voi tapahtua, tulee hankkia muuta. Samalla kun hän valmistaikse muihin toimiin, ei hänen pidä koskaan ehdottomasti laiminlyödä tahi ylenkatsoa perheenemännän toimia eikä kotiaskareita. Parhaimpienkin kirjallisten tahi taiteellistenkin opintojen rinnalla pitää perheellisiä velvollisuuksia ja askareita harjoitettaman kumminkin niin paljon, että sitä naisen todellista huolenpidon ja hoitamisen halua, jonka luonto on jokaiseen vaimoon istuttanut, ei tukahuteta, vaan pidetään vireillä, että sillä olisi mahdollisuus kehittymiseen, milloin suhteet sitä tulisivat vaatimaan.
Muutoin ei ole yhtäkään alaa maailmassa, jolla nainen ei voisi hyödyttää ainoastaan naisena, eikä se ole hänen häpeänsä, ett’ei hän tätä voi tehdä, kun tarvis on. Älkäämme luulko todellisen naisellisuuden olevan teeskenneltyä hepsahtelemista, luonnotointa hienoutta, nurjia käsitteitä yleisistä asioista, joita naiset ‘eivät ymmärrä’ (s.o. eivät tahdo ymmärtää) j.n.e. Hyvän perheenemännän tulee muihin hyviin ominaisuuksiinsa myöskin yhdistää nykyistä sivistyskantaa jokseenkin vastaavan sivistyksen. Mutta ennenkuin tämä saattaa tapahtua, täytyy perinpohjaisen mullistuksen nykyisessä kasvatustavassa tapahtua. Lapsen ja nuoren tytön aika ei saa siis kulua alituisissa huvituksissa, pidoissa, tansseissa eikä vaatetuspuuhissa. Lastentanssiaiset ja lastenpidot ovat poistettavat: lasten ja nuorten täytyy viettää paljon yksinkertaisempaa elämätä kuin heidän vanhempansa ja täysikasvuiset. Usein sanotaan syyn englantilaisen kansakunnan etevyyteen olevan heidän käyttämiensä ravintoaineiden erinomainen etevyys. Kentiesi tulee se yhtä paljon siitä, että lapset eivät saa ottaa osaa täysikasvaneiden tottumuksiin eikä huvituksiin, joista useammat ovatkin sitä laatua, että ne jo taittavat terveyden kukan nupussa ollessaan. Jos ei tässä suhteessa tahdota tehdä muutosta, vaan yhä sallitaan lasten totuttaa itsensä nautintoihin ja huvituksiin, joita heidän vain nimeksi pitäisi tuntea, pelkään sekä tämän että muidenkin kirjojen, joita samanlaisessa tarkoituksessa kirjoitetaan tahi voidaan kirjoittaa, tulevan hyödyttömiksi ja tarpeettomiksi.
Älkäämme kuitenkaan menettäkö rohkeuttamme! Vaikka olisimmekin huutavan ääni korvessa, niin huutakaamme sittenkin! Huutakaamme jokaiselle nuorelle tytölle: älä koskaan ylenkatso, äläkä laiminlyö koti-askareita tahi käsitöitä, sillä niistä riippuu sittekin kaikki kelvolliseksi ja kunnolliseksi perheenemännäksi tulemisen toivo!
Jatkuu...
Käsikirja perheenemännille jatkuu lähiaikoina. Seuraava osa: Perheenemännän velvollisuudet ylipäänsä.
|
|
