|
Sekä elokuvissa että ihka oikeassa tosielämässä on kautta aikain kauhisteltu fanaattisia morsiamia, jotka on nimetty bridezilloiksi eli häähirviöiksi. Spekulointi sulhasten hermoiluista on jätetty varjoon kokonaan, vaikka suuri päivä suurine odotuksineen on aiheuttanut komeammassa osapuolessakin ihan varmasti myös sydämentykytyksiä ja ehkä pientä pelkoa ja ahditustakin. Budjetin ylittymisen uhka lienee yleisin huolenaihe, mutta kaiken onnistuminen täydellisesti ikimuistoisena päivänä on tärkeää myös miehelle – vaikkei siitä välttämättä puhutakaan.
Häät ovat sekä morsiamelle että sulhaselle usein siihen astisen elämän tärkein päivä, lupautuvathan molemmat kulkemaan rinta rinnan toistensa kanssa koko loppuelämän ajan. Morsiamilla on ollut selvä visio ehkä jo saparopäisestä pikkutytöstä asti, miltä päivä tulee kokonaisuudessaan näyttämään, vihkimisestä hääpaikan koristeluihin asti. Toisaalta visio voi olla myös hieman hakusessa vielä, jolloin lisää painetta ilmaantuu täydellisen vision kehittämisestä ja selkiyttämisestä. Tiedetään, että vaaleanpunainen, sydämet ja upeat kukkaviritelmät ovat pohjana koristeluille ja teemalle, mutta kuinka sovittaa kaikki kauniiksi kokonaisuudeksi – kas siinä pulma, joka ajaa selväjärkisemmänkin morsiamen hermoromahduksen partaalle.
Miehet ovat asian suhteen huomattavasti suurpiirteisempiä kuin naiset, mikä voi kuulostaa “epäreilulta” tai välinpitämättömyydeltä, mutta näin ei ole. Sulhasen päässä raksuttaa myös, mutta ei välttämättä gerberan tai tyllin oikea sävy, vaan päivän onnistuminen kokonaisuudessaan. Miehelle tärkein asia päivässä on avioliitto, ja vihkimisen jälkeen hän saattaa olla jo täysin tyytyväinen, ja todeta päivän olleen oikein onnistunut. Tottakai sulhanenkin haluaa juhlasta ikimuistoisen, joten ruoka- ja juomapuoli, vieraiden viihtyvyys sekä oikeanlainen, parin persoonaan sopiva ohjelma ovat seikat, joiden onnistuminen ja toteutuminen ovat miehelle tärkeitä.
Sulhasen suusta
“Kyllähän sitä vähäsen on tullut jännitettyä, mutta nyt viimein kun ollaan päästy rahapuolesta yksimielisyyteen, niin ainoa joka tässä taitaa hermoilla on tuo tuleva morsian. Saapihan hän nyt rauhassa suunnitella tuota meidän tärkeintä päivää. Eipä mulla ole kyllä aikasempaa kokemusta naimisiin menosta, mutta luulisin että kun budjetti on molemmilla selvillä, päästään molempia tyydyttävään ratkaisuun.”
-Alfonso
“Mä myönnän kyllä, ett koko homma jännitti ihan kosimisesta lähtien. Kirkko kun saatiin varattua, kaikki muuttui jotenkin konkreettisemmaksi ja todellisemmaksi. Vaimo hermoili puvuista ja sormuksista ja mä viinaksista ja bändistä. Mun äiti hermoili ruokapuolesta, joten annettiin hänen hoitaa se. Kaikki meni hyvin, puvut oli hyvät ja sormukset oikeanlaiset, ja budjetissakin pysyttiin. Ja se tärkein meni nappiin, eli ollaan naimisissa.”
-Saku
“Mun osaltani ei ole mitään hermoiluja, kun ei ajankohdastakaan ole vielä mitään tietoa rahapulasta johtuen. Ainoat asiat, mitä ollaan tähän mennessä päätetty on pappi (kyseinen pappi on ollut meidän molempien rippipappina) ja kirkko.
Serkkuni häissä 3 vuotta sitten sulhanen oli aika hermona hääpäivänä jännityksestä, mutta ymmärtääkseni hänen bestmaninsä jännitti myös kovasti. Sitä en muista kumpaa jännitti enemmän. Itse olin siellä vain vieraana.
Kaverini häissä myöhemmin saman vuoden kesällä olin bestmaninä ja niissä häissä sattui muutama hauska pikku moka. Kuskina kun olin niin sulhanen kiireestä hermostuneena pyysi ajamaan ylinopeutta ja punaisia päin luvaten maksaa sakot mutten tietenkään suostunut. Ajoin kuitenkin niin reippaasti kuin pystyin ylittämättä nopesrajoituksia.”
-tomppis
“Mulla mietitytti oikeastaan vain raha ja budjetissa pysyminen. Eukko suunnitteli kaiken kutsuista musiikkiin, ruuat ja boolit päätettiin yhdessä. Pystyin olemaan luottavaisin mielin, koska tiesin ettei hän rupea kuluttamaan omaisuutta koristeluihin jne, vaan toimii järkevästi ja osaa valita edullisenkin vaihtoehdon esimerkiksi kutsukorttien materiaaleista. Auto kosahti pari viikkoa ennen häitä, se ehkä stressasi, koska häät oli 600 kilsan päässä, ja sinne oli yksinkertaisesti pakko mennä autolla. Junalla olisi ollut mahdotonta kuljettaa viinoja, hääpukuja, vaatteita viikoksi sekä koiraa että meitä kahta sinne! Kävin sitten ostamassa halvan kesäauton, joten kaikki meni hyvin!”
-Gary
“Mä aloin hermoileen tasan tarkkaan hääaamuna, sitä ennen olin hyvinkin rauhallinen ja pyörittelin päätä (avo)vaimon stressaamisille. Hääaamuna kaikki kääntyi toisin pain: mulla tärisi kädet ja jalat, oksettikin vähän, mutta morsian oli kuin päivä olisi ollut mikä tahansa päivä muiden joukossa! Kirkon takahuoneessa hänkin kyllä myönsi että jännittää, mutta alttarille päästyämme minä olin se, jota piti puristaa kädestä ja lujaa.. “
-sulho_050806
Ihmismäärä ahdistaa
“Sulhanen on tällä hetkellä vielä rauhallinen, mutta hänet tuntien joudun luultavasti raahaamaan hänet hääpaikalle. Elikkä paniikki iskee sitten H-hetkellä. Ei sillä, että hän ei haluaisi naimisiin, mutta hän pelkää sitä ihmismäärää ja kaiken huomion keskipisteenä olemista. Luultavasti oksentaa ja kuumettakin on, myös alttarille pyörtyminen on mahdollista... Eli meillä minä olen se, jolla hermo kyllä kestää...”
-Elina80
“Sulhanen hermoilee häitä hyvin vähän, pääasiassa hermoilu liittyy suurehkoon vierasmäärään ja huomion keskipisteenä olemiseen. Harvemmin näitäkään silti hermoillaan ja silloinkin tullaan siihen lopputulokseen, että vaikka etukäteen jännittäisikin, niin kyllä juhlat varmasti ovat ihan mukavat.”
-juuliaj
Poissa silmistä, poissa mielestä
“Aikani häntä tarkkailtuani olen tullut siihen tulokseen, että hän vain esittää rauhallista. Pienen pientä hermostuneisuutta ja kireyttä olen havainnut hänen käytöksessään. Lisäksi hän välttelee puhumasta häistä niin paljon kuin mahdollista. Yrittäessäni esitellä hänelle hääideoita tms., hän vetoaa kiireisiinsä, väsymykseensä tai milloin mihinkin, mutta suostuu lopulta pitkällisen maanittelun jälkeen katsomaan/kuuntelemaan. Mielestäni tuo vastaan hangoittelu on selvää häästressin pakenemista. "Poissa silmistä, poissa mielestä"!
Oikeastaan ainoa asia, missä sulhoni on avoimesti osoittanut hermostumistaan, on hääbudjetti ja siinä pysyminen. Jokainen ehdotukseni, joka tietää lisää rahanmenoa, saa hänen ilmeensä happanemaan ja sanallisen arkkunsa avautumaan.
Aikaisemmin luulin hänen olevan välinpitämätön häiden suhteen. Luulin, ettei hän kunnioita uurastustani häittemme eteen. Kyse ei kuitenkaan ole piittaamattomuudesta, sillä sulhoni on yleisesti ottaen mielestäni varsin romanttinen mies. Kyse on vain tuosta "lakaistaan hommat maton alle" -asenteesta. Uskon kuitenkin, että varsinaisen hääpäivän koittaessa hän on aivan yhtä innoissaan ja jännittynyt/hermostunut kuin minäkin. Eli jos hän näyttää olevan tavanomaista viilipyttymäisempi ja jotenkin "kireä", niin tiedänpähän mistä sekin sitten johtuu. Häähermoiluahan se!”
-Isabelleza
“Meillä sulhasen hermoilu näkyi kahdella tavalla:
1) Yltiöpäisenä "feikkirentoutena", joka johti siihen, että hän arvosteli melko ikävästi mun "häähössöttämistäni", vaikka olin kaukana bridezillasta enkä todellakaan hössöttänyt turhia.
2) Sulhanen oli tosi häijy. Hän päästi suustaan todella ikäviä asioita. Tunsin onneksi hänet sen verran hyvin, että tiesin, mistä kenkä puristi. Annoin siis hänen juttujensa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ihmettelen yhä, että pystyin itse suhtautumaan hänen ilkeyksiinsä niin rennosti, koska jutut olivat sen tasoisia, että jos hän päästäisi jotakin sellaista suustaan nyt, loukkaantuisin todella verisesti.”
-Grace K.
“Kielto puhua koko asiasta ja siitäkös vasta sota syntyy, jos en pysty noudattamaan sitä. Kohtuullisissa annoksissa pystymme keskustelemaan, mutta aloitteet siihen teen lähes aina minä.”
-Pikkuperhonen
“Meillä mies tyrmää heti ensimmäisenä kaiken, mitä häihin liittyy. Luullakseni se on jotakin panikointia. Tyrmäsi hääpuvun, sormuksen, häävalssi-ideani yms. Nyt on puku ja sormus jo hyväksytty ja sopiva hääpaikkakin löytynyt. Kai tuo jännittää omalla tavallansa. Kurjaa vain itsestä, kun aina ekana saa kylmän suihkun niskaansa. No, onneksi ei ihan aina ja lämpiäähän tuo ajan kanssa.”
-kostiliina
Ei näytä pelottavan – mutta odotas ku h-hetki lähestyy..
“Meillä sulhanen suhtautui hääjuttuihin tosi rennosti, kunnes koitti hääpäivän aamu. Mä en ensin oikein edes tajunnut mikä sillä oli silloin aamulla. Ihmettelin että mikä sille nyt tuli, kun se oli niin hiljainen ja vaisu. Mä lähdin kampaajalle jo aamusta ja ajattelin että kai kaikki nyt on hyvin. Sit mies soitti jossain vaiheessa. Oli pukemassa sakettia päälle ja oli just käppäilly juhlateltoissa. Se sano mulle siinä puhelimessa, että me mennään tänään naimisiin. Mä että joo, niin mennään, hyvä että nyt edes tajusit. Sit me läheteltiin suukkoja puhelimessa ja sovittiin että nähdään kirkonkäytävällä.
Myöhemmin puhuttiin asiasta. Mies totesi, että koska sillä oli niin kiireinen kesä töissä, niin se oikeastaan vasta silloin hääaamuna tajusi että ei hemmetti, tänään on se päivä. Koko ajan hän oli tienny että naimisiin mennään ja häät on elokuussa, mut vasta silloin aamulla oli iskeny jännitys. Mies kertoi myös että siellä kirkossa odottaessa sitä oli hermostuttanut tosi paljon, ja se käytävän kävely oli kuulemma ihan tosi hermostuttavaa. Tuntui kuulemma että kaikki mitä oli puhuttu ja sovittu ja harjoiteltu niin kaikkos silloin aamulla mielestä ja olo oli kuin taivaasta tippuneella. Kaikki meni pikajännityksestä huolimatta hyvin, jopa se valssi, jota ei kunnolla edes ehditty harjoitella.”
-Amon-Ra
“Ennen häitä mies hoki vaan että pääasia että päästään naimisiin ja ollaan loppuelämä yhdessä, häähössötykseen osallistui vain mun pakottamana. Ja mua ärsytti, kun kirkon varaamisen jälkeen mies käyttäytyi kuin häitä ei olisikaan tulossa ja hoiti vain konkreettiset asiat "tunteettomasti". Vain häämatkasta jaksoi vouhkata.
Vasta sakastissa iski hirvittävä jännitys. Mies vaan puristi kylmänhikisenä kättäni ja hyvä ettei pyörtynyt siihen paikkaan. Jännitys näkyy kirkkokuvissakin. Onneksi vihkiminen sujui hyvin ja siitä eteenpäin oli ihana päivä.”
-Ines
“Meillä oli kaksipäiväiset häät, ensin vihkiminen ja seuraavana päivänä juhlat. Miestä hermostutti enemmän vasta varsinaisena juhlapäivänä. Vihkiminen kuulemma ei ollut mitenkään vaikeaa, kun siellä oli vähemmän ihmisiä ja se kestikin niin lyhyen aikaa. Juhlaan osallistui lähemmäs kolmekymmentä ihmistä, ja suurin osa heistä miehen sukulaisia, joten ymmärtäähän tuon jännityksen.
Juhlapäivänä miehellä oli tehtävänä mm. ruokien ja tavaroiden kuljettamista kotoa juhlapaikalle, ja siinä suhatessa onnistuikin peruuttamaan lamppupylvääseen. Sellainen vajaa 300 euroa taisi mennä auton korjaamiseen.
Seuraava tosi jännittävä tilanne olikin valokuvaus seuraavana viikonloppuna. Miestä jännitti silminnähtävästi, ja kuvista tuli enimmäkseen ihan kauheita Sellainen ihan ihmeellinen irvistys melkein jokaisessa, paitsi tietysti niissä missä itse olin epäonnistuneen näköinen. Saatiin sentään muutama onnistunut kuva lopulta.”
-Miinanen
Hermoilut tulee ja menee
“Sulkki ei hermoillut muuta kuin morsiamen hääpukua, jota ei ollut etukäteen nähnyt. Mä, en-niin-kovin-hoikka olin kertonut vain, että puvussa on tiukka korsetti-yläosa, joten sulkki mietti kuumeisesti pursuanko mä siitä. Oli kuitenkin tosi tyytyväinen kun mut kirkossa vihdoin näki!”
-virgot
“Oman sulhaseni häähermoilu katosi heti kun olimme päättäneet päivän ja varanneet hääpaikan. Ehdin jo ajatella, että jos tosiaan alkaa jo yli vuosi ennen häitä tuollainen ahdistus, niin mitä mahtaa tapahtua esim. kuukausi ennen häitä? Mutta taisi johtua tuo sulhon hermoilu tietämättömyydestä, sillä jännitimme molemmat, että saammeko haluamamme hääpaikan valitsemallemme päivälle. Heti kun varaus oli paikan puolesta varmistettu, rauhoittui sulho kummasti. Saa nähdä palaako kun hääpäivä lähestyy?”
-taateli
“Meillä sulhanen hermostuu mielestäni ns. turhista asioista, kun ystävällisesti pyydän häntä auttamaan minua hääsuunnittelussa, esim. kutsujen osoitetarrojen tulostamisessa. Kuulemma vielä turhan aikaista tehdä noita, mutta miksi jättää myöhempään, sen minkä voi tehdä nyt...”
-sipe81
“Meillä ei ole hermoilua ilmennyt tähän mennessä kummaltakaan. Aikaa toki meillä on vielä puolisen vuotta. Enemmänkin olemme innoissamme yhdessä suunnitelleet ja miettineet aivan kaikkea. Hauskaa on ollut! Häämessuille lähdimme ystäväpariskunnan raahaama, mutta lopulta meitä ei saanut sieltä enää pois.”
-gestrani
“Meillä sulho ei hermoile (ainakaan vielä) kun hääpäivä ei ole lukkoon lyöty, mutta aikaakin on "ensi vuoteen" vielä.. Tosin oon halunnut ottaa päävastuun suunnittelusta ja sulho saakoon ukkojen kanssa suunnitella boolin ja koemaistaa juomat ja ruuat.”
-sanninen
|
