Pakina: Säästämällä ikimuistoiset häät

Koska naisten- ja iltapäivälehdet tulvivat hyödyttömiä ja/tai suorastaan tyhmiä säästöneuvoja häihin, niin päätimme kantaa kortemme kekoon täällä Naimisiin.infossa ja luoda todelliset kaikkien hääsäästöohjeiden anopit.

 1. Älä mene Naimisiin

Vastoin yleistä uskomusta, avioliiton solmiminen kirkollisin tai siviilimenoin ei maksa mitään. Seremonian jälkeiset juhlat eli häät sen sijaan voivat jotain maksaa, varsinkin jos ei noudata Naimisiin.infon säästöneuvoja.

Jos haluat varmasti välttyä häiden vieton aiheuttamilta kuluilta, älä mene naimisiin lainkaan. Avioliiton solmiminen on vakava, kauaskantoinen päätös, toisin kuin vaikkapa yhteisen lapsen tekeminen. Siksi avioliiton solmimista kannattaa miettiä vuositolkulla ja venyttää milloin minkäkin tekosyyn varjolla. Milloin ei ole rahaa solmia (ilmaista) avioliittoa, milloin on opiskelut kesken, milloin on uran rakennus kesken, milloin on kolmas lapsi syntymättä, milloin ”etsit itseäsi”  tms. Sitä paitsi, mikä kiire on avioliittoon, jos kuusi vuotta yhteiselämää on sujunut ihan hyvin ilman sormustakin. Ei oikea rakkaus mitään rituaaleja tai naamiaisjuhlia tarvitse, te olette sielunkumppaneita ja rakkautenne on ikuista.

Jos sitten keski-iän kynnyksellä huomaakin oman sielunkumppaninsa sielun hiukan rupsahtaneen, voi avoliitosta lähteä kuin hauki rannasta 20 v. nuoremman sielun kumppaniksi. Kun avioon ei ole menty, niin ethän sinä tarkasti ottaen ole koskaan luvannutkaan kulkea kumppanisi kanssa myötä- ja vastamäessä, elämäsi loppuun asti. Ja kun et ole virallisesti mitään luvannut, niin ei sinua voi syyttää petturiksi tai sanojesi syöjäksi :)

Pitkän ihmissuhteen mukana väistämättä tulevat vastamäet kannattaa välttää loikkaamalla heti sellaisen alkaessa uuteen, myötämäessä olevaan suhteeseen. Näin jatkuvasti tehden voi koko elämänsä lasketella myötämäkeä aina montun pohjalle asti. Avioliitto toisi mukanaan vain turhaa moraalista velvoitetta kasvaa ihmisenä, olla sanansa mittainen mies tai nainen ja kohdata vaikeudet pakenemisen sijaan. Kuka sellaista nyt haluaisi?

2. Jos kuitenkin menet naimisiin, niin älä ainakaan vietä häitä

Säästösyistä hääjuhla kannattaa jättää viettämättä. Jos kuitenkin haluaa vähän juhlistaa tapahtumaa, niin kahvitunnilla maistraattikäynnin jälkeen tai kirkollisesta siunaustilaisuudesta pois ajaessa voi poiketa ABC-asemalla ja ottaa kaksi kahvia ja mustikkatassun. Kannattaa ottaa vain yksi mustikkatassu, koska se on aika kallis ja yhdestä kyllä riittää kahdellekin. Jos käytätte vain yhtä lautasta, niin se on tosi romanttista ja ikimuistoista. Mustikkatassun sijaan voi myös ostaa yhden pumpernikkelin, se ei maksa kuin euron ja on aika iso.

Kun sukulaiset ja ystävät jossakin vaiheessa huomaavat teidän avioituneen, niin moukemmat heistä voivat udella, että ”Milloinkas me päästään juhlimaan?”.  Silloin voi napakasti vastata, että ”Tosirakkautemme ei amerikkalaisia naamiaisjuhlia tarvitse”. Tuollaisessa lauseessa on juuri sopivasti kopeaa ylenkatsetta ”tavallisia” hääjuhlia kohtaan yhdistettynä ajatukseen juhlien pienuuden/olemattomuuden olevan kääntäen verrannollinen hääparin rakkauden laatuun ja määrään, joten tuohon on hyvin vaikeaa enää sanoa mitään.

Voi olla, että parhaat ystävänne olisivat halunneet juhlia ja iloita merkkipäivästänne, isä olisi halunnut nähdä ainoan tyttärensä kävelevän pitkin vihkikäytävää ja äiti olisi halunnut hössöttää mukana hääjärjestelyissä tulevan miniänsä kanssa, mutta voi voi. Aina täytyy muistaa, että nämä ovat _teidän_ juhlanne, vain Te olette tärkeitä, eivät läheisenne ja ystävänne.

Joskus kuulee sanottavan, että häät ja muut vastaavat merkkipäivät ovat kuin helmiä elämän nauhassa. Helmiä, joita on mukava hypistellä tulevina vuosikymmeninä ja jotka tuovat iloa ja lämpöisiä muistoja mieleen silloinkin, kun elämä on sitä pelkkää nauhaa. Tuollainen ajattelu on ihan turhaa haihattelua. Mitä mukavampia hetkiä vietätkään ystävien ja läheisten kesken, sitä kurjemmalta tuntuu sitten taas tavallinen elämä. Siksi koko elämä kannattaa tasapäistää, latistaa ihan omin voimin ja jättää häät viettämättä. Kun elämässä ei ole kukkuloita, ei ole laaksojakaan.  Vain samaa tasaista harmaata vääntöä päivästä toiseen elämän loppuun asti. Hyvä niin.

 3. Ulosmittaa ystävyyssuhteet

Jos kuitenkin vastoin ohjeitamme olette päättäneet sekä mennä naimisiin että järjestää hääjuhlat, on joku määrä kuluja väistämättä edessä.  Suurimpia rahareikiä on kuitenkin mahdollista tukkia hyvällä valmistelulla ja ennakkoluulottomalla asenteella.

Yksi tärkeimpiä ellei tärkein keino hillitä rahan menoa on ulosmitata kaikki ystävyys-, sukulaisuus- ja puolituttuussuhteet. Ei niin kaukaista kaveria, ettei häneltä voisi pyytää ilmaista palvelusta tai tuotetta, vaikka et ole viitsinytkään pitää häneen yhteyttä yli kymmeneen vuoteen. Ei kukaan kehtaa kieltäytyä vaikka miten mieli tekisi, olettehan te sentään kavereita/sukulaisia. Kun oikein kaivelette historiaanne, niin ihan varmasti joku joskus tuntemanne ihminen omistaa niin hienon auton, että sen voi lainata hääautoksi. Kun oikein muistelette, niin eikös joku kaverinnekin soita bändissä, varmasti heidän bändinsä unohtaa mahdolliset muut keikat kesän ainoana heinäkuun toisena lauantaina ja tulevat ihan kaveripohjalta soittamaan teidän häihinne jne.  Mahdollisuuksia on satoja, rohkeasti vaan ilmoittamaan kaikille mitä he saavat puolestanne tehdä.

Kaikki, siis ihan kaikki asiat kannattaa tehdä itse (= teettää sukulaisilla/ystävillä). Siitä seuraa monta hyvää asiaa. Ensinnäkin säästyy rahaa, sillä kuka nyt sukulaiselta/ystävältä/puolitutulta kehtaisi maksua pyytää. ”Ei tarvitse mitään maksaa, olkoon tämä meiltä häälahja” kuuluu varmasti jokaisen suusta ja mikä parasta, niin eihän kukaan oikeasti kehtaa vain jotakin palvelusta häälahjaksi antaa, kyllä he kuitenkin lahjoittavat myös rahaa häämatkatilille.

Toiseksi, kun käytännössä jokainen ystävä ja sukulainen on valjastettu tekemään jotain tehtävää, niin itse niitä juhlijoita ei olekaan enää kuin kourallinen. Kaikki muut juoksevat peräsuoli pitkällä koko valmisteluajan ja juhlapäivän suorittamassa mitä moninaisempia tehtäviä hääparin hyväksi.

Siihen miten monipuolisesti voit ystävien/tuttujen ilmaista apua käyttää, palaamme myöhemmin tässä oppaassamme.

4. Järjestä isot polttarit

Joskus muinoin hääparin ystävät järjestivät hääparille polttarit. Tämä tapa oli kuitenkin huono, koska saattoi käydä niin, että ystävät järjestivät tyhmät, tylsät tai liian vaatimattomat polttarit.  Siksi polttarit kannattaa suunnitella/järjestää itse, sillä kukapa tietäisi paremmin mistä sinä pidät?

Koska perinteiden mukaan ystävät kustantavat morsiamen/sulhasen polttarit, niin heitä kannattaa kutsua monta. Kymmenen tai kolmekymmentä hyvää ystävää yhdessä pystyvät nimittäin kustantamaan Sinulle huomattavasti mukavammat polttarit kuin pari läheisintä ystävääsi pystyisivät.

Kaikenlaiset kämäset kotipolttarit hyvässä seurassa ovat so last season, toiminnalliset ja nautinnolliset tapahtumapolttarit taas sitä mitä Sinä oikeasti ansaitset. VR’lta voi vuokrata kokonaisen vaunun ja ajella siinä Suomea ristiin rastiin, hieronta + manikyyri + pedikyyri + suolahoito + rasvaimu + illallinen Kämpissä + klubi –ilta eivät nyt niin montaa sataa maksaisi, etteikö näin iso porukka sitä Sinulle kerran elämässäsi soisi.

Joku pikkusieluinen opiskeleva kahden lapsen yksinhuoltajaystäväsi voi tietysti hiukan vinkua sitä, että hänellä ei olisi muka varaa lähteä pitkäksi viikonlopuksi Ryanairilla Milanoon polttareihisi, koska jokaisen osallistujan täytyy tietysti maksaa oma osuutensa Sinun osuuden lisäksi.  Tämmöinen valittaminen osoittaa sekä moukkamaisuutta että kiittämättömyyttä ja tällainen henkilö kannattaakin heti viivata yli häiden vieraslistalta (ellei hänellä ole jotain tärkeää talkootehtävää siellä). Jos hän ei ole tätä vähää valmis uhraamaan Sinun hyväksesi, miksi ihmeessä sinun kannattaisi syöttää ja juottaa häntä omissa juhlissasi? Tätä ei kuitenkaan kannata ilmoittaa hänelle ennen polttareita, ettet vaan menetä hänen osaansa polttareittesi kustannuksista. Tämmöisissä tapauksissa riittää useimmiten, kun vain kysyt häneltä, että ”eikö ystävyytemme ole sinulle edes tämän arvoista?”. Ei löydy suomalaista ihmistä, joka kirkkain silmin sinulle tuossa tilanteessa myöntäisi, että ei ole. Suomalainen antaa mieluummin vaikka lapsensa huostaan ja elää kaksi kuukautta vanhaa vihtaa imien. Voit myös lohduttautua sillä, että Sinun hauskaa päiväähän tässä vietetään, ei jonkun katkeran vanhanpiian/peräkammarinpojan.

5. Kaaso/bestman on väsymätön uurastajasi

Turhaan ei painoteta sitä, että kaason/bestmanin tehtävä on kunniatehtävä, josta ei voi kieltäytyä. Häiden suunnittelun osalta nimittäin näiden avustajien tehtävät ovat erittäin tärkeitä. Juuri he nimittäin seulovat sinulle satojen eri vaihtoehtojen joukosta ”short list’in” parhaista juhlatiloista, pukumalleista ja ties mistä. Tämän lisäksi he myös toteuttavat koko juhlien somistuksen, askartelut ja tuhannet muut heille kuuluvat askareet. He myös huolehtivat juhlavieraista, juhlatilan siivouksesta jälkeenpäin ja kaikista muista epämiellyttävistä tehtävistä, joilla ei hääparia haluta vaivata. Kun esimerkiksi Reiska –eno töräyttää seurojentalon ainoan vessan tukkoon kerran kierrätetyllä valkosipulichili con carnella, niin bestmanilla sietää olla nopeat jalat ja ripeät kädet kaivaessaan pyttyä auki.

Moni käyttää vain yhtä avustajaa, mutta vanhoina aikoina heitä oli useita. Tämä tapa kannattaakin elvyttää ja käyttää useampia avustajia. Jos heitä kaikkia ei halua kutsua kaasoksi tai bestmaniksi, niin heille voi keksiä kaikkia hienoja titteleitä kuten seremoniamestari yms. Kuudensadan tyllistä, helmistä, nimikoiduista nonparelleistä ja kultalangasta tehdyn hääkarkkikotelon tekemisessä ei isolla porukalla mene montaakaan täyttä työviikkoa, kun he vaan painavat pitkää päivää. Olisi kohtuutonta vaatia vain yhtä avustajaa selviytymään urakasta, ainakin alle kuukaudessa. Avustajien tehtäviinhän kuuluu save the date –korttien, kutsukorttien, paikkakorttien, ohjelmalehtisten, opaskylttien ja ennen kaikkea hääkarkkirasioiden ja saippuakuplapullojen etikettien tekeminen. Myös riisipussityllien leikkaaminen ja tuhannen pikkuriikkisen riisipussin tekeminen kuuluu avustajien tehtävälistalle.

Koska avustajan tehtävä on siis kunniatehtävä (=siitä ei tarvitse maksaa mitään), niin avustajat kannattaa valita huolella. Vaikka äkkiseltään voisi luulla, että työttömät ystävät olisivat hyviä avustajia, onhan heillä aikaa, niin useimmiten näin ei kuitenkaan ole.  Työttömänä ihminen syrjäytyy hyvin nopeasti muodista ja kaikesta muustakin tärkeästä, eikä työttömyys talouden osalta oikein mahdollista kunnon kaasoilua/bestmaneilyä. Avustaja kun kuitenkin joutuu omalla kustannuksellaan ottamaan selvää erilaisista häihin liittyvistä palveluista jopa vuoden ajan ennen häitä, saati sitten häiden lähestyessä hoitamaan tuhat ja sata pikkutehtävää.  Niihin voi huveta äkkiä isompikin summa rahaa. Lisäksi kaasonin/bestmanin aika yleisesti oletetaan olevan hääparin ”paras ystävä”, joten olisihan se aika noloa hääparille, mikäli heidän ystävänsä olisi kuin joku työtön kulkuri tai hompsuinen kassialma.

Säästöä syntyy myös siinä, kun valitsee kaasoksi/bestmaniksi sopivan rumat henkilöt. Avustajat eivät saa olla liian kauniita tai komeita, sillä kuvissa he voivat tällöin viedä huomiota hääparilta ja heidän poistaminen jälkikäteen Photoshopilla maksaa ylimääräistä. Toisaalta he eivät myöskään saa olla liian rumia, sillä tällöin he aivan turhaan rumentavat muuten onnistuneita kuvia. Parasta on siis valita ei kauniita eikä rumia, vaan sopivasti vaatimattoman ja huomaamattoman näköisiä avustajia.

Joskus muinoin oli tapana, että mikäli hääpari toivoo avustajiltaan tietynlaista pukeutumista, niin tällöin he myös kustantavat sen. Enää nykyään ei hääparin tarvitse muille ihmisille vaatteita ostella, koska oikein valituilla avustajilla täytyy olla riittävästi pätäkkää omiin vaatteisiinsa. Huolimatta siitä, että vaadit heitä pukeutumaan juhlavasti ja häittesi teemaväreihin, lilan ja limen yhdistelmään.

6. Älä käytä ammattilaisia!

Kaikkihan tietävät, että aina kun on häistä kyse, niin palvelunharjoittajat pyytävät huikeaa ylihintaa kaikesta. Kun tähän yhdistetään oppaamme kohdan nro 3 neuvo ulosmitata kaikki ystävyys- ja tuttavuussuhteet saadaan kattava lista niistä tehtävistä, mihin kannattaa ammattilaisen sijaan ottaa ilmainen sukulainen/tuttava/tuttavantuttava.

Tarjoilu häissä

Ruokaan ja juomiin voi joutua törsäämään huikeita summia, joten niissä säästäminen on kaikkein tärkein säästökohde. Varsinkin kun häiden tulopuolen maksimoimiseksi on vieraita kutsuttava vähintään sata aikuista, mieluummin yli 300. Ensinnä kannattaa miettiä, onko vieraille edes pakko tarjota muuta kuin pikkusuolaista ja kahvia päälle. Ei pitäisi olla liian vaikeata toiselta puolelta Suomea saapuville sukulaisille poiketa tullessa ABC-asemalle syömään ennen häihin tuloa.

Jos kuitenkin päätätte tarjota ruokaa niin se kannattaa tehdä itse. ”Itse” tarkoittaa tietysti tässä tapauksessa sukulaisia ja tuttavia, sillä eihän tuollaista määrää ruokaa missään nimessä kannata ihan ”itse itse” tehdä.  Tehtävien oikea jako on tärkeää. Helga –mummo (90 v.) on Karjalasta, joten hän tehköön 700 karjalanpiirakkaa. Lissu –täti taas on kahvilassa töissä, joten hän tietää paljon leivonnasta. Hän tehköön 12 000 lusikkaleipää sekä muutamia kuivakakkuja jne. Jokainen siis auttaa taitojensa mukaan. Jokaista avustajaa kannattaa pyytää tekemään ruokansa ja leivonnaisensa omassa kotonaan, jottei heidän tarvitse tulla teille pyörimään ja lisäsäästöä syntyy siitä, että kotonaan he käyttävät omia aineksiaan.

Juomien kanssa täytyy olla erittäin tarkkana. Ensinnäkin, ilmainen alkoholi saa kaikki siippasi lurppahuuliset sukulaiset juomaan aivan holtittomasti. Lisäksi kaikki ostettava alkoholi maksaa kohtuuttoman paljon vieraiden suuhun kaadettavaksi. Siksi juomissakin kannattaa suosia talkooperiaatetta. Sukulaisten tai sukulaisten tuttavien joukossa on ihan varmasti joku, jolla on suhteita ainakin yhteen sahdintekijään. Sahti on nimittäin suomalaisten häiden kuningasjuoma: sitä saa ilmaiseksi kun pyytää joltakin sukulaiselta. Lisäksi se näyttää ja maistuu suopotkupalloilijoiden alushousujen pesuvedeltä, joten sen kulutus häissä on ihan minimaalista. Kaiken kukkuraksi se on hyvin suomalainen ja perinteinen hääjuoma, joten kaiken säästön keskellä pääsette vielä paistattelemaan perinteiden, suomalaisuuden ja luomuihannoinnin aallonharjalla!

Mikäli yhtään sahdintekijää ei tutuista löydy, voitte joutua ostamaan itse ainakin pienen määrän alkoholia. Tällöin kuitenkin riittää enintään kaksi lasia kuohuviiniä, toinen tervetuliaismaljana ja toinen hääparin maljana. Näissäkin tapauksissa voi ostetun kuohuviinin korvata vaikka itse tehdyllä omenaviinillä, sillä häämaljojen pitääkin maistua pahalta.

Yksi suosittu ja hyväkin vaihtoehto on tehdä booli häävieraita varten. Tällöin kannattaa unohtaa kaikki Naimisiin.infon hienostelevat booliohjeet ja käydä pikaisesti Tallinnassa hakemassa 50 litraa kirkasta. Ei paljoa maksa ja riittää hyvin boolin pohjaksi. Kirkkaan lisäksi hulautetaan joukkoon vähän jotakin muuta nestettä, ihan sama mitä, sitten jäitä ja pari hassua sitruunan siivua lillumaan siihen pinnalle. Nopeaa, halpaa ja helppoa.

Valokuvaus & videointi

Hääkuvahan on ainoa asia (videoiden lisäksi), mikä säilyy konkreettisena asiana mahdollisten lapsien ja sukulaisten kirjahyllyssä jopa hääparin maatumisen jälkeen. Siitä huolimatta siitä ei kannata mitään maksaa kun säästämisen linjalle on kerran lähtenyt. Aivan varmasti jollakin kaverilla tai pikkuserkulla on järjestelmäkamera, jolla saa erinomaiset hääkuvat otettua ja täysin ilmaiseksi! Kamerassa on hyvä olla yli 10 megabigseliä (nyrkkisääntö: mitä enemmän bigseleitä, sitä parempia kuvia) ja kannattaa valita ystävä, jolla on Nikon –merkkinen kamera. Sillä saa paljon parempia hääkuvia kuin vaikkapa Canonilla. Mikäli ystävällä on kittilinssin lisäksi joku toinen objektiivi, niin sitä ei välttämättä tarvitse käyttää. Kittilinssi useimmiten kattaa kaikki ne polttovälit, millä saa hyviä hääkuvia. Lähes kaikissa järjestelmäkameroissa on kiinteä salama, jolla saa hienoja kuvia myös pimeässä kirkossa.

Koska digikuvien ottaminen on ilmaista, niin kannattaa pyytää ystävää ottamaan tuhansia kuvia. Kannattaa suosia nykyään muodissa olevaa dokumentaarista tyyliä, jolloin ystävä ottaa kuvia koko häävalmisteluiden ajan, aina häämessuista polttareiden kautta itse hääseremoniaan ja –juhlaan asti. Koska otettuja kuvia on tuhansia, niin on erittäin todennäköistä, että ainakin kolme niistä voi onnistua. Ystävähän voi myös käsitellä kaikki kuvat Photoshopilla siinä sivussa ja vaikkapa osana häälahjaansa (rahalahjan lisäksi tietysti) teettää teille kaikista kuvista upeat valokuvakirjat. Mikä mainio idea!

Mikäli kenelläkään tuttavalla ei ole digijärkkäriä, niin myös nykyaikainen kamerakännykkä käy hyvin. Niissä on nykyään jo tosi paljon bigseleitä ja myös tehokkaat salamat, minkä avulla kuvat onnistuvat myös pimeässä kirkossa. Mikäli jollakin metroseksuaalilla ystävälläsi on iPhone, niin varsinkin hänet kannattaa nimetä virallisten kuvien ottajaksi. Siinä puhelimessa kun ei kuitenkaan ole kenttää vietettiin häänne sitten missä tahansa, joten hänen aikansa ei kulu puhelimessa puhumiseen ja hän pystyy keskittymään täyspäiväisesti kuvaamiseen. Lisäksi kuvien värimaailma on niin pahasti poskellaan, että harmaana lokakuun iltana Toijalan keskustassa otetut kuvat näyttävät kuin ne olisi otettu trooppisesta puutarhasta Jamaikalla keskellä kesää!

Nykyaikaisessa digijärkkärissä ja kamerakännykässä on sekin hyvä puoli, että niillä voi ottaa myös videoita ja täten korvata täysin ammattimainen videokuvaaja. Valokuvat ottava sukulainen/tuttava/ystävä voi siis valokuvien ottamisen ohella kuvata tunteja teräväpiirtovideota siinä valokuvien ottamisen ohessa ja myöhemmin editoida aineistosta upean teräväpiirtoelokuvan. Vaikka yhtäkään vierasta ei kykene tunnistamaan, ääni puuttuu tai kuuluu pelkkää kuvaajan hengitystä ja kahinaa, epäselvä kuva heiluu ja huojuu niin että jo vartin katsomisen jälkeen Lintsin vuoristoradan jarrumiestäkin oksettaa niin mitä väliä, mahtava säästö taas kerran!

Häiden musiikki

Jokainen meistä kun pureutuu kyllin syvälle sukupuuhunsa tai kaivaa muistojen kätköistä vanhoja koulukavereita tai tuttavantuttavia, löytää sieltä yllättävän paljon musikaalisia henkilöitä. Veijo –vaari soittaa harmonikkaa, Peran kaverilla on bilebändi, Kaisa laulaa kirkon kuorossa ja pikkuserkun teinipoika Tsupa on toiminut joskus tiskijukkana ala-asteella ja sillä on siis ihan hillitön valikoima levyjä, ainakin seitsemän. Kaikki heidät kannattaa valjastaa huolehtimaan Sinun häittesi musiikista. He tekevät sen  ilmaiseksi ja mielellään, mitä muutakaan tekemistä voisi Peran kaverin bilebändillä olla heinäkuun toisena viikonloppuna? Miksi ihmeessä siis maksaa mitään kenellekään häiden musiikista? Varsinkin, kun törkeimmät oikeat bändit kehtaavat toivoa saavansa ruokailla ihan ihmisten joukossa seitsemän tunnin settinsä välissä, hääparin kustannuksella!

Kaiken tämän lisäksi ammattilaisbändi ei koskaan tuo moukkamaisuuttaan häälahjoja, joka kuitenkin on itsestäänselvyys sukulaisten ja tuttavien osalta. Pelkkää seitsemän tunnin soittoa ja laulua kun kukaan ei sentään kehtaa pelkästään antaa.

Äänentoistolaitteista ei kannata maksaa mitään, sillä kotistereoiden tai kotiteatterijärjestelmän kaiuttimet riittävät tosi hyvin isollekin salille ja sadoille vieraille. Jos ei tahdo kuulua, niin ainahan ääntä voi kääntää kovemmalle. Ihan samalla tavalla kotistereoiden voluuminuppi ulottuu kymppiin kuin ammattilaistenkin laitteiden., ammattilaisten on ihan turha väittää muuta säästäväiselle hääparille.

7. Morsian pukeutuu halvasti

Morsiamen tärkein asuste on tietysti hääpuku. Sen näkevät ja siihen kiinnittävät huomionsa kaikki häävieraat ja kuvien kautta jopa sadat muut ihmiset, jopa useiden sukupolvien päähän. Siksi sitä ei kannata sovittaa, vaan tilata sokkona Kiinasta.

Vaikka kaikki pitävät aivan totaalisena pellenä miestä, joka leveilee kopiorolexillaan, niin sama ei koske morsianta. Nykyään morsian voi tilata aidon ”Pronnoviaksen” tai “Mori Liin” kätevästi netistä, omilla mitoilla ja ihan pilkkahinnalla! Tämähän onnistuu siksi, että nämä netistä tilatut puvut tehdään ihan samalla hihnalla kuin aidotkin puvut, ihan yhtä hyvistä materiaaleista ja yhtä huolella, mutta välistä jää suomalaisten hääpukuliikkeiden törkeä kate. Jos liikkeessä puku maksaa 1500,- niin netistä sen  ihan saman puvun saa alle sadalla dollarilla! Siis ihan mieletön säästö! Lisäksi suoraan tehtaalta puvun saa omilla mitoillaan, toisin kuin myymälästä. Ei sitä kuitenkaan kukaan huomaa, tai ainakaan kehtaa sanoa ääneen, että tämä tilaamasi rätti roikkuu ja kiristää samaan aikaan, on väärän mittainen, kokoinen ja värinen, valmiiksi likainen ja muutenkin näyttää norsun oksentamalta teltalta. Vaikka se näyttääkin halvalta, niin sitä ei kannata hävetä, sillä halpahan se olikin. Sen tehnyt Kiinalainen lapsi, orja tai lapsiorja on kuitenkin yrittänyt parhaansa pilkkopimeässä maakuopassaan.

Myös plus –kokoisten morsianten kannattaa ehdottomasti tilata hääpukunsa netistä, sovittamatta. Tällöin välttyy täysin myymälään menemiseltä ja asiantuntevan myyjän antamilta neuvoilta, millainen puku istuu hyvin ja muutenkin korostaa morsiamen useita upeita kohtia ja vaikkapa vähän häivyttää juuri niitä kohtia, mihin morsian ei ole niin tyytyväinen itsessään. Vaikka melkein kolmannes Ellokselta tilatuista naisten t-paidoista palautetaan väärän kokoisina, niin miten vaikeaa muka tiukan, vartalonmyötäisen kokopitkän juhlapuvun tilaaminen Kiinasta täysin sokkona ja sovittamatta suomalaiselle pers´jalkaiselle päärynävartalolle oikein voi olla? Näitä ”mittatilauspukuja” tilatessa kun nimenomaan otetaan itse itsestään tarkat mitat, kuka mistäkin kohtaa ja miten tiukalla mittanauhalla. Joskus Kiinassa menee tuumat ja sentit sekaisin mutta ei se mitään, sillä kun senttimitoilla tilattu puku tuleekin tuumamitoilla, niin siinähän puvussa on kangasta lähes kahteen hääpukuun. Mahtava lisäsäästö, lähes kaksi pukua yhden hinnalla! Toki täältä Suomesta täytyy yrittää löytää joku joka tekee puvun uudestaan tästä kankaasta, kovalla hinnalla, mutta ei haittaa. Jos tälläisen “mittatilauspuvun” kanssa on ongelmia, niin ei mitään hätää. Puvun voi aina palauttaa ja lähettää mukana tilinumeron, niin valmistaja palauttaa koko hinnan takaisin tilillesi muutamassa päivässä. Ihan varmasti.

Jos oikein tikulla aletaan kaivamaan, niin yksi pieni harmi postimyyntirätin tilaamisessa on. Kun kuukausia odotettu, vain vähän kahvipakettia isompaan laatikkoon pakattu pukusi on saapunut kotiin juuri ja juuri ennen häitä ja sovittelet sitten sitä vessassasi, helma kissanhiekkalaatikossa, niin siitä tilanteesta ehkä puuttuu vähän tiettyä glamouria.  Ei hätää, sillä tätä glamouria kannattaa käydä maistelemassa etukäteen, oikeissa palvelevissa hääpukuliikkeissä. Niissä voit vierailla vaikka kuinka usein, katselemassa ja sovittelemassa tunti toisensa perään, pyytää avuliaita myyjättäriä kantamaan sinulle niska limassa aina vaan uusia malleja. Voit ihan huoletta varailla viikonloppuaikojakin, sillä liikkeillä on ihan sama velvollisuus palvella sinuakin kuin oikeita, ostavia asiakkaita. Varsinkin kun et kerro, että olet siellä vain haaskaamassa myyjien aikaa, koska jotkut pikkusieluisimmat myyjät voivat ottaa siitä nokkiinsa ja vaikkapa rajoittaa sovittelua kymmeneen pukuun tms. Jos näin kuitenkin pääsee käymään, niin ainahan voit ihan kostoksi haukkua myymälän ”huonosta palvelusta” foorumillamme. 

8. Sulhasen euro on 10 senttiä

Häät ovat oikeasti morsiamen juhla, ketään ei kiinnosta sulhanen. Siksi sulhasen pukeutumiseen ei kannata uhrata kuin murto-osa morsiamen pukeutumisbudjetista. Suomessa tapana on, että sulhasen euro on kymmenen senttiä. Eli mikäli morsian käyttää pukeutumiseensa vaikkapa tuhat euroa, niin sulhasen pukeutumisbudjetiksi tulee 100 euroa. Sillä ei ihmeitä saa aikaan, mutta kuten sanottua, niin ei tarvitsekaan.

Ensinnäkin tutkitaan, josko sulhanen voisi käyttää jotain olemassa olevaa pukua tai pikkutakkia, vaikka vanhaa rippipukua. Viikon tuuletus saa pahat hajut lievenemään ja mikäli takki on tullut pieneksi, niin sen voi jättää rennosti auki, siitä tulee aika cool vaikutelma.

Mikäli sopivaa pukua ei vaatekaapista löydy, kannattaa vuokrata puku ja kaikki asusteet. Sulhasta ei haittaa se, että hänellä on ehkä elämänsä tärkeimpänä päivänä päällään kymmenien tai satojen muiden miesten käyttämät kusenpolttamat housut, nuhruinen ja huonosti istuva takki, keltakainaloinen ’valkoinen’ paita ja sokerina pohjalla linttaan astutut jalkasilsaiset vuokrakengät. Joskus ennen olisi sulhasen kunnialle voinut käydä se, ettei hänellä ole päällään yhtään omaa vaatekappaletta, että hän ei omista yhtään valkoista paitaa tai siistejä kenkiä, mutta nykyään ei tuollaisilla asioilla ole väliä.

Leikkaamalla hiukset kotona säästää parikin kymppiä lisää ja kosmetologilla käyminen ennen häitä ei sovi heteroille, joten niihinkään ei kannata tuhlata yhteistä (= morsiamen) budjettia.

Ei ne pienet menot vaan ne suuret tulot

Em. neuvoja noudattaen pystytään häiden menopuoli puristamaan hyvin tiukkaan kuosiin. Sen jälkeen kannattaakin keskittyä säästämisessä tulopuolen parantamiseen, sillä voittohan se vasta on maksimaalista säästämistä.

Ylivoimaisesti tärkein mahdollisuus tehdä kunnon tili on häälahjat. Niiden määrän maksimoimiseksi ja laadun parantamiseksi on olemassa monta pätevää keinoa. Mikäli kulupuolesta on huolehdittu neuvojemme pohjalta, voidaan (ja suorastaan täytyy) häävieraita kutsua mahdollisimman paljon. Paljon vieraita = paljon lahjoja. Lapsien kutsumista kannattaa välttää, koska he ovat hääparille pelkkä kuluerä eivätkä lapsiperheet yleensä lisää antamaansa häälahjamäärää lapsiluvun mukaisesti. Samoin kannattaa välttää kaikenlaisten ryhmien kutsumista ryhminä, koska yhteislahjaan laitettu rahamäärä on aina pienempi kuin samojen ihmisten antama lahja mikäli he tulevat häihin omana itsenään. Häätalkoisiin omalla panoksellaan osallistuneilta kannattaa odottaa kaikesta huolimatta häälahjaa, sillä se kuuluu hyviin tapoihin.

Häälahjat kannattaa pyytää aina ja poikkeuksetta rahana. Unohda häälahjalistat, tästä periaatteesta ei kannata lipsua missään tilanteessa. Mikäli sallitte tavaralahjat, niin aukaisette todellisen Pandoran lippaan: kymmeniä rumia Mariskooleja, täytettyjä hirvenpäitä, jalkakylpykoneita, pyyhkeitä, seitsemää eri sarjaa astioita ja mukeja, Aalto-maljoja, ”hauskoja” viiden euron puukylttejä, rakkaudella ja ajatuksella itse tehtyjä tavaroita ja kaikkea muuta järkyttävää ja hyödytöntä roinaa. Joku valopää voi lahjoittaa teidän puolesta lehmän Kongoon. Daa, siis lehmän! Kongoon! Millä ihmeellä tuollaisen lahjan voi muuttaa rahaksi naiksujen kirppiksellä, kysyn vaan?

Jo pelkästään em. syiden takia on rahalahjan pyytäminen välttämätöntä, mutta euron tulo lisäsi rahalahjan tärkeyttä entisestään. Kun vielä markka-aikaan joku 50,- markkaa oli täysin käypä rahamäärä lahjaksi kahdelta ei-lähisukulaiselta annettuna, niin missä on se pariskunta, joka nykyään kehtaa antaa hääparille 9,- euron  rahalahjan :)  Edes kaukainen yksinäinen kummin serkun kaima ei kehtaa antaa vähempää kuin 50,- _euroa_ nykyään ja lähisukulaisten osalta puhutaan sadoistakin euroista. Kysykää siis itseltänne, haluatteko katsella lopun elämäänne hirvenpäätä yksiönne eteisessä vai katsella tuhansien eurojen saldoa häätilillänne…

Ikimuistoiset häät

Vuonna 2009 solmittiin 29836 avioliittoa. Yksikään heistä ei tule koskaan unohtamaan kyseistä päivää. Kun noudatatte tinkimättä näitä Naimisiin.infon säästöohjeita omissa häissänne, niin tulette saamaan aivan varmasti häät, joita ei unohda myös yksikään vieras tai ystävä.

Vaikka kuinka haluaisi :)