HEVOSVAELLUSTA IRLANNISSA

Teksti ja kuvat: Kimmo Laurila

Kuten jo artikkelissamme Polttarivaellusta islanninhevosilla kerroimme, yhä useampi valitsee polttariohjelmakseen pelkän örvellyksen sijaan jotain toiminnallisempaa tehtävää, kuten vaikkapa vaellusta hevosilla. Mikäli hevoskärpänen on purrut aikaisemmin tai viimeistään polttareissa, voi hevostelua jatkaa loistavasti myös häämatkalla.

Usean päivän kestäviä hevosvaelluksia järjestetään kotimaan lisäksi ympäri maailman. Yksi parhaista ellei paras eurooppalainen ratsastusvaelluskohde on Irlanti, jota kutsutaan ‘Hevosen valtakunnaksi’. Eikä syyttä, Irlannin hevoskulttuurilla on pitkät perinteet ja nykymuotoisia hevosvaelluksiakin siellä on järjestetty jo kymmeniä vuosia. Maastot vaihtelevat läänistä toiseen mutta kaikille on yhteistä se, että ne ovat erittäin hyvin hevosteluun sopivia ja parhaimmillaan henkeäsalpaavan upeita. Äkkijyrkistä kalliorannoista kilometrien pituisiin hiekkarantoihin, kumpuilevista nummeista utuisiin suomaisemiin, karuista vuorista jylhiin ikimetsiin vesiputouksineen, kaikkea löytyy Irlannista hevosen selästä nähtyinä.

Killarney

Killarneyn idyllinen pikkukaupunki sijaitsee Kerryn maakunnassa Irlannin lounaiskolkassa ja on erinomainen tukikohta hevosvaellusmatkalle. Kerryn alue on Irlannin suosituin lomamatkakohde myös oman maan matkailijoiden osalta ja Killarney on mm. voittanut ‘Best kept town’ -arvonimen vuonna 2007. Dublinin jälkeen Killarneyssa on eniten majoitusvuoteita Irlannissa, mikä on kova saavutus tältä pieneltä kaupungilta. Vaihtoehtoja on kaikkiin makuihin ja lompakoille, viiden tähden hotelleista kodikkaisiin B&B-paikkoihin.

Killarneyn kapeat kadut ovat täynnä pieniä putiikkeja sekä ravintoloita ja pubeja.

Hevostelun lisäksi Killarneyssa ja sen lähialueilla voi tehdä myös kaikkea muuta: golfata (9 eri kenttää!), kalastaa, pyöräillä, vaeltaa, shoppailla tai vaikkapa vain nauttia pubien ja ravintoloiden antimista. Killarneyn vieressä sijaitseva, 1932 perustettu Killaneyn kansallispuisto on yli 10 000 hehtaarin laajuinen ja sieltä löytyy Irlannin korkein vuori, järviä, metsiä, vesiputouksia, sanalla sanoen uskomattoman upeat vaellusmaastot kävellen tai polkupyörällä. Killarney on myös loistava lähtökohta Ring of Kerry -kiertoajelulle, jonka varrella näkyy lounaisen Irlannin koko kauneus.

Killarney sijaitsee 300 km Dublinista lounaaseen ja sinne pääsee helposti vuokra-autolla, junalla tai lentokoneella (Kerry). Me lensimme ensin Ryanairilla Tampereelta Dubliniin ja heti sen jälkeen Aer Arannilla Dublinista Kerryyn. Kummatkin liput ostimme hyvissä ajoin ja Dublin-Kerry -väli oli tarjouksella 39,-/hlö, joten matkat eivät liikoja maksaneet ja kun lähdimme Tampereelta 13.50, olimme perillä Killarneyssa jo hiukan yli kuuden paikallista aikaa. Myös junalla pääsee helposti kolmessa tunnissa Dublinista ja moni yhdistääkin Killarneyn lomansa muutamaan päivään täysin erilaisessa Dublinissa.

Killarney Riding Stables ja kahden päivän vaellus

Donnie O’Sullivan perheineen on jo vuodesta 1982 alkaen järjestänyt pitkiä, viiden tai kahden päivän hevosvaelluksia Killarneyssa ja Kerryn alueella. Näiden lisäksi heidän talliltaan pääsee yhden, kahden tai kolmen tunnin ratsastuksille Killarneyn luonnonpuiston alueelle. Valitsimme kahden päivän vaelluksen, peläten etukäteen lähinnä minun heikohkon, kymmenen ratsastustuntia takana, ratsastustaidon puolesta. Jokaisen pitkille vaelluksille osallistuvan täytyy osata käynti, ravi ja laukka ja takapuolen kestää usean tunnin päivittäiset ratsastussessiot. Mikään virtuoosi siis ei kuitenkaan tarvitse olla ja oppaat ovat erittäin avuliaita ja neuvovat mielellään kokemattomampiakin vaeltajia. Lapset ovat tervetulleita pitkillekin vaelluksille, alaikäraja 8v., mutta heidänkin täytyy pystyä pitämään tahtia yllä ja osata kaikki perusaskellajit. Useimmiten pitkille vaelluksille kuitenkin ottavat osaa aikuiset.

Vaellukselle ilmoittautuessa täytyi ilmoittaa ratsastajan ikä, pituus, paino sekä ratsastuskokemus tarkasti. Tämä siksi, että talli pystyi jo etukäteen hiukan miettimään kullekin ratsastajalle sopivaa hevosta sekä tarvittavien oppaiden määrää. Mikäli samalle vaellukselle tulee mukaan kovin erilaisen ratsastuskokemuksen omaavia ratsastajia, jaetaan ryhmä useampaan osaan, jotta kaikki saisivat tasoansa vastaavan kokemuksen.

Kahden päivän vaelluspakettiin kuuluu kolmen yön majoitus aamiaisineen, lounaat, kahden päivän ratsailla olo sekä oppaiden palvelut. Henkilökohtaiset varusteet täytyy olla itsellä mukana ja iltasyömisistä jokainen vastaa itse makunsa mukaan. Sekä kahden että viiden päivän vaeltajat lähtevät samana päivänä ja samaa reittiä, viiden päivän vaeltajat vain jatkavat vielä kolme lisäpäivää. Tällä kertaa suurin osa vaeltajista oli valinnut kahden päivän vaelluksen, viiden päivän vaellukselle otti osaa ainoastaan kaksi henkilöä. Ryhmäämme kuului henkilöitä Irlannista, Yhdysvalloista, Kanadasta ja Sveitsistä. Kaikki olivat kokeneita ratsastajia, useimmilla omia hevosia kotonaan.

Ilmoittautuminen talleilla oli lauantaina, jolloin kävimme esittäytymässä ja saamassa lisäohjeita vaellusta varten. Oppaamme tiedustelivat meiltä uudestaan ratsastuskokemuksestamme, toiveitamme vaelluslounaiden suhteen sekä esittelivät tallia ja muutamia sen asukeista. Hevosia Killarney Riding Stable’lla on kaikkiaan yli 120, joista vain osa on tallilla samaan aikaan muiden laiduntaessa. Suuri hevosmäärä takaa sen, että jokaiselle ratsastajalle löytyy sopiva hevonen eikä yksikään hevonen rasitu liikaa. Suurin ongelma on oikeastaan päinvastainen, miten pitää kaikkien hevosten vaelluskuntoa yllä tasaisesti ympäri vuoden. Vastaanotto talleilla oli ammattimainen mutta lämmin ja hyvin miellyttävä, joten suurin alkujännitys karisi jo tuolloin. Loppupäivä kuluihin upeassa luonnonpuistossa kävellessä sekä Killarneyn pubeihin ja kahviloihin tutustuessa.

Ensimmäiseksi yöksi vaelluspakettiin kuuluvana oli meille varattuna huoneet aivan Killarneyn keskustassa sijaitsevasta Foley’s Town House -hotellista, joka oli erittäin hyvätasoinen majapaikka ja kalaravintola. Takapuolen rentouttaminen huoneen porekylvyssä oli paikoillaan ennen tulevaa istumisurakkaa.

Sunnuntaina aamiaisen jälkeen kokoonnuimme hotellin aulassa ratsastusvarusteet päällä, matkalaukut pakattuina. Tallin maastoautot tulivat noutamaan meidät sekä laukkumme, jotka he kuljettivat valmiiksi kahden seuraavan yön majapaikkaamme. Kaikki ryhmäläiset vietiin autoilla n. 20 minuutin ajomatkan päähän kaupungista Seefinn -vuoren juurella sijaitsevaan kokoontumispaikkaan, jonne tallin kuljetusauto oli jo kuljettanut hevoset valmiiksi meitä odottamaan.

Hevoset olivat tarkoin valittu ja jokaiselle esiteltiin yksitellen oma hevonen, jonka selkään sitten noustiin. Minä sain vaelluskaverikseni yhden ryhmän isoimmista hevosista, nimeltään ‘Oscar’. Oskari oli varmajalkainen, leppoisa ja porkkanoille perso erittäin joviaali tapaus, aivan kuten kaikki muutkin ryhmämme hevoset. Oskari ei kenties ollut ulkomuodoltaan hevosien Brad Pitt, vaan pikemminkin Sean Connery. Karhean komean ulkomuodon alla sykki vahva vaeltajasydän ja ratsastajalla oli koko ajan varmuus siitä, että Oskari kyllä hoitaa homman kotiin, tapahtui sitten mitä tahansa. Satulalaukkuihin mahtui sadevaatteet sekä vesipullo.

Aamupäivä kului vuoren rinnettä ylös kiivetessä. Aluksi reitti oli päällystettyä tietä, joka jälkeen se muuttui päällystämättömäksi tieksi ja sen jälkeen lähinnä kivistä muodostuneiksi vuoripoluiksi. Maisemat olivat upeita ja hevoset nousivat hankalassa maastossa vuorta ylös kuin tyhjää vain. Vuorten ylityskohta oli nimeltään ‘Windy Gap” ja todellakin nimensä veroinen eli tuulinen. Vuoren harjalta avautui upea näkymä yli Caragh Laken ja sen takaiseen laaksoon.

Windy Gapin huipulta alas laskeutuessa maisemat olivat kertakaikkisen upeat.

Päivä kului ratsastettaessa vuorilta alas laakson ja sen jälkeen laaksossa yleisiä teitä pitkin. Autoja meni ohi harvakseltaan, ohittamistamme loma-asunnoista tuli perheitä katsomaan hevosia ja heiluttamaan meille. Ohitimme lampaita, lehmiä, kissoja, koiria, hevosia, lampaita ja taas lampaita sekä loppumattoman tuntuisesti ikivanhoja kiviaitoja. Ensimmäisenä päivänä askellaji oli useimmiten käynti, mutta myös kevyessä ravissa menimme  pätkiä ja oli mukana myös laukkapätkä. Laukkapätkän uskon olleen näyte ohjaajille meidän laukkataidoistamme, sillä seuraavana päivänä tulisimme laukkaamaan todella paljon.

Iltapäivällä pysähdyimme piknik-lounaalle tallin omistamien laitumien luokse ja annoimme hevosillemme ansaitun lepohetken. Maastoauton perästä tarjoiltu lounas koostui leivistä, kinkusta, hedelmistä, kekseistä sekä kahvista ja muista juotavista. Yksinkertainen lounas, mutta usean tunnin ratsastuksen jälkeen se maistui kuin usean Michelin-tähden ravintolan paras päivällinen.

  Osa vaellusryhmäläisistä ansaitulla lounastauolla.

Lounaan jälkeen matka jatkui Horseshoe -vuoren viereisen Coomasaharn -järven ohitse pieniä teitä ja polkuja pitkin, postikorttimaisemia samalla katsellen.

Ylitimme myös suopuuvillaa kukkivan aidon Irlantilaisen suon, jossa ei kannata poiketa pitävältä reitiltä. Syvät suonsilmäkkeet imevät hetkessä hevosen ratsastajineen, jos oikein huono onni on myötä.

Iltapäivän lopulla saavuimmekin sitten vanhalle postiasemalle, missä ammoisina aikoina ratsain ja rattain kulkevat postimiehet vaihtoivat hevosiaan. Vanha asema on nyt  hevosvaellusten hevosten yöpymispaikka ja jätimme hevoset sinne hoitajien hellään huomaan. Vaikka vielä lounasaikaan ei ratsastus tuntunut takapuolessa oikeastaan ollenkaan, niin nyt jo tuntui. Olimme kuitenkin viettäneet ratsailla yli 6 tuntia, raikkaassa ulkoilmassa kaikkiaan n. 8 tuntia ja ratsastaneet yli 100 km joskus hyvinkin hankalassa maastossa.

Tallin maasturit veivät meidät sitten kahden seuraavan yön majoituspaikkaamme, joka oli piskuisessa vuorien ympäröimässä Glenbeighin kylässä sijaitseva “The Towers” -hotelli. Hotellin erinomaisessa pubissa oli hyvä nauttia maittava illallinen sekä tuopillinen, kunnes uni jo maittoikin pitkän päivän jälkeen.

Glenbeigh on niin pieni kylä, että postimiehen koira juoksee joka päivä isäntänsä postiauton perässä koko postilenkin ajan. Mahtava tapa lenkittää oma koira!

Hevosvaellusta Irlannissa jatkuu >>>