www.vauva.info
www.naimisiin.info

ylakaari130x10viol
keskustelematka
ylakaari475x10viol
878281Small

Häämatkakertomus: Karibian risteily

Teksti & kuvat: Naimisiin.info -keskustelufoorumin jäsen ‘Sisi’. Osittainenkin lainaaminen kielletään.

Perjantai 17.9.2004 - Lähtöpäivä

Yhdeksän aikaan aamulla starttasi bemari Tampereelta kohti Helsinki-Vantaata. Mamma tuli saattelemaan, kauhuissaan Karibialla ja Floridassa pyörivistä hurrikaaneista. Meitä ei moiset haitanneet, Johanna kun oli tutkinut edelliset neljä viikkoa hurrikaanikarttoja netissä ja oli luottavaisin mielin etteivät ne liiemmin tätä reissua häiritsisi.

Ensin lennettiin 2,5 tuntia Finnairilla Pariisiin Charles-de-Gaullen kentälle. Matka alkoikin mukavasti ilmaista samppanjaa nautiskellen. Pariisissa sai hieman sompailla jotta löysi terminaalista toiseen. Oma jumbojettimme löytyi, ehkä noin viiden passintarkastuspisteen ja yhden räjähdeainetutkimuksen jälkeen ja saimme koneesta paikat jossa Antti sai kinttunsa suoriksi.  Lento kesti 9,5 tuntia, ja iltakahdeksan aikaan (Floridassa kello on 7 tuntia vähemmän kuin Suomessa) laskeuduimme Miamiin. Miamissa passintarkastus kesti puolitoista tuntia, vaikka meidän kone oli ainoa mikä oli hetkeen laskeutunut. Niin onnettomia ihmisiä oli joukossa jotka eivät ymmärtäneet mitkä kaikki laput olisi pitänyt täyttää vaikka seinillä oli isot kyltit. Eikä ne meksikaanitullimiehet olleet kyllä maailman nopeimpia.

Meidän lentsikka

Matkan ensimmäinen kauhunhetki koitti, kun en löytänyt omaa matkalaukkuani mistään. Laukut oli otettu pois hihnalta, eli ne lojuivat pitkin baggage claim -aluetta. Onneksi laukku löytyi erään pylvään takaa piilosta. Huh, eipähän tarvinnut alkaa selvittää mihin se olisi kadonnut. Otimme terminaalin edestä taksin ja huristimme hotelliimme (Port of Miami Hotel). Olimme matkasta niin väsyneitä että menimme suoraan nukkumaan. Lievää jetlagia oli havaittavissa, Johanna heräsi pirteänä kuin peipponen klo 3 yöllä.

Lauantai 18.9.2004 - Miami

Aamiaisen jälkeen lähdimme tutustumaan Miamin Downtowniin. Hotellilta oli muutaman korttelin matka Baysiden ostoskeskukseen, joten kävelimme vaikka olikin jo tuskaisen kuuma. Ostoskeskus on ulkoilmaostari, missä on niin krääsäkauppoja kuin ihan oikeita kauppojakin ja tietenkin ravintoloita ja baareja. Sieltä suuntasimme syömään McDonald'siin (luonnollisesti, olimmehan mäkin kotimaassa). Otimme aterian (hinta 4,89 $ + verot) isona (+ 30 cnt). Ateria oli oikeasti ISO. Juoma oli pikkasen vajaan litran kokoinen ja ranskanperunat ainakin tuplasti Suomen kokoon verrattuna. Joten ei ihme jos amerikkalaiset on isoja.

Teimme ruokailun jälkeen kaupunkikierroksen Metromoverilla, joka on "yläilmoissa" kulkeva automatisoitu ihmistenkuljetusväline. Johanna oli printannut kartat etukäteen netistä, joten metromoverilla surffailu sujui mainiosti. Yksi pysäkki oli ihan hotellimme vieressä, joten kotiinkin pääsi väsyttävän päivän jälkeen helposti. Kaiken lisäksi Metromover oli täysin ilmainen!

Tutustuimme iltapäivällä hotellin ylätasanteeseen. Siellä oli uima-allasalue ja komiat näkymät yli Miamin. Tosin toisella puolen hotellia näkyi monikaistainen highway ja rakennustyömaa, mutta toisella puolen satama, Biscaynen puisto ja keskustan pilvenpiirtäjät.

Näkymiä hotellilta: puisto ja satama ja highway

Illalla menimme Baysiden ostarille katselemaan meininkiä, ja sitä siellä piisasi. Bändi esiintyi ja ihmisiä oli valtavasti. Söimme Bubba Gump -ravintolassa (toivottavasti olette katsoneet Forrest Gumpinne...) Mama's Best Fried Chickeniä, ja annos oli valtava ja ruoka oli erittäin maukasta.

Pöydissä oli kyltit, joissa oli kaksi osaa: jos siinä luki sininen Run Forrest Run, ei ollut hätää, jos käännettiin esille punainen Stop Forrest Stop, tuli tarjoilija kysymään mitä tarvitsemme.

Emme pitkään jaksaneet olla valveilla, ja jo yhdentoista aikaan palasimme hotellille taksilla.

Sunnuntai 19.9.2004 - Risteilylle

Ilmainen kuljetus lähti hotellilta yhdentoista aikaan. Meitä oli yhteensä kahdeksan henkeä menossa tälle risteilylle hotellista. Matkaa ei liiemmin ollut satamaan (hotellista näki sinne), mutta ei sitä siinä kuumuudessa olisi kukaan kävellyt, varsinkaan laukkujen kanssa. Hyvähyvä, säästettiin taksirahat!

Terminaalissa meiltä ensi töiksi otettiin pois laukut. Antti tippasi kuskin ja lähdimme kohti terminaalia. Ei oltu todellakaan ainoita tulossa tähän aikaan laivalle. Boardaus oli alkanut kymmeneltä, ja me olimme terminaalissa n. 11.30. Laivaan meno oli hyvin järjestetty, ei ollut mitään vastaavia häröpalloja mitä näkee suomalaisten risteilylaivojen terminaaleissa. Jonottaa jouduttiin jonkin aikaa, mutta mitäs pienistä. Passit katsottiin pariin otteeseen, käsimatkatavarat läpivalaistiin ja toinen kauhunhetki tuli check-in -tiskillä. Meillä ei ollut mukana immigration cardeja, jotka oltiin saatu saapuessamme Jenkkeihin lentokentällä, ne olivat turvassa lukkojen takana matkalaukuissa hotelliöiden jäljiltä. Täti päästi meidät kuitenkin eteenpäin, sillä ehdolla että viemme kortit heti purserille kun saamme laukut. Tiskiltä saimme Sea Passimme, jotka olisivat meidän maihinnousukortit ja rahat seuraavan viikon ajan.

Sitten menimme taas uuteen jonoon odottamaan laivaanpääsyä. Jokaisesta otettiin kuva samalla kun tarkastettiin Sea Passimme. Täälläkin oli valokuvaaja kuvaamassa laivaan menijät, ihan niinkuin kotiSuomessakin, tosin emme ikinä sitä omaa kuvaamme löytäneet. Ei paljon väliksikään, ne kuvat kun maksoivat n. 20 $. Laivaan päästiin n. 12.30, eli yhteensä tunti meni meiltä boardaukseen. Menimme heti etsimään hyttimme, ja hetki saatiin etsiä, laiva kun on aika iso. Hytti ei ollut vielä valmis, mutta saimme luvan jättää tavaramme sinne ja lähdimme syömään.

Lounas tarjottiin Windjammer Caféssa kannella 11. Buffetista löytyi vaikka mitä herkkuja. Ravintolan ulkopuolelta ostimme limukortit (tunsimme tulleemme hieman huijatuiksi, kun ilmoitettu 42 $ hinta / kortti olikin loppujen lopuksi verojen ja gratuityn kanssa 52.. vaikka joka tapauksessa ne kortit olisimme ostannet), joilla saisi koko risteilyn ajan juoda limpparia niin paljon kuin napa vaan vetää (Johannan paratiisi siis). Ravintola oli melko täynnä, kun tähän aikaan ei vielä muita paikkoja ollut auki. Eräs tarjoilija kuitenkin etsi meille paikat erään vanhahkon pariskunnan pöydästä, jotka olivat myös häämatkalla! He olivat menneet edellisenä päivänä naimisiin, kuten varmaan melkein kaikki muutkin honeymoonerit laivalla, paitsi me. No, meillä olikin pitempi matka laivalle ku niillä.

Loppupäivän tutustuimmekin laivaan. Laiva oli aivan mahtava, joskaan ei liian iso että sen oppi hyvin tuntemaan viikon aikana. Tosin, jos suuntavaisto on huono, voi olla hieman hukassa. Ravintoloita ja baareja ja loungeja löytyy joka lähtöön, uima-altaita ja porealtaita oli useampi eikä missään ollut kamalaa ruuhkaa. Mekin löysimme aina aurinkokannelta hyvät paikat. Hyttiin pääsimme iltapäivällä, ja Antin laukku tuotiin ensin ja Johannan hieman myöhemmin. Stateroom attendantimme (hyttisiivooja på finska) kävi esittäytymässä. Ofelialla oli hauska ässävika, eikä kumpikaan huomannut katsoa mistä hän oli kotoisin. Tähän väliin semmoinen huomio, että emme nähneet laivalla yhtään työntekijää jonka kotimaa olisi ollut USA! Suuri osa tuntui olevan jostakin Karibian saarilta, ehkä Ofeliakin oli sieltä koska myöhemmin saarilla törmäsimme moneen tummaan naiseen joilla oli tasan sama puhevika kuin Ofelialla.

Hieman ennen laivan lähtöä oli pelastusharjoitus, eli hälytys soi, pistimme liivit päällemme ja menimme omalle pelastusasemallemme. Siinä ei kauaa kestänyt, ehkä vartin, minkä jälkeen aloimmekin irtautua Miamin satamasta. Varmaan koko matkustajamäärä (laiva oli ihan täynnä, eli n. 3600 matkustajaa!) oli ulkokansilla seuraamassa lähtöä. Olihan se hienoa, purjehtia ohi Miami Beachin ja nähdä kaikki rannoilla olevat upeat ökytalot. Pian hyttiimme toimitettiin pullollinen Chandonin viinitilan kuohuviiniä (viinitila on Moët & Chandonin perustama ja omistama, ja viini tehdään siellä samoista rypäleistä kuin heidän samppanja Ranskassa, ja järjestään kaikki puhui laivalla "champagnesta", joten puhutaan mekin). Samppanjan kyytipojaksi tuotiin suklaakuorrutettuja mansikoita. Niistä sitten nautiskeltiin ja katseltiin maisemia parvekkeeltamme.

Classic Romance Packageen kuuluvista jutuista saatiin ensimmäiseksi kuoharia ja mantsikoita.

Meidän illallisvuoro oli toisessa kattauksessa Magellan-salissa, joka ensimmäisenä päivänä oli poikkeuksellisesti vasta klo 9 normaalin 8.30 sijaan. Pöydässämme olivat Renee ja Chris Texasista, Chris(tine) ja Derek Skotlannista ja Mary ja Joe Pohjois-Irlannista. Eli tiedossa siis järkyttävä eri aksenttien sekamelska. Skottien puheesta ei pariin ekaan päivään tajunnut yhtään mitään, ja meillä olikin monen monta hauskaa hetkeä tämän seikan tiimoilta!  Meidän tarjoilijamme PK oli Intiasta ja aputarjoilija Romaniasta. Ravintolan päätarjoilija oli Unkarista, eli kansainvälistä touhua. PK esitteli heidät ja kysyi meidän nimet, jotka hän oppi samantien. Oli ihanaa tulla illalla syömään kun PK tuli laittamaan lautasliinan syliin, antoi ruokalistan ja kysyi "Hello Johanna, how are you today?". Ruokalistalla oli useampi vaihtoehto niin alkuruoaksi, salaatiksi, pääruoaksi kuin jälkiruoaksikin. Annokset olivat tyyliä hieno ravintola, eli hienosti aseteltuja eikä kovin isoja. Mitä mieltä tosin tuskin kukaan muu meidän pöydässä oli kuin Antti.

Illalla oli Palace-teatterissa ensimmäinen production show, eli tyyliin Tallinkin Romantika -show mutta n. 100 kertaa isompi ja upeampi. Lavasteet oli ihan kuin oikeassa teatterissa, ja show olikin todella hyvä. Pian menimmekin nukkumaan, ensimmäinen päivä laivalla kun oli ollut melko hektinen.

Maanantai 20.9.2004 - Meripäivä

Taas Johanna heräsi keskellä yötä, eikä millään meinannut uni enää tulla. Eipä siinä sitten muuta kuin ylös, ulos ja lenkille (ei kyllä menty..). Aamiaiselle mentiin Windjammeriin, kuten melkein kaikkina muinakin aamuina. Buffetpöydässä oli tarjolla kaikkea todella tuhtia (pekonia, munia, hash browneja mistä ei tiedetä mitä ne oli muuta ku että ne oli jotain friteerattua tosi rasvaista, vohveleita, pannukakkuja..), eikä sieltä Johannalle löytynyt muuta kuin paahtoleipää, kinkkua ja tomaattia, puuro näytti meinaan todella epäilyttävältä ja oudolta, ei ollenkaan kotoiselta naminami-Elovenalta. Tarjolla ei siis ollut mitään vihanneksia, mitä olisit tehnyt mieli. Jugurttikin oli ällömakeaa, jenkit kuulemma kun tykkää sellaisesta. Appelsiinimehu tarjottiin ihan liian pienistä mukeista. Onneksi ravintolassa kiersi tarjoilija joka toi juomia, ettei niitä tarvinnut olla koko aika hakemassa.

Antti meni kuntosalille siksi aikaa kun Johanna meni jumppaan. Sali oli hyvinvarusteltu ja sijaitsi laivan 12. kannella. Sieltä löytyi niin puntteja, laitteita kuin aerobisia vehkeitä. Telkkarista saattoi seurata uutisia ja ikkunasta avautui sininen Karibianmeri. Kyllä kelpasi huhkia! Step-tunti oli mainio, jumppaohjaaja oli ihan hullu blondattu orjapiiskuri (miespuolinen, tosin ei mitenkään miehekäs..).

Pikaisesti urheilun jälkeen Johanna meni Meet & Mingle -tapahtumaan, mikä oli Cruise Critic -keskustelupalstalaisille järjestetty tilaisuus. Siellä vähän syötiin ja juotiin ja miitattiin ja minglattiin. Sitten Antti odottikin jo että mentäisiin lounaalle. Kyllä, koko viikon ajan syötiin melkein jatkuvasti, ja sen kyllä huomaa! Iltapäivällä mentiin vihdoin altaalle. Vesi vilvoitti mukavasti, aurinko kun porotti ihan täysillä. Laittikolaa kului ja myös aurinkorasvaa.

Tehtiin ehkä lievä virheliike kun ajattelimme tilata huonepalvelusta "vain kahvia". Se meni siihen, että tilasimme vähän kaikkea "pikkusyötävää" (Jenkeissä mikään ei ole pientä). Kun söimme tämän "pikkuaterian" kuuden aikaan illalla, voi vaan arvata oliko kova nälkä illallisella 8.30...

Huonepalvelusta tilattiin vähän pinaattiwrappia, kalkkunaleipää, kahvia, mehua, keksejä..

Tänään oli ensimmäinen formal night. Antilla oli musta puku joukossa ja Johannalla mamman pinkki juhlamekko. Ennen illallista huoneeseemme tuotiin pre-dinner canapes, eli pikkusyötävää. Ei kauheasti tehnyt niitä mieli.. Ennen ruokaa oli valokuvaus, meidän kuvan taustaksi tuli komia yöllinen meri. Saimme valokuvan (8"*10") ilmaiseksi, kuten myöskin sille hopeoidun kehyksen, tämäkin oli osa hanimuunpakettia kuten myös samppis ja pikkusyötävät. Hytissä oli odottamassa lisää suklaakuorrutettuja mansikoita kun tulimme illalliselta (nämäkin osa pakettia). Ei niitäkään kovasti tehnyt vielä mieli..

Illan show oli stand up -komiikkaa, koomikko oli That's Funny -ohjelman äijä (nimeä en muista). Hauska hän kuitenkin oli, vaikkei me ihan kaikkia juttuja tietenkään tajuttu, kun ei ollut tekstitystä :-)

Seuraava sivu >>>

alakaari475x10viol

Mediatiedot

info(ät)naimisiin.info

 

2000-2014 © naimisiin.info