|
Valokuvaaja Markku Koivumäen (Kamera-Aitta) toive papin ammatista sai väistyä 15-vuotiaana löydetyn harrastuksen myötä; valokuvaajan ammattiin hän opiskeli tarjoutuneen oppisopimuspaikan myötä. Harrastus alkoi luontokuvauksesta, kuten monella muullakin, mutta sittemmin vaihtui ihmisten kuvaukseen. Koivumäen ensimmäinen kamera oli Praktica PCL-2, jonka hän hankki mainoksia jakamalla. Nykyään kuvausharrastukselle ei jää niin aikaa työn viedessä valtaosan vuorokauden tunneista. Kursseilta on hankittu lisäoppia, mutta työ on myös opettanut, joskus rankimman kauttakin.
Esikuva on ranskalainen valokuvaaja Henri Cartier-Bresson
”Valokuvaaja Henri Cartier-Bresson on luonut kansainvälisen maineensa hetken vangitsijana, liikkeen pysäyttäjänä. Hän on myös yksi vuosisatamme nimekkäimpiä valokuvaajia, jonka nimeen vannoo useampi valokuvaajasukupolvi.
 Cartier-Bresson luonnehtii valokuvauksen olevan hänelle kuin pikaista piirtämistä. Hyvän valokuvauksen salaisuutena hän paljastaa: on unohdettava, että käyttää kameraa.
Toisaalta valokuvaaja muistuttaa ratkaisevan hetken merkitystä valokuvauksessa. Maineensa hän on luonut ilmiömäisenä hetken vangitsijana. Cartier-Bresson on kärsivällinen tilanteiden seuraaja, joka pysäyttää liikkeen juuri oikealla hetkellä.
Hän työskenteli valokuvaajana aikana, jolloin kamera suurena ja kiinteänä työvälineenä alkoi muuttua kepeäksi ja helposti mukana kannettavaksi. Valokuvaaja ei enää ollut keskipiste, vaan hän kykeni vetäytymään sivulle tarkkailijaksi.
Cartier-Bressonin tavaramerkkejä ovat: hän kuvaa mustavalkofilmille, ei käytä koskaan salamaa, lavasta kuvattavia tilanteita eikä retusoi tai suurenna kuvista osia jälkeenpäin.
- Kymen Sanomat 12.1.2000”
 Työpäiviin mahtuu monenlaista kuvausta, mutta mieluisin kuvauskohde on ihmiset ja etenkin hääparit. ”Se on mielestäni ainoa tilauskuvaus, jossa kuvattavat ovat vapaaehtoisesti, verraten esimerkiksi rippikuvaukseen, joka on yleensä vanhempien haluama” kertoo Koivumäki. Hän onkin kuvannut hääpareja jo 20 vuotta. Parasta hääkuvaa ei ole kuitenkaan vielä syntynyt ja uran voikin lopettaa, jos sellainen kuva sattuisi syntymään. Kuitenkin hyvä suunnittelu ja yhteistyö asiakkaiden kanssa auttaa hyvän kuvan aikaansaamisessa. Koivumäen mukaan hänen parhaat kuvansa ovat silti osaltaan ’vahinkolaukauksia’. Hyvä hääkuva syntyy aidosta tilanteesta ja on niin sanotusti hääparin näköinen.
Muotokuvat Koivumäki kuvaa filmille, mutta tuotekuvat ja pressityöt tallennetaan digitaalitekniikalla 90-prosenttisesti. Valokuvaajan ammatissa on käyttöä niin palkkikameralla, kinokameralla kuin digilläkin. Filmi puoltaa vielä paikkaansa muotokuvauksessa; digikameralla ihonvärin toisto on vielä hankalaa. Mutta kun tekniikka vielä menee eteenpäin, niin digikamera alkaa olla väistämätön ykkösvaihtoehto.
Myös hääkuvaukseen vaikuttavat trendit, ja ideoita syntyy uusista tuulahduksista. Etenkin italialainen ihmisten käsittely hääkuvauksessa on kiinnostava, mutta on ihan eri asia saada suomalainen hääpari innostumaan ideasta; moni ei varmastikaan ole erityisen innostunut palkatuista näyttelijöistä hääkuvan taustalle.
”Ikävä kyllä ammatissa pitää ajatella myös jatkuvuutta, mikä ei tarkoita sitä, etteikö voi silloin tällöin koittaa kepillä jäätä” hän tuumaa.
Hääkuvaus varataan useimmiten samaan aikaan vihkikirkon kanssa. Kirkon voi varata noin vuotta ennen. Suurin suma kyselyiden osalle ajoittuu häämessujen tienoille, jotka tänä vuonna pidettiin Turussa helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna. Ja kun sesonkiaika häille on kesä, niin ruuhkaa on noin puolisen vuotta ennen.
 Yleensä kuvaaja löytyy suositusten perusteella tai sitten hän on ennestään tuttu. Kuvaaja myös yleensä löytyi vaivattomasti. Enemmän toivotaan kuvaajilta esilläoloa muutenkin kuin liikkeiden ikkunassa olevien kuvien muodossa. Internet on nykyajan informaatiolähde, mutta kuitenkin niin harva kuvaaja on osannut sitä hyödyntää.
Kuvaajalle asetettuja kriteereitä olivat luonnollisesti kuvien hyvä taso, mukavuus, rentous, yhteistyökyvykkyys ja hinta. Nousevana kriteerinä tuntuu olevan, että halutaan kuvaaja, jolla on taiteellista näkemystä. Myös reportaasimainen kuvaus on kysyttyä, eli kuvaaja seuraa kannoilla koko päivän.
Monelle on varmasti tuttua tuskailla, kun itsestä otetut kuvat eivät tunnu onnistuvan. Koivumäki rauhoittelee, että hyvän valokuvaajan ominaisuuksiin kuuluu kyky onnistua tekemään kaikista hyvä kuva.
Varauksen jälkeen pidetään yhteyksiä muutamaan otteeseen, että ei oltaisi huolissaan varatusta ajasta ja sitten keskustellaan kuvauksen ajankohdasta ja olosuhteista. Keskimäärin hääpareilla ei ole juurikaan omia ideoita kuvauksen suhteen. Enemmän sanomista tuntuu tulevan anopeilta….Koivumäen mukaan vaikeinta on kuvata paria, joka tulevat liikkeeseen kädessään toisten hääkuvia ja sitten toivotaan jotain samanlaista. Se samanlainen kun ei välttämättä sovi kyseiselle hääparille. Poikkeuksia asiakkaisiin mahtuu, mutta yleensä hääparit valitsevat klassisia asetelmia erikoisemmilla taustoilla ja miljöökuvaus ulkona tai sisällä on halutumpaa kuin perinteinen studion potrettikuvaus.
Valokuvauksen (potretit / vihki- ja juhlakuvaus) hinnat vaihtelevat huimasti. Moni hääpari kummastelee ammattikuvaajien korkeita palkkioita ja moni valjastaakin sukulaisen tai kaverin ottamaan kuvia itse vihkitilaisuudessa ja juhlassa. Hääparille herää kysymys, että häälisääkö tässä maksetaan? Koivumäen päivä ei ole 8-16 –työtä, vaan työtunteja kertyy päivässä 9-12 tuntia ja lauantaina päivät ovat yhtä pitkiä hääkuvausten vuoksi. Palkkiosta menee 40% veroihin ja jäljelle jääneestä maksetaan arvonlisäveroa 22 prosenttia. Eli jo Suomen verotus yksistään hoitaa oman osuutensa palkkion suuruudesta.
 Ammattilaisen välineet myös maksavat eikä se lopu siihen, ne on myöskin huollettava ja kameran huolto ei ole halvimmasta päästä. Käyttötiheys on jotain muuta kuin tavallisen tallaajan kameralla ja koska se on tärkein työväline, on se myös pidettävä kunnossa. Perushuolto EOS 1 –mallin kameralle pyörii 300 eurossa. Paristoja päivän aikana kuluu paljon, samoin ammattifilmit maksavat enemmän kuin matti meikäläisen kouraan tarttuneet lähimarketin tarjousfilmit. Kaiken tämän päälle hääkuvia uusitaan enemmän kuin amatöörikuvia. Myös muilla aloilla on tavallista, että lauantai- ja sunnuntaityöstä veloitetaan korkeampia palkkioita. Lauantai-, sunnuntai- ja iltatyöstähän yleisesti maksetaan korotettuja palkkoja, eikä valokuvaaja ole mikään poikkeus tässäkään. Kihla- tai perhekuvaus ei vaadi yhtä paljon etukäteissuunnittelua eikä kuvauspäivä ole niin välttämätöntä sitoa lauantaihin. Ja aina kaikki ei suju ajatusten mukaan.
”Sähkömies tarvittiin välittömästi studiolle virtojen hävittyä lauantaina kello 13; 15 minuutin sähkömiehen käynti kustansi 340 e”, päivittelee Koivumäki. Taitoonsa luottava ja itseään arvostava kuvaaja ei myöskään myy itseään liian halvalla.
Koivumäki muistelee, että hauskoja ja vähemmän hauskoja tilanteita on vuosiin mahtunut. Kuvaustilanteessa kun tulee monenlaista juttua kertoneeksi, tällä kertaa väyrysvitsejä, ja sattuikin niin, että Väyrynen oli hääparin sukulainen ja vieläpä häävieraana. Nolo tilanne, mutta myös hauska. Vähemmän hauska tilanne oli se, kun sulhasella oli mennyt pari rentoutuspaukkua liikaa, eikä hän enää oikein pysynyt pystyssä!
Koivumäen näkemys on, että ihmiset eivät kovinkaan paljon arvosta kuvaajan ammattia, se on vain napin painamista. Kyselyyn vastanneista taas lähes jokainen kertoi arvostavansa kuvaajan ammattia. Ohessa muutamia poimintoja vastauksista:
”Kuvaaja on mielestäni todella tärkeä henkilö, koska hänen kädenjälkensähän ovat jäljellä sen päivän jälkeen. Mikäli kuvaaja ja kuvattavat eivät ole samoilla linjoilla, niin kyllä siinä voi vielä itku päästä, jos kuvat eivät vastaa omaa ajatusta.”
”Arvostan paljon kuvaajia. Hyvällä kuvaajalla on taito saada hääpari rentoutumaan ja ottaa hyvä kuvia ja saada niihin jotain hääparin luonteesta ja persoonista. Kaikki eivät ole tässä hyviä.”
”Arvostan erittäin paljon. Joskus kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Häävalokuvauksessa täytyy olla huonona puolena se, että kuvaaja on kaikki kesäviikonloput kiinni töissä.”
”Haastava tehtävä, vaatii paljon ihmistuntemusta ja kykyä työskennellä erilaisten ihmisten kanssa sekä sopivasti taiteellisuutta ja rautaista ammattitaitoa. Arvostan kuvaajien ammattia sen haasteellisuuden vuoksi.”
”Siinähän se on työ, kun mikä toinenkin. Taiteellisia lahjoja on oltava ja harjoitus tekee mestarin, kuten kaikissa muissakin ammateissa. Minä arvostan ihan jokaista ammattia ja erityisesti sellaisia, joissa ei voi olla hyvä, ilman lahjoja.”
”Arvostan ammattia, tarvitaan ihmissuhdetaitoja ja silmää kauneudelle, että löytää sopivat kuvakulmat kullekin parille.”
Palkitsevaa on, kun hääpari muistaa kuvaajan vielä vuosienkin päästä onnistuneita hääkuvia katsellessaan; se auttaa jaksamaan työssä.
-Johanna Kortesluoma-
Artikkelia varten haastateltiin valokuvaaja Markku Koivumäkeä ja käytettiin hääpareilta saatuja tietoja, jotka kerättiin internetin kautta toteutetun kyselyn avulla.
Kuvat Johanna Kortesluoma ja Corel Gallery.
|
