1
Älä koskaan sano älä koskaan...
Lähettänyt
Lupunen
,
20 helmikuu 2012
·
430 views
... koska ketuiks se menee kuitenkin! 
Niinkuin tämä anti-häähumuilija vielä puoli vuotta sitten otti elämän täysin lungisti, eikä todellakaan miettinyt oikeastaan yhtään mitään mitä häihin tulee. Kosittu kyllä oli jo aiemmin ja päivämääräkin sovittu, mutta humuilu ei koskaan ole ollut mun juttu.
Kaasoille ja kumppaneille ilmoitin, että ennen kun on tasan vuos aikaa häihin, ei mitään tapahdu. En vastaa yhteenkään kysymykseen enkä missään nimessä ala ressaamaan olemassa olevien tai puuttuvien suunnitelmien takia. Pienistä vastusteluista huolimatta muruset noudatti mun tahtoa. Kirkko varattiin ja jäin odottamaan. Paikka löytyi melko nopeasti, sulhasen kanssa meillä kun on ihanan yhtenäiset ja selvät sävelet. Ja edelleenkin suhtauduin melko välinpitämättömästi suunnitelmien edistämiseen.
KUNNES. Siinä vaiheessa, kun kuukauden sisällä oli noin seitsemästi tuttavat kyselleet "onko kirkko, onko paikka, onko PUKU???" alko itseä mietityttää. Ja kun mietityttää, täytyy ottaa selvää. Ja eksyin näille sivuille. Siinä se sitten olikin.
Homma lähti hetkeks täysin lapasesta, suunniteltavaa oli niin paljon, ideoita joka paikka pullollaan ja aikaa tutkimusretkille Internetin ihmeelliseen maailmaan oli gradun arvostelua odotellessa. On se hassua miten tämmöset asiat vie mennessään. Mutta pari viikkoa tietokoneen kanssa symbioosissa eläen riitti ja homma laitettiin telakalle pariksikin kuukaudeksi. Yliannostus oli melkoinen ja kyllästyminen valtaisa, tosin suunnitelmia oli tullu tehtyä melkosesti ja asioita selvitettyä.
Joten nyt, kun häihin on puoli vuotta, on hyvä alkaa taas kasaamaan ajatuksia. Ja hieman ehkä jopa repäistä blogin muodossa. Jaettu hämmennys on parempi hämmennys.
Eli tästä se lähtee. Hihihiiii...
Niinkuin tämä anti-häähumuilija vielä puoli vuotta sitten otti elämän täysin lungisti, eikä todellakaan miettinyt oikeastaan yhtään mitään mitä häihin tulee. Kosittu kyllä oli jo aiemmin ja päivämääräkin sovittu, mutta humuilu ei koskaan ole ollut mun juttu.
Kaasoille ja kumppaneille ilmoitin, että ennen kun on tasan vuos aikaa häihin, ei mitään tapahdu. En vastaa yhteenkään kysymykseen enkä missään nimessä ala ressaamaan olemassa olevien tai puuttuvien suunnitelmien takia. Pienistä vastusteluista huolimatta muruset noudatti mun tahtoa. Kirkko varattiin ja jäin odottamaan. Paikka löytyi melko nopeasti, sulhasen kanssa meillä kun on ihanan yhtenäiset ja selvät sävelet. Ja edelleenkin suhtauduin melko välinpitämättömästi suunnitelmien edistämiseen.
KUNNES. Siinä vaiheessa, kun kuukauden sisällä oli noin seitsemästi tuttavat kyselleet "onko kirkko, onko paikka, onko PUKU???" alko itseä mietityttää. Ja kun mietityttää, täytyy ottaa selvää. Ja eksyin näille sivuille. Siinä se sitten olikin.
Homma lähti hetkeks täysin lapasesta, suunniteltavaa oli niin paljon, ideoita joka paikka pullollaan ja aikaa tutkimusretkille Internetin ihmeelliseen maailmaan oli gradun arvostelua odotellessa. On se hassua miten tämmöset asiat vie mennessään. Mutta pari viikkoa tietokoneen kanssa symbioosissa eläen riitti ja homma laitettiin telakalle pariksikin kuukaudeksi. Yliannostus oli melkoinen ja kyllästyminen valtaisa, tosin suunnitelmia oli tullu tehtyä melkosesti ja asioita selvitettyä.
Joten nyt, kun häihin on puoli vuotta, on hyvä alkaa taas kasaamaan ajatuksia. Ja hieman ehkä jopa repäistä blogin muodossa. Jaettu hämmennys on parempi hämmennys.
Eli tästä se lähtee. Hihihiiii...
