Haluan purkautua:
inhoan termejä/myyttejä:
-"toinen kierros" (pitääkö sinne eka kierroslaisten ehtiä sitten jossain vaiheessa?)
-"ei huntua, eikä valkoista mekkoa, jos toisen kerran naimisiin" (onko ihminen damaged goods toisella kerralla? tuskin!)
-"pienemmät häät", "turha riisuttu pois". (tämä kertoo minulle pikemminkin häpeilystä ja hyssyttelystä, pelosta, mitä muut sanovat. Toisaalta fiksua ja on niin idiootteja sukulaisia tms.etteivät hyväksy.)
Nämä kaikki ovat negatiivisia termejä. Ihan kuin toisen tai kolmannen kerran naimisiin menijöiden pitäisi häpeillä ja puvun/häitten/termien kautta julistaa toisille katumustaan ja "epäpuhtauttaan". Millä perusteella ihminen on "epäpuhdas"?
Olen 26 vuotias ja erostani on 4 vuotta. Menimme naimisiin kun olin 18 vuotta ja Luojan kiitos uskalsin erota liitosta, johon ei alunperin olisi pitänyt astua. Sitä en vain pysty sulattamaan, että miksi uudesta onnesta ei saisi nauttia? Ihan kuin ihmiseen pitäisi lätkäistä leima, jos on mennyt pieleen yhdesti. Mitä siitä? Meneehän muillakin pieleen, jos ei avioliitossa, niin jossain muussa, esim. lasten kasvatuksessa, jne. Asioita on lukemattomia.
Nyt vaan ryhtiliike uudelleen naimisiin menijät, ootte ylpeitä ja puette yllenne vaikka kaikista kirkkaimman, valkoisimman, pisimmän ja ihanimman hääpuvun ja hunnun! Näytätte niille, jotka teitä katsoo alaspäin ja toisaalta, ei enää juuri niin usein katsotakaan. Ollaan kuitenkin jo ohitettu 60 ja 70 luku.
Meillä on OIKEUS nauttia, OIKEUS iloita, näytetään omalla esimerkillämme, että HÄPEILYYN ei ole mitään syytä.













