255 vastausta aiheeseen

[Neferty]

Oma nimeni on suht harvinanen (n. 200) ja suurinpiirtein kaikki ovat sukulaisiani. Kaimoja minulla ei ole Suomessa ollenkaan, vaikka etunimeni on erittäin tavallinen.

Hmm... kyllä minusta on erittäin kiva asia, että muita minun nimisiäni ei ole. Minua ei nimen perusteella voi sekoitaa keneenkään muuhun. Kyllä se on minulle tärkeää.

[Cassandra]

Erikoista, suojattua tyttönimeäni on nyt enää 219 hlöllä kun otin mieheni sukunimen.
Miehen sukunimi on tavallinen, ja samoin etunimeni. Otin erikoisemman toisen etunimeni käyttöön avioliiton myötä juuri sen tähden, että olen tottunut nimeen, jota ei ole kellään muulla. Nyt kun muutin toisen nimeni viralliseksi kutsumanimeksi, täyskaimoja löytyy tasan yksi Suomesta ja pari USA:sta.
Joten kyllä tässä asiassa tuo nimen erikoisuus ja se, ettei ole 100 täyskaimaa oli minulle tärkeää.

[Margot]

Kai se on vain jotain hienostelua, samalla tavalla kuin tyylikkäät vaatteet tai hajuvesi.  :P En siis osaa selittää, miksi haluan, että nimeni ei ole hirveän yleinen.

Nykyistä nimeäni on 218 kpl ja miehen nimeä 635 kpl. Miehen nimi ei ole niin yleinen, ettenkö voisi sitä ottaa, mutta googlauksen perusteella minulla olisi sitten ainakin yksi kaima. Nyt olen tietääkseni uniikki. Kyllähän se on kivaa olla ainut, en voi sitä kiistää.

En minä haluaisi "tavallista" nen-nimeä, mutta en silti ajattele, että kaikki sellaisen kantajat olisivat jotenkin huonompia kuin minä. Mielestäni kyse on vain estetiikasta samalla tavalla kuin jo mainitsemassani hajuvedessä. Ei se mikään vakava asia ole.

[Rocky]

Minulla on erikoinen etunimi, jota aika ajoin saan tavata vieraille ihmisille. Sukunimeni on lyhyt ja kiva, miehellä taas myöskin lyhyt, mutta erikoinen, jota myöskin saa välillä tavata. Olenkin pohtinut, että jos naimisiinmennessä otan miehen nimen, saan ehkä selitellä molempia nimiäni, toisaalta taas kovin vakavasti oman nimeni säilyttämistä en ole edes harkinnut. Varta vasten en erikoisia nimiä halua, sitä nyt vaan on kasteessa saanut sellaisen nimen, jota nyt kannan. Tätä nykyä olen jopa ylpeä etunimestäni, kun taas lapsena siitä sai aina kuulla vitsiä ja jopa kiusaamista. Ajatuksena ihmisten arvostaminen nimen perusteella on typerä. Ei nimi miestä/naista pahenna.

[ingenjoor]

Ei harvinainen ole aina hieno! Minä tykkään ns. kaksiosaisista sukunimistä, kuten villivaara (en taas tiedä onko tuota sukunimeä olemassakaan). En välttämättä vaihtaisi harvinaiseen nen, la, lä -loppuiseen sukunimeen. Mielestäni sukunimessä olisi hyvä olla jotain juttua.
Minulla on harvinainen sukunimi (n.40) ja täyskaima. En koe tästä asiasta mitään ongelmaa. Sukunimeni on useita satoja vuosia vanha ja aiemmin ollut suojattu. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään aatelisnimi vaan suhteellisén suomalainen nimi. Paremmalla puoliskolla on kanssa kaksiosainen sukunimi, mutta heitä on yli 3000. Lisäksi tällä sukunimellä valmistetaan kaikenlaisia tuotteita, enkä haluaisi samaistua näihin! Sulho saa vaihtaa nimeä, jos haluaa. minä en sitä tee! En odota, että sulhokaan tekisi vaikka onkin jo lupautunut...
En uskoisi keksiväni uutta sukunimeä ja mummoillakaan ei ole yhtään "hienoa" nimeä, joten vaihtamiset on siltäkin osin tehty...

[nonna-marie]

ei ole itseisarvo, mutta on se joo tärkeää.
mulla on erikoinen nimi, ja on ihan kiva, ettei kellään oo samaa nimee ku mulla.  ;D

[Punky]

Musta nimi on vain ihmisen tunniste. En ikina ajattele "Onpa tuo varmaan ainutlaatuinen ihminen, kun silla on noin ainutlaatuinen nimi" tai "Onpa tuo Korhonen tylsa kaveri, kun silla on noin yleinen nimikin".

Mutta myonnetaan, etta jos olis aivan mahdottoman yleinen nimi, niin etta kaimoja vilisisi ymparilla ja sekaannuksia sattuisi jatkuvasti, niin sitten ehka haluaisi hieman harvinaisemman nimen.

[ingenjoor]

Musta nimi on vain ihmisen tunniste. En ikina ajattele "Onpa tuo varmaan ainutlaatuinen ihminen, kun silla on noin ainutlaatuinen nimi" tai "Onpa tuo Korhonen tylsa kaveri, kun silla on noin yleinen nimikin".

Vanhemmat saivat kerran vuokrakämpän, kun omistaja oli lukenut ilmoituksia ja miettinyt, millaisia ihmisiä on noin erikoisen nimen takana... :)

[Avalon]

Ei todellakaan. Joskus tuli heitettyä vitsinä että jos joskus menen naimisiin niin miehellä pitää olla tavallinen suomalainen sukunimi, ei muita kriteerejä. Nyt olen menossa naimisiin "tavallisen suomalaisen" kanssa ja mies haluaisi että pidän oman nimen koska se kuulema sopii niin hyvin minulle ja on muutenkin kaunis. Ei tule kuuloonkaan  ;D  ;D Nimi menee vaihtoon.

[Margot]

Jännää, kun monet täällä naikkareissa puolustelevat sitä, ettei vaihda nimeään sillä, että nimi on osa identiteettiä, mutta silti oltaisiin valmiita vaihtamaan oma tavallinen nimi itse keksittyyn.. En nyt tarkoita ketään teistä vaan ihan yleensäkin. On uusi keksitty nimi alussa varmaan yhtä hankala ja outo kuin puolison sukunimikin.

Tuskin nuo ovat samoja ihmisiä?

[Joppis]

Tulevan mieheni sukunimi on nen-päätteinen tosin harvinaisempi kuin minun sukunimeni. Mutta sillä nyt ei todellakana ole väliä sillä jokatapauksessa olisin ottanut miehen sukunimen. Minulla on ollut jo pitkään, siis paljon ennen kuin mieheni tapasin, ajatuksena, että jos joskus menen naimisiin, otan miehen sukunimen. Poikkeuksena olisi kuitenkin ollut, jos miehen sukunimi oli ihan hirveä.  ;)

En ole koskaan kokenut sitä millään tavalla hankalaksi, että jossain päin Suomea on täyskaimoja. Joskus jopa huvittavia sellaiset jutut. Minun identiteettini ja omanarvontuntoni ovat jossain ihan muualla kuin nimessäni.  :-X

[Nele]

Ei nimen harvinaisuus kamalan tärkeää ole, mutta onhan se kiva kun on harvinainen ja kaunis nimi. Mulla se taisi vaikuttaa nimenvaihtopäätökseenkin jonkin verran; mun nykyinen sukunimi varmasti jää ihmisten mieleen paremmin kuin tyttönimi ja sitä taidetaan pitää myös kauniimpana. Ihan mihin vaan en olisi sukunimeäni vaihtanut. On siis kivaa jäädä ihmisten mieliin, mutta ei se niin tärkeää ole, että rupeaisin näkemään kamalasti vaivaa sukunimen vaihtamiseksi muuten kuin naimisiin mennessä.

[Margot]

Ihan kiva nimi muuten mutta kyllä ärsyttää se, ettei oo mitään anonymiteettiä.. >:( Eli ei voi koskaan sulautua massaan jos nimi tulee esiin.. Aika jännä oli että  täällä kaikki tuntui pitävän harvinaista/erikoista sukunimeä yksinomaan positiivisena asiana.. ???

Hyvä pointti! Oma sukunimeni on mielestäni kohtuullisen harvinainen, mutta ei todellakaan niin harvinainen, että anonymiteetti menisi. En minäkään varmasti tykkäisi, jos koko ajan erottuisin joukosta nimeni perusteella.

Sukuni on "kuuluisa" kotipaikkakunnallani. Kun olin siellä kesätöissä, nimeni herätti huomiota lähes joka kerta, kun sanoin sen. Oikeastaan se oli imartelevaa, mutta välillä ärsytti. En varmasti kestäisi sellaista, jos se olisi jatkuvaa.

[Lara]

Tärkeämpää on se, että nimi on kaunis ja etu- ja sukunimi muodostavat kivan kokonaisuuden.

Miehen nimi, jonka otan, on harvinaisemman kuuloinen kuin oma nen-päätteiseni, mutta itse asiassa tyttönimeäni yleisempi. Vaihdon miettiminen aiheutti paljon päänvaivaa, koska nyt nimessäni on allitteraatio, josta pidän paljon, nimeni kuulostaa mukavalta. Mutta niin kuulostaa myös tuleva nimeni!  :)