33 vastausta aiheeseen

[Mia_K.]

Hei Ninatar,
et sitten edes käynyt kyseisellä www.timantit.com -sivustolla. Siellä on selitetty nämä asiat vielä laajemmin SEKÄ paneuduttu timantin hiontaan, joka on se asia joka voi pilata tai pelastaa timantin loiston. Tämä hiontapuoli sivuutetaan yleensä kultasepänliikkeissäkin aika nopeasti. Hionta on se asia, joka on useimmiten pahasti pielessä, kun väri- ja puhtausluokka ja koko tuntuvat olevan liian hyviä timantin hintaan verrattuna.

Kannattaa siis opiskella tästä. Ja millä ihmeellä sitten voi kaupassa valita sen hyvän kiven. No, ihan pienien timanttien kohdalla ei asialla ole ehkä ihan niin suurta väliä, vaan sormus kokonaisuutena on tärkeämpi, mutta isompien timanttien kohdalla saa kivestä yleensä jonkinlaisen todistuksen, jota voi tutkia vaikka Internetin avulla, esim. www.timanttifoorumi.com -saitilta tai www.pricescope.com -sivustolta löytyvästä "kalkulaattorista". Ja aina voi näyttää hankkimaansa sormusta gemmologilla.

[Mia_K.]

Aivan, enhän minä konfliktitimantteja ajatellut Mikon timanttisivustoa mainostaessani. Vaikka on Mikko kyllä kertonut Kimberley-prosessistakin jonkin verran tässä:

http://www.timantit.com/kimberley.asp

On hyvä tuntea asiat monesta näkökulmasta enkä halua ollenkaan vähätellä konfliktitimantteja. Maailmassa tapahtuu paljon pahaa eikä minkäänlaisessa kaivoksessa ole taatusti kiva tehdä työtä. Todellisuudessa konfliktitimantit ovat kuitenkin murto-osa koko timanttikaupasta ja murto-osa Sierra Leonen kaltaisten maiden timanttituotannosta. Konfliktitimanttien kauppaa yritetään tällä hetkellä rajoittaa erilaisilla toimenpiteillä ihan tosissaan, vaikka toistaiseksi asia etenee hitaasti.

Aivan varmasti timantit ja muut jalokivet kuuluvat maailman turhimpiin esineisiin. Mutta kun itse olen kultasepänliikkeessä töissä, ajattelen tietysti omaa napaani ja kaikkia niitä tavallisia ihmisiä, jotka saavat leipänsä timanteista. Näitä ihmisiä ovat esimerkiksi Australian, Kanadan tai Siperian timanttikaivosten työntekijät (joiden kuvittelevan olevan vähän paremmassa asemassa kuin sisällissotaa käyvien klaanien kaappaamat timanttikaivosten orjat), raakakivien lajittelijat ja kauppiaat, timanttien hiojat (suomalaiset timantinostajat saattavat pitää hyvinkin monta intialaista timantinhiojaa leivässä), lajittelijat, tukkurit, korusuunnittelijat, kultasepät, myyjät ja mainostoimistojen työntekijät, turvamiehet jne.

Eiväthän nämä asiat ole koskaan aivan mustavalkoisia, vaan mukana on paljon muitakin sävyjä.

[LolitaV]

Josko Mia K tai joku muu asiantuntija voisi listata vaikkapa 5 tärkeintä seikkaa, jotka tulisi ottaa huomioon timanttisormusta ostaessa? Niistä voisi jokainen tehdä itselleen mieleensä "muistilistan" jota toistaa mielessään mantran tavoin kun lähtee sormusostoksille.  ;)

[Mia_K.]

Vitsi, että olen miettinyt tätä pari päivää. Vaikea aihe, johon on hankala vastata lyhyesti.

1.
Ota selvää timanttien yleisestä hintatasosta. Timanttien hintaan vaikuttaa varmasti eniten koko, mutta väri ja puhtaus vaikuttavat myös merkittävästi hintaan. Hionta onkin jo sitten hankalampi juttu arvioida. Jos löydät hirmuisen murikan, jonka väri ja puhtaus tuntuvat olevan kohdallaan, mutta hinta on epäilyttävään alhainen, vilkaise timanttia oikein kunnolla. Perussääntö on: Näyttääkö se oikeasti kauniilta? Onko timantti sädehtivä ja loistava vai onko se elottoman näköinen? Onko keskellä tumma rengas? Jos kivet ovat hyvin pieniä, voi arvioida näyttävätkö ne kirkkailta ja kauniilta, vai rumalta, valkoiselta, utuiselta mössöltä.

Mikon sivulla on muutama kuva hyvistä ja huonoista briljanttihionnoista:
http://www.timantit.com/cut1.asp

2.
Työn laatu. Sormuksen malli voi olla vaikka kuinka kaunis, mutta se voi olla huonosti tehty... Sormuksen ostajalla pitää olla tiettyä silmää katsoa sormuksia. Tämä on samanlainen ominaisuus kuin kyky erottaa kenkäkaupassa hintalappuun katsomatta mikä kenkä on hyvä ja laadukas (ja, ikävä kyllä, aina tavallista kenkää kalliimpi).

Toisin sanoen hyvin tehty sormus on viimeistelty. Pintojen pitää olla tasaiset ja säännölliset - kaarevien kohtien säännöllisesti kaarevia, sileiden kohtien tasaisesti kiiltäviä. Kivien istutusten pitää olla suorassa, symmetrisiä jne. Huonoimmissa rivisormuksissa kynsi-istutusten kynnet saattavat sojottaa kuka minnekin, kivet voivat olla hieman kallellaan kukin omaan suuntaansa ja kivien välit erikokoisia.

Amerikan timanttifoorumilla, Pricescopella on FAQ-menussa tällainen säie, jossa on aika kivasti jutusteltu timanttisormusten laadusta. Tässäkin on painotettu työn laatua:
http://www.pricescop...8ECCBF1D7DE15D6

[Empsu]

Mun täytyy nyt vähän tyhmänä kysyä, että osaisikos joku kertoa mitä www.timantit.com sivuston lauseella "Maksa kivestä hinta, joka saadaan kertomalla kiven karaattihinta ja karaattipaino keskenään." Tarkoitetaan? Siis käytännössä...? En nyt hahmota. :-[

Sain sen käsityksen, että jos hionnan laadusta, puhtaudesta tai väristä täytyy "tinkiä" hinnan alentamiseksi niin "kannattavinta" olisi tinkiä väristä. Ymmärsinköhän oikein? Sitten esiteltiin noita "timanttien rajoja"... eli koon rajoja. Niissä ilmeisesti kannatti mielummin kysellä (yksittäisenä) 0,95 ct. kuin 1,00 ct.:tä... vai?

Empsu, valmistautumassa timanttiostoksille :)

[aprilli05]

Täälläkin on kyselyikäinen, jolla olisi esimerkiksi Mia_K:lle pieni pikainen kysymys... Toki muutkin saavat vastata!

Kun sormukseen istutetaan minipieniä timantteja (=suurin ainoastaan 0,06ct), onko maallikolle väliä, onko puhtaus VS vai SI ? Näyttivät kauniisti hiotuilta, loisto vaikutti olevan ok ja tuli upea verrattuna vanhoihin dimangeihini. Enhän tietty pilaa sormusta, jos kerran itse pidän ko kivistä, mutta mitä sanoo asiantuntija?

[Mia_K.]

Hei aprilli05. Jos ne ovat oikein luokiteltuja, ei VS:n ja SI:n välillä ole eroa kyllä ammattilaisenkaan silmään.

Hei Empsu. En oikein osaa auttaa tässä asiassa. Timantin hintaa saadaan kyllä jonkin verran alennettua, kun tingitään tiettyyn rajaan asti puhtauden ja vähän värinkin osalta. Mutta minun on vaikea arvioida prosentteina kuinka paljon suurin piirtein eri värit tai puhtaudet tai näiden yhdistelmät vaikuttavat hintaan.

Ja ihan oikein. Tietyt painot ovat halutumpia kuin toiset. Sen vuoksi voi olla ihan fiksua ottaa 0,98 ct:n timsku kuin 1,00. Ikävimmillään hioja on tinkinyt hionnan laadusta, että saisi timantin painon pysymään maagisessa 1,00 karaatissa. Kiviä kun myydään edelleen paljolti painon mukaan...

[Mia_K.]

Eivätkä taida karaatitkaan riittää tiedoiksi. Vähän isommissa kivissä kun kiven ympärysmitta voi vaihdella ja kivi näyttää eri kokoiselta, vaikka paino on sama...

Mitään yhtenäistä käytäntöä ei ole siinä, minkäkokoisista timanteista kirjoitetaan todistuksia. Toiset täyttelevät erilaisia todistus- ja takuulappusia pienistäkin kivistä, mutta useimmissa tapauksissa tiedoksi voi riittää kassakuitin taakse kirjoitetut tiedot timanttien väristä, puhtaudesta ja painosta - ja ehkäpä myös hiontamuodosta. Itse en ole tarvinnut näitä tietoja kuin vakuutusyhtiölle, joka on tähän mennessä hyväksynyt itse kirjoittamani listat koruista, joihin on merkitty niiden tiedot.

[Mia_K.]

Kiitos, Dharma. :D

Eiköhän hinnoittelu ole aika vapaata tälläkin alalla. Joku ihan oikeasti ammattilainen voisi varmaan kertoa miten kustannusarvioita ja hinnoitteluja tehdään. Mutta joku logiikkahan hinnoittelussa pitää olla, ja ihan helppoa hinnoittelu ei välttämättä ole.

Uskon, että kultasepät aloittavat arvionsa laskemalla mahdollisimman tarkkaan miten paljon raaka-aineet maksavat - ja miten helposti ne on hankittavissa.

Työn vaativuus ja siihen kuluva aika ovat sitten ne kaikkein vaikeimmat arvioitavat. Perussormukset, joissa on helpot istutukset ovat siten tietysti edullisempia kuin esimerkiksi kanavaistutetut timanttisormukset, joissa kivien pitäisi olla mahdollisimman samankokoisia painon lisäksi myös mittasuhteiltaan jne.

Vaikka hinnoittelu tuntuu näin katsottuna hirveän yksinkertaiselta, vaikuttaa hintoihin miljoona muuta asiaa, kuten verot, vuokrat, velat ja kaikenmaailman muut maksut. Kun kysyt arviota jostain tietystä sormuksesta, saat taatusti erilaisia kustannusarvioita. Veikkaan myös, että sormuksen ulkonäkökään ei olisi täysin identtinen, sillä kultasepilläkin on oma käsialansa.

Uskon että kultasepät, jos niitä tapaa liikkeessä, kertovat mielellään hinnoitteluperiaatteistaan.  

[tanssija]

Hei Mia_K, sain tarjouksen eräästä liikkeestä, että he voisivat valmistaa tämän sormuksen halvimmillaan 500 e. Mitä se käytännössä tarkoittaa, mistä hinta koostuu? mainitsin viestissä, että kihlasormukseni on 4 mm ja, että haluaisin sormuksen mahdollisesti keltakultaisena. Kuinka huonolaatuiset timantit tuohon hintaan saa, nehän täytyvät olla kuitenkin sen kokoisia, että ovat sormuksen levyisiä, vai levitetäänkö timantin kehyksiä niin leveiksi, että keskellä on joku suurennuslasilla näkyvä timantti ;)

[Sini-Vuokko]

Kiitos loistavista kommenteistasi MiaK. Näistä on ollut paljon apua vihkisormuksen etsinnässä.

Kysymykseni koskee princess-hiontaista vs. briljant-hiontaista timanttia. Käsittääkseni timanteista, jotka ovat kaikilta ominaisuuksiltaan (väri, puhtaus, paino, hionnan laatu) samanlaiset, princess-hiontainen maksaa enemmän koska sen hiomisessa menee materiaalia enemmän hukkaan - olenko oikeassa? Osaisitko arvioida, minkä suuruinen briljant-hiontainen timantti vastaa 0,26 ct princess-timanttia hinnaltaan? Siis minkä kokoisen briljant-hiontaisen timantin saisi samalla hinnalla (olettaen että ominaisuudet ovat yhtäläiset)?

 

[Alba]

Materiaalihukka princess-hionnassa on pienempi kuin briljantilla

http://www.timantit.com/princess.asp

Princess-hiottujen timanttien pitäisi siis olla halvempia kuin briljanttien, mutta usein asia on päinvastoin Suomessa.

[tanssija]

minulle yksi seppä sanoi, että materiaalia menee vähemmän hukkaan, mutta princess hionta pitää aloittaa isommasta kivestä, että saadaan neliönmuotoinen ja sen takia se tulee kalliimmaksi.

[ziggysd]

Tässä on timanttialan markkinoinnille vähän toisenlaista näkulmaa: http://www.fguide.or...ictdiamonds.htm

http://www.timantit.com/ kertoo hyvin ja totuudenmukaisesti timanttien harvinaisuustekijöistä, mutta pitää ymmärtää, että se on timanttikaupan markkinointia, jonka tarkoitus on luoda kuvaa todellisuutta hienommasta ja arvokkaammasta tuotteesta. Mahdollisimman kalliin timantin myyminen on tietysti kauppiaalle kannattavaa. Katetta jää enemmän varsinaiseen kultasepäntyöhön käytettyjä tunteja kohti.

Timanttien myynti perustuu pitkälti ajatukseen, että raha mittaa rakkautta. Amerikkalaistyyppiseen kulttuuriin, jossa kaikkea on totuttu mittaamaan rahassa tämä istuu oikein hyvin. Timantin ostaja osoittaa, että on valmis sijoittamaan symboliesineeseen huomattavan summan rahaa ts. luopuu omasta taloudellisesta edustaan ja tällä tavalla välittää lahjan saajasta. Tällaisen ajattelun järkevyys onkin asia erikseen. Mitään varsinaista käyttöarvoa timanttisormuksella ei ole, eikä edes sijoitusarvoa. Aidon timantin hinta/kauneus-suhde on katastrofaalisen huono, mutta eihän sillä ole väliä, jos pääasiana on kallis hinta.

Harvinaisuustekijöiden tarkoitus on antaa ostajalle syy maksaa olennaisesti samasta tuotteesta enemmän. Toki väri- ja puhtauserot ovat todellisia, ja mallikkokin voi löytää mikroskoopilla sulkeumia. Pienissä istutetuissa timanteissa väriä ja puhtautta ei kuitenkaan paljain silmin havaitse edes tarkasti katsomalla, saati sitten käytössä. Myyjä tietysti väittää, että jos sormuksen saaja on ainutlaatuinen, niin timantinkin pitää olla. Pitäisi siis ostaa samalta näyttävistä kivistä se, jonka lapussa on vähän hienompia kirjaiyhdistelmiä, ja hienompi hinta.

Nykyään muodissa oleva hionnan korostaminen on aivan samaa keinotekoista arvonnostoa. Ideaali- ja superideaalihiottuja timantteja myydään muka tavallisia kauniimpina, vaikka kauneuden demonstroimiseen tarvitaan mittalaite. Kauneus on myyjän supliikissa. Timantin ei tarvise olla Eightstar, että se voisi olla hyvin hiottu.

Sormuksessa kokonaisuus ratkaisee, eikä vihkisormuksen missään nimessä tarvitse olla halpa. Sormuksen ostohinnalla tuskin kuitenkaan on vaikutusta sen tunnearvoon. Kaunis sormus syntyy laadukkaasta käsityöstä ja hyvästä designista. Se näkyy päällepäin. Ainutlaatuisen harvinainen timantti ei tee tusinaripustuksesta kaunista, eikä halvempi timantti, tai ihan muu kivi, pilaa kaunista sormusta. Mieluummin painotan sormusostoksessani hyvää suomalaista suunnittelua, kuin timanttimonopolin asettamaa hintalappua.

Ostoksilla kannattaa pohtia, mitä käytetyn rahan määrä oikeastaan kertoo.

[tanssija]

niinpä, omaan sormukseeni tulee princess-hiottu 0,15 ka kivi, jonka puhtaus on P. Mitään eroa en siinä huomannut puhtaampaan kiveen ja kyseisestä liikkestä sain nämä kivet samaan hintaan kun muualta olisin saanut pienemmän pyöreän kiven. Lopputulos riippuu täysin sepästä, jonka muut sormukset olivat ainakin tosi kauniita, mutta olen nähnyt monen sepän tekeleitä, joissa menee kerta kaikkiaan timantit hukkaan.

[Timanttiko?]

Materiaalihukka princess-hionnassa on pienempi kuin briljantilla

http://www.timantit.com/princess.asp

Princess-hiottujen timanttien pitäisi siis olla halvempia kuin briljanttien, mutta usein asia on päinvastoin Suomessa.

Jos lähdetään hakemaan timanttia näiltä toimittajilta, jotka niitä myyvät sepille niin kyllä se princess hiontainen on huomattavasti edullisempi kuin briljantti, esim. 0.5 kivessä ero on satoja euroja.

Se on eri mitä liikkeessä yritetään selittää, eivät useimmiten itsekään tiedä mitä puhuvat.
Kannataa tiedustella suoraan sepältä ja hän kyllä tietää, jos on ammattilainen ja alaansa perehtynyt!