53 vastausta aiheeseen

[NelliKaneli]

Vaihdoitko avioituessasi sukunimesi? Vaihdoitko eron jälkeen takaisin tyttönimeen? Miten aiot toimia tällä kertaa nimen suhteen?

Minä otin eksän nimen. Erotessa meinasin vaihtaa, mutta ajattelin sitten että kun eksän nimeen ei liity mitään traumaa, ero ei ollut mitenkään dramaattinen niin että jos menen joskus vielä naimisiin niin sitten pitäis taas vaihtaa nimenä.. Mutta nyt harmittaa. En tiedä miksi, mutta kerran eronneena en enää halua täysin miehen nimeä. En myöskään halua palata tyttönimeeni, kun se on niin kökkö, eksän nimeä en muuten vaan halua enää kantaa uudessa suhteessa, enkä voi vaihtaa miehen nimeen kun sitten mulla olis sama sukunimi kuin meidän äipällä (<- äiskä on naimisissa Karvanaaman isän kanssa, ja pelkästään tämä parisuhde-perhe-yhdistelmä on vähän friikkiä ilman että kaikilla on sama sukunimi).

Eron aikoihin mietin että olisin ottanut isän äidin tyttönimen ja jatkanut sitä sukuhaaraa, kun isän äidillä oli vaan siskoja ja ajan hengen mukaisesti kaikki ottivat avioituessaan miehen nimen. Isän äidin isän sisaruksista ei ole hajua, mutta ko. nimi on aika harvinainen, niin olisin melkein halunnut sen.

Oma kysymykseni kuuluukin, että onko ihan kökköä, jos vaihdankin nimeni nyt mutta mummin tyttönimeksi vaikka olen kihloissa? Naimisiin mennessäni en vaihtais sitten enää..

[Ella]

No minusta ei ole yhtään kökköä.

[NelliKaneli]

Kiitos, ella, mielipiteestäsi! Tämä ketju on, kuten arvasinkin, herättänyt hurjan vastausvyöryn. No, ei se haittaa. Oon pyöritellyt tuota nimijuttua mielessäni, ja niin se vaan on että taidanpa nimeni muuttaa. Kunhan saan aikaiseksi.

[fyi]

Repesin tolle hurjalle vastausvyörylle

Munkaan mielestä ei oo yhtään hassua. Varsinkin jos tykkäät nimestä muuten ja koet sen omaksesi, niin miksi ihmeessä et ottaisi sitä?

[virgot]

Mustakin sä otat ehdottomasti sen nimen minkä itse haluat, ja koet omaksi

Mulla on tällä hetkellä aivan kamala nimiahdistus. Perjantaina tullut avioerotuomio pisti miettimään, pidänkö exän nimen, jonka naimisiin mennessä vaihdoin, vai vaihdanko tyttönimen takas. TOISAALTA haluaisin tämän pitää siihen saakka, et toinen avioliitto muuttaa sen aikanaan uuden miehen nimeen, mut TOISAALTA haluaisin vaihtaa tyttönimen ja muuttua siitä aikanaan tulevan miehen nimiseksi Why oh why mä meninkää ikinä naimisiin ja muutin nimeni

[Kaizla]

Täällä myös pähkäilen nimeä. Minulla on vielä ex-miehen sukunimi, kun meilläkin ero sujui ihan sulassa sovussa ja sukunimi on lyhyt ja selkeä. Tosin sen verran harvinainen että välillä ärsyttää vastailla kysymyksiin sukunimestä...
Nyt olen menossa uudelleen naimisiin ja vaihtoehtoja riittää... Tärkeintä on että haluan nykyisestä, exäni sukunimestä eroon, kypsyin siihen sitten kuitenkin...
Eli ottaisinko oman tyttönimeni vai uuden miehen sukunimen. Vai jos minä ottaisin oman tyttönimeni ja hän pitäisi oman sukunimensä. tai kumpikin voisi ottaa minun tyttönimeni. Huoh.
Jos päädytään eri sukunimiin ( =mies omaansa ja minä omaan tyttönimeeni), muutos pitäisi käydä tekemässä ennen maistraatissa vihkimistä. Jos taas päädytään yhteiseen sukunimeen (=joko minun tyttönimeeni tai miehen sukunimeen), sen voi tehdä vielä vihkimisen yhteydessä.

Ihan liikaa vaihtoehtoja...

[Fredrika]

Mä vaihdoin tyttönimeni takaisin jo ennen eron viralliseksi tuloa, sillä se oli mulle tärkeä identiteettikysymys....maksoin tästä lähes satkun maistraatille mutta oli kyllä joka pennin arvoista....oli ihanaa olla taas itseni niminen Eli tee just niinkuin itsestä hyvälle tuntuu!

[Macy]

Ei kuulosta hullulta!

Mulla on oma tyttönimi, vaihdoin heti kun oli mahdollista eron jälkeen vaihtaa maksutta. Nyt tulee sitten tyttönimi-miehensukunimi yhdistelmä. Alunperin kun menin naimisiin niin isä oli vähän pahoillaan että otin pelkän exän nimen, koska oma tyttönimeni on lajinsa viimeisiä edustajia. Nyt päätin sitten ottaa kaksi osaisen nimen, että nimi säilyy.

[NelliKaneli]

Täällä myös pähkäilen nimeä. Minulla on vielä ex-miehen sukunimi, kun meilläkin ero sujui ihan sulassa sovussa ja sukunimi on lyhyt ja selkeä. Tosin sen verran harvinainen että välillä ärsyttää vastailla kysymyksiin sukunimestä...

Mulla myös harvinaisempi nimi. Ja sitten kun vastaa kysymyksiin että nimi on eksän, niin toisilla loksahtaa suut auki että miten sinä noin nuorena (27 ) oot ehtinyt jo olla naimisissa ja erotakin..

[nalleperhe]

Vaihtui myös täälläkin nimi kun naimisiin toisen kerran menin,ja todellakin noloa selitellä kuka olen ja se on ex miehen nimi (on Suomessa vain noin 20ihmistä sillä sukunimellä)
mutta ex miehen nimi minulla oli kunnes altarille astuin :girl_blum:ja en kyllä usko että ihan äkkiä kukaan haluaa kantaa mielummin ex miehensä nimeä kuin omaa tyttöbimeä tai tlevan miehen nimeä
No minulla oli ex mieheni nimi lähinnä lapsen takia mutta nt lapsikin on nykyisen miehen nimissä

Viimeksi muokannut nalleperhe, 08 maaliskuu 2009 - 02:35 .

[Rhonda_Tyger]

Minä pidin oman nimeni ja pakko myöntää että niin tekisi mieli tehdä vastaisuudessakin.

(ja ajatella että minä oon vasta 24 ja kerran jo käyny vihillä...)

[Carabossa]

Minusta nimenvaihtoajatuksesi on hyvä.

[Nellie]

Nellikaneli, minustakin nimenvaihtosi on oikein hyvä ajatus.

Itse elelin myös ex-miehen sukunimellä lasten takia ja nyt kun menin naimisiin uudelleen otin nykyisen mieheni nimen. Miehen mielestä mun sukunimellä ei hänelle olis ollut niin merkitystä, olisin voinut pysyä saman nimisenä lasteni kanssa, mutta itselleni se nyt ei ollut edes vaihtoehto. Ja lapsetkin ymmärtää että olen niiden äiti vaikka minkä nimisenä.

[vyyhti]

Tätä nimiasiaa on pähkäilty kerran jos toinenkin. Asiassa ei ois mitään kummaa jos se koskisi vain minua, mutta kun on exän nimellä lapsikin, niin se on tehnyt valinnan vaikeaksi.
Exän nimeä en kuitenkaan halua pitää enää uudessa liitossa, joten olen päätynyt ottamaan miehen nimen. Lapsi jää nyt sitten isänsä nimelle ilmeisesti, en jotenkin osaa hänen nimeään alkaa muuttamaan samalla. Harkitkoon sitten itse isompana haluaako muuttaa nimensä muun perheen mukaan, vai pitääkö oman isänsä nimen edelleen.

[~Hippu~]

Myös mulla on edelleen exän sukunimi vaikka olen jo onnellisesti kihloissa eri miehen kanssa. 5 vuotta sitten ottamani nimi on jo osa minua ja pidän siitä nimestä, tyttönimestäni en pidä ja siksi en sitä takaisin halunnut. Nyt jos ja kun menemme naimisiin, otan tietenkin tulevan mieheni nimen Exäni vaati aluksi että vaihdan nimeni kun erosimme, mutta se ihminen ei enää minun tekemisiäni määrää! Nykyinen mieheni ei pidä siitä että minulla on exän nimi, mutta ehkäpä se joku päivä vielä vaihtuu Minä en nimeäni ajattele oikein mitenkään, se on mun nimi ja sillä sipuli. Nimi siinä missä muutkin nimet.

[scarface]

Ekalla kerralla pidin oman nimeni. Nyt en tiedä, pidänkö vai otanko miehen sukunimen (enemmän olen kallistunut toistaiseksi siihen, että otan miehen sukunimen). Yhdistelmänimeä EN todellakaan ota. Hyi.

[Mintsi]

Mulla on myös exän sukunimi, en nähnyt erotessamme tarpeelliseksi vaihtaa sitä. Nyt olen kuitenkin täysin kypsä nimeen ja harkinnut sen vaihtoa jo moneen kertaan. Menen muutaman päivän päästä avomieheni kanssa naimisiin ja pitkällisen mietinnän ja keskustelun jälkeen olen päättänyt ottaa hänen sukunimensä. Tyttönimen käytöstä on jo niin kauan aikaa etten tuntisi sitä enää omakseni niin oudolta kuin se kuullostaakin.

[-Nelly-]

Otin myös tyttönimeni takaisin noin 2 kk eron voimaan astumisesta. Exän nimi oli suojeltu nimi ja todella harvinainen joten jouduin myös, niin kuin moni muukin täällä näköjään, vastailemaan että mistä moinen nimi. Teki kipeää kertoa nykyiselle poikaystävälleni se myös kun hän kysyi, vaikkei siitä välittänytkään. Tein sitten päätöksen että vaihdan oman tyttönimeni takaisin niin pääsen koko p**sta kokonaan eroon (oli todella rankka avioero).

Jos vielä menen naimisiin niin vaihdan luultavasti taas nimeni miehen nimeksi koska en pidä kaksoisnimistä ja siitä tulisi aivan liian pitkä. En myöskään halua olla eri niminen kuin mieheni joten se miehen nimen ottaminen tuntuu minusta hyvältä vaikka joudunkin taas sitten maksamaan sen 100 ja rapiat siitä vaihtamisesta.

[AsKiMe]

Samaa asiaa pähkäileviä on siis muitakin
Otin ex:n sukunimen ,joka Suomen yleisin: jipii (
Mietityttää nimiasia kun kolme lasta jotka siis nykyisellä sukunimellä... Ja tulevalla miehelläni jo valmiiksi kaksiosainen sukunimi...
Mutta ehkä otan sit miehen nimen ja postilaatikossa on toinen sukunimi lapsille....

[Elfie]

Minulla on sinänsä hankala tilanne, että mieheni exällä on myös sama etunimi kuin minulla. En pidä sukunimestäni ja todella haluaisin mieheni sukunimen, vaan jotenkin oudolta se tuntuu. Harkitsen oikeasti myös etunimeni vaihtamista oman identiteetin säilyttämiseksi naimisiin mennessä (tai lähinnä "toisen nimen", joka minulla on sekavasti ensimmäinen, käyttämista), vaan uuteen kutsumanimeen totuttautuminen olisi outoa...

Viimeksi muokannut Elfie, 01 joulukuu 2009 - 00:26 .