47 vastausta tähän aiheeseen

[fmluder135]

No mutta jos tuon nimiasian muuttaisi samanlaiseksi ilmoitusasiaksi, niin sehan vahentaisi sita suomalaisille perin rakasta byrokratiaa; eihan nyt niin voi tehda, kylla valtion virkamiehilla pitaa olla paperia pyoritettavana ja kokouksia istuttavana ;-)

Suomen laki on kylla alyttomyyksia taynna, mutta aion silti ottaa tulevaisuudessa puolisoni nimen. En varsinaisesti haluaisi, kun itsellani on vahan harvinaisempi nimi (=alle sata sen nimista) ja toinen on sellainen "perus-Virtanen" (=yli 4000 kpl Suomessa), mutta joskus taytyy tehda kompromisseja. Ymmarran kylla puolisoni kannan nimenvaihdokseen, silla en isaani ja mummoani lukuunottamatta ole juurikaan tekemisissa isani puolen sukulaisten kanssa.

Ja tosiaan, haluan, etta meilla on sama sukunimi, jotta mahdollisten lasten tullessa tulevaisuudessa koko perheella olisi sama nimi. Ehka vahan vanhanaikaista (esim. aidillani on eri sukunimi kun mulla), mutta musta ihan kiva ajatus :-)

[Takaintialainen]

Rainbow72, on 09 maaliskuu 2009 - 18:53 , said:

Me vaihdetaan keskenään  

Hah, täytyypä ihan vaan tämän kommentin tähden tulla kertomaan, että räjähdin aivan huutonauruun!   Mahtavaa!

[Maizzi]

Jee odotus on kannattanut Olen vihdoin virallisesti rouva W !! Jos laskee siitä päivästä kun lapun jätin Helsigin maistraattiin niin aikaa tämä vei 165 päivää eli viisi kuukautta ja pari viikkoa päälle. huh.
Ja nyt sitten kortteja uusimaan

[Lakme]

Onnittelut Maizzi! Pitkä odotus... mutta kannattaa!

[Rosarum]

Meillä on luvassa paljon odottelua, kun haen nyt ensin itselleni uutta sukunimeä ennen häitä, ja puolisoni hakee samaa sukunimeä sitten häiden jälkeen. Puolisoni sukunimi kun ei ole järin kaunis ja omani on niin turkasen tavallinen, joten kokonaan uuden sukunimen hakeminen tuntui kivoimmalta vaihtoehdolta. Kyseessä on isäni kotitilan nimi. Odottelen vielä, lähtevätkö veljeni nimenmuutokseen mukaan, ja laitan sitten papereita eteenpäin.

[niehku]

Meidän suunnitelmamme ovat tällä hetkellä aika samanlaiset kuin Rosarumilla: haen ennen häitä kolmen sukupolven päästä kaivettua sukunimeä ja puoliso ottaa sen sitten myöhemmin. Olisin periaatteessa ollut valmis ottamaan puolisoni sukunimen, mutta kumpikaan meistä ei tunne juuri yhteenkuuluvuutta puolison isän suvun kanssa, niin olisi tuntunut kummalta itse itsensä siihen liittää. Puoliso on nimeensä ihan sellaisenaan aika kiintynyt, mutta tuo minun suvustani tuleva nimi on äänteellisesti sen verran samankaltainen, että nimen tuttu rytmi säilyy.

Editoija niehku, 06 tammikuu 2012 - 16:22 .

[Viljaana]

Minun piti hakea häiden jälkeen kaksoisnimeä. Pari surullista puhelua maistraattiin kuitenkin selvitti, ettei parisuhteen rekisteröinti oikeuta kaksoisnimeen, vaan siihen tarvitaan avioliitto, jota emme tietenkään voi saada (olisi kyllä kelvannut). Tosi kiva uutinen, kun pitkien pohdintojen jälkeen oltiin tultu siihen tulokseen, että kaksoisnimi olisi meille oikea ratkaisu, kun kumpikaan meistä ei ole kovin innokas luopumaan nimestään, mutta tulevien lasten elämän helpottamiseksi haluaisimme perheelle yhteisen nimen. Nyt kaikki alkaa siis alusta. Yritin jopa ehdottaa maistraatille, että hakisinkin täysin uutta nimeä, joka olisi kirjoitusasultaan minunsukunimi-puolisonsukunimi, mutta eivät tainneet arvostaa huumorintajuani. Nimilaki ilmeisti kieltää uudet sukunimet, jotka on selkeästi muodostettu kahdesta olemassa olevasta nimestä.

Samalla tulin kyselleeksi lasten nimistä, jos kumpikin meistä pitää oman nimensä: Jos äiti A synnyttää perheen esikoisen, lapsi saa syntyessään nimen A. Syntymän jälkeen äiti B adoptoi lapsen. Jos äiti B synnyttää tämän jälkeen perheen toisen lapsen, lapsi saa nimen B - vaikka vanhempi sisarus on eri niminen. Nimen voi vaihtaa A:ksi vasta, kun äiti A on adoptoinut lapsen. Prosessiin menee helposti kuukausia.

Me ajattelimme puolison kanssa, että yhteinen sukunimi helpottaisi viranomaisten kanssa asiomista, kun ulkopuolisten olisi helpompi mieltää meidät perheeksi. Tuskin yhteinen nimi oudoilta katseilta suojaa, mutta ei ehkä tarvitsisi niin paljon selitellä, kun samannimisinä meidät oletettaisiin ainakin sukulaisiksi, jos ei vanhemmiksi.

Editoija Viljaana, 04 huhtikuu 2012 - 12:31 .

[Lakme]

^ Olin itse kiintynyt sukunimeeni ja vaihtaminen tuntui ajatuksena aluksi pahalta. Puoliso ei useista eri syistä, jotka kaikki ymmärsin, halunnut vaihtaa omaansa. Juurikin noista listaamisistasi syistä johtuen päädyimme siihen, että minä vaihdoin nimeä (ja nykyään olen erittäin tyytyväinen ja ihmettelen, miksi edes niin pitkään mietin koko asiaa). Nykyisin uuteen nimeeni liittyy vahva emotionaalinen lataus: meidän oma perheemme, meidän liittomme. Lisäksi nimi on kyllä nätti, vaikkakin aika hankala.

Näillä perusteilla päädyin kuitenkin ottamaan puolison nimen: Meille oli tulossa lapsi, joten koko perheen yhteinen nimi painoi paljon. Samoin halusimme, että jos minä joskus synnytän lapsen, hänellä on sama nimi kuin muulla perheellä. Ehkä jotenkin tuntui myös, että sama nimi korostaa sitä, että olemme samaa yksikköä (etenkin kun ko. nimi on Suomessa alle 10 ihmisellä). Ihan väkisinkin olemme sukulaisia, kun liikumme yhdessä ja meillä on sama, erikoinen sukunimi. On myös aika paljon helpompi perustella olevansa lapsen äiti esim. pankissa, lääkärissä jne, kun kantaa samaa nimeä.

Itsekin mietin kaksoisnimeä, mutta se olisi ollut korni yhdistelmä kahta ulkomaalaista sukunimeä, joten jälkeenpäin olen ihan kiitollinen, ettei se ollut mahdollista. Tosi sääli, ettei se teidän kohdalla onnistu!