Hyvä Rymy! Vähän kummissani tätä ketjua luin ja ihmettelin, eikö täällä ole ketään "vanhanaikaisia", joille on itsestään selvää (sekä sulhaselle että morsiamelle), että sormukset hankitaan ja niitä pidetään. Tämä aihe on näköjään nostattanut tunteita pintaan, enkä siihen soppaan halua lusikkaani laittaa, vaan jokainen pari tosiaan tehköön aivan niin kuin itse haluaa. Me ei sormuksettomuudesta koskaan edes keskusteltu, vaan kun mies kosi, mentiin heti seuraavana päivänä ostamaan sormukset. Se oli jotenkin itsestään selvää. Se mitä mietittiin, oli sormusten malli ja materiaali, ei se, tuleeko niitä ylipäätään. Ja kyllä, siitä asti kun sormukset hankittiin, kumpikin on pitänyt omaansa jatkuvasti. Itse asiassa en ole edes miehen kanssa jutellut siitä, mitä sormus hänelle merkitsee, mutta minulle se on nimenomaan merkki siitä, että olen varattu. Sekä itselleni että muille. Kyllä mä vaan sinkkuna ollessani aina tarkistin miesten nimettömät, ja edelleen kiinnitän ihmisten sormuksiin tai sormuksettomuuteen huomiota, vaikkapa vaan kaupan kassalla. Onhan se toki kiva "tietää", onko kassatyttö kihloissa. Vaikka totta on juuri tuo (ja tämän ketjun myötä sen laajuus on itsellenikin vasta paljastunut), ettei sormuksia käytetä aina perinteisen kaavan mukaan (1=kihloissa, 2=naimisissa). Mutta tästä kaavasta poikkeavien on ehkä vaan hyvä ottaa huomioon se, että usein tämä perinteinen tapa käyttää sormuksia on kuitenkin muilla ihmisillä se oletus. Kukin tehköön sormusasiassa siis niin kuin haluaa, me tehtiin näin.