Skye

Meillekin taitaa tulla karkkibuffa ja sellainen vanhanaikainen versio nimenomaan. Eli ainakin polkkapossuja (polkagris, ne raidalliset ruotsalaiset kovat namut) jellybeaneja ja lakua ja sitten (tämä on ehkä hieman turhan kunnianhimoista, mutta...) itse tehtyjä marmeladeja, kirsikkatoffeita, tryffeleitä ja minttudropseja ainakin, ja ehkä kookospalloja ja jääsuklaata ja rusinasuklaata... Syy tähän on se, että jouluperinteenä perheessäni on ollut karkkien tekeminen ja muutenkin tykkään leipoa ja laittaa kaikenlaista ja tiedän myös että ihmiset tykkää näistä. Tietty pitää tehdä isot määrät kaikkea, mutta esim. marmeladit kestää pitkään hyvinä että voi tehdä hyvissä ajoin. Ja nuo "vanhanaikaiset" namuset sopivat loistavasti myös juhlatilan ihanan vanhanaikaisen romanttiseen tunnelmaan..

Meille tulee alkumaljaksi Veuve Clicquot Brut, kun sattuu olemaan molempien suosikki. http://alko.fi/tuotteet/fi/008611 Ja tosiaan Brut sen olla pitää, vaikka jotkut ei välttämättä osaakaan arvostaa.

Minulle on jo tiara hankittuna, ja tarkoitus oli käyttää pelkästään sitä, mutta nyt kun häät "hiukkasen" kasvoivat ja pukunikin muuttui perinteisemmäksi niin olen tuota huntua sitten ruvennut ajattelemaan uudestaan mahdollisena vaihtoehtona. Huolestuttaa vaan hieman ettei näytä pää liian täydeltä kun on noita hiuksiakin aika rutkasti ihan omasta takaa. Kiinnihän nämä kutrit on toki laitettava, mutta silti... Ettei tule tårta på tårta niinkuin Ruotsin täti sanoo. Tämä ketju kyllä (melkein) minut jo vakuutti siitä, että molemmatkin sopii, kun niin moni muukin on ne laittamassa! Tuo minun ihanainen tiarani vaan on aika korea jo itsekseen.

Minulla uutta on tietysti puku, alusvaatteet ja tiara, lainattu ja sininen menevät näppärästi samassa, eli äidiltä mummon korvakorut ja tulevalta anopilta kaula- ja rannekoru, molemmissa näppärästi siniset safiirit kivinä. Vanha on vielä hakusessa, ehkä voi ajatella että kengät on vanhaa kun ostin ne hyvissä ajoin että mukaudumme toisiimme ja jaksan jaloillani koko pitkän päivän, ja olen niitä ihan käyttänyt "oikeastikin". Toisaalta, koruthan ovat vanhoja siinä toisessa mielessä. Eikun onhan mulla jotain vanhaakin kun nyt tuleekin toinen puku: vannehame pääsee taas käyttöön! No sekin ratkesi sitten sillä.

Pari vuotta sitten ystävien häiden jälkeen heidän palattuaan häämatkalta he pitivät häiden jälkeen pienet kiitosjuhlat meille jotka olimme auttamassa, missä kokkailtiin yhdessä ja juotiin sitten ylijääneet shampanjat ja viinit ja katseltiin hää- ja häämatkakuvia. Se oli hurjan mukava ilta kaikin puolin, ja tuntui hyvältä kun vielä näin kiittivät avusta! Eikä kuulema tullut edes kalliiksi kun juomapuoli oli jo hankittu häitä varten ja makeaa herkkuakin (jumalaista jäädytettyä suklaajuustotorttua jota oli jäänyt paljon yli ) oli vielä pakkasessa. Mekin ajateltiin tällaiset kekkerit järjestää jahka ollaan palattu häämatkalta takaisin koto-Suomeen.

Aune*, tuohan on aivan mahtava idea! Taidan ryöstää sen omaan käyttööni myös.. Sekä omat että tulevat appivanhemmat tekevät kuitenkin niin paljon meidän häiden eteen, että jonkinlainen muistaminen tuntuu tärkeältä. *pohtii* Voisi vähän askarrella jotain scrapbookin tyylistä, jotain prässättyjä (koristeena olleita) kukkasia ym. sinne kansioon..

Ammattilaiselle minäkin menen meikattavaksi. Saa kestävän ja ennenkaikkea symmetrisen meikin. Valokuvissa kun tuppaa näkymään pienetkin epätasaisuudet meikissä, ja itse on mielestäni vaikea saada silmämeikistä täysin tasapainosta kätisyydestä johtuen. Meikkaan siis molemmat silmät samalla kädellä ja vasemmasta tuppaa tulemaan hieman erilainen kuin oikeasta. Eihän sitä arkitilanteissa huomaa, mutta niitä valokuvia katsellaan lopun ikää!

Yksi parhaista lapsuudenystävistäni on kaasonani. Itse olen aina ajatellut että kaasoja on vain yksi, joten muut rakkaat ystävät on sitten muissa vastuuhommissa omien halujensa ja kykyjensä mukaan, esim seremoniamestareina meillä toimii yksi morsiamen ja yksi sulhasen ystävistä. Omakin kaasoni on varsinainen tehopakkaus, ja uskomattoman hyvä järjestämään mahtavia juhlia, joten hänen apunsa on korvaamatonta!

Me päätettiin kustantaa kaason puku kokonaan jo alunperin, ja nyt kun häät vähän paisuivat niin olen tosi iloinen että niin tehtiin. Kaasolle hommasin kankaat ja puhuttiin hänen ja ompelijan kanssa että millainen olisi kiva kun haluan että käyttöä puvulle löytyy myöhemminkin ja että on mieleinen, ja morsiusneidoille sitten perinteiset mekot samasta kankaasta, kun meille nyt sellaisetkin sitten tuli. Niin paljon tuo kaasoni meidän häiden eteen tekee että on pukunsa moninkertaisesti "ansainnut"!