tiria

Varsinaista videokuvaajaa emme siis saaneet, mutta siskoni osti videokameran ja hänen kihlattunsa kuvasi vihkimisen ja juhlapaikalla ohjelmanumerot. Asia siis järjestyi!

Häät tuli ja meni. Vaikka meillä oli pienen budjettimme vuoksi erittäin köyhä menu (pari salaattia, perunoita lihapullien ja kastikkeen kanssa + leipää) niin meidän pitopalvelu sai kyllä ruokapöydän näyttämään sellaiselta niinkuin olisimme tarjonneet viittä eri ruokalajia. Pitopalveluna toimi Arja Vierikko, muistaakseni Vaasa-opiston kahvilasta. Muutenkin pitopalvelusta jäi todella hyvä maku, sillä kommunikoimme ainoastaan sähköpostin välityksellä, ja vastaukset tulivat aina enintään seuraavana päivänä. Palvelu oli todella ystävällistä. Lisäksi vieraat kehuivat ruokaa, niin meille kuin itse pitopalvelulle eikä tuo hintakaan ollut liikaa. Suosittelen!

Me kutsuimme noin 60 vierasta, ja n. 50 ilmoitti tulevansa. Kuitenkin näitä viime hetken peruutuksia tuli. Eräs pariskunta souti ja huopasi asian kanssa, ensin ilmoittivat että tulevat, sitten he eivät enää tulleetkaan. Vähän ennen häitä ilmoittivat taas että tulevat ja juuri ennen häitä jälleen kerran peruivat. Eikä heitä sitten näkynyt, ei kirkossa eikä juhlissa. Toinen pariskunta ilmoittautui, mutta viime hetkillä päättivät että tulevatkin vain kirkkoon eivätkä juhliin. Yksi serkuistani joutui jäämään hätätilanteen takia kotiin ja hänen perheensäkin pääsi tilanteen pakosta ainoastaan juhliin. Yksi setäni oli ilmoittautunut juhliin mutta tulikin vain kirkkoon.

Me pyysimme onnittelukorttia ja rahaa tilille. Kaksi "kaveriani" eivät reagoineet hääkutsuun mitenkään (eivät kiittäneet, eivät onnitelleet, eivät mitään), he eivät tulleet häihin, heiltä ei tullut rahaa tilille, eikä liioin mitään onnittelukorttiakaan. Yksi "kaverini" vastasi vain ettei pääse häihin, eikä laittanut rahaa eikä lähettänyt korttia, eli ei huomioinut mitenkään. Yksi sulhon "kaveri" ei liioin ilmoittanut tuleeko vai ei, ei lähettänyt korttia, eikä laittanut tillle rahaa. Selvä homma on, että minä en näitä kavereita enää kavereiksi kutsu. Ei siis sen takia etteivät laittaneet rahaa tilille vaan siksi etteivät edes onnitelleet. Erikoista tässä on se, että siskoni (joka hoitaa osaltaan tuota kiitoskorttien osoitteiden hankintapuolta, eli hankkii vieraiden osoitteita kiitoskortteja varten) vahingossa lähetti tälle kaverilleni (joka ilmoitti ettei tule häihin, mutta ei lähettänyt onnittelukorttia, ei rahaa, eikä huomioinut häitä mitenkään) viestin ja kysyi tämän osoitetta kiitoskorttia varten ja kaverini näköjään ihan pokkana lähetti siskolleni osoitteensa. Ihmeteltiin vaan siinä että mistähän tätä kaveria nyt pitäisi kiittää kiitoskortin muodossa, kun ei häneltä mitään muistamista ole tullut...

Oma suurin töppäykseni oli se, että kun kävelimme alttarille, käteni tärisivät melkoisen näkyvästi. Itse en sitä huomannut, mutta juhlassa äiti ja sulhoni sanoivat asiasta. Sen jälkeen minua rupesi niin hävettämään! Ja edelleen hävettää.. En pysty edes katsomaan häävideotamme sen takia että käteni tärisivät.

Minä jännitin vessassa käymistä etukäteen ja treenasin sitä sen mitä pystyin. Puvussani ei ollut mitään hehtaarilaahusta, mutta helmaa kuitenkin sen verran että jännitti. Itse hääpäivänä ei kuitenkaan kertaakaan tarvinnut vessassa käydä Kävin viimeiseksi vessassa klo 12 ennen kuin lähdettiin kirkkoon ja seuraavan kerran lähes 12 tunnin päästä kun päästiin kotiin Hääpäivän aikana ei vain yksinkertaisesti tullut hätää... Ehkä jännitin koko päivän niin paljon.

Tässä meikäläisen yksinkertaiset sormukset. Kulta kihla ja hopea vihki. Luulin tykkääväni timanteista ja kivistä mutta jostain syystä tykästyin ihan sileään simppeliin sormukseen. Vihkiä pitänee vielä pienentää. Sitten kun me ollaan rikkaita, hankitaan kestävämmät sormukset.

*

*

*

*

*

*

*

Kauniita koruja kanssamorsiamilla! Minun ei onneksi tarvitse koruista stressata, sillä hääpuvun dekolteessa on sen verran kimalletta että koru kuin koru olisi vähän liikaa.