Meillä meni n. 7000€. Häissämme oli vähän päälle 50 henkilöä ja summa ei sisällä sormuksia (sillä meille ei tullut erikseen vihkisormuksia). Meillä ei myöskään ollut bändiä. Eniten rahaa meni cateringiin ja hääpukuuni.

Meillä on vaan kihlasormukset. Toki niihin lisättiin vihkimispäivämäärä ja niitä käytiin vähän putsaamassa ennen häitä. Ja tosiaan, mulla on myös toi ongelma, että sormeen ei oikeen edes mahtuis toista sormusta, ellei sitten olis tosi kapeita. Näin on hyvä.

Mulle kyllä sanottiin, että titaanisormusta ei saa pienennettyä tai suurennettua... Ehkä seppä ei vaan halunnut. Ei oo vielä ainakaan tullu ajankohtaseks, mut kyselin etukäteen. Kivistä kysyjälle: eiköhän ne kivet saa titaanisormuksesta ihan helposti pois, kun ei niitä siihen titaaniin saa upotettua. Titaaniin tehdään aukko, joka täytetään valkokullalla ja kivet sitten siihen. Mun sormuksesta on täällä ketjussa aikasemmin kuva, mutta en tiedä näkeekö sitä valkokullan ja titaanin rajaa kovin hyvin...

Hääpuku kävi pesussa ja nyt asustaa hääpukulaatikossa meidän varastossa. Haaveilen vaatehuoneesta, jossa kaunista laatikkoa voisi ihastella ja pukuakin hypistellä useammin. Pukua pitäisi aina välillä "ulkoiluttaa" ja taitella eri tavalla, kun se tuolla laatikossa on. Laatikko tilattu The Empty Box Companylta.

Naimisissa kaksi vuotta, mutta yhdessä ollaan oltu jo kohta 9 vuotta. Mun mielestä on kiva juhlistaa vähän kaikkea. Hääpäivää ja seurustelun alkupäivää. Tosin, on meillä sitten se yhteenmuuttopäiväkin aika merkittävä, jolloin englantilainen mieheni muutti Suomeen. Sitä ennen oltiin tosiaan oltu vaan etäsuhteessa (nähtiin aina parin kuukauden välein). Tästä yhteenmuutosta sitten taas on kohta 8 vuotta. Että mites tän nyt sitten ottaa.

Meillä oli viime syksynä itse tehtyjä pompomeja, jotka halusin tanssilattian ylle katosta roikkumaan. Eivät ne nyt sitten lopulta ihan katosta roikkuneet, vaan siimasta. Laitoimme siimaa seinästä toiseen ja pompomit pujotettiin siimaan roikkumaan. Siima kiinnitettiin seinässä oleviin nauloihin tai kun toisessa seinässä ei ollut naulaa, kiersimme sen sähköjohdon ympäri. Pompomit ovat kuitenkin niin kevyitä. Laitoin palan läpinäkyvää teippiä siiman ja pompomin narun ympäri, jotta pompomit pysyvät paikallaan eivätkä lähde valumaan esim. toista seinää kohti. Tässä kuvassa näkyy vähän tuota siimaa kaiutinta vasten, mutta muuten oli kyllä aika näkymätön. Nuo pompomit ovat kahdella siimalla ja siimat menevät ristiin, jotta pompomit eivät näyttäisi olevan nätissä rivissä, vaan vähän elävämmin.

Voisin kertoa omat kokemukseni täällä mainitusta salatehtävästä. Kiitos ideoijalle! Mä olin etukäteen valinnu tietyille ihmisille salatehtävät, jotka oli laitettu heidän paikkakorttinsa alle. Sivupöydällä oli myös kulho, jossa oli lisää tehtäviä siltä varalta, että joku haluis tehdä, vaikkei tehtävää ollut etukäteen annettu. Seremoniamestari kertoi ihan juhlien alussa tästä leikistä sillä aikaa kun olimme kuvattavina. Myöhemmin kuulin, että kaikki eivät olleet ihan olleet kuulolla ja heiltä meni nuo alkusanat ohi... Mutta tilanne oli sitten sitäkin hauskempi, kun serkkuni yllättäen konttasi hääparin pöydän ali. Siinä kohtaa leikki sitten selvisi muillekin. Aika moni kyllä jätti tehtävän tekemättä, mistä olin yllättynyt. Olin valinnut tehtäviä aika monelle nuoremmalle henkilölle, joiden ajattelin ymmärtävän tämän hauskuuden. Ehkä arvioin vieraani hieman väärin. Loppuillasta oli sitten palkintojen jako. Sinänsä ihan kiva, että kun kaikki eivät tehneet tehtävää, ei tarvinnut arpoa palkinnon saajia, vaan jokainen tehtävän suorittanut sai palkinnon. Palkintoina oli kaikenliasta pientä: heijastimia, taskumatti, pelikortit, tuikkukippo, jne.

Kyllä titaanisormuksesta saa naarmut pois ihan itsekin. Mä sain kultasepältä kaupan päällisiksi semmosen palan jotain vähän teräsvillan näköstä kangasta. Oikein hyvin toimi, vaikka ei mun sormukseen mitään kovin näkyviä naarmuja ole tullukaan, ei ainakaan päälipuolelle.

Tässä meidän ihana kakkumme Viva la Cakesta. Kermakakku, jossa sisällä mansikka- ja valkosuklaamoussea. Nam!

Meilläkin oli itsepalvelu drinkkipöytä. Toimi tosi hyvin. Oltiin varattu aineet kolmeen eri cocktailiin ja ohjeet oli teipattu kiinni pöytään. Lisäksi oli olutta, siideriä, lonkeroa, viiniä ja alkoholittomia juomia. Koristeluja ja pillejä löytyi pitsillä koristelluista hillopurkeista. Alkoholi oli laitettu läpinäkyviin pulloihin, joitten kaulan ympärillä oli manila-kortti, jossa luki mitä pullossa oli sisällä. Seremoniamestari oli drinkkipöydän valvoja ja haki lisää jäitä ja juomia tarpeen mukaan. Vaikka pöytä toimikin tosi hyvin (pelättiin, ettei kukaan jaksa/uskalla mennä tekemään drinkkejä!), täytyy myös varoittaa... Illan aikana sattui myös ylilyöntejä ja muutama viinaanmenevä vieras oli aikamoisessa kunnossa... Mutta en tiedä olisiko asiaa varsinaisesti auttanut se, että meillä olisi ollu palkattuna baarimikko. Eiköhän nämä henkilöt olisi kuitenkin hakeneet juotavaa ihan samaan tahtiin.

Tässä kuva meidän karkkibuffasta. Kuvasta puuttuu iso Ikean hurrikaanimalja, jossa oli vaahtokarkkeja. Me ostettiin myös ihan liikaa karkkia. Meillä vieraita oli myös 50, kuten edellisellä, mutta veikkaan että meillä meni juurikin tuo 7 kg. Meillä oli isommat karkkipussit ja vieraat ottivat karkkia myös mukaan kotiin. Silti, meiltä jäi yli muutama laatikko. Laatikkoon meni 1-2kg karkkia, laadusta riippuen. Suklaat meni oikeastaan kaikki, että sitä kannattaa varata enemmän.

Jos minäkin tulen vielä sorkkimaan, että tuolla "Morsiusparin vanhempien esittelyllä" varmaan viitataan termiin "introduction" eikä niinkään "presentation"? Enkä myöskään käyttäisi "A love quiz" vaan mieluummin "Love quiz". Dinneriä ja supperia varmaan käytetään vähän eri tavalla eri puolilla Englantia. Mun miehelle dinner tarkottaa lounasta ja supper illallista. Mutta tosiaan, ei sillä varmaan niin väliä. Virallisesti wedding breakfast on briteille oikea termi. Me käytettiin omissa häissä muistaakseni termiä "buffet dinner", koska se oli kaikkein kuvaavin. Eikä meillä ollu ihan kaikki ulkomaalaiset brittejä.

Mä ostin mun nörttimiehelleni huomenlahjaksi pienikokoisen (mutta suurimuistisen) muistitikun, jossa on päässä aukko, josta sen saa avainnippuun kiinni. Tikku on metallia, joten kaiverrutin siihen sitten meidän nimikirjaimet ja hääpäivän. Oli oikein tykätty lahja! Ja etukäteen oli kyllä sovittu, ettei osteta mitään huomenlahjoja...

Mun on ihan pakko sanoa vaan, että itseni tuntien: En ikinä uskaltaisi jättää kuvausta ruokailun jälkeen. Olen meinaan ihan varma, että sitten se kuva olisi minusta kastikkeet rinnuksilla Täytyy mainita, että me otettiin perheen kanssa kuvia nimen omaan ruokailun jälkeen ja koska mullakin on tapana aina onnistua pudottamaan ruokaa päälleni, olin varustautunut ruokalapulla. Tein itelleni söpön ruokalapun pitsireunuksella ja tarpeeks ison, että ei minkäänlaiset vahingot onnistuis. Lopulta en sitten edes pudottanu mitään päälleni. Mutta halusin tässä vaan sanoa, että kaikki on mahdollista, kunhan varautuu.

Voisin laittaa tänne vielä kuvan siitä, millainen meidän pöytäkartasta sitten tuli. Ei tosiaan ollu tarkoitus olla niin kauheen opastava, kun vieraitakaan ei ollu niin monta. Tässä vaadittiin vähän päättelykykyä, kun piti miettiä mikä Euroopan kaupunki oli kyseessä. Ikävä kyllä meidän vieraat eivät sitten tunteneetkaan Euroopan kaupunkeja kauhean hyvin ja jäivät kättelyn jälkeen ihmettelemään... Isompiin häihin en suosittele!