Onnea Tauriel! Kuulostaapa ihanalta! Täällä odottelu jatkuu. Puhuttiin kyllä hiljattain, että kunhan valmistutaan/kunnon töitä löytyy niin voisi olla varaa sormuksiin ja ehkä jo aikakin... iik!

Voin kuvitella vain kaksi tilannetta, joissa harmittaisi: Jos olisin sinkku ja reippaasti nuorempi sisarus kihlautuisi, niin tottahan se alleviivaisi omaa yksinäisyyttä, mutta ei toisen sinkkuus saa olla kenellekään muulle este edetä elämässään. Keräisin itseni ja iloitsisin heidän puolestaan. Toinen tapaus olisi, jos omassa pitkässä suhteessa kihlautuminen olisi ajankohtaista, ja sitten ihan minkä ikäinen sisarus hyvänsä paukauttaisi ensin pikakihloihin erittäin lyhyen seurustelun jälkeen. Se veisi "uskottavuutta" omiltakin uutisilta, kun molempia pitäisi kuitenkin yhtä lailla juhlia. Ei sekään lopulta itseltä olisi pois, mutta voisi hetken harmittaa! Siitä oon samaa mieltä, että jos asia todella harmittaisi, kannattaa ensin mennä itse kihloihin, ei ketään muuta voi velvoittaa odottamaan.

Ihanaa Marble! Sehän on sitten melkein aika fiilistellä viimeisiä "odotteluhetkiä"!

Ei tapahdu mitään täälläkään, ei. Äh, haaveilin viime syksynä kun tänne kirjauduin ja aloitin "odottelun"/haaveilun, että tämä kesä olisi se kesä, mutta heikko taloustilanne taitaa pitkittää tätä menoa. Kolme vuottakin tuli täyteen ja suhde voi hyvin, niin nyt voisi olla jo aika (meillä on siis myös se tilanne, että ollaan kyllä aikeissa mennä naimiisiin, mutta aikataulut, sormukset ja asian virallinen julkistus puuttuu). Pitäisi varmaan haaveilla kihlautumisesta ennemmin ensi jouluna kuin tänä kesänä... Ja tää on syy, miksi ei katsota olevamme kihloissa, vaikka sananmukaisesti ehkä oltaisiin jos sen tulkitsee kirjallisesti avioliittolupauksena. Eli asia tuli esiin vähän liian varhain ollakseen the kosinta. Kesä on vaarallista aikaa selata facebookkia, häitä ja kihloja satelee. Meilläkin on kahdet häät vieraana tulossa, ja onneksi olen innoissani parien puolesta, mutta mihinkään kimpunheittelyyn en kyllä halua osallistua, apua!

Onnea Hääfriikki! Täällä on hiljaiseloa edelleen. Taitaa valmistumisetkin venyä syksylle, eli tuskin mitään tapahtuu lähiaikoina. Olen lisäksi alkanut epäillä haluanko sittenkään tätä asetelmaa, että mies päättää hetken kosia ja nainen odottelee "yllättävää ehdotusta". Yhteinen iso päätöshän se on. Ei se toki meidän(kään) suhteessa mikään vallankäyttöongelma olisi - mähän se meistä olen se, joka on ihan itsekkäistä syistä ilmoittanut haluavansa vielä tulla kosituksikin sitten kun haluamme avioitumispäätöksemme julkistaa. Silti se ennakko-odotus, että vastakihlautuneilta aina kysytään, että "ooh ihanaa, mites Pekka kosi?" Argh. Höystettynä sillä asenteella (vaikka ei suoraan sanottaisikaan), että vihjaillessaan tai kosiessaan nainen "hoputtaa" asioita, entäs sit toisten päin? Eli voipi olla, että päätetään yhdessä, koska lähdetään sormusostoksille ja kerrotaan kaikille. Riittäisi siinäkin romantiikkaa yhdessä tehden.

Onnea matkaan Tauriel!

Tuo on hyvä näkökulma muistaa myös. Oon yrittänyt hillitä itseäni, juurikin että jäisi jotain uutta ja jännittävää sille ajalle kun virallisesti on kihloissa... Mutta minkäs sille mahtaa, kun innostus iskee. Oon kuitenkin yrittänyt pitää häähaaveilun yleisellä tasolla, mutta varonut "suunnittelemasta etukäteen" ja kosintaa vältän ajattelemasta kokonaan. Oon antanut itselleni luvan harmittomaan haaveiluun, mutta ei missään nimessä suunnitteluun, koska suunnitella ehtii sitten yhdessä. Nyt on hyvä hetki vielä haaveilla ilman tosielämän rajoitteita. Tää kaikki siitä lähtökohdasta, että haaveilen siitä rinkulasta tän vuoden puolella - katotaan tuntemuksia sit uudestaan jos jäädään jumiin tähän melkein-kihloissa-välitilaan. Onhan teillä vielä se itse "rengastus" jäljellä, jos sormuksia ei vielä ole? Ehkä siitä voisi löytää sitä erityistä hetkeä, jota muistella lämmöllä?

Juuri julistin, että häähaaveet on ihan talviunilla, niin kaipa se on kun kerran on saanut ajatuksen päähänsä, niin ei sitä saa enää kokonaan hiljennettyä. Täällä ei tosiaan oo kosintaa varmastikaan lähiaikoina tiedossa, mutta silti aina kun tulee siirappisesti puhe loppuelämästä yhdessä tms, niin joku pieni ääni päänsisällä kiljuu, että tehtäis tästä virallista ja kosi jo… Pinterest on mun salainen pahe. Hehehee. Mulla on siellä useammat aivan erityyliset mielikuvitushäät meneillään, löytyy superhäät ja maistraattiin karkaaminen. Avoimin mielin…

Mulla ei ole sinänsä mitään ehdotonta "järjestystä", totta kai sitä kuvittelee etukäteen elämän menevän kihlat-häät-lapsoset reittiä, mutta kuten tosiaan, ei se aina mene ihan niin kuin suunniteltu ja siinä vaiheessa ei ole järjestyksillä enää mitään väliä. Oikeastaan ainoa syy miksi olisi kiva "tehdä asiat järjestyksessä" olisi, että sitten kihlat ja häät olisi selvästi meidän kahden välinen juttu - lapset on kuitenkin avioliittoakin isompi ja lopullisempi side, myös vanhempien välillä. Me asutaan vielä vuokralla, ollaan me suunniteltu omankin kodin ostoa, mutta sillä ei ole mulle kyllä mitään väliä, että mihin väliin se tässä elämän kulussa osuu. Täällä ollaan kyllä ihan talviunilla odottelun ja haaveilun osalta!

Hihihii, ei kyllä täälläkään! Loppuvuosi on ollut sellaista kiirettä meillä molemmilla, että ei ole ehtinyt edes haaveilla. Lisäksi tuli pari sellaista taloudellista takaiskua, että jos tässä opiskelijataloudessa olisi voinut edes harkita sormuskauppoja, niin nyt kyllä meni ne rahat muuhun ja realistisemmat haaveet venyy kesälle. Joulukosinta olisi kyllä jotain... juurikin kahdestaan joulukuusen loisteessa, tai jouluyönä matkalla kotiin pienessä lumisateessa (jota ei myöskään ole luvassa ), tai muussa tilanteessa, joulu olisi sopivasti taianomaista aikaa. En kyllä edes pety, koska olen varma, ettei ole ohjelmassa. Voi ei rosenbej Toivon kovasti, että terveysasiat ottavat paremman suunnan ja saatte kaiken kuntoon! Ymmärrän tuon, että haluaa suhteen olevan täysin kunnossa kihlautuessa, eihän se edes tuntuisi oikealta jos ei voisi olla täysin iloinen ja luottavainen. Ihanaa joulua kaikille! Viimeistään ensi vuosi tuo toivottavasti meille kaikille jänniä hetkiä ja ihania muistoja!

Ihanaa Tiutautintti! Mies on taas viime aikoina useampaan otteeseen sivunnut naimisissa oloa tai häitä sellaiseen sävyyn, kuin oltaisiin jo naimisissa tai virallisesti kihloissa. Niin ihanaa ja niin ärsyttävää. Ihanaa tällä hetkellä enemmänkin, koska antaa voimia odotella, kun oon aika varma, että mitään ei tapahdu ennen ensi kesää (sanotaanko vaikka, että tässä opiskelijataloudessa ei kannattaisi ostella sormuksia tai suunnitella häitä juuri nyt ) Sitouduttu ollaan jo, ja eihän se siitä muutu sormuksilla ja avioliittopapereilla… Meillä taitaa tuo rahatilanne jarruttaa (tärkeintä on se lupaus, mutta kun jo tiedetään, että naimisiin vielä aiotaan, niin kosinnan välittömät seuraukset ois sormukset ja häiden suunnittelu, eli rahanmenoa ) Oikeastihan kaikki mitä haluan on onnellinen hetki ja tuo rakas kysymässä sen kysymyksen. Sormuksellakaan ei olisi niin kiire. Eiköhän tämä järjestyisi, jos miehelle tän näin suoraan sanoisin, että nyt olis kuules aika, mutta mun vaikean naisellinen ongelma on, että itsekkäästi haluaisin tulla kosituksi. Ollaan kuitenkin jo hämärällä "ei olla kihloissa, mutta tiedetään että halutaan naimisiin" rajamaalla, niin pelkään, että tilanne tuntuisi teatterilta, jos oon menen tilaamaan sen etukäteen. Huoh.

Tauriel, kuulostaa niin tutulta! Onnellista vuosipäiväviikkoa Mä en ole vielä kovin suoraan vihjaillut, että mun puolesta se "sitten tulevaisuudessa" voisi jo kohta olla ajankohtaista. Ehkä pitäisi pikkuhiljaa.. Tollanen hienovarainen vihjailu voisi parhaimmillaan jopa toimia.

Apua, mun täytyy viimein paljastaa itseni! Oon yrittänyt olla menemättä asioiden edelle… Kauhean jännittävää oikeasti kirjoittaa tänne. Me ollaan oltu yhdessä yli 2 vuotta, ja yhdessä asuttukin käytännössä se kaksi vuotta ja virallisestikin 1,5v. Naimisiinmenosta on pitkään puhuttu "kun" eikä "jos", myös vakavasti. Ongelma on se, että se tuli ensimmäisiä kertoja puheeksi jo niin aikaisin, että sukulaiset ja kaverit olisivat järkyttyneet kiirehtimisestä, ja päätettiin odottaa, että kihloista voisi täysillä iloita eikä jouduta perustelemaan kaikille, että ihan varmoja ollaan. Kaksi vuotta on kuitenkin jo ihan hyvä koeaika? Ollaan molemmat yli parinkympin puolivälin, opiskelu tosin vielä kesken, mikä voi viivästää. En odota mitään juuri nyt, voisi se tapahtua, mutta ei vielä harmita vaikka menisi yli vuosi. Mäkään en haaveile suuresta kosinnasta. Ei se hollywoodyllätys voi olla, kun ei se enää yllätyksenä tule (eikä mun mielestä nykyaikana olis edes hyväksi jos näin isosta asiasta ei puhuta ensin yhdessä, vaan tulee täysin toisen aloitteesta). Olisi silti suloista saada se muisto, että elämäni mies kysyisi sen kysymyksen ja olisi selvä alku kihlaukselle, eikä pelkkä lipuminen kohti korukauppaa. Hahahah, mäkään en osaa päättää onko ihanaa vai todella ärsyttävää tulla kutsutuksi vaimoksi tai rouvaksi! No onhan se ihanaa, mutta samalla ärsyttävää kun ei oikeasti ole. Emännäksi ei onneksi ole kukaan yrittänyt kutsua, se on mustakin aika kamala! Maatalon lisäksi mielestäni on hyväksyttävää puhua "illan emännästä ja isännästä" jos on vieraita, mutta parisuhdestatuksena en tykkäisi.