Oi voi, kun tämä on meillä niin vaikea asia. Laitoin tuohon että on vaihtoehto muiden joukossa, mutta sen takana on enemmänkin. Ensinnäkin mulla on erikoinen ja harvinainen sukunimi, josta kyllä pidän. Ja kyllä, myönnän että edessä olisi identiteettikriisi, jos joutuisin nimeni vaihtamaan. Silti, olisin valmis ottamaan mieheni nimen(jos se ei ihan kamala olisi), koska osittain kannatan perinnettä. Meillä tilanne on kuitenkin se, että emme ole väleissä sulhoni isän sukuun. Kuuluvat sellaseen tiukkiskirkkoon, eivätkä esim. hyväksy, että asumme yhdessä ennen häitä. Tästä syystä nimen ottaminen olisi minullle paljon muutakin kuin mieheni nimi ja siksi en sitä halua. Kuitenkin haluaisin yhteisen nimen tulevalle perheelle ja yhdysnimeä en pituuden vuoksi halua. Valitettavasti en halua vaatia sulhoani ottamaan nimeäni, vaikka hänen egonsa kestäisi, se päätös ei ainakaan kuroisi umpeen kuilua hänen perheensä ja meidän välillä.