Guest Pirjo

Mikä siinä on?

32 viestiä aiheessa

Mekin kumpikin toisella kierroksella :)

 

En osaa haluta huntua enää, ekalla kerralla oli. Se liittyy osin ajatukseen neitsyestä (mitä en ihan kyllä ekallakaan kertaa ollut :P ), mutta enimmäkseen vain siitä etten halua.

Ja valkoista mekko en to.näk tällä kertaa halua. Sekin oli ekalla kertaa. Ja lähinnä vain siksi että HALUAN nyt jonkun muun värin :D Ja ihan erilaisen kampauksen :P

 

Olin naimisiin ekaa kertaa mennessä 18-vuotias ja häät oli toivotut ja halutut jne. Mutta vähän häthätää järkätyt ja jälkikäteen ajatellen sen huomasi kyllä *nolottaa*. Siellä oli koko suku paikalla ja tällä kertaa taas en halua (emme halua kumpikaan) kuin ne lähimmät perheenjäsenet, joiden kanssa muutenkin ollaan yhteyksissä paljon. Kirkkoon halutaan ihan vaan perheen kesken, mies, minä ja kummankin murkkuikäiset lapset <3 pari todistajaa on pakko tietty olla. Jotenkin ajatus intiimisti ihan keskenämme olosta vihkitilaisuudessa tuntuu hyvältä. Ajattelen, että olen kertaalle pyytänyt "kaikki" katsomaan sitä seremoniaa, ja nyt tuntuu, että siihen ei tarvitse yleisöä. Muut eivät voi ymmärtää onneani tai rakkauttani ja uuden avioliiton merkitystä minulle, joten miksi edes ottaa heitä siihen osallisiksi. Muut saa toki tehdä niin :D ! Mutta itse en kaipaa sitä. Ja lienen jotenkin kyyninen kun ajattelen että ei sitä koko sukua oikeasti edes kiinnosta :P

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kiitos teksteistänne - helpottavaa huomata, ettei ole yksin ajatuksineen.
Meillä myös minulla toinen kierros, miehellä ensimmäinen ja takanani on ne suuret prinsessahäät suurine juhlineen ja vieraineen (ja laskuineen). Haaveita silti on näitä häitä kohtaan ja valmiina jo on ostettuna valkoinen hääpuku, vaikka muunkin värisiä kyllä mietin ja kokeilinkin. Huntua en aio laittaa, sillä haluan hiusten olevan iso huntu (ei siis nutturakampausta, kuten eka kerralla ;) ) .
Eli selvästi olen ajatellut (ehkä alitajuisestikin) tehdä jotain toisin kuin ensimmäisellä kerralla.

Mutta rakkautta saa, täytyy ja pitää juhlia, näin ajattelen :girl_in_love: ja aion myös juhlia sitä nyt "sen oikean" eli tulevan mieheni kanssa!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mulla on kanssa toinen kierros menossa ja kuten moni aikaisemmin sanoi, ensimmäistä ei olis koskaan pitänyt tapahtua. Olin 16 kun ex-miehen kanssa alettiin seurustelemaan ja vuosien saatossa kasvoimme erillemme. Edes häiden aikaan en ollut tyytyväinen parisuhteessa, mutta halusin omat prinsessa häät.

Nyt olen löytänyt ihanan miehen, jonka kanssa on vaan yksinkertaisen hyvä olla. Hänen kanssaan voin keskustella kaikesta, ihan pienistä tyhmistä asioista ja niistä tosi isoista. Se on aina valmis tukemaan mua ja osaa sanoa ei.

Miehelle meidän häät on ne ensimmäiset (ja kuulemma viimeiset) ja hän haluaa isohkot perinteiset häät. Ite koitin ehdottaa, että karattaisiin kauas pois ja mentäisiin siellä naimisiin. Mutta koska hänelle häät on tärkeä asia ja ymmärrän miksi, niin tässä sitä taas ollaan <3

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mekin mietimme karkaamista naimisiin häiden suunnittelujen alla, kun stressitaso alkoi nousta ja rahaa meni joka suuntaan! NYT on häät jo juhlittu ja onnellisia olemme. Hivenen huvittuneesti maistelemme nimiä "sulhanen", "vaimo", "aviomieheni", "aviovaimoni"...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mekin mietimme karkaamista naimisiin häiden suunnittelujen alla, kun stressitaso alkoi nousta ja rahaa meni joka suuntaan! NYT on häät jo juhlittu ja onnellisia olemme. Hivenen huvittuneesti maistelemme nimiä "sulhanen", "vaimo", "aviomieheni", "aviovaimoni"...

 

Onnittelut :) !

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ja täällä kans yks toiselle kierrokselle lähtijä :D Ensimmäinen suhde kaikkineen kesti 16 vuotta, alkoi kun olin parikymppinen. Oli kihlat ja väliero, tuli lapsia ja mentiin naimisiin. Oli ihastumisia moneen otteeseen liiton aikana mun puolelta ja jotenkin se loppua kohti vaan meni vaikeaksi. Ei osattu puhua ja arki 3 lapsen perheessä vei mehut. Silti se liitto piti tapahtua. Juuri siitä liitosta sain kolme maailman ihaninta lasta. Eroa olin miettinyt muutaman vuoden ja sitten se vaan tapahtui - salama rakastuminen ihmiseen, jonka kuitenkin jo tunsin entuudestaan. Tästä kaikesta on aikaa reilu vuosi ja häitä tanssitaan ensi vuoden alussa. Sulhaselle se on ensimmäinen kerta. Hän haluaa ns. oikeat häät ja se kyllä sopii minulle. Ekalla kerralla meidät vihittiin maistraatissa ja siunaus pidettiin seuraavana päivänä. Oli huntu, oli valkoinen puku ja puolivälin raskauden pyöristämä vatsa :)

Nyt tuntuu, että kerrankin tiedän mitä haluan. Periaatteessa kaiken haluan eri tavalla kuin ensimmäisellä kerralla. Nyt vihitään kirkossa, kirkko on eri kuin ekalla kerralla (just siksi että se oli ekalla kerralla ja että sulhasellekin samainen kirkko oli jo varattuna hänen entisessä elämässään). Valkoinen puku tulee, ostin sen jo mutta huntua ei tällä kertaa. Haluan kyllä melkoisen perinteiset häät ja vähät välitän mitä suku sanoo. Koska tiedän, että suurin osa paheksuu :D Sen verran karsin hääväkeä, että tätejäni ja setiä kutsun vain yhden, kummitätini koska hän on myös kaasoni äiti. Vieraita tulee varmaan saman verran kuin ekalla kertaa, 80-90.

Minäkin ajattelen, että rakkautta pitää uskaltaa juhlistaa ja se, että olen kertaalleen jo avioitunut ei saa olla este sille, että tuleva mieheni ei saisi haluamaansa kirkkohäitä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ensimmäinen avioliittoni kesti 12 vuotta. En pidä sitä virheenä ja olemme eksän kanssa hyvissä väleissä. Onhan meillä 2 yhteistä lastakin. En kadu edellistä avioliittoani lainkaan, mutten myöskään häpeile tulevaa avioliittoani. Miksei rakkautta voisi juhlia vaikka rakkautta sattui elämään jo aiemminkin?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään