Ei

Mikä on hienointa naimisissa olemisessa?

116 viestiä aiheessa

Mikä yksittäinen asia on sykähdyttänyt eniten? Se saa olla jotain tosi ylevää tai sitten joku ihan pieni yksityiskohta.

Mikä siis juuri sinusta on hienointa. Perimäoikeus vai puhelimeen vastaaminen uudella nimellä? Nyt kaikki vastaamaan.  :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Yleinen onnellisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunne on selvästi lisääntynyt/tiivistynyt naimisiinmenon myötä. Tämä on meidän molempien mielipide, ollaan juteltu asiasta monesti

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Konkreettiselta naiminen tuntui siinä vaiheessa, kun työhuoneen oven vieressä oleva kyltti vaihdettiin uuteen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Nimi ei ole vaihtunut eikä kukaan edes neidittele/rouvittele, joten niistä en ole päässyt nauttimaan.

Parasta on, että koko yhteiskunnan silmissä, laissa, aivan kaikkialla minä ja aviomieheni kuulumme virallisesti yhteen. Minä olen lähin omainen, minun nimeni on toisen veropapereissa. Olen vaimo, ei tarvitse arpoa mitään nimitystä (tyttöystävä, avovaimo, vaimoke...) kun voi sanoa VAIMO.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Yleinen onnellisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunne on selvästi lisääntynyt/tiivistynyt naimisiinmenon myötä. Tämä on meidän molempien mielipide, ollaan juteltu asiasta monesti :

Juuri nain! Mikaan ei yhdessa paivassa muuttunut, mutta kaikki muuttui kuitenkin. Ihana tunne!

Myos toi "sitku" kuulostaa tutulta. Nyt ollaan enemman "nytku"-vaiheessa  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minussa on varmaan joku vika kun en kokenut mitään erikoista mentyämme naimisiin.  Ei minun elämääni muuttanut kummemmaksi olinko neiti vai rouva.

Enemmän minun elämääni muutti se hetki kun synnyin yhden yön aikana äidiksi.    

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Minussa on varmaan joku vika kun en kokenut mitään erikoista mentyämme naimisiin.  Ei minun elämääni muuttanut kummemmaksi olinko neiti vai rouva.

Enemmän minun elämääni muutti se hetki kun synnyin yhden yön aikana äidiksi.    

Omasta kaveripiirista osaan sanoa, etta kihloissa olivilla kihlaus oli elaman tarkein paiva, naimisissa olevilla haapaiva ja lapsellisilla (ekan) lapsen syntyma - eli tuskin sinussa mitaan vikaa on.  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tällä hetkellä ainakin vielä yletön onnellisuuden tunne ja uudelleen rakastuminen kumppaniin tulee päällimmäisenä mieleen. Naimisissaolo on niin ihanaa-aa!

Itsekin ajattelin, ettei se mitään muuta (kuin tuo lakipuoli ym. menee uusiksi), eikä se käytännön elämässä mitään muuttanutkaan, mutta kyllä se ainakin tuolla pääkopassa jotain muutti. En osaa kertoa, mitä, mutta olo on kuitenkin erilainen kuin neitinä.

Maukku  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hienointa oli etta sain rinnakkaiskortin mieheni tilille  ;D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Parasta on, että koko yhteiskunnan silmissä, laissa, aivan kaikkialla minä ja aviomieheni kuulumme virallisesti yhteen. Minä olen lähin omainen, minun nimeni on toisen veropapereissa. Olen vaimo, ei tarvitse arpoa mitään nimitystä (tyttöystävä, avovaimo, vaimoke...) kun voi sanoa VAIMO.

Voisiko sen paremmin sanoa. Tärkein "motiivi" naimisiinmenollemme pitkähkön yhdessäolon jälkeen oli juuri tuo laillinen puoli, halusimme olla toisillemme myös lain mukaan ne tärkeimmät henkilöt. Plussana on tullut arkielämässä yhteenkuuluvuuden tunteen lisääntyminen ja kyllä yhteinen sukunimikin on kiva juttu.  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

On ihanaa tulla esitellyksi vaimona...

Oikeesti vaikeeta eritellä vain yhtä asiaa. Ajateltiin miehen kanssa, että mikään ei muuttuisi mutta kyllä se toinen vaan tuntuu vielä rakkaammalta, tärkeämmältä ja läheisemmältä. Vähän hassua mutta totta  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Se, että jos joku kyselee treffeille tms niin ei tarvi keksiä tekosyitä, kun voi vaan todeta että on naimisissa, that`s it!  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kyllä tuntui ihan läpi sielun tämä muutos. Onni, yhteenkuuluvuuden tunne, riemu toisesta tuossa rinnalla... aikuisuuden tunne, ilo siitä että on kyennyt tekemään näin ison päätöksen ja tuntee oikeasti olevansa sellaiseen tarpeeksi kypsä, onni siitä miten moni tukee meitä ja elämäämme... unohtamatta timanttia sormessa

Me harmi kyllä eletään vielä sitku-elämää, koska mulla menee vielä opiskeluissa toista vuotta - ja asutaan erillään  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Se, että mies puhuu vaimostaan työpaikalla ja voin sanoa miestäni miehekseni ihan oikeasti. Yhteinen sukunimi tuo yhteenkuuluvuutta. Ja kaikista tärkeintä on se pum pum tunne sydämessä, kun tiedämme että mikään ei  voi meitä erottaa ja kaikki mitä teemme yhdessä on sallittua myös uskonnollisesti.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Se, että me olemme nyt yksikkö, kahden hengen perhe.  (Ja nyt mä voin kulkea reikäkalsareissa tukka likaisena,  ei tartte enään hurmata miestä. Kamala ajatus. )

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Se että yhteiskunta tunnustaa suhteemme vakavuuden eikä kukaan vähättele, että "kun olette vielä niin nuoria..."(ollaan 20 ja 21). Se että juuri minä olen miehelleni se lähin omainen ja toisin päin.

Toinen plussa on että saadaan täysi tuki lukukausimaksuihin(opiskellaan Englannissa), kun tuen saantiiin vaikuttaa puolison tuet, ja kun kerta opiskelijoita ollaan, niin eihän niitä tuloja pahemmin ole

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Parasta on se, että yhteenkuuluvaisuus lisääntyi, ja virallisuus.

Jostain syystä tykkään hirveesti kun mies sanoo minua vaimoksi (laittoi yhteen työhakemukseenkin), mutta en tykkää, että muut rouvittelee tai vaimottelee? En tiiä, ehkä se on vaan se että "on niin vähän kokemusta vielä"? (puoli vuotta)  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kai se meilläkin oli tuo yhteenkuuluvuuden tunne! Se, että olemme toistemme rinnalla elämämme loppuun asti!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Edellä on tullut hienoja asioita esille yhteenkuuluvuudesta ja autuaasta avioelämästä. Se on ihanaa

Toinen asia, mikä on vähän kevyempää osastoa on juuri tuo rouvittelu. Töissä törmää kaikenlaiseen tytöttelyyn ja neidittelyyn... Silloin voi jotenkin röyhistää rintaansa ja kilistellä ja väläytellä vaivihkaa nimetöntä, että öhöm... rouvahan tässä ollaan

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Entisestään lisääntynyt turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunne. Olo on kokoajan tyynen onnellinen. Tietenkin onni "kuplii" myös, mutta mulla on ainakin sisällä kokoajan ihan mieletön fiilis ja onnellisuus. Hienoa ja ihanaa on myös se, kun mieheni sanoo vaimoni tai rouvani. Ja kun voin sanoa hänestä mieheni tai aviomieheni

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Musta on hauskaa sanoa miehelle jotain tyyliin, että kun olen sen vaimo niin...  Vaimo sana vaan on musta niin ihanan kuuloinen. Ja se, että mies puhuu musta vaimona on kanssa hienoa.

Kukaan ei ole vielä rouvitellut, sitä voi olla vaikeaa oppia sietämään ilman irvistelyä

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Lluojan kiitos Margot(vaikka ihan pakana olenkin...)häät on nyt onnellisesti ohi ja rakastin joka hetkeä, jonka näin rakkaat murmelini(yleensä tyypit pvc-ym.kamppeissa) hienoissa releissään vain minun takiani heiluivat...No nyt tuli tippa linssiin.. On kai vieroitusoireita ja tippa linssissä. Nyt yksin täällä valvoskelen ja mietin miten IHMEESSÄ VOISIN KIITTÄÄ teitä rakkaat siskot, että piditte tassuni maan pinnalla tämän ajan! Olette kaikki ainutlaatuisia! Love u!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Yleinen onnellisuus, yhteisen nimen myötä yhteenkuuluvuudentunne on vahvistunut.

On ihanaa olla naimisissa  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään