Hyvät kokemukset karkauspäivältä!
Olimme aivan liian aikaisessa maistraatissa todistajiemme (äidit) kanssa. Seisoskelimme sitten kerroksen aulassa, josta meitä kehotettiin siirtymään mukavampaan odotustilaan. Huoneeseen sai jättää päällysvaatteet yms.
Menimme sitten mieheni kanssa ilmoittautumaan tiskille, josta saimme täytettäväksi paperin, jossa kysytään sukunimet sekä todistajat.
Odotushuoneen seinällä oli kyltti, jossa kiellettiin kuohujuomat, mutta kysyessäni missä sitä saisi nauttia (alkoholitonta), ystävällinen työntekijä sanoi, että koska olemme päivän viimeinen pari, niin saamme korkata pullon. (Syynä siis on se, että pelkäävät juomien kuohuavan pitkin lattiaa ja siivooja tulee vasta illalla.)
Hetken päästä meidät noudettiin vihkihuoneeseen, jossa henkikirjoittaja Paula Ojaniemi odotti meitä. Pöydällä oli kaksi kynttilää, lakikirja ja kukkia.
Vihkijä luki tekstinsä todella tunteikkaalla äänellä ja jopa lisäsi siihen omia sanojaan. Lopuksi vielä yllätyksenä luki apassi-intiaanien avioliittorukouksen.
Vihittyään meidät kehotti suutelemaan!!!
Lopuksi kätteli meidät ja toivotti onnea sekä antoi vihkitodistuksen.
Sitten palasimme odotushuoneeseen korkkaamaan kuohuviinin.
Ihana ja ikimuistoinen päivä! Hävetkööt ne, jotka puhuvat liukuhihnavihkimisistä...