Muksis

Noh, meillä mies otti nimeni ja kyllä oli hänen oma päätöksensä. "Tossun alla" on mielestäni muutenkin omituinen sanonta parisuhteesta, meidän suhteesta ei voi mielestäni sanoa kumpi olisi tossun alla, kun kaikki päätökset tehdään yhdessä. Minä en olisi milloinkaan vaatinut mieheltäni sukunimen vaihtamista, vaan hän päätti tehdä sen itse, kun kuuli etten itse haluaisi sukunimeäni vaihtaa häneen nimeensä. Annoin vaihtoehtona omien nimien säilyttämisen tai miehen suvusta muun sukunimen ottamisen yhteiseksi. Tuntuisi lähinnä naisten vaihtavan sukunimeään pakosta siis ne jotka eivät haluaisi ottaa miehen nimeä, mutta kun se on "velvollisuus". Ne morsiamet mielestäni enemmän tossun alla on kuin mieheni.

Minä annoin synttäri+huomislahjana (sulkki vanheni kaksi päivää ennen herraantumistaan) neljäntuhannen palan palapelin. Ajatuksena turvata yhteinen tulevaisuus, kun sen keräämiseen taatusti menee yhteistä aikaa 8)

Meilläkin oli tarkka ja vaivalla mietitty istumajärjestys. Jokainen istutettiin ystäviensä ja tuttaviensa viereen. Ainakin tunnelmasta ja puhesorinasta päätelleen kaikilla oli mukavaa. Itse pitäisin kauheata tilannetta, jossa joutuisin juhlissa istumaan tuntemattomien kanssa, koska muut paikat olisivat menneet. Ilman istumajärjestystähän voi käydä niin, että viimeisenä sisään tuleva pariskunta tai äiti kahden lapsensa kanssa joutuisivat istumaan eri pöytiin, koska jäljellä olevat paikat ovat eri puolilla juhlatilaa.

Meillä oli pitkän pohdinnan jälkeen hetken mieleenjohteesta syntynyt: "Avoina ennen 31.7" Tämä vain ei tainut ihan kaikille avautua.

Nyt voin kommentoida, kun vihkiminen on takana. Eli meillä pääkieli oli suomi, mutta tärkeät osat kuten isä meidän rukous, siunaus ja kysymykset tuli molemmilla kielillä (tai siis kysymykset niin, että minulta venäjäksi ja mieheltäni suomeksi). Pappi myös käänsi osan puheestaan venäjäksi, mikä oli todella mukava sukulaisteni kannalta. Minä taisin luvata vähän enemmän, kuin puolisoni. Venäjänkielinen tahdotko-osuus kesti ja kesti ja sisälsi monta ohjetta ja neuvoa...

Meille avioehto on melko turha. Rahat ovat olleet samalla tilillä koko yhdessäasumisen ajan, ja kaikki on yhteistä. Kumpikaan ei omista entuudestaan mitään, joten eipä ole mitä suojata.

Meillä alkusoittona Tsaikovskin Marssi (pähkinänsärkijästä) ja lähtiessä perinteinen Mendelssoni. Tuo Pähkinänsärkijän marssi on aivan ihana, jos joku halua muuta kuin Ruususta, tämä on ehdottomasti varteenotettava vaihtoehto. Valssina sitten Tonavan aallot

No niin olemme nyt varanneet lennot ja hotellin Budapestista, eli sinne siis häämatkalle. Matkatoimistojen matkojen ja hintojen vertaileminen siltä osiin kannatti, että laskimme itse järjestämämme matkan tulevan halvemmaksi. Ja samalla hotellissa ei tarvitse katsella suomalaisia turisteja, jos joku sinne eksyy, niin se ei tieteenkään haittaa. Lennot: http://www.ebookers.fi/ 484 euroa (menopaluu kahdelta hlö:ltä) Neljän tähden hotelli: 80 euroa/yö -> 7 yötä = 560 euroa (hotelli maksetaan paika päällä) Yhteensä siis: 520 euroa/hlö viikon matkasta Hotellimme http://www.cottonhouse.hu/en/ on pieni, 13 huonetta, ja sijaitsee ihan keskustassa. Hotellin huoneet on sisustettu 20- ja 30 -lukujen tyylillä ja jokainen huone on erillainen. Tässä kuva varaamastamme huoneesta:

Tuli tässä mieleen vielä yksi asia ja todellisuudessa suurin, mikä sulhoakin joskus häiritsee minussa eli Teitittely. Venäläisessä kulttuurissa niin kuin monessa muussakin itseään vanhempien ihmisten teitittely on pakko. Vanhempiaani en sentään teitittele, mutta isovanhempia kyllä. En edes pystyisi sinuttelemaan niitä. Tässä sitten on Suomessa tullut suuriakin ongelmia vastaan. Olen sulavasti oppinut puhumaan vanhemmille ihmisille niin, ettei heitä tarvitse sinutella taikka teititellä, vaan kierrän koko ongelman. Mutta kun anoppikokelaan ja kullan mamman kanssa on keskustellut todella paljon, en ole aina pystynyt teitittelyä välttämään. Ja siitähän on sitten tullut kommenttia... Ainakin he kokevat teitittelyn jäykäksi ja kait myös niin, etten halua olla tuttavallinen vaan korrekti. Sulholtakin on tullut jälkeenpäin kommenttia, että voithan sinä minun mammalle ystävällisestikin puhua, eikä noin virallisesti. Itselläni tuo tapa on vaan iskostunut niin syvälle, etten voi kuvitellakaan heitä koskaan sinuttelevan enkä todellakaan teitittelyä mitään pahaa tarkoita

Olen kyllä niin suomalainen kun vain voin, ainoa siteeni Venäjälle on mummo Pietarissa ja tieteenkin se, että siellä olen syntynyt ja asunut ekat 10v. Mutta kyllä eroja on tullut eteen, joskin varmasti vähemmän, kun muilla, kun naapurimaista on kyse. - Ehkäpä vaikeinta on tajuta, että täällä lahjoitettavien kukkien määrällä ei ole merkitystä. Venäläisten tapojen mukaan parillinen määrä kukkia viedään haudalle tai hautajaisiin. Tämä sääntö pätee tosin vain pienissa kimpuissa, siinä vaiheessa kun ei enää kukkia jaksa laskea ei parillisuudella ole väliä. Itse aina häthähdän kun saan lahjaksi kahden ruusun paketin, vaikka olen suurimman osan elämästäni asunut täällä, kuitenkin parillinen määrä kukkia merkitsee minulle jotain kuolemaan ja suruun liittyvää. - Venäläisten on myös melko vaikea käsittää suomalaisten lasten/nuorten ulkona ryyppämistä. Yleensäkin venäläiset eivät juo viikottain (vertaa esim suomalaiset saunassa) vaan pelkästään juhlissa, jolloin sitten juodaankin kunnolla pää sekaisin. Tosin viime kesänä sukulaisten luona huomasin jo eurooppalaistumista eli olut oli ruokajuomana vapaapäivänä. - Minun sukulaiseni ja vanhempien ystävät myös tuputtavat aina ruokaa, kun menee heillä käymään. Ja kun toteaa, että ollaan kotona syöty, huomaa pieniä loukkaantumisen merkkejä. Suomalaisittainhan yleensä tarjotaan vain pullakahvit. Edit: - lisätään vielä yksi, eli venäläisten yletön avuntuputtaminen. Jos Pietarissa näyttää vähänkin eksyneeltä apua tulee varmasti, tosin ongelmana on yleensä se ettei auttaja itsekään tiedä asiasta mitään, mutta paikallisten kohteliasuus vaatii auttamista. Siis neuvoja satelee tuntemattomilta pitää vaan valita niistä se oikea. Suomalaiset eivät ole avun antamisessa tuntemattomille niin oma-aloitteisia. /Edit Tosin minut on kasvatettu suomalaiseksi, inkeriläisiä kun sukujuureni ovat ja ei suurempia kulttuurisia eroja sen takia edes päässyt syntymään. Tähän perään totean, että nämä ovat minun henk. koht mielepiteeni ja en vastaa jos jonkun muun mielestä venäläiseen kulttuuriin kuuluuvat muut tai täysin toiset asiat, se on vaan kokijasta ja sen sukulaisista ja tuttavapiiristä kiinni.

Meille on tulossa suomi/venäjä vihkiminen. Tarkemmin en vielä jaosta tiedä, mutta pappi sanoi, että siitä ei kannata huolehtia. Pappi käski jättää se hänen huolekseen ja lupasi puhua sitten tapaamisessa ennen häitä. Taidan sitten kommentoida heinäkuussa tätä tarkemmin, kun tiedän järjestelyt, mut me ainakin toivottais, että molemmankieliset vieraat pysyisivät seremoiniassa kärryillä ja luotan, että pappi sen osaa hoitaa.

Meidät vihitään Vantaalla helsinkiläisen papin toimesta, mutta juhlat ovat kotikunnassa eli Espoossa 31.07.04 Carlberg

...Jatketaan aiheen vierestä... Samanlaisia kokemuksia minullakin, olin hankkimassa kivetöntä vihkisormusta. Miltei jokaisen kultaliikkeen myyjät nauroivat mut pihalle. "Kyllähän vihkisormuksessa timantti pitää olla, nehän kertovat ikuisesta rakkaudesta", niin ja juuri siitä kivestähän se rakkaus on kiinni. Kommentteja, että ehdottomasti timantti, tuli joka myyjältä jolta kysyin nähdäkseni niitä kivettömiä. Sulhokin hämmästeli mulle jälkeenpäin, miten voi noin huonosti asiakkaiden toiveita kuunnella... Täytyy tähän perään tunnustaa, että tulevaan vihkisormukseen tulee sittenkin timantti. Jos olisi kihlaan löytynyt sopiva kivetön, niin se olisi ollut se. Nyt ainoa sopiva sormus oli timantin kanssa, mutta se on aivan ihana. Kyllä mielestäni omia toiveita kannattaa toteuttaa, miksei kihlasormuksenkin hankinnassa.

Ainakaan meidän häitä alkoholin puuttuminen ei tule pilaamaan. Kyllä se on yksittäisten henkilöiden omista asenteista kiinni. Sulhon suvussa on jo yhdet häät ollut, jossa oli vain alkumaljat ja sieltä ei kukaan lähtenyt aikaisin pois vaikka juhlat alkoivat muutenkin aikaisin. Juhlat olivat tosi hyvin onnistuneet ja tunnelma oli loistava. Mielestäni muutenkin tuntuisi omituiselta tarjota alkoholia enemmän kuin alkumaljat, kun kumpikaan meistä ei juo paljoa. Olisi omituista toimia omissa häissä miellyttäkseen pelkästään yksittäisiä vieraita, joiden juhlatunnelma on kiinni ilmaisista juomista, eikä meidän häiden juhlimisesta.

Nostetaanpas tämä etusivulle... Onkos lisää kokemuksia Budapestista, kannattaako mennä ja jos niin minne siellä....