Meidät oli vihkimässä Marita Hakala, ja pidimme hänestä kovasti!

Me oltiin varmaan jonkun mielestä aika tylsiä... Nimittäin aluksi ajateltiin, että, ei jaksa muuta kuin kaatua raatoina sänkyyn. Kun päästiin hotelliin, vaihdettiin vapaampaa ylle, ja lähdettiin alakertaan hotellin baariin (baarin terassille, joka oli hiljainen silloin) ottamaan parit rentouttavat. Ja kun tultiin taas omaan huoneeseen, nautittiin lisää kuohuviiniä vaahtokylvyssä lasi jos toinenkin... Ihanaa! Aamulla saatiin aamupala huoneeseen. Ja sen jälkeen taas oli ihanaa...!

Ei menty tosiaan mihinkään kursseille yhtä tanssia varten. Oletettiin, että vieraamme on sen verran huumorintajuisia, että ymmärtävät, että valssi vedetään omaan malliin!! Oikeasti en ihan ymmärrä koko tanssikurssia. Kysymyksessähän on hääparin ensimmäinen TANSSI/VALSSI keskenään avioparina, ei taidonnäyte sukulaisille! Sen verran myönnytystä tässä asiassa, että muutama tanssiaskel meillä ennen häitä omassa olkkarissa otettiin jotta edes jotain tuntumaa... Tanssiressiä ei tästä otettu! ;D Ja hyvin meni!

Aivan, täysin samaa mieltä. Monta puolta tässäkin asiassa. Tavallaan mielestäni sormus kuvastaa myös juuri sitä aikaa, mitä elettiin, kun naimisiin mentiin. (Ts. jos sormus on ollut halpa, elettiin sitä elämänvaihetta, kun ei ollut vielä varaa parempaan, So what? Päivitetään sormusta sitten kun varaa parempaan on taas...) Meillä oli rahoja säästelty häitä varten ja sormustakin silmällä pitäen. Sain juuri sitä mitä halisin. Halusin hyvin yksinkertiasen yhdellä timantilla (laadkkaalla ja ei-mikroskooppisen-pienellä, muttei kananmunankokoisella-varustetun) keltakultaisen sormuksen. Tää on priorisointikysymys, jos mikä. Mihin haluaa satsata, jos haluaa johonkin ylipäätään laittaa rahaa häihin liittyen.

Meillä lapsia oli ikähaitarilla 0-10 vuotiaita kymmenkunta, ja kukaan heistä ei häirinnyt missään vaiheessa millään tavalla. Edes vauvan itkua ei kuulunut, vaikka alle puolivuotiaita oli kaksi. Meillä oli leikki/puuhanurkkaus lapsille. Ja väitän että siitä oli paljonkin apua ja hyötyä. Ja se oli ahkerassa käytössä. Minusta tällä ei ole lasten kasvattamisen kanssa mitään tekemistä. On aivan selvää, ettei lapset jaksa kädet ristissä istua koko iltaa kauniisti, ellei heillä ole mitään tekemistä. Vaikka olisivat kuinka hyvin kasvatettuja. Sitäpaisi minusta vain oli kohteliasta huomioida myös lapsivieraiden viihtyvyys, ja samalla viihtyvät paremmin myös heidän vanhempansa.

Hääpäivämme oli oikein mukava ja onnistunut. Ikimuistoinen, ja monta herkkää hetkeä sisältävä, jota en vaihtaisi pois, en todellakaan. Se kannatti sellaisenaan kokea, kerran elämässään, ja olen siitä hyvin onnellinen. Kirkkohäät ja vieraita n. 70. Mutta, nyt tällä kokemuksella ja tietämyksellä, en jaksaisi sitä ruljanssia uudestaan. Tuntuu ihan uskomattomalta, että yhtä ainoaa päivää varten nähdään niin hirvittävästi vaivaa, ja siihen yhteen päivään ladataan suunnaton määrä odotuksia. Stressataan ihan turhistakin asioista (minä ainakin tein niin). Tuntui välillä ennen häitä, että päässä pyöri vain yksi asia:HÄÄT! Yötä päivää ne pyöri mielessä. Kuten sanottu, en vaihtaisi hääpäivääni pois, mutta uudestaan en tuossa mittakaavassa sitä kuitenkaan tekisi. Jos nyt alkaisin alusta, häät olisivat todella pienimuotoiset; vihkiminen pikkukappelissa vain aivan lähimpien läsnäollessa. Ja sen jälkeen porukalla syömään. Ja siinä se!

En malta olla mainostamatta ihanaakin ihanampaa hotelli Villan (Tullintorin vieressä) TORNISVIITTIÄ! Aika kiva oli... Huone kahdessa kerroksessa, on poreallas ja sauna ja muutenkin hyvin kaunis paikka. Olohuone ja makuuhuone erikseen, olohuone ja sauna ym, ylhäällä, makuuhuone alakerrassa, katto laskeutuu mukavasti viistoon sängyn yläpuolella... Kannattaa ainakin käydä katsastamassa. Hinta-laatusuhde muihin vastaaviin verrattuna ei silti ole ollenkaan mielestäni kohtuuton! Me saimme kylläkin hiukan tutun alennusta...

Rouva Annastiina, tuntuupa tutulta. Me saimme myös paljon aivan ihania, hyvinkin harkittuja lahjoja. Ainoa ongelma on nyt se. että tarvitsisimme isomman huushollin kaikkien ihanien astioiden säilyttämiseen. Tosin tämä ongelma oli tietenkin tiedossa jo ennen häitä, kun halusimme arkisemman sarjan seuraksi juhlallisemman astiaston. Joten lahjoittelin pois paljon sellaista vanhaa sälää jo etukäteen, mitä emme enää tarvitse. Onneksi on pikkuveli ja hänen kihlattunsa, jotka vasta perustavat kotia, joten siihen osoitteeseen on kelvannut aika paljon...

Siis minä en oikein ymmärrä, mikä ihmeen epäluottamuslause se on, että varmistetaan asioita? Toisin sanoen jossitellaan (toivottavasti turhaan) hiukan asioita etukäteen vain. Se ei siis tarkoita että "kun me sit kuitenkin erotaan" vaan että kaiken varalta. Tietenkin lähdetään siitä, ettei tuollaisia papereita koskaan tarvitse käyttää. Mutta en minä näe tätä minään enteenä pahasta. Ihan samoin voidaan tehdä vakuutus kuoleman varalta. Eikä silti ajatella, että kuolemahan tästä nyt seuraa, kun tälläisiä papereita tehdään ja etukäteen jo mietitään, että mitä sitten JOS... Meilläkään ei ole tällä hetkellä vielä oikeastaan MITÄÄN, sen sijaan vanhemmillamme on. Ja ehkäpä meilläkin sitten joskus, yhdessä kerättyä omaisuutta. Minusta on reilua, että heti on tehty selväksi, mitä kenellekin kuuluu JOS ero tulisi. Ja vielä sanon, minäkin kyllä kuvittelen tietäväni hyvinkin, kenen kanssa menin naimisiin monen yhdessä asutun vuoden jälkeen. Kysymys ei ole siitä. Minusta avioehto on ok, vaikka seurustelua olisi takana 30 vuotta.

Olenkohan jo vastannut tähän?? Mennessä oli Kuula, tullessa Beethovenin Oodi ilolle. Häävalssin eräs bändin pojista oli itse säveltänyt.

Ikäviä juttujahan nämä toki ovat. Ja ne omat häät on kuitenkin niin tärkeä, ikimuistettava ja herkkä hetki, ettei soisi kenenkään kohdalle tuollaisia emämokia. Tietysti on hyvä muistaa, ettei ne papitkaan ihmistä kummempia ole. Mokia voi sattua kenelle vaan. Mutta ainakin kohteliaan anteeksipyynnön on pappi tuollaisen jälkeen velkaa!

Meidän top 5-lista oli seuraava: (taitaa olla paljon Susien listan kaltainen) 1. kokonaisuus, miltä se näyttää, varsinkin sisältä. Ei saanut olla kulahtanut tai nuhjuinen. Ensivaikutelma vaikutti kaikenkaikkiaan. Se luo kuvaa yleisestä palvelusta ja asioiden toimivuudesta. 2. Onko paikassa A-oikeudet vai ei. Siis: saako/pitääkö tuoda omat juomat vai tuleeko ne talon puolesta. Hintataso? 3. Onko vieraille yhtenäinen tila? Vai erillisiä tiloja? 4. Miten hoituu käytännön järjestelyt? Bändiä, ruokailutilannetta sun muuta ajatellen. 5. Sijainti? Kuinka kaukana kirkosta?

Me saimme paljon ihania lahjoja, vaikeaahan niistä on eritellä mitään ihaninta. Ehkä yksi hyvin kaunis ja mielenpainuva lahja oli kuitenkin isovanhemmiltani saama teeastiasto, joka on kulkenut suvussa jo kauan, ja on hyvin hyvin Wanha. Sillä on siis mittaamaton tunnearvo.

Me päädyttiin siihen, ettei värkätty mitään kenellekään "muistoksi". Ja olen varma, että kukaan ei kyllä jäänyt sellaisia kaipaamaan. Nuo näpertelyt ei oikein istunut meille, ja itse olen sitä mieltä, että parhaat "muistot" säilyvät mielessä. ei tarvita siis erikseen mitään sälää. Ne hääkarkit ja kukkasipulit jää kuitenkin helposti laatikon pohjalle pyörimään, kun ei kehtaa poiskaan heittää... 8) Taidan olla vähän tylsä tässä asiassa, kun tuntuu että mitä vähemmän piperrystä, sen tyylikkäämpää.

Mä kannatan ehdottomasti avioehtoa, jos se on tarpeellinen naimisiin mennessä. Rakkauden kanssa sillä ei mun mielestä ole mitään tekemistä. Se on reilu peli, kun kysymyksessä on esim perinnöt ym. En pidä sitä epäluottamuslauseena ketään -tai avioliiton pysyvyyttä- kohtaan. Se on vain paperi.

Meillä ei ollut virsiä ollenkaan. Ja kehuja saatiin kauniista ja yksinkertaisesta kirkko-ohjelmasta ilman ylimääräisyyksiä. Meidän kaava siis lyhin mahdollinen.

Meillä oli linjaan sopivan värisiä aitoja kukkia koristeena, -ei mitään muuta. Ja kakku oli erittäin tyylikäs.

Riippuu tietysti ihan siitä, minkä tyyliset häät haluaa. Jos on ehdottoman tärkeää, että vieraat pippaloivat aamutunneille, kannattaa vaihtaa paikkaa. Mielestäni tuossa ajassa kuitenkin ehtii juhlia aivan riittävästi. Meillä myös juhlat loppuu puolen yön paikkeilla, ja vihkiminen klo 16. Riittää varmasti ainakin meille, ja jos siitä eteenpäin vieraat tahtovat vielä juhlia, voivat he mennä jatkoille seuraavaan paikkaan...

Kyselin myös jossain vaiheessa Vanajan Linnaa, joka on todellakin ERITTÄIN KALLIS! Pelkkä vuokra ja huoneita vieraille (myyvät siis todellakin pelkkiä "pakettihintoja tyyliin: koko linna tai puoli linnaa) oli mummon markoissa kymmenissä tuhansissa, jollen ihan väärin muista.Ja siihen päälle ruuat ja juomat... huh! Meinasin pyörtyä. Ja täyteen oli kesä -03 buukattu ainakin jo syyskuussa -02. Että suosittu on hinnoistaan huolimatta. Mutta upea on kyllä paikkakin!

Mä yhdyn täysin Katin mielipiteeseen! Totta joka sana. Meillä menee kutsun mukana kartta, ja se saa riittää.

Mulla on sellainen "niskalenkki" -yläosa, ja en aio olkapäitäni alkaa peittelemään kirkossakaan. Myöskään huntua ei tule.

Meillekään ei tule. Kirkko-ohjelma ja menulehtiset kyllä tehdään, mutta ei mitään lehtiä.

Miksi kahden istuttava olisi mikään ongelma?

No sitä "Rikua" eli Richard Claydermania (miten ikinä kirjoitetaankaan) kuulee joka paikassa. Onko muita neutraaleja ideoita?

Mitenköhän sen selittäisin, mitä olen ajatellut. Hiukset on lyhyet, etutukka tulee melko litteästi, sivuun jää muutamat karvat pulisongeiksi (sellaiset "koukut"), päälaelle tiara ja tiaran takaa takaraivoa kohti sellainen mahdollisimman muhkea takaosa. Takatukka alhaalta käännetty ylös ja ulospäin sillee vähän "hapsottavasti". Että sellaiset suunnitelmat tällä hetkellä. Katsotaan, miltä se koekampaus sitten näyttää!