mya

Mietiskelin tässä että meidän häissä jokaisen paikalle pieni palanen saippuaa, esim 3x3cm. Saippuat ostan liikkestä missä myyvät ihania erivärisiä ja herkullisen tuoksuisia saippuoita kilohinnalla, ja sieltä' voi ostaa vaikka koko harkon jos haluaa. Mies sitten keksi että kuvanveistäjiä kun ollaan, voidaan tehdä tinasta kipsimuotin avulla sellainen sinetti ja painaa kuumalla niihin saippuoihin meidän nimikirjaimet.. Ne sitten paketoidaan sellofaaniin.

Lukaisin tämän ketjun, kuuntelin Mendellsohnin, ja pillahdin itkuun Tiedossa taitaa siis olla kova paikka mullekin. Mullakaan se itku ei jää pariin nyyhkäykseen, vaan yleensä liikuttuessani mulla rupeaa huuli väpättämään ja lopulta tyrskähtelen kuin joku mursu kiima-aikaan.. Tiedän että isäni siinä alttarille astellessa liikuttuu ja tirauttaa pari kyyneltä, ja jos erehdyn katsomaan häntä, niin omalle itkulleni ei tule loppua koko toimituksen aikana. Täytyy varmaan ottaa se herkeämätön tuijotus sinne pappiin ja keskittyä siihen. ..Ja tarvikelistaan lisätään lasi punaviiniä ja silmätipat;)

Nox, Ajattelin ihan samalla lailla tehdä kuin sinä. Yksi morsiusneidoista (jonka kakuntekotaitoihin luotan) saa koristella kakun juhlapaikalla. Tein jo yhden harjoituskakun ja vein sen omiin läksiäisiini eräälle kurssille. Vielä on vähän hiottavaa mutta nyt vaan teen niin monta kakkua kuin vaatii jotta saan tehtyä sitten sen unelmieni kakun. Kivaa että en ole ainoa joka kakun tekee itse. Olisi kivaa kuulla vielä lisää kommentteja miten kakkunne hankitte:)

Meillä budjetti tulee olemaan 6000-8000€ suunnittelu on niin alkuvaiheessa että ei ole vielä summa ihan tarkka. Isäni ja mummini varmaan tarjoutuu avustamaan ja anoppi, mutta ollaan asennoiduttu maksamaan itse osa säästämällä ja loput lainalla. Toki jos sitä avitusta tarjotaan, niin ei me siitä kieltäydytä

Tämä oli hyvin sanottu Minäkin jäin tämän ketjun luettuani miettimään miksi en halua itse kosia ja ajatukseni lähti samoille jäljille kuin mummullasi. Myöskin syynä on se että en halua miestä joka antaa minun tehdä kaikki päätökset niin suurissa kuin pienissäkin asioissa ja vain myötäilee minua. Suuri pelkoni on että jos vuosikaudet tehdään kaikki asiat niin kun minä haluan, niin lopulta mies on tilanteessa jossa ei enää tiedä kuka on ja häneltä on moni asia jäänyt tekemättä vain toteuttaessaan minun tahtoani. Olen erittäin voimakastahtoinen ja määrätietoinen elämässäni, ja monessa asiassa saan tahtoni läpi. Huono puoli minussa on se että "jyrään" kiltin mieheni jos en välillä pysähdy miettimään sitäkin että mitä hän haluaa. Kosinta on niin iso päätös ja koko loppuelämää koskeva lupaus, että haluan siinä asiassa vaieta ja antaa toisen ottaa ohjat omiin käsiinsä. Itse haluan mieheni kosivan ja hänkin tietää sen, mutta lopullisen päätöksen haluan miehen tekevän itse. Hän saa ottaa sen askeleen sitten kun tuntuu sopivalta, tai jättää ottamatta.

Minä ajattelin tehdä kakun itse. Olenko päästäni sekaisin?

Loppukesästä sitten kun kesän sävyt on jo ehtineet syventyä. Ah ihanaa! Toinen suosikki on toukokuu, kun kaikki on vielä niin viatonta:)

Minun synnyinpaikkakunnalla, joka nykyään molempien asuinpaikkakunta, eli Helsinki. On vain yksinkertaisesti helpointa meille.

Esimerkiksi, jos nainen rohkaisee mielensä ja kosii, saakin rukkaset siksi, että on naisena rohjennut tehdä moisen aloitteen. Tai jos mies kosii mutta tekeekin sen väärin. Tämä on se epäreilu kohta. No tästä olen kyllä samaa mieltä. Taisin käsittää aluksi väärin mitä tarkoitit

Tosi helpolla pääsee kun ostaa valmiita cocktailpiirakoita ja tekee niille munavoin. Nuo valmiit piirakat on vähän kuivia, mutta paistamisen jälkeen ne voi kastaa lämpimään voi-maitoseokseen ja antaa vetäytyä hetki ennen tarjoilua. Tulee ihan kuin itsetehtyjä tällä konstilla. Nam!

Olen tässä jo tovin miettinyt että miten kootaan kerroskakku niin että telineitä ei näy. Foorumilta ei oiken löydy tähän kattavaa vastausta, joten otin selvää, kokeilin ja sähläsin lopulta kaikkien eri neuvojen yhdistelmänä onnistuin näin. Tällä ohjeella voit tehdä vaikkapa tälläisen kakun: Kuvassa olevat kakut eivät ole itse tekemiäni Tarvitset: - Jämäkkää pahvia - Leivinpaperia - Pitkiä käsittelemättömiä puukeppejä, halkaisijaltaan n. lyijykynän paksuisia tai vähän paksumpia (myrkytön muovikin käy) 1. Leikkaa pahvista kunkin kakkupohjan kokoinen ja muotoinen pahvipalanen ja päällystä se leivinpaperilla. 2. Kokoa kukin kakkupohja omalle pahvialustalleen suoraan. 3. Kuorruta kukin pohja. HUOM: Pahvit saavat olla pari milliä kakkupohjaa pienempiä, jotta pahvi ei jää rumasti näkyviin. Alimmaksi jäävää pohjaa ei tarvitse välttämättä koota pahvialustalle, vaan voit koota sen halutessasi suoraan lautaselle. 4. Aloita alimmaiseksi jäävästä kakkupohjasta ja mittaa puukepillä sen korkeus asettamalla keppi kakun viereen. 5. Leikkaa pitkastä tikusta sopivan mittaisia pätkiä sopiva määrä yksi kakun keskelle ja loput reunoille. 6. Työnnä kepit pystysuunnassa kakun sisään keskimmäisestä aloittaen. HUOM: Sopiva mitta kepille on n. puoli senttiä vähemmän kuin kakkupohjan korkeus. Älä jätä keppejä törröttämään kakun pintaan. Nyrkkisääntönä: parempi laittaa liikaa keppejä kuin liian vähän jotta ne kannattelisivat kerrokset, eikä kakku painuisi tai sortuisi. Reunan kepit laitetaan mukailemaan seuraavan kerroksen sisäreunoja. Kakku näyttää nyt tältä: ..Tosin tukikepit eivät ole kuvan mukaisesti pitkiä, vaan piilossa kakun sisällä Tässä toinen kuva jos siitä ymmärtää paremmin: Kakkuun jossa on enemmän kerroksia kannattaa laittaa enemmän tukikeppejä kuin kuvassa. 7. Nosta seuraava kakku alemman kerroksen päälle ja kohdista se keskelle (tai haluamaasi kohtaan) 8. Toista kohdat 4, 5, 6 ja 7 kunnes olet saanut kakun ylimmän kerroksen paikoilleen. HUOM: Varmista että tukikepit ovat varmasti aina ylemmän kerroksen alla, jotta ne tukevat kakkua kuin pilarit. Kakkuja on helppo nostella ja siirrella pitkällä ja taipuisalla metallilastalla. 9. Kun ylin kerros on paikallaan, mittaa viimeisellä pitkällä puukepillä kakun koko korkeus asettamalla keppi kakun viereen. 10. Leikkaa pitkä keppi n. puoli senttiä lyhyemmäksi kuin koko kakun korkeus ja teroita sen toinen pää teräväksi. 11. Työnnä keppi terävä pää edellä koko kakun läpi ylimmästä kerroksesta alimman kerroksen alustaan asti. HUOM: Voit naputella pitkää tukikeppiä hellästi vaikka pikku vasaralla, jotta se läpäisee välipahvit. Jotta pitkä tukikeppi ei kohtaisi matkallaan muita keppejä aseta se hieman sivuun kakun keskustasta. 12. Peitä pitkän tukikepin sisäänmenoaukko kuorrutteella tai koristeilla. 13. Silota kerrosten saumat metallilastalla (ja kuorrutteella). Nyt voit koristella kakun! Vinkkejä: -Kakkupohjista kannattaa tehdä tarpeeksi jämäköitä jotta kakku pystyy kannattelemaan itseään. Täytteenä kannattaa käyttää esim. liivatteella jähmettyvää täytettä ja kakun kostutuksen suhteen kannaattaa olla maltillinen. -Voit soveltaa kasausmenetelmää eri tavoin. Voit esim. hankkia kauniin tukikepeillä seisovan alustan ylimmälle kerrokselle: tai keksiä jotain vielä omaperäisempää. Vain mielikuvitus on rajana! -Netti on pullollaan ihania kakkusivustoja joissa voi käydä ammentamassa inspiraatiota ja reseptejä. Jos on jotain kysyttävää niin vastaan mielelläni!

No vaikka esim. siksi, että ei ole reilua vaatia toiselta (=naiselta) vaikenemista omista toiveistaan ja passiivista odottamista, ja vastaavasti toiselta (= mieheltä) niitä ääneen lausumattomien ajatusten lukemista ja ruusuisten unelmien toteuttamista juuri oikealla tavalla, jota ei voi edes tietää kun sitä ei kerrota. Ei ole reilua kummallekaan. Tasa-arvoista ei taida oikein olla se, että on eri oikeudet ja velvollisuudet sukupuolen perusteella. Tästä voitaisiin varmasti kehittää kunnon väittely, sillä eri kantoja ja näkemyksiä asiasta on yhtä monta kun ihmisiäkin Minulle on enemmän kuin ok jos nainen haluaa kosia miestä tai mies haluaa kosia naista, enkä näe siinä mitään epäreilua kumpaankaan suuntaan. Minä en ainakaan odota mieheltäni mitään tiettyä ennaltamäärättyä lausetta tai tekoa, vaan yksinkertaisesti kosintaa ja jotain romanttista elettä (kosinta sinänsä on oikeastaan jo hirmuisen romanttista yksinäänkin). Jotkut ehkä odottaa jotain tiettyä, tai sitten ei, en voi tietää.

^Muakin kiinostais

Kaverilla oli häissään kauniisiin pieniin pussukoihin laitettuna sellaista teetä missä oli pieniä punaisia sokerisydämiä seassa Taisi olla Nordqvistin teetä. Oli ihana idea mun mielestä.

Miksi tämä muuten on muka tasa-arvokysymys? 0_o

Voihan sitä pyöritellä ja spekuloida miksi kukin on sitä mieltä mitä on. Eiköhän se ole nykyään ihan sama kumpi sen kysymyksen heittää. Mun oma mielipide on se että minähän en kosi! Haluan juuri niin kuin ketjun aloittaja sen sanoi: niitä ruusuisia unelmia ja pilvilinnoja

Kaipa sitä voi mennä kihloihin missä vaiheessa vaan 16 tai 80 vuotiaana

Hmm.. Mäkin odotan kauhulla minkälaisia kommentteja sitä saakaan kuulla kun mennään avokin kanssa kihloihin.. Mullä äiti on aina ollut sellanen löppähuuli että välillä ei voi muuta kun katsoa sitä monttu auki ja samalla miettiä että miten se kehtaa. Se on laukonut ihan kamalia asioita mun edellisistä miehistä mulle päin naamaa ja joka kerta olen vain yksinkertaiseti purskahtanut itkuun. Avokista äitini kyllä silmiinnähden pitää, mutta on se jo ehtinyt sutkauttaa että "Ei se kyllä mikään hyvännäköinen ole." Em. kommentti on siis HYVIN lievä äitini suusta tulleeksi, mutta on jo noinkin tarpeeksi loukkaava, etenkin kun avokkini on mielestäni hyvännäköinen. Ja mistä lähtien ulkonäkö on ylipäätään ollut sellainen asia jolla on rakkaudessa väliä?!? No joo, äitini osaa loukata, mutta hieman huvittuneempana olen tässä seurannut avokkini vanhan ystävän angstaamista minuun liittyen. Mieheni ja hänen kaverinsa on kotoisin pienestä kunnasta keskisuomesta ja minä paljasjalkainen Helsinkiläinen. Ensimmäisen kerran kun kyseisen kaverin tapasin vierailulla miehen kotipaikkakunnalla, kättelimme ja tervehdimme, ja jo ensitapaamisen jälkeen hän tuomitsi minut koppavaksi synnyinpaikkani ja ulkonäköni (olin ehkä liian kaunis ja huoliteltu kyläpahasen ainoaan kuppilaan ) perusteella ja oli avautunut heti samana iltana avokilleni siitä kuinka olen ihan uusavuton enkä varmasti osaa tehdä edes tulta, enkä varmasti tiedä asuinkuntani historiasta mitään (punaiset ja valkoiset..ym.) SIIS WHAT? Lopulta visiittimme jälkeen kaveri oli mieheni veljelle tokaissut että ei ymmärrä mitä mieheni tekee kaltaiseni kusipään kanssa. Ja siis ainoat sanat mitä vaihdoimme kyseisen henkilön kanssa oli: "Terve, kiva tavata!" Taitaa olla vasta alkusoittoa tämä. Täytyy ehkä palata tähän ketjuun kertomaan lisää molempien kommentteja kun julkistamme kihlauksen.

Kyllä se tietää-- Ja pyörittelee silmiään mun häähumulle (Ei ole vielä edes kerinnyt kosia)

Olemme miehen kanssa tässä miettineet ihan kustannussyistä että emme halua bändiä tai DJ:tä häihin. Tuli mieleen että jos musiikki tulee vain kaiuttimista eikä esim bändi ole innostamassa ihmisiä mukaan niin onko tanssilattia ihan tyhjä? Tokihan se riippuu myös paljon vieraista, mutta olisi kiva kuulla kokemuksia ja millaisia ratkaisuita olette jo häitänne viettäneet keksineet?

Iso kasa kampasimpukoita:) Ne on ostettu jo vuosi sitten kun aloin haaveilemaan häistä, vaikka hääpäivä ei vieläkään ole tiedossa:D

Mua ei yhtään tuo mustiin pukeutuminen haittaisi. Valkoiseen pukeutuminen melkeen pilaisi koko päivän.

Jaahasvainiin! Sepä mahtavaa. Kiitoksia Pom

Kävinkin katsomassa paikan nettisivut ja sain sieltä nuo hinnat, eli Kesäsesongin aikana 1.5.–29.9.2007 Merisalin tilavuokra 420 € mikäli toteutunut vierasmäärä jää alle 80 henkilöä ja Sun Marinen tilavuokra 420 € vierasmäärän jäädessä alle 50 henkilöä. Pom, saanko udella kuinka monta vierasta teille on tulossa? Mitenköhän laskuttavat vierasmäärän mennessä yli tuon rajan... Alkoholit ja ruuat meni aika päätähuimaavissa hinnoissa. Varmaan on ihan fiksu idea tosiaan ottaa alkukuoharit jossain matkan varrella tai pihalla, niin säästää jo aika paljon. Aikaisemmin ketjussa joku mainitsi että maksusta on mahdollisuus saada talon järjestämät boolit, tietääkö joku viisaampi onkohan heillä sellaista käytäntöä enää?