Chirpy

Rouva
  • Viestit

    144
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Käyttäjän Chirpy kaikki viestit

  1. Ei osunut silmiini jo olemassaolevaa ketjua tästä aiheesta... Eli, olisiko vinkkejä köyhän (opiskelija)parin häämatkaksi? Suurin osa säästöistä taitaa mennä sormuksiin sekä henkilökohtaisiin hankintoihin. Matkatoimistojen oppaita on selattu, mutta jopa Välimeren kohteet ovat melkoisissa hinnoissa (alle 600 euron per nuppi ei juuri taida päästä...) :'( Tällä hetkellä ainoa harkitsemisen arvoinen vaihtoehto taitaa olla kylpyläloma Virossa. Mutta... ovatko ne edelleen lähinnä eläkeläisten suosimia matkoja? Kotimaan matkailukaan ei aina ole kovin edullista, ellei tykkää telttailusta. Yritin etsiä netistä edullisia ja idyllisiä bed&breakfast -paikkoja esim. Ranskan maaseudulta, mutta suurin osa hakutuloksista oli luksuspaikkoja... Vinkeistänne kiittäen!
  2. Meillä ei tullut ongelmia musiikin kanssa, koska satun pitämään klassisesta musasta ja kanttorimme oli niin mahtava tapaus, että oli jopa innoissaan kun sai pyynnöstämme opetella jotain muutakin, kuin ne kaikkein perinteisimmät marssit. Tiedossa myös oli kirkon yleinen näkemys soveliaasta häämusiikista. Sitä vain mietin, että esim. USA:ssa kirkkohäissä (myös luterilaisissa) käytyäni en voi ymmärtää miksi siellä viihdemusiikki on aivan sallittua vihkimisessä, mutta meillä Suomessa ei... Lienee kulttuuriero, pääasiassa? Että Suomessa ei voida olla tosissaan hengellisiä, jos musiikki on yhtään maallista. Jos kerran se (käsitykseni mukaan) tärkein, eli jumalan siunaus avioliitolle pyydetään papin toimesta / ystävällisellä avustuksella, niin miten yksi ei-hengellinen musiikkikappale voisi sen arvoa vähentää?
  3. Ei tullut. Ostin hääkengiksi alennusmyynnistä viidellä eurolla nahkaiset, pehmeät balleriinat
  4. Jos siis tarkoitat sitä Melartinin säveltämää "Prinsessa Ruususta", niin käsittääkseni sitä ei voi valssina tanssia, sillä rytmi on nelijakoinen (siksi se käy häämarssiksi) kun taas valssissa pitäisi olla kolmijakoinen. Valssirytmihän on se yy-kaa-koo yy-kaa-koo ja sitä ei Ruususesta taida löytyä.
  5. Tarkoitus oli kyllä, mutta sitten h-hetkellä jännitys pyyhkäisi yli sellaisella voimalla, että turhan vakavaksi jäi naama
  6. Yleensä kai suurin osa klassisesta musiikista käy. Oletko käynyt kanttori Marko Hakanpään kotisivujen häämusiikin kuunteluhuoneessa? Sieltä löytyy uruilla soitettuna muitakin, kuin perinteisiä häämarsseja. Sitten Häämusiikki-palstalla taisi olla jokin ketju erilaisista häämarsseista - löytyiskö sieltä sullekin vinkkiä?
  7. Tästä ketjusta saattaa löytyä jotain: http://www.naimisiin.info/cgi-bin/yabb/YaB...96723207;start=
  8. Mun mielestä häissä yleensä on paljonkin ohjelmaa: syöminen, valokuvien otto, puheita, musiikkiesityksiä ja/tai diaesityksiä, hääkakun leikkaus, mahdollinen häätanssi ja yleensä tanssia, sukulaisten ja ystävien tapaaminen ja heidän kanssaan seurustelu jne... Kuten joku muu naikkari osuvasti on todennut, häät eivät (mun mielestä) ole ohjelmalliset iltamat. Mutta kukin tavallaan, kyllä hääleikeistä saa tykätä jos niin tahtoo
  9. Tuo on tosiaan jännä kysymys. Vuonna miekka ja kirves häämessuilla jouduin melkeinpä väittelyyn siellä olleen pastorin kanssa. Hänen vankkumaton näkemyksensä oli, että uudessa (eli nykyään käytettävässä) vihkikaavassa virsi kuuluu olla, ja sen paikka on vain ja ainoastaan heti aviopuolisoiksi julistamisen jälkeen Oma pappimme ja kanttorimme taas sanoivat, että vähintään yksi virsi/vihkilaulu pitäisi olla, mutta sen paikasta neuvoteltiin. Ja sitten on useita, joiden häissä virttä ei ollut. Eli, ei kai auta kuin kysyä oman seurakunnan työntekijöiden näkemys asiasta, ei kannata olettaa mitään tyyliin "kun serkunkin häissä systeemi meni näin".
  10. Meillä oli kanttorin soittamana osa O. Merikannon Häähymnistä - upea juhlallinen kipales uruille. Kannattaa tsekata myös Kysy häämusiikkammattilaisilta -osiosta ja katsastaa nämä Musiikkiesitys kirkkoon? -tyyppiset ketjut, niistä saa paljon vinkkejä sopivista laulu-/instrumentaalikappaleista. Virsi periaatteessa kuuluu vihkikaavaan, sekä vanhaan että tähän uudistuneeseen, mutta ehkäpä sen paikasta pystyy kanttorin kanssa neuvottelemaan, jos sitä ei haluta heti aviopuolisoiksi julistamisen jälkeen. Virren paikka tuntuu muutenkin vaihtelevan, näin muutamat hääjuhlallisuudet viime aikoina istuneen kokemuksella
  11. Olin viikonloppuna häissä, joissa oli yksinlauluesitys (ilman säestystä). Kaunisääninen baritoni lauloi "Kun puhut rakkaudesta hiljaa kuiskaten".
  12. Mulla oli melko lyhyt laahus, joka oli juhlassa ylös nostettuna. Eihän sen laahusnapin tarvitse olla pepun korkeudella asti (kuten pitkille laahuksille) vaan minulla se ommeltiin alemmas pukuun, vähän polven yläpuolelle. Laahuksen sai siihen nostettua ja laskostettua nätisti. Olen myös kuullut jostain, että laahuksen voisi nostaa myös sisäänpäin, eli ne napit tai nepparit ommeltaisiin helman sisäpuolelle. Tietääköhän joku tästä enemmän?
  13. Pelkkänä soitinmusiikkina (siis että kanttori ei laula samalla) suosittelen esim. Bach/Gounod'n Ave Mariaa, Schubertin Ave Mariaa sekä Oskar Merikannon Häähymniä. Hymni on tosin pitkä, joten siitä voi soittaa vain osan. Kappalevalinta riippuu tietysti paljon siitäkin, millainen teidän musiikkimakunne on Voit käydä kysymässä ammattilaisten mielipiteitä myös Kysy häämusiikkiammattilaisilta -palstalla.
  14. Sen verran olen besserwisser, että perinteinen jenkkihääkakku on yleensä sisältä pelkkä vaalea kuivakakku. Tarkoititko sitä, että kakkunne näyttää samalta, kuin tämän ketjun jenkkikakut? Tietysti jenkeillä on myös vankka juustokakkuperinne (slurps!), mutta se on eri kakku, kuin hääkakku. Yleensä.
  15. Minäkin tykkään jenkkikakkujen ulkonäöstä Jostain muistelen lukeneeni, että myös ns. sokerimassasta saisi kaulittua tuollaisen kauniin, sileän kuorrutuksen. Englanniksi tämä sokerikuorrutus taisi olla nimeltään fondant. Sitähän voi myös värjätä karamelliväreillä tms.
  16. Ei ole marsipaania. Amerikkalaiset kakunkuorrutteet on ihan oma lajinsa ;D Niitä on vähän eri tyyppisiä, esim. "icing" ja "frosting", yleensä ovat myös tosi makeita. Olikohan tuo hääkakun kuorrute nyt nimeltään "butter cream" tai jotain sinne päin. Googlella löytää kyllä lisää. Jenkkikakut on perinteisesti todella näyttäviä, mutta se siinä onkin sitten pääasia, maku ei niinkään.
  17. Itse pitää käsittääkseni ottaa pappiin yhteyttä. Ei kai sille mitään aikarajaa ole olemassa, mutta varmaan olisi hyvä olla sen verran ajoissa liikkeellä, että ehditte sopia yhteistapaamisen papin kanssa ennen hääpäivää.
  18. Juu, jossain vaiheessa huomattiin, että naapuripöydän aasialaiset turistit piirtelee keskittyneesti pöytäliinaan. Sitten tulikin itselle hetkeksi tenkkapoo, kun laskua pyytäessä äkäinen tarjoilija ryöpsäytti litanian ranskaa (puhun sitä itse hieman, mutta sillä kertaa meni yli ymmärryksen), lykkäsi kynän käteen ja osoitti sormellaan sitä pöytäliinaa. Vähän ajan päästä tajuttiin, mikä oli homman nimi ;D Pari kertaa onnistuttiin saamaan Pariisissa loistavaa ruokaa, korsikalaisessa ravintolassa söin elämäni parasta kasvispastaa, ja sitten maalaisranskalaisen pienen ravintolan ankkapata vei kielen mennessään. Myös yksi thaimaalainen ravintola oli hyvä paikka, joskin opiskelijabudjetille vähän turhan kallis. Mutta Pilperon kanssa olen samaa mieltä siitä, että ruokien maut oli pääasiassa yksinkertaisia ja varsin selkeitä. Ja vastoin kaikkia ennakkoluuloja, me saimme Pariisissa uskomattoman hyvää palvelua! Muutama sana ranskaa alkuun, ja sen jälkeen englannilla onnistui hyvin. Paras muisto oli Opera Garnierin sisäänkäynnillä, jossa laukkuja tarkastavat vartijat innostuivat onnittelemaan, kun selvisi että häämatkalla ollaan. Saimme runsaan lapsilykyn toivotukset sun muut, ja vartijat muistivat meidät vielä lähtiessämmekin Kaikille Pariisin-kävijöille suosittelen myös reissua Versaillesin linnaan. Me viihdyttiin siellä koko päivä, välillä syötiin piknik-eväitä puistossa. Upea paikka!
  19. Heips! Muuten kuulostaa hyvältä, itse siirtäisin vain häävalssin sellaiseen kohtaan, että heti sen jälkeen vieraatkin pääsisivät laittamaan jalalla koreasti. Ruokailusta voi esim. seremoniamestari lyhyesti kertoa tärkeimmät kohdat, eli miten se tapahtuu (noutopöytä/pöytiin tarjoilu, ruokailujärjestys ym.) sekä mahdolliset erityisruokavaliot (mistä ne löytää jne.). Muutamissa hääjuhlissa olen huomannut, että kimpun ja sukkanauhan heitot on aikaistettu ihan siksi, että myöhemmin illalla esim. lapsiperheet ovat usein jo poistuneet juhlasta, ja olisihan mukavaa, että mahdollisimman moni tämän ohjelmanumeron näkisi. Tässä minun ajatuksiani, tehkää juhlasta juuri sellainen, kuin itse haluatte ja nauttikaa päivästänne
  20. En kyllä muista yhtään, missä Chartier sijaitsee, mutta se ei ihan pikkuravintola ole, vaan iso ja pramea halli (muistuttaa esim. vanhan rautatieaseman odotushallia) kattokruunuineen. Pöydillä on tosiaan paperiset pöytäliinat, joihin meidän piti itse (!) ynnätä oma laskumme ;D. Aurinkomatkojen Pariisi-opas kuvasi Chartieria "suosituksi kansanruokalaksi" ja sellainen se todella oli.
  21. Pilpero: ravintola Chartierissa oltiin mekin viime kesäkuussa ja kokemus oli kerrassaan unohtumaton ;D
  22. Täältä ketjusta löytyy kolmet erilaiset sanat Suvivirrelle. Ne perinteiset, sitten erityisesti vihkitilaisuuteen sopivat, ja lopuksi Pro Seremonioiden (uskonnottomien juhlien järjestäjä) maalliset sanat, joiden sopivuudesta kirkkotilaisuuteen kannattaa varmaan kysyä kanttorilta tai papilta. http://www.naimisiin.info/cgi-bin/yabb/YaB...;num=1113310028 Meillä oli vihkivirtenä virsi 388, jossa oli uudet, Niilo Rauhalan tekemät vihkimiseen sopivat sanat. Löytynevät kirkon nettisivuilta evl.fi, kyseessä on ns. vihkilaulu. Noita vihkilauluja on muutama muukin, ehkä sieltä löytyisi teillekin sopiva?
  23. Meillä ei ollut leikkejä, eikä tanssia, mutta ei ainakaan ole kukaan minulle asti valittanut Oli musiikkia, hyviä puheita, ruokaa, viiniä, boolia, diaesitys appiukkojen vetämänä sekä muutama pieni piristys (esim. kaason lahjoittama riitakolikko).
  24. Mamski, olisi mun pitänyt lukea tarkemmin viestisi, koska nimenomaan kirjoitit, että _omalla kohdallasi_ kokemukset luokkakavereista oli sellaisia kuin oli. Sulla ei ole syytä pahoitella, ennemminkin minulla!
  25. Kaikella ystävyydellä ja kunnioituksella, mutta eikös Mamski tuo kommenttisi ole melko ennakkoluuloinen ja yleistävä ei-lestadiolaisia (teini-ikäisiä) kohtaan? Omaan tuttavapiiriini ei ainakaan kuvailemasi kaltaisia nuoria ole koskaan kuulunut. On kyllä harmi, jos puolin ja toisin luulot ja kuvitelmat sekä erilainen kulttuuri tekevät yhdessäolemisen hankalaksi. :-/ Omassa luokassani oli koko peruskoulun ajan yli 10 lestadiolaista, ja vaikka esim. luokkaretkiä suunnitellessa jouduttiinkin hiomaan ja säätämään (esim. ei teatteria tai elokuvia), niin yhteiselo sujui hyvässä hengessä, vaikka tosin vapaa-ajalla ei samoissa porukoissa liikuttukaan.