Chirpy

Minun mielestäni ei ole hääparin "velvollisuus" esitellä jokaista vierasta jokaiselle. Toki jokaisen vieraan esittely on mahdollinen. Olen itse ollut vieraana häissä, joissa jokainen vieras mainittiin nimeltä ja millä tavalla hän liittyy hääpariin. Pariskunnat mainittiin tietysti yhdessä. Paikaltani mä sitten vilkuttelin muille vieraille. Jos vieraita on paljon, tämä seremonia käy tietysti pitkäksi. Oma kantani on se, että jos joku häävieras haluaa tietää, kuka joku toinen on, hän voi aivan mainiosti käydä itse esittäytymässä ja tutustumassa. Mahdollisen kielimuurin ollessa esteenä mukaan voi ottaa jonkun kielitaitoisen henkilön vierasjoukosta Ymmärrän Anninan sukulaisten halun tietää sulhasen suvun vieraista kuka on kukin, mutta toisaalta, eiväthän he ole tulleet häihin suomalaisten häävieraiden "ohjelmanumeroksi" vaan juhlimaan itsekin. Jos ei uskalla toiseen tutustua (olkoonkin ulkomaalainen), se on mielestäni sitten jokaisen oma menetys. Tämä nyt ei tainnut mitenkään olla vastaus Anninan kysymykseen, mutta piti päästä kertomaan oma mielipiteeni : Jos jokin esittely pitää kuitenkin olla, suosittelen tätä jokaisen vieraan esittelyä erikseen juhlan alussa.

Juan_Carlosin kuvaama leikki on itselleni tuttu ja minun kohdallani kuuluu kyllä näihin "never ever" -leikkeihin. En minä olisi halunnut häissäni olla häävieraiden pellenä... Sain ihan riittävästi olla "esillä" pelkästään kirkon käytävää marssiessani. Ilman muuta ne, joille (mikä tahansa) hääleikkiminen sopii, leikkiköön kaikin mokomin Itse en halua leikkiä ja valitettavan usein hääleikkien seuraaminenkin käy hieman pitkästyttäväksi. Taidan olla varsinainen tylsimys ;D

Dipmix, olen samaa mieltä, että ystävällisiä ja kaikinpuolin fiksuja vanhoillislestadiolaisia toki on. Olen itsekin heitä tavannut Ja siitäkin olen samaa mieltä kanssasi, että ei kai mihinkään vakaumukseen kuulu huonot käytöstavat, vaan ne tulee opittua jostain muualta. Tästä uskonnonopettajastani vielä, että hän mielestäni ymmärsi hyvin lestadiolaisen ajattelutavan, eikä ottanut saamaansa kommenttia loukkauksena. Mutta tottahan vastaava tilanne varmasti hätkähdyttää, jos sellaiseen joskus itse joutuu. Kuten tämän ketjun aloittajalle on käynyt. Harmillinen juttu kaikkien kannalta, eikä varmaankaan auta vähentämään vanhoillislestadiolaisiin toisinaan liitettyjä huhuja ja uskomuksia :-/ Muoks. kirjotushäröt

Mun mielestä on todella uskomatonta, että tiukka vakaumus ajaa jopa alkeellisten käytöstapojen ohi... Siis mielestäni jokainen saa uskoa ja ajatella toisista miten haluaa, mutta se ei kuitenkaan oikeuta loukkauksiin. No, sinä et tehnyt mitään väärää, vaan päinvastoin pyrit kunnioittamaan toisten arvoja ja uskontoa. Koita jättää nämä uskomattomat kommentit omaan arvoonsa. En usko, että kyse oli sinusta henkilökohtaisesti. Off topic: lukion uskonnonopettajani, evankelisen herätysliikkeen jäsen, kertoi saaneensa opiskeluaikanaan lestadiolaisilta opiskelukavereilta suoran toivotuksen helvettiin, kun selvisi, ettei hän itse ole lestadiolainen. Hän selitti, että kyse ei ole henkilökohtaisesta loukkauksesta, vaan (vanhoillis)lestadiolaisten tavasta ajatella ja eräänlaisesta kulttuurista myös. He hyväksyvät vain oman elämäntapansa noudattajat, ja muut menevät automaattisesti kadotukseen, vaikka kuinka harras uskovainen olisi. Korostan vielä, että tämä kommentti ei ollut minun omani, vaan lainasin kokeeneen uskonnon opettajani sanoja

En usko, että sen kanssa on mitään ongelmaa, koska kokemukseni mukaan häävieraat nimenomaan odottaa sitä hääparin ensimmäistä tanssia ja haluaa nähdä parin lattialla kahdestaan Toki selkeimmin homma sujuu, kun bändi tai seremoniamestari kuuluttaa valssin kutsuen esim. vieraat "seuraamaan tuoreen avioparin ensimmäistä yhteistä valssia, jonka jälkeen parketti on kaikille avoin".

Aivan kuin minun näppäimistöltäni ;D

Vehmas oli mun suosikki Jyväskylässä asuessani. Sain joka kerta asiallista ja hyvää palvelua, oli kyseessä sitten kynttilänjalat tai sykemittarin patteri Sovituskopista en osaa sanoa, kannattaa kysyä suoraan Vehmaksesta. Mutta kopilla tai ilman, suosittelen.

Itse asiassa kyllä. Tunsin suurta haikeutta lähinnä siitä, että kauan unelmoimani hääpäivä (joka sujui jotakuinkin täydellisesti) oli sitten lopullisesti ohi. Tottakai olin onnellinen, mutta aluksi se tunne jäi haikeuden alle. Syvempi onnellisuus ja tyytyväisyys on tullut esiin vasta viime aikoina, kuin häistäkin on jo muutama kuukausi. Toisin kuin monelle, minulle ei tullut kyllästymistä hääjärjestelyihin. Olen edelleen kiinnostunut kaikesta häätohinasta ja voisinpa vaikka käydä saman ruljanssin läpi uudelleen - jos vain mies suostuisi

Mä en ollut täysin tyytyväinen meidän hääkuviimme. Kuvaaja oli mukava mies, mutta hänellä ei ollut kovin ihmeellistä mielikuvitusta, joten ensinnäkin suurin osa kuvista on hyvin perinteisiä, tylsiä, seisomiskuvia. Toisekseen, kuvissa oli aina jommalla kummalla jollain tavalla huono ilme (silmät kiinni, tai luonnoton hymy). Osa kuvista oli myös huonosti rajattu, ulkokuvissa taustalla näkyi vieraiden autoja jne. Kyllä me koevedoksista saatiin valittua kiitoskorttikuvat ja suurennokset, mutta silti jäi harmittamaan. Varsinkin, kun myöhemmin näin ystäväni kertakaikkisen upeat hääkuvat. Tavallisia studiokuvia ne olivat, mutta niissä oli sitä jotain. Olen yo-kuvassa ollut huippukuvaajan kuvattavana, joten siltä pohjalta odotin, että hääkuvissakin olisi sitä jotain, koska ei tämä naamatauluni nyt ainakaan kovasti ole yo-ajoista huonontunut ;D

Meillä oli ensimmäisenä marssina uusi suomalainen Atte Tenkasen Häämarssi (sävelletty jonkun virren pohjalta, en muista minkä). Melodia on kaunis ja simppeli, mutta mukana on myös hiven modernia otetta. Kappale löytyy häämusiikkilevyltä, jonka nimen olen myös unohtanut : Käypä kuuntelemassa kanttori Marko Hakanpään kotisivuilta erilaisia häämarssivaihtoehtoja, siellä on sekä perinteistä että hieman toisenlaisia vaihtoehtoja. Suuri osa kanttoreista opettelee mielelläänkin uusia kappaleita, kunhan hääpari itse hankkii nuotit ja toimittaa ne kanttoreille hyvissä ajoin. Meidän kanttorimme oli suorastaan mielissään kun pääsi soittamaan muutakin kuin ruususen marssia ;D

Kuinka myöhälle olette ajatelleet juhlien kestävän? Sekin vaikuttaa aika paljon tarvittavan ohjelman määrään Meidän häissä ei tanssittu, koska miehen kanssa ei haluttu. Meillä oli ihan "tavanomainen" hääjuhla puheineen, lauluineen jne. siihen kahviin ja kakkuun asti (n. klo 19) jonka jälkeen oli yllätysohjelmanumero. Sen olivat kehitelleet bestman morsiamineen (ovat näyttelijöitä)ja se päättyi ilotulitusrakettiin. Siinä vielä kimpun ja sukkanauhan heitot ja noin klo 21:30 lähdimme miehen kanssa kohti hääyöpaikkaa. Eipä siinä tanssille olisi ollut aikaakaan ;D

Minä, nyt jo rouva tosin, kannattaisin kuitenkin sitä ajatusta, että polttareita suunniteltaessa porukka hieman miettisi myös morsiamen toiveita. Ihan esimerkin vuoksi: jokainen ehdottamasi juttu (rullaluistelu, kuumailmapallo jne.) ovat sinänsä hyviä ideoita, mutta yksikään niistä ei olisi sopinut juuri minun polttareihini. Pelkään korkeita paikkoja, kovaa vauhtia, enkä yrityksistä huolimatta ole oppinut rullaluistelemaan. Auh... ;D Eli peräänkuulutan jonkinverran ihmistuntemusta ja hyvää tahtoa polttareidenkin suunnittelussa. Yllätyselementtejä ja elämyksiä voivat olla myös uskomattoman simppeliltä kuulostavat ideat, jotka eivät välttämättä edes rasita polttariporukan budjettiakaan liiaksi. Kaikille ne suurimmat elämykset eivät välttämättä löydy extreme-harrastuksista tai omien fobioidensa voittamisesta

Onneksi olkoon, Pilvinen, hyvästä sormusvalinnasta! Mulla on nääs samanlainen, mutta kolmella timantilla

Pilvinen, onko sormuksesi esitteessä näkyvä Shining Stars?

Meille tulee esiintymään entinen laulunopettajani pianistin kanssa. He esittävät 4 kipaletta: - A whole new world (Disneysn Aladdinista, lempileffani!) - When I fall in love - Niin paljon kuuluu rakkauteen - Someone like you (musikaalista Jekyll & Hyde muistaakseni...) Enkä tietenkään muista biisien säveltäjiä nyt tähän hätään ???

Meillä sen tekee morsiamen isä, joka ei sitten pidä enää muuta puhetta illan aikana. Puheen sisällöstä ei ollut muuta ajatusta kuin että toivottaa vieraat tervetulleiksi ja nostaa malja hääparin kunniaksi. Muutakin isukki saa toki sanoa jos vain niin haluaa Mutta tervetulopuhe ei ilmeisesti saisi olla kovin pitkä kuitenkaan.

Vaikka tuttu juttu -leikit, tunnista sulhasen kädet viiden miehen joukosta silmät sidottuna jne. eivät varsinaisesti kai ole nolausleikkejä, niin minun mielestäni ne ovat sen verran "noloja" (lue: hölmöjä), etten moisia häihini halua. Periaatteessa minä en oikein osaa nähdä mitään hauskaa tuon tyyppisissä ohjelmanumeroissa. Herkälle/ujolle ihmiselle jo pelkkä katseiden kohteena oleminen voi olla nolaavaa. Ja entäs jos ei sitten tunnistaisikaan omaa sulhoaan muiden joukosta! Yleisesti ottaen, kaikki sellaiset hääohjelmanumerot, joissa hääpari joutuu tekemään temppuja (piirtämään, arvaamaan, heittämään voltteja, laulamaan, leipomaan kakun kun ei omista jauhopeukaloa tms.) yleisön edessä, vaivaannuttavat minua.

Me suunnitellaan sulhon kanssa hääjuhlaohjelma itse, tietysti kaasolle ja bestmanille infotaan säännöllisin väliajoin Meille ei niin kovin paljon erilaisia ohjelmanumeroita edes tule, ja nekin vähät haluamme päättää itse. Kontrollifriikkejä? ;D Sanotaanko näin, että minä morsiamena haluan tietää, millaisen juhlan tarjoan vierailleni. Ei niin päin, että meille järjestettäisiin yllätysohjelmaa.

Minun mielestäni ei ole. Tai tämä riippuu tietenkin ihmisestä, mutta oma kokemukseni eräistä häistä, jossa oli tarkka istumajärjestys, ei ollut positiivinen. Minä ja mieheni istuimme keskellä pitkää pöytää, eivätkä ihmiset kummallakaan puolella meitä lähteneet minkäänlaiseen keskusteluun. Esittelimme itsemme, yritimme kommentoida hääjuhlaa ja kysellä vierustovereiltamme jotain "turvallista", mutta koko juhlan ajan napotimme sitten mieheni kanssa keskenämme. Edes sahti ei saanut pöytäseuraamme piristymään. Niinpä minä nyt morsiamena en suostu ottamaan itselleni päänsärkyä vieraiden keskustelutaidoista ja viihtymisestä, vaan teemme korkeintaan pöytäjärjestyksen, ja sijoitamme keskenään viihtyviä ihmisiä vierekkäin. Tylsää ehkä, mutta ajatuksena onkin, että istumajärjestys pätee lähinnä hääjuhlan alussa ruokailun aikana, ja että myöhemmin ihmiset saavat vapaasti istua missä pöydässä haluavat. Uusiin sukulaisiin ja muihin ihmisiin voi tutustua muutenkin, kuin joutumalla sijoitetuksi jollekin tietylle tuolille. Ugh, olen puhunut

Minä haluan preludiksi (alkumusiikki, tunnelman luontia varten) Pachelbelin Kaanonin D-duuri. Sisääntulomarssiksi Atte Tenkasen Häämarssi virren 240 pohjalta (löytyy Eero Annalan Häämusiikkia-levyltä, uusi mutta silti ihana marssi! ). Aviopuolisoiksi julistamisen jälkeen toivon kanttorin soittavan Oskar Merikannon Häähymnistä osan (samaisella Annalan levyllä, upea!) ja poistumismarssiksi Bachin Pieni preludi C-duuri. Johonkin väliin vielä sellisti-serkkuni soittamana Bach-Gounodin Ave Maria urkusäestyksellä. Aion täystyöllistää kanttorin! ;D Valssia meillä ei ole, eikä häätanssia.

Kiitos kaikille, jotka osallistuitte keskusteluun! Paljon tuli mahtavia vinkkejä ja ajatuksia, joista kiitos! Tämän köyhän parin kohdalla on nyt onni potkaissut, ja yllättäen rahoitus järjestynyt niin, että vain käyttörahat pitää löytyä omasta takaa. Niinpä suuntaamme tuoreena avioparina Pariisiin! (Madeira oli pitkään ykkösenä mutta hävisi loppusuoralla.) Köyhänä parina säilynemme häämatkan jälkeenkin (tai juuri sen vuoksi ;D), joten edulliset matkustusideat ovat hyödyllisiä jatkossakin. Kiitos teille!

Mulla on off shoulders -puku, joten kirjaimellisesti ottaen hartiat on paljaana. Huntu tulee kuitenkin hieman suojaamaan.

Meille, köyhille opiskelijoille, kultasepänliikkeen myyjä ehdotti, että nyt voisi ostaa yksinkertaisen sileän sormuksen, johon sitten vaikka tulevina hääpäivinä tms. voi istuttaa vaikka yhden pienen timantin aina kerrallaan.

Kiitos Gnista vihjeestä! Pakko tuulettaa: löysimme sormuksemme tänään! Rotuaarin Kultajousessa saimme asiantuntevaa ja pirteää palvelua, ja löysimme opiskelijakukkarollemme sopivat sormukset (myös sulho halusi vihkisormuksen). Kävimme myös muissa liikkeissä, mutta emme löytäneet mieleistämme. Myös King's Jewelleryssä (Hallituskadulla) saimme hyvää palvelua. Liikkeessä on loppuunmyynti, joten hinnatkin on alhaisia. Rotuaarin Kulta-Ajasta ostettiin aikanaan kihlat, saatiin sieltä pieni hopeinen lusikka onnitteluna kaupanpäälle.