klompje

Mun mies tutustui opiskellessaan Suomessa muutamaan ihmiseen, joiden kanssa ystävyys on säilynyt. Aika monet heistä ovat jollain tavalla itse "monikulttuurisia", joko ulkkisvaimo tai toinen vanhemmista. Usea suomalainen turhaan ujostelee ulkomaalaista, ehkä osin kielikysymyksenkin takia. Mä olen jossain määrin puoliaktiivisesti yrittänyt meille luoda omaa verkostoa, se on miehelle kurja jos opiskeluaikojen suomessa asuneet ulkkikset sitten yksi toisensa jälkeen katoavat kotimaahansa. Ajan mittaan miehen kielitaito on parantunut kuitenkin niin paljon, että läpänheitto sujuu aika sutjakkaasti suomeksikin, se helpottaa kummasti.

Poliisien kesäkoti Lauttasaaressa. Meillä oli siellä häät. Ainoa miinus on se, että talon varausaika on 9-24. Meille se ei tosin ongelmaa tuottanut. Paikka oli sopiva, kaunis, kätevä ja merellinen.

Meillä esim. kysyttiin nämä "tahdotko" -kysymykset sekä suomeksi että hollanniksi. Se oli tosi kiva miehen sukulaisten kannalta.

Puhuu ihan hyvin suomea 10v maassa asumisen jälkeen.

Mun miehen entinen vaimo oli "allerginen" sormukselle, mutta käytännössä hän oli allerginen koko avioliitolle Oli kivempi deittailla poikaystävää, kun ei tarvinnut pitää sitä rinkulaa ahdistamassa.

Miehellä oli puku päällä. Mä en tykkää frakista, kun tulee kouluratsastajat mieleen.

Vähän on haikeus iskenyt, mutta voi johtua ihan väsymyksestäkin Mutta seuraavaksi sitten häämatkaa odottelemaan

Mä en uskalla edes laskea. Ei varmaan niin hirveästi tule silloin hintaa, jos lasken vain käytetyt materiaalit, mutta jos lasken mukaan kaikki kutsukorttien tekoa varten OSTETUT tarvikkeet, hinnasta tulee aivan järjetön (siis varmaan jotain 10e/kortti)! Me oltaisiin varmasti päästy halvemmalla, jos oltaisiin vain painatettu, mutta tehtiin kuitenkin itse ja hyvä niin. Oli se ihan hauskaakin.

No enpä ehtinyt availla lahjoja häissä.. lahjapöytä oli, mutta vasta aivan juhlien loppuvaiheessa kävin sitä katsomassa. Muuten aika meni vieraiden kanssa seurustellessa.

Ei yksityinen ihminen voi mitään anniskeluoikeuksia noin vain saada, mutta aika mielenkiintoinen kansalaispoliisi sitä saa luonteeltaan olla, joka tällaisesta "anniskelurikkomuksesta" tekee ilmoituksen.

Meillä tulee hollantilainen pappi vihkipapiksi. Hän osaa myös suomea. Vihkiminen tulee olemaan siis kaksikielinen. Meille ei Hollannista tule kuin miehen vanhemmat vieraiksi (mies on asunut jo monta vuotta Suomessa), mutta silti meistä oli mukava asia, että molemmat kielet otetaan huomioon. Ruoka meillä tulee olemaan suomalais-kansainvälistä (paitsi tarjoamme "saaristolaislautasella" savuahventa), mutta sitten tilan koristelussa tulemme käyttämään paljon oranssia väriä (mm. paljon gerberoita ja tulppaaneja). Pöydissä väritys on trikolori, eli puna-valko-sininen.

Ei, siis kysehän oli vain sinun tyylistäsi ilmoittaa mielipiteesi. Ei itse sanomasta. Tervemenoa sinne mistä tulitkin. *Moahhahhaahahahaaa*

No mä en ainakaan pettyisi... Mikäli muistan, ainoat meidän häihimme saapuvat naimattomat naiset (lapsia lukuunottamatta) ovat enemmän tai vähemmän periaatteesta naimattomia (ja ikää taitaa olla 40v-64v), joten en ole ihan varma, että tulenko sitä kimppua heittämäänkään

Hollantilainen.

Mä kävin nyt 2,5kk ennen häitä värjäämässä - viikkoa ennen vielä hoidetaan tyvikasvu pois. Samalla tehdään koekampaus.

No aika aikaisin sitä tosiaan saakin aloittaa ne häävalmistelut, että 9000€ tulee säästöinä kasaan. Tai tuloista/menoista riippuen tietysti. Pitäisiköhän nyt letkauttaa, että herranjestas pankin rahoittamassa asunnossako te AVIOLIITTOA olette aloittamassa! Onpas erikoista. Luulisi kyllä opiskelijalle aivan opiskelijoille tarkoitetun vuokra-asunnon riittävän, ettei tarvitse yli varojensa elellä (ja tottakai tähän, että *blink blink*, minähän en ketään siis halua moittia, olen muuten vain vähän tekopyhä, sorppa vaan). Onkos se nyt sitten kiva kun teillä mies vaan maksaa ja morsmaikku siivellä opiskelee? Siis haloo, miettikää nyt vähän itsekin noita kommenttejanne! Pankkilainan ottaminen on nykypäivää ja korot kohtuulliset. Pikavipillä häiden rahoittaminen olisi vähän turhan kallista puuhaa.

Niin, sitä voit varmaan pohtia Kyllä monet ihmiset, joiden kanssa olen keskustellut (ja mielipiteitä kysynyt) ovat sitä mieltä, että jos toinen on mennyt kertaalleen jo naimisiin, niin - ei ainakaan valkoista pukua morsiamelle (vaikka se olisi sulho, joka eronnut) - ei ainakaan huntua - ette kai te nyt kirkossa kun pappi vihki edellisen kerran - kun mekään ei viitsitty mennä kirkossa kun "se on jo nähty" - ei kai nyt mitään isoja häitä eikä ainakaan samoja vieraita - ei kai nyt ainakaan lahjalistaa tule - ei kai nyt ainakaan isä saata alttarille, noloa, kun mieskin on jo ollut naimisissa - ei kai nyt sentään mitään prinsessapukua, kun mieskin on eronnut ja teillä on tuota ikää jo Niitä "ei kai" ja "emme me vaan" aikani kuunneltuani päätin, että mehän kyllä todellakin - menemme vihille kirkossa - kutsumme sukulaisia - pidämme juhlat - laitamme lahjalistan - ja morsiamella on valkoinen puku, hunnusta ei tietoa siitä huolimatta, että USEIDEN ihmisten mielestä toista avioliittoa pitää vähän nolostella ja se pitää solmia mahdollisimman huomaamattomin elkein. Olen tottunut, että perheessämme kirkko on kuulunut juhlapyhiin ja tiettyihin perhetapahtumiin - se tuntuu hyvältä ja antaa jatkuvuuden tunnetta. Minun puolestani joku toinen voi kokea sitten samaa vaikka jonkun toisen enemmän tai vähemmän rituaalinomaisen toiminnan kautta. Kukin valintansa mukaan.

Mä en kyllä ymmärrä, minkä ihmeen takia sen pitäisi olla loukkaus muille? Jollekin toiselle maistraatissa vihkimisellä on aivan toinen merkitys kuin minulle ja sillä hyvä. Itse kun tarkastelin omia motiivejani (mietimme miehen kanssa maistraattia aluksi) tajusin, että häpeä "eronneen kanssa naimisiin menosta" ja oma avioton lapsi olivat mulla pääsyynä siihen, että maistraattia edes pohdin. Koska itselleni ainoa "oikea" tapa mennä naimisiin on kirkossa. Se ei kuitenkaan minua häiritse lainkaan, vaikka monelle ainoa tapa (mennä naimisiin) on maistraatissa ja kolmansille liittoa ei tule ollenkaan. Kyllähän nyt hyvänen aika ihmiset saavat omakohtaisia ratkaisuja tehdä aivan yksilöllisistä motiiveista pohtimatta sitä, loukkaantuuko kumminkaiman serkun sukulainen siitä, ettei ajattelekaan samalla lailla - tai että arvottaa tilaisuudet eri tavalla _omalla kohdallaan_. Sitä en oikein hoksaa, miten 2000-luku tähän mielipiteeseen vaikuttaa Ikäänkuin ihmiset olisivat jotenkin kuoriutuneet munistaan vasta nyt kun taas kaikki oli männä tuhannella mustavalkoista, ikävää, tekosiveellistä ja ylipyhää... mutta ehkä se on ikäkysymyskin sanoo hän, joka on jo ikäloppu ensi kerran avioituvaksi.

Meillä tulee olemaan Iloinen Amsterdam.

Kirkossa siksi, että ainoa syy maistraatissa naimisiin menolle olisi ollut itseni tai meidän liittomme vähättely: "No eihän tää nyt mitään, eihän me nyt viittitä, mennään nyt vaan allekirjottamaan ne paprut kun mieskin on jo toista kertaa".

Mä en ole koskaan edes ollut häissä, jossa oltaisiin kakkua leikatessa polkaistu....

Enpä tiedä... Mulle tulee kyllä vähän huono olo muutamasta tyhjään vatsaan nautitusta alkoholitilkasta, joten tuskinpa tulee mitään muuta nautittua kuin vettä tai vissyä.

Kihloihin 12/07, naimisiin 07/08. Meille sopiva aika.

Meillä mies on katolinen, minä ev.lut. Katolisessa kirkossa tulee olemaan vihkiminen, luulen että vain katolinen pappi paikalla. En ole vielä tosin aivan varma, luterilaisen saa kutsua mukaan jos haluaa.

Noh... Sulho taitaa meillä olla vain sen tyytyväisempi, mitä vähemmän hänen tarvitsee osallistua. Mä sanoin sille, että piirrän meidän häistä sellaisen projektia kuvaavan vuokaavion, niin hahmottuu hänellekin sitten paremmin mitä on tapahtumassa Mulle itselleni tilaisuuksien järjestäminen on "piece of cake" (kuuluu koulutukseen), ja olen sanonut hänelle, että kyllähän nyt yhdet bileet saadaan aina pystyyn. Olen ollut myös itse häissä töissä, melkein enemmän kuin vieraana.