.o.O.o.

Jep, näinhän se varmasti on. Koska tämä ystävä on minua n. 20v vanhempi, mietin myös, josko tässä olisi jonkinlainen sukupolvierokin..? :-? Jos joku kertoo minulle menevänsä naimisiin, en välttämättä osaa ajatella, että se on salaisuus, ellei hän sitä minulle erikseen sano. Salaisuudet osaan kyllä säilyttää, mutta jos joku 3. hlö kysyisi, että mitäs sille-ja-sille kuuluu, saattaisin sanoa - ellei siis olisi kerrottu, että häät ovat salaisuus vielä - että naimisiinhan nuo ovat menossa. Joku ikävä asia, kuten vakava sairaus, olisi sellainen, etten kertoisi, vaikkei olisi erikseen kielletty. Kai ihmiset kokee nämä häistä kertomiset niin eri tavalla. Aika hyvin sanottu. Minä(kään) en halua puhua häistä kaikille kaiken aikaa. Toki on heitä, joiden kanssa häistäkin puhutaan, mutta kun ei se ole meillä kotonakaan mikään jokapäiväinen (tai edes joka viikkoinen?!) puheenaihe, niin eipä sitä tule sitten "ulkopuolisillekaan" juteltua ellei erikseen kysytä. Enkä oikein osaa ajatella, että mun hääpuku, hääkengät tai vihkisormus jaksais niin kamalasti muita edes kiinnostaa. Onhan ne minulle tärkeitä ja kivoja asioita, mutta tuskin moni muu niistä jaksaa innostua. ;D Ja ehtiihän tässä reilussa 3 kk:ssa vielä monet kaverit tylsistyttämään hääjutuilla. Kuten aloitusviestiin kirjoitin, kihlautumisesta kerroin varsin laajasti, koska eihän se asia olisi muuten ihmisten tietoon tullut; aika harva pystyy näkemään kihlasormuksen satojen kiometrien päästä. : (On sitten varmasti niitäkin, jotka ajattelee, ettei kihlauksesta tarvitse erikseen kertoa ja varsinkaan, jos ei ole häihin kutsua tulossa.) Avioitumisesta en ole kertonut niin "innokkaasti", mutta tosiaankin vain ettei tule sitä käsitystä, että kun tuo nyt häistä kertoo niin tokihan kutsunkin saan. No, tämähän on taas johtanut siihen, että osa suvusta on kuin kissa pistoksissa, kun ovat muuta kautta kuin minulta suoran asiasta kuulleet ja ovat sitten pähkäilleet, että eiköhän kutsua olekaan tulossa vai miksi asiaa on "salattu". Hohhoijaa... : Ja oma lukunsahan ovat nämä, jotka yrittävät itse kutsua itsensä - heille on sitten pitänyt olla tiukkana. :-/

Tapasin yhden ystävän tällä viikolla. Jos nyt jotenkin pitäis tätä meidän ystävyyttä kategorisoida, niin sanoisin, että pidän häntä ystävänä, vaikken ihan kaikkia salaisuuksiani hänelle haluakaan paljastaa (ainakaan ihan heti ;D ), eikä hän esim. saa kutsua häihin (tuskin sitä odottaakaan). Well, mä kerroin, että ollaan menossa naimisiin. Hän ilahtui, että sehän hienoa. Sitten vähän ajan päästä hän sanoi, ettei aio kertoa tätä meidän naimisiinmenoasiaa kenellekään - ja sanoikin sen melkein kuiskaten. :-? : Mie olin, että wtf? :-? On tietysti kiva, ettei kaveri halua levitellä mun asioita ympäri kyliä, mutta myönnän vähän ihmetelleeni tuota asennetta. :-? Tai saattoihan asiaan tietysti vaikuttaa se, etten The Ilmoittanut hänelle asiaa vaan se tuli pikemminkin sivulauseessa esille. Jäin kuitenkin miettimään asiaa: onko teidän avioituminen *hyshys* vaiko koko kylän yleinen puheenaihe? Onko tilanne tämä teidän tahdosta näin vai onko asiaa salailtu / lörpötelty toisin kuin olette ajatelleet? Kun mentiin kihloihin, kerroin asiasta suurin piirtein kaikille. Avioitumisesta en ole höpöttänyt läheskään niin monelle, mutta ei se tarkoita sitä, että se olisi salaisuus. Lähinnä olen yrittänyt välttää tilanteen, jossa luullaan, että kun kerran kerron avioitumisesta etukäteen niin tokihan se hääkutsukin sitten tulee (koska aika harva sen sitten kuitenkin saa).

Minä viikonpäivänä tapasitte papin vihki/siunauskeskustelun merkeissä? Onko tämä ennen vihkimistä/siunausta käytävä keskustelu mahdollista saada viikonlopulle vai onko hoidettava "virka-aikana"? Tapasitteko kerran vai kahdesti eli hoituiko samalla käynnillä kanttorin kanssa virsien, marssien ym. musiikin valinnat ja seremonian harjoittelu?

Kyllä mä laittaisin.

No nimenomaan sille Virtaselle ei. Mutta laitappa harvinaisempi nimi niin johan Kusti polkee.

Tige mauk rules! ;D

Nimen harvinaisuus ei ole tärkeää tai ehdotonta, mutta mukava plussa se on. ;D Ei harvinaisessa nimessä sinällään mitään hienoa ole, mutta onhan se hyvä, jos ei ole tuhatta täyskaimaa joiden kanssa esim. postit menis sekaisin. Eikä harvinainen nimi välttämättä ole semmoinen, jota pitäisi aina olla tavaamassa. Minulla on nyt melko harvinainen sukunimi ja seuraava vielä harvinaisempi; kumpikin kuitenkin ihan suomalaisia sanoja. Kuka tahansa voi toki kuulla nimen väärin, mutta ei sillä ole mitään tekemistä harvinaisuuden kanssa. Olin jo päättänyt vaihtavani nyk. sukunimen täysin uniikkiin uuteen sukunimeen, mutta kun nyt tulee tää naiminen tähän väliin, niin otanpa sitten sulhasen aika harvinaisen nimen. Sen uniikin nimen har/nkinnan takana ei kylläkään ollut se, että se olisi harvinainen. Haluan päästä eroon vanhasta, mutta en halua ottaa ns. tyttönimeä takaisin.

Minusta tuollaista taas ei tarvitsisi kysyä, koska kirkko on avoin kaikille; sinne pääsyä ei saa estää. Tästä syystä mm. maksulliset kirkkokonsertit herättävät närää joissakin, koska kirkkoon pääsyä ei ole tavallaan lupa evätä. (Vai olenko ymmärtänyt ihan väärin?) Eikös joku vihreiden kansanedustaja mennyt nuoruudessaan naimisiin siten, että häihin piti ostaa illalliskortti..?

Valitsin "ei", koska käsitän juhlaohjesäännöllä kyseessä olevan pitkän "humoristisen" ohjeistuksen. Sen sijaan tulee 5-kohtainen infolappu, jossa mainitaan mm. tämä: En koe tarpeelliseksi alkaa aikuisille ihmisille väsätä mitään juhlaohjesääntöjä, joita he eivät varmasti edes jaksa kahta kertaa lukea.

Meille tulee istumajärjestys. Olen itse ollut häissä/juhlissa, joissa sai valita itse paikkansa. Se oli aivan kamalaa. :-/ Tunnun aina olevan niitä ihmisiä, jotka ei tunne ketään. Kun siihen vielä lisää tämän "tutut juttelee vain tuttujensa kanssa" - mihin pöytään sitä "uskaltaa"/voi mennä? Lisäksi meidän häissä haluan "suojella" erästä henkilöä ja haluan pitää huolen, ettei yksi ihminen mene samaan pöytään tämän kanssa. Minusta "eristäminen" ei haittaa tämmöisessä tilanteessa. Pääasia on, että vieraat pystyy kommunikoimaan - ja viihtyvät.

Joko laitat "juhlaohjesääntöön" (semmoinen infolappunen), keitä kutsu koskee ("kutsuttuja ovat kuoressa mainitut hlöt" tmv sanamuoto) tai/ja sitten ilmoittautumisia vastaanottaessa kysyt, miten monta henkilöä tulee ja jos yrittävät tarjota myös lapsiaan, niin kerrot, että kutsu oli vain teille kahdelle, tuletko yksin vai puolisosi kanssa... -- Jos uskaltaa sanoa "tahdon", pitää uskaltaa sanoa myös "ei" (ja ihan ilman v*ttuilua).

Kuvaamossa. Aamulla viedään vaatteet sinne, sit käyn kampauksessa+meikissä ja mennään pukemaan+kuvaukseen.

Tämä tuskin ikäviä kommentteja saaneita varsinaisesti lohduttaa, mutta sanonpa nyt kuitenkin: Minä pidän ikävistä kommenteista. Kyllä vain. Miettikääpä nyt näitäkin tilanteita, mitä tässä ketjussa on kuvattu - mistä nuo typerät letkautukset kertovat? Siitä, että niiden kohde olisi jotenkin huono tai tyhmä ihminen, tai että tämä olisi tekemässä typeryyksiä? No ei todellakaan. Minulla on lähipiirissä muutama valopää, joilta aina irtoaa näitä älynväläyksiä (päiväkirjastani löytynee pari lievää tapauskertomusta). Aina, kun semmoinen ilmoille pölähtää, minä tiedän, mitä siellä taustalla on: kateutta, huono parisuhde (josta jaksetaan minulle vuosikaudet valittaa), oma tylsä elämä, heikko itsetunto - eivätkä nämä ole vain mun tekemiä analyyseja näistä hlöistä. Miksi siis hermostua? Niillä ne asiat huonosti ovat. Ei tuommoisia ihmisiä voi eikä edes kannata yrittää miellyttää. Paras "rangaistus" niille on, kun saavat muhia omassa liemessään.

Kaikki miehet haluaa strippareita polttareihin ja lähtevät huoriinkin, jos vaan voivat tehdä sen hirviövaimolta salaa. Kaikki miehet joutuvat elämään seksittömissä avioliitoissaan, joissa seksiä harrastetaan vain lisääntymistarkoituksessa. Kaikki naiset on joko huoria tai Äitejä. Ja jos nainen ei diggaa strippareita, kyse on kuivuneesta värkistä eli seksin puutteesta. Jees, jees...

Ei tule häälehteä. Se jäisi varmaankin mun toteutettavaksi, koska miehellä on syksy projekteja täynnä, enkä kaipaa enää lisää stressiä. Saan askarrella ihan tarpeeksi istumajärjestyksen ja seminaariesseen parissa. Toisaalta harmi, etten ole semmoinen perfektionisti, joka toteuttaisi kaiken mahdollisen häissä, koska mies varmastikin ilahtuisi.

Okei, hieman vaan hämäsi tuo, kun vihkimisen yhteydessä puhutaan johdantomusiikista, häämarssista ja/tai alkuvirrestä ja sitten siunauksen yhteydessä vain johdantomusiikista.

Kirkkovihkimisen aluksi soitetaan "Johdantomusiikki, häämarssi ja/tai alkuvirsi, hääpari saapuu alttarille" ja siunauksen aluksi johdantomusiikki. Tarkoittaako tämä, että siunauksen aluksi voidaan soittaa häämarssi vai pitääkö sen olla joku muu kuin häämarssi..? :-?

Hei Marikos, tuota joo... itse asiassa valinta onkin jo tehty. Päädyttiin Urpolan kartanoon. Se Wanha-Peltola, jota me harkittiin, on Ristiinassa.

Voisiko joku valaista, että miksiköhän..?

- jos siunaus menee sitä miettiessä, et mitähän seuraavaksi tapahtuu - jos ruoka loppuu kesken (koska jotkut, jotka eivät ole ilmoittautuneet, tulevatkin paikalle) - jos erään kutsutun vieraan pojat ovat omia itsejään, on odotettavissa kaikkea "kivaa" (en haluis, että hääkakkua ropelletaan ennen meitä) ...siinä ensimmäisenä mieleen tulleet.

Onko tuosta Wanha-Peltolasta jollain lisätietoa? Onko talvella millainen juhlapaikka? A-oikeudet? Paljonko mahtuu sisälle väkeä?

En halua polttareita. Eipä niitä tosin olis tulossakaan, koska "en voi" kutsua kavereita häihin (pitkä juttu ). Mä olen niin flegmaattinen ihminen etten jaksaisi riekkua paria tuntia pitempään pitkin kaupunkia.

Ketjun aloittajan kanssa samaa mieltä. (Eikä ollut mielestäni edes mitenkään provosoivasti kirjoitettu. :-? ) Kohtuus kaikessa. Itse olen jättänyt osallistumatta polttareihin kulujen vuoksi (tosin siihen olisi sisältynyt kalliit matkat toiselle paikkakunnalle). Itse en edes polttareita halua - kavereiden kanssa voi ryypätä ja saunoa muutenkin. ;D

Olisiko jollakulla vinkata Mikkelin seudulla juhlapaikoista, joissa on... - keittiö ja siellä riittävä varustelu; joko pitopalvelun omat tilat tai muuten helppo saada pitopalvelu sinne - saisi tuoda omat alkoholit (siis ei A-oikeuksia) - lämmin talvella ;D ja sisävessat ;D - sisälle mahtuisi 50 henkeä syömään samaan tilaan - max 50 km Mikkelistä - autoille hyvä P-paikka - siisti vaikkei välttämättä uusi - edullinen; hinta ja mitä se sisältää? - jotain erityistä/erikoista, esim. ei naulakoita, ei sovi allergisille? Help!

Onko tuoretta tietoa, mistä saisi kampauksen ja meikin (samasta paikasta)?