Ei tule kyllä mitään juhlista nauttimisesta jos täytyy itse hoidella ruuat ja astiat. Meillä oli n. 60 vierasta meidän häissä ja tarjoilijoita oli buffet-tarjoilussa yhteensä 4. Ja silti jouduttiin välillä odottamaan että saatiin seuraava satsi esille (ruuan jälkeen kakku ja kahvit). Mikset usko, kun monet, jo omissa häissä olleet suosittelevat lämpimästi ottamaan sen tarjoilijan tai pari? Jos ei budjetti riitä niin karsi jostain tai lykkää häitä. Kuten moni on jo sanonut, sulla menee päivä ihan väärissä puuhissa jos itse alat säätämään tarjoilun kanssa. Haluatko, että se on sulla päällimmäisenä muistona hääpäivästäsi?

Mitä sillä on väliä, onko mies sanonut ettei ikinä halua naimisiin vai ettei halua näillä näkymin naimisiin? Jos ei halua, niin painostusta se on silti. Kyllä mua jurppisi ja lujaa, jos mun mies painostaisi mua lapsen hankintaan. En ole sanonut, etten koskaan halua lapsia, vaan etten vielä hyvään toviin jälkikasvua halua ja jos mies ei sitä ymmärtäisi niin kyllä ottaisi päähän. Vielä enemmän ärsyttäisi, jos se alkaisi painostamaan mua lapsen hankintaan. Ja tämä on ihan sama asia kuin tuo kihloihin meno, toki varmasti elämän mittakavassa suurempi mutta kuitenkin. Miksi ei voi uskoa ja antaa olla, vaikka se mies heittelisi jotain kihlajuttuja puolivitsillä? miksei voi kunnioittaa toista niin paljon, ettei toistuvasti ota asiaa esille? Ja esimerkiksi omalla kohdallani oli niin, että mies ei ole ikinä halunnut naimisiin, ei ole voinut edes kuvitella sellaista tilannetta että menisi naimisiin. No tapasi minut ja mieli muuttui samantien, kosikin ekan kerran jo parin kuukauden yhdessäolon jälkeen leikillään ja tosissaan kun olimme olleet 8 kuukautta yhdessä. Eli kyllä, silloin kun mies on valmis, niin se tapahtuu. Älkää siis hoputtako, voi olla että mies on tuolla tavalla kohta entinen.

^Ja jos kihlautumisella on tarkoituksena vain ja ainoastaan "merkata" toinen sormuksella varatuksi niin kannattaa harkita kihlautumista uudelleen. Se ei kuitenkaan ole se kihlautumisen perustarkoitus. Koko khlautumiseenhan ei tarvita mitään ulkoisia seikkoja, kihlausaika on yksikertaisimmillaan viikon aika ennen vihkimistä (ns. harkinta- eli esteidentutkinta-aika). Korut on jokaisen henkilökohtainen asia.

10 000 euroa meni 60 hengen juhliin ja joka sentti oli arvoisensa. Kannatti panostaa.

^Kumpi on sulle tärkeämpää, halpuus vai miellyttävyys? Kannattaa se selvittää ensin, ennen kuin etsit mitään. Alle 200 euron sormukset on usein kivettömiä (tai sitten kivet on huonolaatuisia, piquet), ne ovat tosi kovassa alennuksessa tai sitten ovat esim. hopeaa. Muista, että aina voi tinkiä ja monessa paikassa hinnan liikkumavaraa on noin 20 %. Kultajousessakin taitaa tällä hetkellä olla 25 % alennuksessa kaikki timanttisormukset.

^Meillä oli juuri se, ettei oikein edes odotettu päivältä mitään suuria, enemmän itsekin odtin häämatkaa ihan vain rentoutumisen kannalta. Loppuun asti mietittiin vain, että toivottavasti ihmisillä on mukavaa ja ruoka hyvää, siinä se. Kuitenkin sinä päivänä kaikki löi meidän ällikällä, kaikki oli niin paljon ihanampaa kuin olisimme edes voineet kuvitella. Vaikka häihin panostettiin rahallisesti ja ajallisesti (itse roikuin täälläkin keräämässä ideoita aktiivisesti yli puoli vuotta ennen häitä), niin suuria ei odotettu. Yhdessä mekin ollaan oltu vuosia, joten eipä se oikein siihenkään liity. Voisin sanoa, että tätä on mahdotonta tietää etukäteen. Seuraavan päivän fiilis oli niin ennenkokematon niin fyysisesti kuin henkisesti, etten olisi ikinä uskonut. Jokainen reagoi tavallaan, vaikka tosin ne odotukset vaikuttaa varmasti paljon.

Meillä molemmilla on ollut jonkin sortin post-wedding blues. Ja sitä on kestänyt sen reilu kaksi kuukautta, eli häistä alkaen. Jotenkin paluu arkeen oli niin nopeaa, ehdittiin jo päätyä sanaharkkaan ennen kuin lähdettiin häämatkalle viikon päästä häistä. Eilen puhuttiin, että molemmilla on ollut todella huono syksy, mikään ei innosta eikä kiinnosta, tekisi mieli vain olla kotona peiton alla pimeässä. Ja sitä me ollaan tehtykin, oikein mitään ekstraa ei jaksa. Mies ei käy treeneissä, jotka ovat hänelle olleet aina tosi tärkeät, mä vähensin töiden tekoa koska ei vaan kiinnosta ja opiskelut takkuilee pahemman kerran. Ihan uskomaton fiilis vuoden puristuksen jälkeen, molemmat teki hirveästi ylimääräisiä töitä kerätäksemme rahaa ja mulla opinnot luisti viime vuonna ihan uskomattomaan tapaan. Nyt vaan joku on ihan hullusti. Pakko sen on johtua jotenkin tästä naimisiinmenosta. Tietäisi vaan, miten pääsisi eroon tästä masis-olotilasta. Vaikea piristää toista kun itseäkin jurppii ihan liikaa.

En ole eläessäni ollut sellaisessa koomassa kuin häiden jälkeisenä päivänä. Herättiin (oltiin kotona), syötiin runsas aamiainen ja mentiin sohvalle lukemaan vieraskirjaa ja kortteja läpi. Makoilimme siinä useamman tunnin tekemättä varsinaisesti yhtään mitään, juteltiin vain, välillä tuli liikutusitku. Illalla käytiin italialaisessa ravintolassa syömässä oikein kunnolla ja tultiin takaisin koomailemaan kotiin. Katsottiin leffaa ja mä nukahdin jo ensiminuuttien aikana. Todella outo ja samalla ihana päivä, oli hirveä tunnemyrsky ja samalla niin tyyni olo. edit. pakko vielä lisätä, että mistään krapulasta ei ollut tuossa koomassa kyse, vaan lähinnä koettiin valtava henkinen kooma.

Muistan ikuisesti hääpäivää edeltäneen illan fiiliksen. Oltiin mun vanhempieni luona ja mentiin sänkyyn vähän ennen yhtätoista. Jostain kumman syystä meitä (minua ja sulhoa) ei nukuttanut, vaan juteltiin pari tuntia vielä kaikesta mahdollisesta, naurettiin, pussailtiin ja mietittiin tulevaa päivää. Lopulta minä simahdin ensimmäisenä ennen yhtä ja herätys oli kuudelta, mies sai nukkua yhdeksään. Kuitenkin tuo yö on yksi ihanimmista häämuistoistani: mun vanhassa huoneessa, mun vanhassa sängyssä jaetut haaveet ja toiveet sekä mietteet meidän seuraavan päivän häistä oli vain jotenkin niin... Siinä yhdistyi koko mun mennyt elämäni ja siinä samassa paikassa vuosien haaveilut (en ole siis asunut lapsuudenkodissani enää kolmeen vuoteen, ja meidän häät siis oli reilut kaksi kuukautta sitten) nykyhetkeen, niihin omiin häihin ja siihen rakkaaseen, joka oli viekussa. Täydellinen hetki. (onneton kuvaus mutta en pysty parempaan )

virnistelin kuin vähäjärkinen ihan sumussa koko kävelyosuus muuten

*

Eli ole kuvaa mutta meille tulee pahvilaatikko, joka päällystetään kullanvärisellä lahjapaperilla ja sekä paperiin että pahviin tehdään slottiviilto, josta kirjekuoret voi soljauttaa sisään. Paketin ympärille tulee vielä leveää kermanväristä kangaslahjanauhaa, joten paketti näyttää ihan, no, lahjapaketilta.

Mentiin kihloihin 18.6.2005 ja naimisiin vajaan kuukauden päästä eli 9.8.2008. Kihlausajaksi tulee täten kolme vuotta ja vajaa kaksi kuukautta.

*

Tilasin decoflowerista neljä metriä kultaista organza-kangasta, innolla odotan. Onko muut tilanneet lähiaikoina tuolta? Kuinka kauan meni tilauksen saapumiseen? Tilasin kankaan vaja viikko sitten, kaipa se kohta tulee. Ja ainiin, hinnaksi neljälle metrille postikuluineen tuli 9 euroa.

Meillä tulee olemaan niin, että häävalssin jälkeen minä tanssin isäni kanssa ja sulho äitinsä. Sitten seuraavassa saa kaikki liittyä mukaan. Jotenkin rasittaa tuollainen että vieraiden pitäisi sivusta seurata tanssitolkulla ja itten vasta pääsisivät mukaan. Myöhemmin voin tanssi appiukon kanssa ja sulho anoppinsa.

^^ Siis sehän ei oikeasti ole kovin kannattavaa, että ostetaan kultainen sormus jossa synteettisiä kiviä ja parin vuoden päästä ne vaihdetaan oikeisiin timantteihin, sillä sormuksen runko kärsii aina jos sitä käsitellään rakenteellisesti. Itse kuitenkin käsitin, että aloittaja haluaa kokonaan halppissormuksen jonka vaihtaa kalliimpaan, ei siis vain päivitä kiviä.

Minusta kuulostaa hullulta tehdä noin, jos saan suoraan sanoa. Jos kerran tasan haluaa jonkun tietyn sormuksen, niin tulisiko opintolaina, visan vinguttaminen, häiden lykkääminen tai muusta tinkiminen kysymykseen? Itse olisi mieluummin sormusta kuin sellaisen sormuksen kanssa jota itsekin pitäisin "feikkinä". edit. vaikken itse ole mikään timanttiekspertti niin sormuksista näkee (varsinkin jos on isot kivet) kilometrien päähän, että onko kyseessä rihkamahalppis vai aito timanttisormus. Mieti asiaa tältäkin kannalta. Harkitse myös vaihtoehtoa, että olisit ilman vihkisormusta (mahdollisella pelkällä kihlalla).

Mikä siinä ilmoituksessa on serenen mukaan niin hirveän naurettavaa? Pointtihan on siinä, että te irtisanoudutte muiden ihmisten käytöksestä tuolla lomakkeella ja se on varsin fiksua jos juhlimaan on tulossa vähän enempi viinaanmenevää sakkia. Jos vieraiden välille tulee esim. tappelu ja poliisin joku hälyttää paikalle, TE saatte isot sakot siitä, ettei ilmoitusta ollut tehty. Sitten ei varmaan kauheasti naurata (kuten nyt asiasta ilmeisesti ajattelet) kun 10 euron sijaan maksua tuleekin useampi satanen.

Avec nyt ylipäätään tarkoittaa seuralaista, että jos nyt laittaa kutsuun avec-merkinnän niin kyllä sieltä saattaa uppo-outoja ihmisiä hyvinkin tulla. Enkä oikein tajunnut, että jos kerran aloittaja on suunnitellut että kutsut ovat kaikki avecillisia, niin miksi vain kaason seuralainen häiritsee? Miksi ihmiset tekevät näin pienistä asioista ongelmia? Jos avecit eivät ole tervetulleita (oli ne sitten aviopuolisoita tai tapailukavereita) niin sitten ei laiteta avec-kutsua. Muut kutsutaan suoraan nimillä (siis Jorma ja Pirkko Jortikainen-tyyliin).

Joo, kiitoksia noista, olisiko vielä lisää pohjalaisia juttuja? Saa olla hauskoja muttei mauttomia (tyyliin "naitiin papin edessä" tsiizus) Voiko näin sanoa: "justihin tahrottiin"? Vai miten tuo menee?

Me lähdetään myös viikon päästä häistä. Ollaan reissussa viikko mutta lomaa on molemmilla koko kuukausi.

""Nyt kun rakastan oikeasti" taas kertoo enemmän sitä, että aiemmin on luullut rakastavansa, mutta nyt on havainnut, ettei se ole ollutkaan rakkautta." No olisiko tässä sitten jotain pahaa? Eikö se kerro todella paljon ihmisestä, jos tuollaisen asian pystyy myöntämään, eli että on tehnyt virheitä ja käsittää nyt monta asiaa? Kyllä minusta ainakin olisi kiva tietää, jos aiemmassa liitossa olisi ollut kyse vain jostain tottumuksesta, ajautumisesta tai tyyliin teinirakkaudesta, josta vaikea lähteä. En vaan tajua, miten on paha asia siitä kertoa, tai miksei siitä kannattaisi kertoa. Mielestäni kuitenkin kunnon suhteeseen kuuluu tunteista kertominen ja menneiden asioiden rinnastaminen jollain lailla nykypäivään: ihminenhän on menneisyytensä tuote jolle tietyt asiat ovat todella tärkeitä. Varsinkin jo tilanne on se, että nyt rakastaa todella, ennen ei "oikeasti" niin onhan se kiva tietää. Missä sitten kulkee Morre mielestäsi raja, mitä tuntemuksia voi/saa/pitää kertoa suhteen toiselle osapuolelle? Miksi ne pitää muotoilla jonkinlaiseen asuun, joka sopisi kuulijalle, vaikkei ihan näin sanasta sanaan ajattelisi (viitaten tuohon lainaamaani)? Semmoisia ajatuksia vain heräsi.

"Minusta tuo ei edes eroa kovinkaan siitä, että sanotaan "en ole ennen tuntenut näin" tai muuta vastaavaa." Aivan näin. Minulla eikä miehelläni ole avioliittoja takana mutta suhteissa olemme aikaisemmin molemmat olleet. Seurustelin muutaman vuoden saman ihmisen kanssa ennen kuin tapasin nykyisen mieheni ja kyllä on tullut moneen kertaan todettua, etten ole koskaan tuntenut mitään tällaista, vaikka kai jollain tasolla eksääni rakastin ja hänestä tietysti välitin. Tiedän kuitenkin tunteeni, jotka ovat jotain ihan uutta minulle ja tietenkin haluan sen ilmaista rakkaalleni. Haluan, että hän tietää mitä on saanut minussa aikaan. Ei se ole mitään eksien vertailua, vaan nimenomaan omista tunteista kertomista. Kai jokainen haluaa olla ainutlaatuinen ja se spesiaalein tulevalle miehelleen? Minusta olisi helkkarin outoa kuulla, että "ihanaa rakastaa taas" tai jotain muuta skeidaa, mikä olisi vastapaino tuolle "rakastan enemmän kuin koskaan"-fraaseilulle. Kaikkea ei toki tarvitse sanoa, mutta on täysin eri asia kertoa tunteistaan, kuin verrata eksää nykyiseen. Tässä tapauksessa mielestäni erittäin selkeä omien tunteiden kertominen kyseessä.

JOKU ETELÄPOHJANMAALAINEN SAA AUTTAA! Pitäisi keksiä joku tosi hyvä ja hauska fraasi eteläpohjanmaan murteella. Muuta ei oikein tule mieleen kuin tuo renkahat vaihrettu, mutta kun ei oikein sovi mielestäni sen takia, kun renkaat vaihdettiin varsinaisesti jo kolme vuotta sitten kun kihlauduttiin. Eli jos nyt jollain leikkaisi niin meikämandoliini olisi ikuisesti kiitollinen