^ Joo, ens kesänä juhlitaan! Siellä oli tosiaan paljon varauksia, kun soitin, ja olin jo ihan varma, että se pvm on menny. Oltiin sit miehen kans jo mietitty, että vaihdetaan jollekin toiselle vapaalle lauantaille, mutta se oli kuin olikin vapaana! Kävi siis aivan mahtava tuuri! Mutta onnellisia ja iloisia kyllä ollaan etenkin siitä, että tuli VPK:n talolla käytyä ja huomattiin, ettei se kuitenkaan ole juuri SE paikka.

Ja tässä siis tuo kuva:

Onpas erikoinen! Noi tuulivoimalat ei kyllä ole mun makuun. Muuten ihan hauskaa 50-luvun (tms.) fiilistä...

^ Kysy pitopalvelulta, yleensä tilaukseen saa astiat kaupan päälle. Meillä ruokaan sisältyy yksi kattaus astioita (=yksi pääruokalautanen, haarukka ja veitsi, yksi viinilasi, yksi vesilasi, kahvikuppi jne.). Jos haluaa esim. toisen viinilasin tai pääruokalautasen, ne maksavat ekstraa. Edit: On kyllä hieman kyseenalaista toimintaa veloittaa asiakkaalta siitä, jos astioita menee rikki (vahingossa). Ravintolatyöntekijältäkään ei saa pidättää mitään osuutta palkasta, vaikka jotain särkyy. Silloin maksaa firma, ja mun mielestä myös pitopalvelun kuuluu ottaa siitä vastuu, jos siellä menee rikki lautanen, lasi tai muuta. Eri asia on toki se, jos joku kaatuu noutopöydän lasipinon päälle ja laittaa kaikki säpäleiksi...

Mulla on kaikki työn alla nyt, mutta kun tuota on tehnyt jo koko kesän, niin hieman hitaasti tuntuu syntyvän tulosta... Mä laitan niitä valmiiksi käärittyinä mutta maalaamattomana limittäin isoon laatikkoon. Käytän rautalankavartta ja osa ruusuista on lyhyempiä. Lyhyitä olen nyt latonut laatikkoon siten, että kukat osoittavat laatikon seinään ja varret jäävät keskelle. Pitkävartisissa käännän rautalangan kaksin kerroin niin mahtuvat samaan laatikkoon ja antavat vähän ilmavuutta säilytykseen, kun se taivutettu varsi kuitenkin vaatii enemmän tilaa. Ruusuja voi aivan mainiosti säilyttää käärittynä vaikka kuinka kauan, koska kun niitä ei avaa, paksuhko paperi ja "tötterön" muoto suojaavat koko kukan (jos uloimmille lehdille tapahtuisi jotain kovaa vauriota, niin niitä voi trimmata sitten viimeistelyvaiheessa). Ennen tein niitä huvikseni maalausta vaille valmiiksi hyllyyn ja siitä tarpeen mukaan esim. tutuille synttärilahjaksi. Nopea tehdä, kun tarttee vain valita, minkä värisiä tekee ja odotella kuivamista. Voi niitä toki laittaa maljakkoonkin. Jos ja kun pölyä kertyy, niin niitä voi pyöritellä ja heilutella kukkaosa alaspäin (vinkki: Älä kokeile tätä sisällä! Kokemusta on, pölyä kertyy ajan mittaan paljon.) Keväällä alan sit maalailuhommiin, kunhan jaksan. Kuivumisen jälkeen suoristan lehdet ja laitan takaisin laatikkoon, kesän alussa varmaan "kihartelen", liitän vihreät lehdet ja isken kirjahyllyyn, ei ne niin nopeasti kuitenkaan pölyynny. Juhlapaikalle kuljetettaessa varmaan tulee pientä säätämistä, mutta a) käyn ne nopeasti läpi, kun paikkaa koristellaan ja b ) kokemuksen mukaan kukaan ei huomaa, vaikka pari terälehteä olisikin kuljetuksen jäljiltä vähän rutussa tai huonosti, joten ei se oo niin justiinsa (paitsi mulle). Pussia en suosittele, siinä terälehtien "terät" (parempaakaan sanaa ei just nyt tuu mieleen...) aina rutistuu ja niiden suoristamisessa on kova työ. Yksi vaihtoehto on tietty kerätä niitä iso nippu pystyyn sankoon tms., ja laittaa siihen päälle kevyt muovipussi, silloin se ei pääse painamaan niitä kukkia kasaan.

Voi apua, mä repesin! :girl_haha: Tuo lapsille rajojen asettaminen tuntuu kyllä olevan niin tuskan takana...Aivan tajuttoman usein näkee just tuota "no-ei-kai-se-haittaa-on-vähän-noloa-mutta-sehän-on-niin-kultainen-lapsi-kun-se-on-meidän"-hymyilyä, että menee hermo!

Täällä on vähän juttua just noista viritelmistä.

Juuri niin. Ja kuten ^ sanoi, kaasoksi voi pyytää myös kavereita, jotka eivät (vielä) ole niin läheisiä. Se voi olla jopa hauska päätös, kun häitä yhdessä järjestellessä sitten lähentyy ja saa mahdollisesti uuden tärkeän ystävän. Lisäksi kaason "nakittaminen" saattaa jäädä vähemmälle, kun ei-vielä-ihan-tutulta ystävältä ei kehtaa pyytää kaikkea sellaista, mitä vanhalta ystävältä kehtaisi (ja johon vanhat ystävät eivät aina kehtaa vastata "ei").

Oisko jollakin ajantasaista tietoa Turun tilanteesta: Mistä kannattaisi kysellä ja minkä hintaista on ollut? Meillä on matkaa juhlapaikalle 20 km ja kaikilla vierailla ei ole autoa. Toisaalta mietin, että sisareni perhe, joka tullee junalla, saadaan kyllä mahtumaan kavereiden autoihin, mutta onko "tarvetta" järjestää/tarjota bussikuljetusta muille, jotka sitä *ehkä* tarvitsevat? Meillä kun on aina lähdetty häihin sen mukaan autolla tai junalla tms., minkä verran matkaa kirkon ja juhlapaikan välillä on, aina on nimittäin kutsun mukana tullut kartta ja jonkinlainen "kilometri-mitta-asteikko". Olisiko siis epäkohteliasta laittaa vieraat tekemään ratkaisu saman mallin mukaan?

Eilen päätettiin monen mutkan kautta, että alkujaan varaamamme Turun VPK:n talo ei ole meitä varten. Tänään käytiin siis katsomassa aivan ihanaa Kappelinrantaa ja nyt se on myös meidän juhlapaikkamme!

^^^OT: Aivan ihania kuvia!! Meillä meni juhlapaikka vaihtoon tänään. Ensin oli siis varattuna Turun VPK:n talo, mutta oltiin siellä eilen äitini kautta yhdessä iltatilaisuudessa ja paikasta jäi jotenkin huono maku. Vasta kotona todettiin yllätyksekseni molemmat, että ei se ehkä meidän paikka olekaan, eli tämä oli tullut molemmille mieleen jo siellä, vaikkei siellä juuri ehditty keskustellakaan. VPK:n talo on myös niin keskellä kaupunkia, että koko kesän ihanuus (tai tietenkin mahdollinen sade...) jäisi aivan kokonaan kokematta. :/ Illalla selattiin nettiä ja tänään aamulla soitin Paraisille ensi keväänä valmistuvaan Kappelinrantaan. Varattiin nettikuvien ja naikkarien suositusten perusteella paikka jo puhelimessa ja päästiin katsomaan paikkaa muutaman tunnin päästä. Aivan mahtava paikka, tuli heti fiilis, että "Tämä se on!!" Ihana luonto ympärillä ja mielettömän kaunis rakennus sisältä, hirveästi vaihtoehtoja paikan järjestelyyn. Eli sinne siis!

Luostarinmäen käsityöläismuseolla on käynyt muutama hääpari kuvattavana sinä aikana (2 v.), kun olen siellä kesätöissä ollut. Se on kyllä tosi kaunis ja kuvauksellinen paikka!

Voi kauheata, kun sun ajatusmaailma on sellainen, että kavereita rahastetaan! Jos sä haluat, että vieraat kattaa kulut, niin järjestä vaikka maksullinen disko yläastemalliin ja sinne kanttiini, josta saa euron karkkipusseja. Sen lisäks pyydät sit lahjoja... Nimenomaan sen takiahan häitä järjestetään, että voi kytätä, kuka osaa ja tajuaa maksaa itsestä aiheutuneet "kulunsa" hääparille takaisin, mieluiten tilille, että voi seurata tarkemmin...Voi hyvänen aika, miten voit olla ahne!!

^^ Poliisin sivuilla lukee, että passi maksaa 48 euroa (kaks egeä enemmän kuin keväällä >:I) Mut just nuo nimen vaihtamisen "lisämaksut" tympii!

Mutta ihan järkyttävät hinnat. Ja omasta mielestäni myös homma pelasi huonosti. Pitopalvelun pitäjä velotti ruoasta 24 euroa/nokka ja erikseen vielä 4 euroa/hlö kakusta. Kun menusta (jolla oli siis ilmeisesti kiinteä hinta) oltiin keskustelemassa, omistaja ei ehdottanut juuri mitään, vaan minulle tuli tunne, että hän koettaa "vetää kotiin päin" pysymällä hiljaa esim. kasvislisukkeesta. Kaloja ei tullut kuin yhtä lajia, koska hääpari erehtyi sanomaan, ettei "mitään sillejä ym." - olisi kannattanut kysyä "Mihin sillit voi vaihtaa?", niin olisi saanut jotain tilalle. Tuohon hintaan saisi kyllä onnistua! Kasvislisukkeesta tosiaan ei ollut puhetta ennen kuin kysyin (olin kaasona), eikä se kaikella rakkaudella sanottuna olisi hääparille tullut mieleen. Kastikevaihtoehdoista ei puhuttu ennen kuin kysyin, leivistä ja levitteistä (päädyttiin tuorejuustoon) ei puhuttu ennen kuin kysyin, perunavaihtoehdoista ei puhuttu ennen kuin kysyin, samaan syssyyn salaatinkastike, ruokajuomat (!! Päädyttiin viemään mehu itse. Ei olisi pitänyt, koska kuten edellä jo mainitsin, menu oli muutenkin riittävän kallis) ja niin edelleen. Hääjuhlassa ruokailun jälkeen KAIKKI lasit kerättiin pöydistä pois eikä tarjolla ollut mitään, ruokasalin ovikin oli kiinni. Ohjelmaa oli melkein kaksi tuntia, tosi kuuma päivä ja ei mitään juomista. Väki alkoi jo tulla hermostuneeksi, mikä on ihan ymmärrettävää, koska kaikki halusivat vettä. Etenkin ne, jotka olivat ohjelman aikana äänessä. Viimein kakun yhteydessä saatiin mehua, jota oli varattu valmiina niin vähän, että kaikki joutuivat odottamaan, kun sitä tehtiin lisää aina pari kannullista kerrallaan. Loppuillasta asiaa päiviteltiin minulle, joten mainitsinkin asiasta omistajalle seuraavana päivänä. Vastaus kuului "Joo, tytöt eivät tienneet, että pöytiin pitää tuoda vesikannut ja kertakäyttölaseja, itse en ollut täällä". Eli tyyppi oli ollut vetämässä samaan aikaan jotkin toisetkin juhlat, kehunut kokenutta henkilökuntaansa etukäteen, eikä henkilökunta kuitenkaan tiennyt tuota yksinkertaista (ja tärkeää) asiaa. Että sellainen kokemus. Jos itse tietää etukäteen, mitä haluaa ja kertoo toiveensa tarkkaan (ja painottaa esim. tuota vesipuolta), niin varmaan ihan hyvää palvelua. Kahvitus sujui hyvin - vaikka ohjelma menikin arvioitua nopeammin, kahvitusta pystyttiin aikaistamaan.

Tässä ois näyte näistä, joita meille tulee häihin.

Pitopalvelun kautta tulee, sitruuna-crème fraîche-juustokakku. :P

^ Nuo sun on kyllä ihanat! En meinannut tehdä minkäänlaisia, mut noita voisin kyllä mökillä talven aikana vääntääkin, ei oo vaan tullu mieleen.

^ No todellakin! Mä oisin varmaan itte kantanu sen poikasen jonkun eturivissä istuvan syliin, jos kerta vanhemmille on muutenkin sama, missä se lapsi luuhaa. Mulla pistää niin vihaksi tuollaiset hyssynhyssyn-vanhemmat! (Vaikka lapsista pidänkin hirveän paljon.)

^ Mä en ollu edes nähnyt tuota, mutta on kyllä loistava!

Uutta: Puku, kengät ja alusvaatteet. Vanhaa: Isän aikoinaan mulle hopeasta takoma rannerengas. Isä ei pääse häihin, kun Alzheimer on jo niin pitkällä. Lainattua: Toinen rannerengas on mietinnässä. Jos en laita sitä, niin pitää keksiä jotain muuta. Toisaalta mietin sitäkin, lainaisinko sulhasen kankaista "ristiäis-päänkuivausliinaa" (johon kuulemma pitää joka tapauksessa kirjoa meidän hääpäivämäärä). Eli siis ei vielä tietoa tuosta lainatusta. Sinistä: Nenäliinan (=nenäliinojen) kirjailu (kyseessä siis kankaiset nenäliinat...) Sanontahan kuuluu oikeasti, että "Something old, something new, something borrowed, something blue and a sixpence in her shoe", ja mä oon aina toivonu myös tuota kuusipennistä... Niitä ei kyllä varmaan saa edes kiven alta täällä Suomessa, enkä viiti tilata, kun ei niitä muutenkaan enää edes lyödä. Kävisköhän vanha kymmenpenninen?

^ Tää on nyt vähän OT, mut en oo ikinä nähny häissä sipsejä.

^ Nyt tulikin mieleen, että me ollaan puhuttu vähän karjalanpiirakoista ja munavoista. Piirakat maistuu jäähtyneinäkin ja munavoi säilyy, kun tarjoiluastian alle laittaa pakastimessa olleen "mikä-se-nyt-on":n (=sellaisen levyn, joita käytetään huoltoasemilla kerman ja maidon alla). Karjalanpiirakoita aina parjataan ja moititaan niiden tarjoajia mielikuvituksettomiksi, mutta itse en ole (kenties juuri siitä syystä?) nähnyt niitä vuosiin missään häissä. Koska ne on hyviä, niin niitä vois tarjota meidän häissä.

Meilläkin ruokailu alkaa noin 17 kieppeillä, mut sen jälkeen on ohjelmaa, ja kakkua vasta ennen kahdeksaa. Vähän myöhään, mä aina inhoan sitä, että kahvi siirtyy iltaan, mutta sovittiin, että sitä ainakin saa jo ruoan jälkeen ja myöhemmin uudestaan. Valomerkki tullee ennen yhtä, jolloin paikan pitää olla tyhjä (ainakin ymmärsin, ettei lisäaikaa saa edes rahalla) joten iltapalan ei ainakaan tartte olla mitään suureellista. Boolia ja muuta on, joten niiden seurana tarjotaan varmaankin kinkkupiirakkaa jne. pieniä suolaisia ja ostetaan sipsejä, olkoon miten mautonta tahansa. Niitä syö kuitenkin melkein kaikki ja musta se tuo rentoa tunnelmaa. Se päivä (ja etenkin juhlatila) on nimittäin aika juhlava, joten ihan hauska keventää tunnelmaa ainakin naksuilla!

Meillä on muutaman mutkan ja sukulaisten kapinan kautta päädytty siihen, että molemmat ovat samana päivänä. Edit: Siviilivihkimisen piti siis olla keskiviikkona ja (siunauksen ja) juhlan lauantaina, nyt molemmat ovat lauantaina. Tämä on siis meidän päätös, ei painostuksesta vaan siitä, ettei 1) jakseta kuunnella napinaa, 2) jakseta katsella napisevia sukulaisia montaa päivää (koska kukaan sukulaisista ei asu Turussa ja jonnekin heidän pitäisi kuitenkin majoittua, tosin ei meille!) ja 3) mies haluaa siunauksen ja se on hänelle tärkeä, joten mulle on myös todella tärkeää, että on yksi päivä, johon se kaikki onni keskittyy, osaksi siksikin, ettei miehelle jää tunne, että "eka mentiin keskiviikkona naimisiin ja sitten vasta mä sain haluaman osuuteni lauantaina". Eli sitäpä me sitten aina juhlistetaan. Niin ja edit 2: Oltais juhlistettu siviilivihkimispäivää! Se oli nimenomaan keskiviikkona "mukavan" päivämäärän (7.7.10) takia, mutta ei tuo nykyinenkään (10.7.10) huono ole.