nellie80

Ja odottaminen molemmissa asioissa on vaikeaa, koska...?

Mulla ei oo kokemusta hääjuhlantyyppisestä juhlasta, mutta ei tarvii olla kuin jonkinlainen illanistuminen niin huomaa että ihmiset on tosi tökeröitä. Koska kutsu on tekstiviestimuodossa, niin eihän siihen tarvitse vastata eikä ainakaan tuhlata aikaa soittamiseen. Ja juuri tuo "Tulen jollei ole parempaa tekemistä" on niin mukava saada vastaukseksi, sillä enhän ole varaamassa syötävää mitenkään tietylle ihmismäärälle ja onhan se aina niin ylentävää tietää, että oma ja ystävien seura on kovin toissijaista. Voihan joku oikeasti tärkeä kaivata kutsutun seuraa! Eihän sellainen sovi. Käytöstavat niin hukassa...

Eli nyt kysyisin seuraavaa hommelia: vieraaksi on tulossa avokin siskon mies, joka on siis ulkolainen. Puhuu suomea ihan että pärjää, mutta onko kohteliasta laittaa silti kutsu ja menuohjelma englanniksi(joka siis hänen äidinkielensä)? Koko perhe asuu ulkomailla. Onko hassua vaihtaa yhden vuoksi kieltä? En ymmärrä, miksi olen kehittänyt tästä itselleni ongelman..

Jos mua pelottais niin kertoisin sen kyllä kaasolle. =) Mutta ei, luotan porukkaan sen verran. Eikä mulla oo aikaa alkaa pelkään polttareita.

Kummasti meillä ateisteilla on kaasot ja bestmanit...

Odottaminen osoittaa sitä kypsyyttä, jota aikuisena oleminen vaatii. Joku teini voi olla todella kypsä ikäisekseen ja valmis avioon, mutta suurin osa ei todellakaan osaa ottaa vastuuta edes itsestään, opiskeluistaan, saati avioliitosta, joten on vain hyvä, että tämä kaikki-mulle-heti-nyt- sukupolvi ei saa tahtoaan läpi joka asiassa. Lähinnä ihmettelen, miksi on niin kauheaa odottaa omaa täysi-ikäisyyttä. Eli miksi on niin kiire?

Tää taitaa olla sellainen aihe, josta sopii olla vain jälkiviisas. Ite tiedän, että oisin ollut 18-vuotiaana vielä aivan liian nuori naimisiin. Tapasin tulevan mieheni kun olin 19(mies 18) ja vaikka se oli molemmille sellainen Tää on nyt sitten tässä- ilmiö, niin avioliittoon ei ole ollut hoppua todellakaan ja siitä olen ollut ainoastaan onnellinen. Olemme tutustuneet toisiimme rauhassa ja eläneet ennen toisiamme, nähneet hieman maailmaa ja muuttuneet yhdessä ja kasvaneet aikuisiksi ihmisiksi(toinen enemmän, toinen vähemmän). Tiedän, että on ihmisiä, jotka kummeksuvat valintaamme mennä näin pitkän seurustelun jälkeen naimisiin(olisi sitä jo aiemminkin voinut...!), mutta nyt oli meille sopiva aika. Ja sitä siis yritän sanoa, jokainen tuntee sisimmässään, koska on oikea aika ja varsinkin jos syyt ovat itselle selvillä niin miksei menisi silloin naimisiin kun siltä tuntuu. Mutta olen samaa mieltä muutamien kanssa siitä, että on hassua olla odottamatta siihen asti kun täyttää 18, sillä parillahan on koko loppuelämä aikaa viettää yhdessä. Mitä yksi vuosi-puolivuotta enää siinä vaiheessa kun on häät on jo selviö? Mulle tulee ainakin sellainen fiilis, että ei tuo ikäraja turhaan ole.

Koska hääkarkkeja ei oo tarkoitettu syötäviksi, on ihan jees laittaa buffan lisäksi omat muistokaramellit värssyineen vieraiden matkaan. Jos se tuntuu morsiamesta itsestään hyvältä vaihtaa karkki vaikka juuri kynttilään, niin mikäs siinä, vaikkei koko buffettia olisikaan(=karkittomat häät). Nykyään ei taida olla yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita vaan jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee.

Ei ikuna mulle yhteisiä polttareita sulhasen kanssa! Ollaan oltu jo sen verran kauan yhdessä, että ei tarvita toista koko ajan vierellä nyhjöttään. Idea yhteisestä loppuillasta ois ihan harkittava, mutta ei koko päivää. Muut tehköön kuten tahtovat, ei se nyt tyhmä ideakaan ole. Oikeastaan ois hauska osallistua moisiin, mutta en tosiaan tahtois olla miettimässä, mitä siellä tullaan tekeen. Joskus kun morsiuspari on niin erilaisia toisiinsa nähden. Musta ois ihanaa viettää kavereiden kanssa yhdessä tuo päivä, ilman sulhasta. Meillähän on loppuelämä aikaa viettää yhdessä.

Mä en halua aforismeja enkä niitä aio laittaa karkkeihin. Ne on vähän liian söpöjä mun makuun. Jotkut on käyttäneet laulunsanoja ja niitä voisin harkita. Noi värssyt ei oikein iske muhun joten jos jotain lyriikkaa tahdon niin kaippa voisin choruksen tai pari etsiä.

Onko muualla kuin Ikeassa halpoja kankaisia lautasliinoja? Mä en oo löytänyt. Pitopalvelu ei ole vastannut kysymykseeni vieläkään, mutta jos heillä ei sellaisia ole, tahtoisin ostaa ne. Isännän mielestä niihin pitää tulla vielä painatuskin, mutta katsotaan nyt. Budjetti antaa vielä myöden, mutta onko ne nyt oikeasti ihan välttämättä olla painatettu...? Musta kankaiset on mukavan juhlalliset ja mielelläni sellaiset häissäkin näkisin. Mutta todellakin ymmärrän jos sellaisia ei lähdetä hommaan väkisin jollei pitopalvelu niitä hoida.

Itseasiassa just mietin, että mitä jos migrenistin/hajuallergikon vierustoveri on löytänyt maailman ihanimman(ja voimakkaimmantuoksuisen) hajuveden niin voiko sille tehdä mitään? Oon käsittänyt että ei. Tarkoitan siis sitä, että kun eläinallergikot voi ottaa histeciä tms viemään oireet.

Mulle ne viivat hyppi silmille heti ensimmäisenä, mutta en mä niiden takia aio yöunia menettää.=D Ne jotenkin unohtui sen alkushokin jälkeen enkä todella kiinnittänyt niihin sen jälkeen kummemmin huomiota. Täytyy tosiaan kiinnittää ihmisten huomio muualle. Mä en oo yhtään ehtinyt miettiin pöytien asettelua, mutta tuskin laitetaan sillai, että niitä tarvii siirtää. Voi olla, että vauvapöytä siirtyy pois illan mittaa kun pienimmät viedään nukkuun, mutta toivon kovasti, että mahdutaan kaikki muutenkin. Meillä vuokra on 600€. Oisin kyllä nieleskellen maksanut kesällä tuon 800€:kin, mutta on se kyllä joka sentin arvoinen paikka. Mutta kesällä muutenkin saa varautua maksaan kaikesta enemmän. =D Mitä pitopalvelua ajattelitte? Meille Hoivala, halvin ja suositeltu. Menu 24€ siinä missä korkein tarjous Treelta olisi kivunnut 35€. Kyllä mulle tolle "säästyneelle" tonnille ois muutakin tekemistä.=) Nyt saadaan mm. karkkibuffa ja juomia enemmän kuin ajattelin.

Sama puku voi näyttää aivan erilaiselta eri ihmisten päällä, joten siitä en ottaisi paniikkia. Ja muutenkaan en juuri vieraana kiinnitä huomiota niin tarkasti, että osaisin sanoa jollakin muulla olleen sama puku. Harmihan tuo on, jos samat leikit on jo leikitty. Mutta mitä jos tuunaa niistä hieman erilaisia mutta silti liikaa rakennetta muuttamatta? Tuntuu, että kaikki leikit on muutenkin nähty ja monesti.

Musta istumapaikattomuus on enemmänkin romantisointia "jokainen saa istua aivan missä itse tahtoo". Ja se on ihan jees, kunhan ottaa kaikki tekijät huomioon ja tekee hommasta toimivan. Mä oon ennemminkin laiska kun teen plaseerauksen. Mä en ois niinkään varma, että kaikki tietää parhaan ratkaisun juhliinsa. Moni kuitenkin järjestää tän kaliiberin bileitä ensi kertaa ja jotkut ilman minkäänsortin ennakkotietoa hääjuhlista. Uskon, että osa vetää tietyt jutut ihan intuitiopohjalta sen kummemmin miettimättä. Ja jos tuo väittämä oikeasti pitäisi paikkansa niin kaikki häät olisi toimivia paikoituksen/paikattomuuden osalta(ja niinhän ei ole, kuten täällä on huomattu). Mutta jokainen ehkä tietää, miten tahtoo juhlansa toimivan tai minkä luulee olevan paras vaihtoehto. Ainahan on joku joka valittaa jostain, joten kaikkia ei voi miellyttää. Tekee kummin vain niin aina voi mennä metsään.

Musta ois ihanaa, jos saisi jonkun amatöörisoittajan pianoa renkuttaan. Ja nimenomaan ruokailun ajaksi. Musiikki luo tunnelmaa ja saa ainakin mut hyvälle mielelle. Jos vaikka lennosta vaihtaisi pianistin sellistiin(ensin pianoa, sitten pari yhteiskappaletta ja lopuksi sello yksin). Se ois niin <3. Jos budjetti antaa myöden ja löydetään musiikinharrastajia niin toi ois tosi ihana toteuttaa.

Siskoni - migreenikko, ja tuleva mieheni - astmaatikko, ovat molemmat voineet olla partylite-kynttilöiden seurassa pienessä huoneessa, joten en yhtään pelkää ostaa niitä häihin. Meillä on jatkuvasti kynttilöitä esillä ja siskoni on aivan hulluna polttamassa omiaan, kotonaan tietenkin. Ja koska koristelu suoritetaan edellisenä iltana, kynttilöillä on aikaa tasoittua. Kaupan tuoksukynttilät saavat melkein kenet tahansa voimaan pahoin. En ole millään lailla tuoksuallergikko, mutta se tuoksujen sekamelska...

Mä oon melkein sitä mieltä, että ois hyvä olla jotain mihin niitä namuja laittaa. Miten ois vaikka lautasliina? Kakkulautanen on aika sotkuisa vaihtoehto. Ja saisi sitten myöhemminkin illalla haettua erikseen namuja. Menekki vois olla isompi eikä käsiä tarvisi pestä kermavaahdosta/kinuskista/suklaasta/tms. Toi ämpäri kuulostaa aivan ihanalta. Mutta vieraana en välttämättä raaskisi morsiamen vaivalla väsäämää systeemiä purkaa.

Meillä on ehkä toisinpäin: mä olen innoton jakaan tehtäviä(ongelmia delegoinnissa, I know..). Kaaso on myös raskaana nyt eli en tahdo liikaa ryöpyttää paran päälle ettei ala stressaan yksistä häistä oman ja lapsen hyvinvoinnin kustannuksella. Kaaso tietää, että tahdon tehdä paljon itse. Joku hetki sitten laitoin hänelle mailia siitä, mitä minusta olisi suotavaa kaason hommiksi, ne harvat siis. Oli kovin iloinen siitä, että sävy oli Toivon eikä Vaadin ja suostuikin siis niihin juttuihin. Vähän ot.

Kuka tahansa voi unohtaa sovitun tapaamisen. Sellaista yli-ihmistä ei olekaan, joka ei joskus mokaisi. Mutta tokihan ymmärrän, millaista on odotella turhaan sovittua tapaamista ja varsinkin sellaista, jonka vuoksi on lähdetty kauemmas varta vasten(koska niin on kai käynyt kaikille hääpaikkaa etsiville). Aitoon Honkala ei koskaan vastannut maileihini koskien sen varaamista. Päättelin heillä joko olevan buukattua tai yleisesti vain vara valita asiakkaansa. Samapa tuo, sillä meillä on jo varattuna maailman sopivin paikka meille(eli se Kontula)<3.

Useissa häissä morsiamen isä on pitänyt maljapuheen ja siinä ohessa puhunut "niitä näitä".

Voi kauheeta, kuinka tässä nyt osaa mitään määriä päättää kun osalle on riittänyt kilo, toisille 15 kiloo... Voihan huokaus. Ei sillä, etteikö ne loput hukkaan menisi, mutta kesken ei saa loppua.

Voit toki pyytää ja vedota kaasoon, mutta musta ei pidä olettaa, että hän tekee jotain muuta kuin tukee morsianta. Kaaso voi halutessaan puhua tai vetää ohjelmia, mutta sitä varten on mun mielestä olemassa seremoniamestari tai muu puhemies. Ymmärrän kyllä pettymyksen, sillä oma kaasoni on hieman, kröhöm, rajoittunut esiintymisen suhteen. Olisi ollut kiva, että mm. vetäisi pari leikkiä, mutta en halua häntä pakottaa hänelle selkeästi vaikeaan tilanteeseen. Ja koska tiesin tästä asiasta, en häntä sen enempää ahdistellut tuon suhteen. Luulen hänen suostuvan johonkin pieneen esiintymiseen juuri siksi, etten painosta, pakota ja oleta mitään.

Ei puhuttu asiasta, yhdessä päätettiin ja virallista kosintaa ei ole ollut. Enkä sitä kyllä kaipaakaan.

Kun jotain tahtoo niin silloin se on saatava. Kerro sitten, tuliko ehjänä jne. Mä vielä mietin että uskallanko tilata särkyviä tuolta.