Isolde

Googlaa ohjelma nimeltä "Room Arranger". Periaatteessa tarkoitettu ihan huonekalujen järjestyksen suunnitteluun, mutta IMHO on mainio myös istumajärjestyksen tekoon, jokaisen tuolin voi esimerkiksi nimetä erikseen.

Silkkiorganza on kyllä ihana materiaali, oma (ostettu) pukuni on päältä silkkiorganzaa ja siksi ostin samaa materiaalia nyt neljä metriä hunnun tekoa varten. Suosittelen kyllä kankaan ostamista netistä, itse maksoin siitä muistaakseni viitisen euroa metriltä, kun Eurokankaasta siitä saa pulittaa 15 euron pintaan. Sitäpaitsi organza on todella kevyttä, eli postikulujakaan ei tule paljoa. Kannattaa toki käydä tutustumassa kankaaseen kangaskaupassa ensin.

Itse asiassa ei. Valkoinen puku tuli muodikkaaksi Englannin kuningatar Viktorian käytettyä sellaista, sitä ennen hääpukuja oli vaikka minkä värisiä. Valkoisesta puvusta tuli suosittu, koska se kuvasti kantajansa varallisuutta (köyhät eivät voineet laittaa rahaa hienoon valkoiseen pukuun, jota voi pitää vain kerran ennen sen likaantumista). Rikkaat pääsivät siis brassailemaan. Myöskin hunnun "neitseellinen symbolismi" on ihan keksitty juttu. Morsiuskruunu on nimenomaan se neitsyyttä symboloiva asia, ei huntu. Summa summarum, laita ihmeessä valkoinen puku ja huntu seuraavan päivän juhliin! Itse laitan samanlaiset toisiin häihin kolmen kuukauden kuluttua avioitumisesta.

Itse olen siinä mielessä eklektinen, että mielestäni muista uskonnoista ja traditioista voi ja on syytäkin poimia elementtejä, jotka ovat itselle elämänkatsomusta vastaavia ja ns. pyhiä. Tässä taustalla on tietenkin se käsitykseni/uskomukseni, että kaikki jumaluudet ovat loppujen lopuksi saman asian eri kuvastumia. Pakanuuden kauneus onkin IMHO sen kokijalähtöisyydessä, joka antaa tilaa juuri sille oman jumaluussuhteen rakentamiselle. Niille, jotka poimivat muiden pyhiä elementtejä, koska ne näyttävät/kuulostavat/tuntuvat kivoilta, ei minulta riitä ymmärrystä. Kuten Virakin tuossa totesi, sydämen sivistystä siitä tilanteesta vähintäänkin puuttuu.

Ja ulkomaille lähetettäessä kannattaa ottaa huomioon se, että nämä 2. luokan postit kulkevat pidemmän kautta!! Eli saattaa kestää jopa kuukauden niiden perille meno.. No meidän Australian-kutsut lähtevät vuotta ennen häitä, eli ei se kuukausi siinä tunnu paljoakaan.

Ääriviivatarrat ovat näitä kiiltäviä hopean/kullanvärisiä muovitarroja, jotka esittävät kohokuviointia. Googlettamalla löysin tällaisen lievän esimerkin (en halua tässä ruotia ja haukkua kenenkään kutsuja): IMHO pahimpia ovat ne hääpareja, sormuksia, kyyhkysiä ym. esittävät ääriviivatarrat. Itse kohokuvioinnissa ei ole mitään vikaa, sen vaan voisi mielestäni hoitaa niiiiiin paljon tyylikkäämmin kuin ääriviivatarroilla... Joskus harvoin näkee näitä tarroja käytettävän ihan tyylikkäästikin, ensimmäisenä tulee mieleen täällä Naikkareissa nähty Buttercatin kaunis ohjelmakolmio (Admin tai Buttercat voi halutessaan poistaa/pyytää poistettavaksi tämän kuvan, jos sitä ei sovi käyttää tässä yhteydessä):

^Mistä sait käsityksen, että SMT olisi englantilainen? Kyllähän ne kengät Kiinasta tulevat, ja jos tullin tädit ja sedät ovat tarkkana niin saattaa pakettisi hyvinkin jäädä tullattavaksi.

Päädyinpä minäkin sitten tilaamaan hääkengät SMT:ltä, kun ei muualta tuntunut löytyvän juuri oikeanlaisia (tai sitten hinta oli hirveä). En kyllä tyytynyt SMT:n normaalimalleihinkaan, vaan pyysin oikein kunnolla kustomoidut kengät. Eli minulle lähtee pian tulemaan kengät, joissa on näiden kenkien kärki... ...näiden kenkien kantapää + remmi... ...ja korkoa 5 cm eli matalammat kuin näissä mallikuvissa. Eli jotakuinkin tämännäköistä hitusen matalammin koroin ja ivory-sävyisenä: Hintaa tuli postikuluineen 37 euroa, jonka verran suunnittelin hääkengistä maksavanikin. Sovituskuvia tulee sitten aikanaan!

Ei liity tähän samaiseen firmaan, mutta meilläkin jäi zorbailut kerran tekemättä. Olin ostanut sulhaselle vuosipäivälahjaksi lahjakortin zorbaukseen paikkakunnalla, joka oli aika kaukana kotoamme, mutta kuitenkin lähin tuolla alueella. Teimme siis pienimuotoisen road trip -reissun tämän zorbauksen ympärille. Kun olimme jo lähes perillä, saimme soiton zorbausfirmalta ja ilmoituksen, ettei kyseisenä päivänä zorbattaisi tuulen vuoksi (oli ihan kaunis kesäpäivä eikä erityisen tuulista - tiedä sitten, onko vähäiselläkin tuulella joku dramaattinen vaikutus zorbauksen turvallisuuteen). Jäi sitten lahjakortti käyttämättä, koska se oli voimassa vain pari kk, emmekä voineet heti seuraavana viikonloppuna tms. lähteä samalle reissulle. Eli zorbausta suunnitteleville suosittelen, ettei kovin pitkälle lähtisi tuon toivossa, jos/kun kerran se ei läheskään aina onnistu.

Meille tulee koko päivän dokumentaarinen kuvaaja, jonka kanssa sopinemme potrettien ottamisesta jossain vaiheessa hääjuhlaa, esim. ruokailun jälkeen (kunhan ei kaatuisi ruoat syliin). Potrettien ottaminen ennen vihkimistä on nou-nou lähinnä siksi, että häämme ovat Suomenlinnassa, emmekä halua joutua miettimään, tulevatko ajoissa saapuvat vieraat töllistelemään meitä ennen itse häiden alkua. Potrettien ottaminen ennen vihkimistä söisi myös valokuvaajan työtunneista osan, eli mieluummin otamme potretit kesken juhlan ja pidämme kuvaajan hieman myöhempään.

Satuin saamaan pari viikkoa ennen kihlautumista heittokimpun kiinni ystäväni häissä, joten kihlautumisen jälkeen laitoin tälle ystävälle (ja toiselle, joka myös oli noissa häissä) viestiä tyyliin "Heittokimppu tuotti tulosta! Kihlauduimme eilen 20.08.2008. terv. Herra (ja tuleva Rouva) Williams" Muille läheisille kerroimme kasvokkain, paitsi yhdelle jouduin lipsauttamaan netissä, koska hänen kauttaan laitoin kihlailmoituksen lehteen (on sanomalehdessä töissä). Kavereille ja tutuille lähti tieto pääasiassa Facebookin statuksen vaihtumisen myötä.

Jos teille kerran tulee boarding passit kutsuiksi, eikö niiden hengessä ääkköset ainakin vieraiden nimissä voisi laittaa ae- ja oe-muotoon? Noin muuten luulisi ääkköstenkin onnistuvan, fontistahan se on kiinni. Voithan varmaan pyytää PDF-proofin vielä ennen painatusta?

Ei meille kiitos: kirkollista vihkimistä pelimanni-, iskelmä- tms. humppamusiikkia keitettyjä perunoita kalavoittoista alkupalapöytää mansikkakermakakkua kerjuuleikkejä isää morsiamen saattajana/luovuttajana tylliä joutsenia, kyyhkysiä tms. lintuja ohuella tussilla kirjoitettuja tienvarsikylttiressukoita, joista ei ole varmaan kukaan koskaan ehtinyt saada selvää ohi ajaessaan (tosin todennäköisesti ei tule minkäänlaisia tienvarsikylttejä, koska koko poppoo kulkee jalan) itse riimiteltyjä "runomuotoisia" tekstejä missään ÄÄRIVIIVATARROJA! Sen sijaan sanomme "kyllä" näille kiistakapuloille: (silkki)organza jazz-musiikki morsiamen- tms. ryöstö (tuskin maltan odottaa ulkomaalaisten vieraiden ilmeitä ) booli morsiuspari omassa pöydässään

Oma mielipiteeni on se, että omassa pöydässä kahdestaan (myös sulhanen on puhunut samantapaisia, mutta mitään päätöstä emme ole vielä tehneet). Syynä se, että haluan hääpäivänä keskittyä mahdollisimman paljon tuoreeseen aviomieheeni siis siten, että ehdimme keskustella ja kommentoida miettimättä sitä, mitä vanhemmillamme on mistäkin sanottavanaan (ja heillähän on). Vanhempia mieluummin ottaisin pöytäseuraksi kaason ja BM:n, mutta täytyy ajatella heidänkin viihtyvyyttään ja istuttaa heidät johonkin mielenkiintoisempaan seuraan söpöstelevän pariskunnan sijaan. Vanhempiemme ym. kanssa ehdimme kyllä jutella ihan riittämiin kiertäessämme pöytiä, tai viimeistään seuraavan päivän brunssilla. Edit. Meilläkin on muuten juhlapaikassa "lava" (siis yhdellä reunalla puoliympyrän muotoinen koroke), ja sulhanen säikähti pahanpäiväisesti ajatusta siitä, että pöytämme olisi kyseisellä lavalla. Joku sinne kuitenkin "joutuu", että saadaan mahdutettua pöydät järkevästi.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että kättelemme ihan kahteen pekkaan. Järjestämme häät täysin itse (joskin vanhempieni pienimuotoisella rahallisella avustuksella) siten, että vanhemmatkaan eivät tiedä juhlapaikkaa ym. ennen kuin saavat postissa kutsun. Sulhasenkin vanhemmat tulevat tilanteeseen täysin vieraan roolissa (koskeivät ole suomalaisia eivätkä osallistu valmisteluihin mitenkään), joten olisi jotenkin hassua laittaa heidät osaltaan isännän ja emännän rooliin. Toisaalta kielimuurien vuoksi haluamme kaikilla tavoin välttää erikielisten ihmisten pakotettua kanssakäymistä, eivätköhän ne kielenkannat löysty sitten iltaa myöten.

Jepjep. Meille on tulossa siviilivihkiminen juhlapaikalla - mitään muuta vaihtoehtoa ei olla missään vaiheessa harkittukaan. Kumpikaan meistä ei ole koskaan kuulunut kirkkoon eikä tule kuulumaankaan (minä olen wicca, mies ateisti/agnostikko, kumpikin meistä suhtautuu kristinuskoon... noh, sanotaanko "kriittisesti" ). Näillä eväillä olisi siis aivan absurdia olettaa, että meille tulisi kirkkohäät. Silti äitini (joka ei siis ole mikään uskovainen) vilauttaa säännöllisin väliajoin kysymyksiä tyyliin "Oletteko jo varanneet kirkon?", "Mitä teette jos sataa, sitten varmaan kirkossa?", "Sun täytyy hankkia tohon pukuun joku huivi, kun ei saa olla olkapäät paljaana" ym. jne. En oikein tiedä, onko äidilläni joku tolpanväli ilman lankaa, vai mikä on. Sen tiedän, että äidinäitini on harras (?) kristitty, joka tulee paheksumaan siviilivihkimistä, mutta en usko äidilläni olevan tällaista agendaa. Itsekin tuli aikanaan vihityksi maistraatissa, joskin myöhemmin oli myös kirkollinen siunaus. Äitini on uskonnollisesta suuntautumisestani hyvin perillä, vaikkemme ole aiheesta syvällisiä keskusteluja käyneetkään. Siksi on vähän vaikea ottaa moisia kommentteja suorastaan loukkaantumatta. Olen jo monta kertaa sanonut tiukasti, että meille tulee siviilivihkiminen ulkona, ja silti näitä kommentteja tulee. Puuh.

Me olemme onneksi saaneet vain positiivisia kommentteja kihlauksesta, neutraalimmat kommentit ovat olleet tyyliin "Ettekö te olleet jo kihloissa?" (useammaltakin taholta, en tiedä miksi...) Äitini tiirasi vyötäröäni, kun kihlaus julkistettiin, mutta hän onkin sellainen höppänä. Äidiltä on myöhemmin tullut kritiikkiä erinäisistä häitä koskevista valinnoista, mutta se hänelle suotakoon. Yksi möläytys kyllä harmittaa, tämä ei tosin kihlaukseen liity. Sinä nimenomaisena iltana, kun sulhaseni aikanani tapasin ja olin juuri hänelle hyvät yöt sanonut, kaverini poikaystävä kysyä tokaisi, miksi hengaan "tuollaisen pellen" kanssa, kun voisin saada paremmankin. Tuolloin jo otin kommentin pahasti, eikä se vieläkään ole unohtunut, vaan palaa mieleen joka kerta, kun tämän tyypin kanssa olemme tekemisissä. Valitettavasti hänet täytyy häihin kutsua, koska hän on (erään toisen!) kaverini vastasyntyneen lapsen isä. Mietin, pitäisikö onnittelukättelyn yhteydessä murjaista, että näin pitkälle päädyimme "pellen" kanssa...

Häät 07/2010, puvun ostin 09/2008. Löytyi Se Oikea puku, jota ei takuuvarmasti saisi muualta myöhemmin, joten olihan se pakko ostaa pois. Vielä ei ainakaan ole kaduttanut.

Ottamatta kantaa yllä käytyyn riitelyyn totean että: Olen wicca, sulhanen ateismiin taipuvainen agnostikko. Siviilivihkiseremoniaamme sisällytetään kättenliittäjäiset sekä luudan yli hyppääminen seremonian päätteeksi. Itse olisin mieluusti nostattanut kehänkin seremonian ajaksi ja kutsunut jumaluuksia paikalle, mutta tässä kohdassa sulhanen laittoi kannat lattiaan. Eli näillä mennään, pakanaeväin muttei kuitenkaan täysin. Noin muuten häistämme tulee hyvin "normaalit". Edit. "Normaaliudella" tarkoitan tässä sitä, että minä pukeudun valkoiseen morsiuspukuun ja sulhanen shakettiin/bonjour-pukuun, vieraat lienevät jakkupuvuissa ja kukkahatuissa , juhlapaikalla on illallinen ja tanssia ja näin pois päin. Usein (liian usein) saan kuulla, etten "voi" olla wicca, "koska en ole yhtään sen näköinen", eli gootti/hippivaatetus ei ole minun juttuni ollenkaan. Mielestäni usko on sisäinen, ei ulkoinen asia.

Tulee lahjalista, lähinnä sen vuoksi, että ulkomaalaiset vieraat voivat halutessaan ostaa listan kautta meille lahjan suoraan (ja se kannetaan meille kotiin), eikä heidän tai meidän tarvitse kuljettaa lahjoja lentokoneessa pitkiä matkoja. Kutsuun ei tule tietenkään mitään mainintaa lahjalistasta, vaan tiedon listasta saa pyytämällä. Hääsivustolle tulee todennäköisesti joku pieni linkki. Listan ulkopuoliset lahjat ovat ihan yhtä tervetulleita, listalla pyritään vain helpottamaan vieraiden elämää. Suuri enemmistö vieraista ei esimerkiksi ole koskaan käynyt kotonamme, joten ei voi odottaa, että he tietäisivät, millaiset tavarat meille sopii.

Kannattaa tosiaan miettiä tätä kahteen kertaan, itse en ainakaan haluaisi viettää hääjuhlaani side/muovi sormen ympärillä, perusrasva alta pursuten...

Pähkäilen täällä saman asian kanssa. Ykkösluokan ikimerkkejä on hankittu jo 50 kpl (kutsuja lähdössä näillä näkymin reilut 30 kpl), mutta niitähän voi käyttää arvonsa edestä myös muihin tarkoituksiin, eli esim. kakkosluokan merkkeinä, jos lähetys on vähän painavampi? Meillä on nimittäin vaihtoehtoina joko erittäin kauniit ja erikoiset - mutta painavat - kuoret, jotka työntävät kutsujen painon yli tuon sallitun 50 gramman, tai sitten tavalliset tylsät kuoret, joiden kanssa kutsujen paino pysyisi 50 gramman painorajassa. Kummassakin tapauksessa (erikoinen kuori 1. luokassa, tavallinen 2. luokassa) postitushinnaksi tulisi siis 0,80 euroa. Koska käyttäisimme joka tapauksessa tavallisia 1. luokan ikimerkkejä, en usko, että se merkintä "2" (varsinkin, jos sen tekstaa kauniisti) ketään niin suuresti häiritsee... Toivon. Täytyy vielä tarkistaa tuo 1. luokan merkkien käyttäminen 2. luokassa postista. Ulkomaille menevissä kutsuissa ongelma on vähän suurempi, nimittäin en millään haluaisi lätkäistä kutsuun rumaa, vihreää ECONOMY-tarraa. Kuitenkin esim. Australiaan menevissä kutsuissa säästöä syntyisi jopa 1,75 euroa/kutsu, joten mistään yksittäisten senttien säästämisestä ei ole kyse. Saa nähdä, miten lopulta teemme. Ehkä Suomen-kutsut kakkospostiin ja ulkomaille ykköspostiin, jotta vältymme tarralta.

Suosittelen lämpimästi, että käännätte. Olin itse häissä, jossa oli juurikin tämä huiskutusleikki ja minut kielitieteilijänä oli plaseerattu englanninkielisten vieraiden viereen. Oli siinä sitten tekemistä, kun yritti hyvin lyhyessä ajassa sekä tulkata kaikki huiskutuselementit että itsekin ehtiä huiskuttamaan oikeissa paikoissa... Eli toimi erittäin huonosti, eivätkä englanninkieliset vieraat saaneet koko jutusta irti muuta kuin leikin idean, koska eivät itse koskaan ehtineet huiskuttaa. Juuri tästä syystä huiskutusleikkiä ei meidän häissä nähdä, vaikka se hauska onkin.

Meille on ollut ihan alusta asti selvää, että minä kävelen matkani yksin, sulhanen saattaa tulla vastaan tai odottaa vihkipaikalla - vastaan tuleminen olisi toisaalta mukavaa, mutta sulhasen tuntien hän on siinä vaiheessa niin hermona, että paikallaan nököttäminen lienee sujuvuuden kannalta turvallisin ratkaisu. Isän käsipuolessa saapuminen olisi omalla kohdallani kornia paristakin syystä: a. en ole asunut vanhempieni kotona vuosikausiin, b. en ole lainkaan läheinen isäni kanssa ja c. en arvosta kyseisen tavan symboliikkaa, aivan kuten en arvosta tyttären käden pyytämistäkään. Jokainen tietysti tavallaan.

Olemme itse kutsujina ja itse tietysti myös vastaanotamme ilmoittautumiset. Kutsun mukana lähtee postitettava vastauskortti, jonka kääntöpuolelle on painettu molempien nimi ja osoitteemme. Vaihtoehtoisesti vieraat voivat ilmoittautua sähköpostilla yhteiseen sähköpostiosoitteeseemme (jota meillä ei siis normaalisti ole, mutta joka perustetaan samalle domainille kuin häänettisivut). IMHO on aina omalla kohdallani tuntunut sangen kiusalliselta ilmoittautua jollekin uppo-oudolle henkilölle (esim. morsiamen/sulhasen äiti), etenkin, jos ainoa ilmoittautumistapa on ollut soittaminen. Siinä on sitten ollut häslinkiä, että kuka siellä soittaakaan ja mikä avecin nimi on jne. (erityisesti syystä että kihlattuni ei ole suomalainen, ja hänen nimeään saa tavata kirjain kerrallaan). Suoraan hääparille ilmoittautumalla on voinut samalla välittää terveiset ja kiitokset kutsusta. Muoks. Meille ei muuten tule puhelinilmoittautumisvaihtoehtoa lainkaan, koska vieraita tulee ainakin neljästä eri maasta ja siksi aikaerojen ym. vuoksi emme halua päivystää puhelimessa esim. päiväsaikaan. Haluamme myös ilmoittautumisista mustaa valkoisella siinä tapauksessa, että tietoja täytyy tarkistaa. Siksi sähkö- ja etanaposti-ilmoittautumiset omalla kohdallamme.