Opalia

Ravintolanväki ei välttämättä kovin hyvällä moista katsele... Mun mielestä on ihan asiallista tarjota yksi juoma-annos ruoan kanssa ja loput omakustanteena heille, jotka sitä viinaa haluavat kitata. En ymmärrä ihmisiä/vieraita, joiden mielestä hääparin velvollisuus on kaataa kaikille ilmaista viinaa kurkusta alas niin paljon kun sitä menee. Sillä kyllähän sitä menee, jos ilmaiseksi kerta saa. Mekään emme ole ryyppyihmisiä itse ja häät pidetään ravintolassa, joten tarjoamme sivistyneesti vain kaksi kaatoa (alku- ja pääruoan kanssa) sekä avecin kahvin kanssa. Muut juomat saa sitten käydä itse baaritiskiltä ostamassa.

Riippuu aina paljon ihmisistä. Itse en kasvissyöjänä vaadi, että valintani otetaan huomioon toisten ihmisten järjestämissä juhlissa. Toki olen iloinen, jos he näin haluavat tehdä. Yleensä kuitenkin kaikissa juhlissa löytyy jotain kasvissyöjällekin sopivaa syötävää, olkoonkin, että perunalla ja salaatilla ei kaikki tarvittavat ruoka-aineet tule katettua, mutta siihen tuskin kenenkään terveys kaatuu, että välillä syö vähän "huonommin". Kunhan hengissä pysyy. Ainoan kerran, kun kasvissyönnistäni on oikeasti tullut ongelma, oli kun juhlissa oli tarjolla AINOASTAAN lihakeittoa... Onneksi sain tietää tämän noin tuntia ennen juhlan alkua ja kävin kaupasta hakemassa itselleni eineskasviskiusauksen, jonka sitten sain lämmittää juhlapaikan mikrossa Tosin jälkiruoaksi olikin sitten riisipuuroa, joka olisi ihan itsessään riittänyt ruoaksi, mutta SITÄ en tiennyt etukäteen. Loppu hyvin kaikki hyvin eikä raskaana oleva kasvissyöjä pyörtynyt ruoan puutteeseen juhlien aikana Koska en itse vaadi erityiskohtelua, olisi se mielestäni omituista, että meidän häihimme saapuvat vieraat vaatisivat erityiskohtelua sekasyömisvalintansa vuoksi. Kuitenkin ihminen tarvitsee kasvikunnan tuotteita pysyäkseen jotenkin hengissä terveenä, liha ei ole yhtä välttämätöntä, joten en ymmärrä kuinka joku voisi kieltäytyä syömästä kasvikunnan tuotteita täysin jos ei rinnalla ole jotain lihaa? Varsinkin, jos on kyse kala-kasvismenusta, niin eikös sekasyöjien ruokavalioon kuulu kala yhtä lailla kuin lihakin? En ymmärrä mahdollista ongelmaa. Eihän sekasyöjätkään AINA syö aterioillaan lihaa, esim. pinaattikeitto tai -letut, riisipuuro jne... Kuitenkin, palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, meidän häidemme ravintolamenu on seuraavanlainen: alkuruoka: kuohkea herkkutattikeitto pääruoka: kurpitsarisotto, paahdettua mantelia tai paahdettua lapin nieriää, kurpitsapyree jälkiruoka: rommibaba

Kilpailutimme samaa mallia Aurifaberilla ja Korus Designilla sekä valkokultaisena että titaanisena. Aurifaber vaikutti aluksi hieman pätevämmältä, mutta päätimme hintojen vertailun ja "selitysten" jälkeen antaa Korus Designille mahdollisuuden. Hinnoissa oli niin selkeä ero varsinkin titaanissa materiaalina, että ei enää huvittanut mennä Aurifaberille "huijatuksi tulemisen" fiiliksen kanssa. Heidän mukaansa titaanisen sormuksen hinta on lähes sama kuin valkokultaisen, sillä vaikka titaaninen materiaalina onkin halvempaa, sen työstämisestä syntyvä hukkametallimäärä on sellainen, että hinta tulee suunnilleen samaksi. Jostain syystä kuitenkin Korus Designin seppä teki meille saman sormuksen 500 euroa halvemmalla. Aurifaberin hintatarjous yhdestä yksinkertaisesta titaanisesta sormuksesta oli n. 600 e ja KD:lla 100 e. Emmekä turhaan luottaneet, sormuksista tuli juuri sellaiset, kuin olimme suunnitelleet ja vielä huolto kuuluu samaan kauppaan mukaan! Toki Aurifaberkin lupasi huollon ilmaiseksi heiltä tilattuihin sormuksiin. Voin siis lämpimästi suositella Korus Designia. Seppä vaikuttaa asiantuntevalta, sekoittaa itse käyttämänsä valkokullan sekä jaksaa vastailla tyhmiinkin kysymyksiin. Muutenkin siellä asioidessa oli rento yhteistyön hengen tuntu.

Joo me otettiin ruokatarvikkeet mukaan. Sit ku päivittäin siellä kävi niitä "turisteja" (itse olimme alkuperäisväestöä, huom ) niin meidät kuljettaneen botskin kapu toi esim. vettä jne. Hyvin homma pelitti Meilläkin oli ihan älyttömästi kuvia, mies osti ennen reissua uuden kameran ja siihen sen kuoren, että voi vedessä kuvata. Aika paljon on siis myös vedenalaiskuvia ja kaikkea kivaa. Harmi, ettei olla enää yhdessä, niin pieni varjo tuolle reissulle on laskeutunut, kun ei huvittaisi niitä hyviä aikoja kovin muistella. Mut se nyt on sellasta, elämää.

(Ja tuolla saarella olimme sen kolme päivää kaksin... aamiaiselle kävelimme sille samaiselle hiekkadyynille ja nautimme elämästä, kaksin) Hihiiii.... Eli jos joku on menossa, niin kannatan todella tuota mökin vuokraamista pariksi päiväksi Linkki olikin jo tuolla ylempänä. Ihanaa Timtam, että nautitte noin reissustanne! Hauskaa, kun joku täällä on ollut samoissa paikoissa kuin itsekin. Ja kun saaren kokoa miettii, niin ihan kirjaimellisesti siellä on tallattu samoja teitä, samassa kirkossa käyty...

Onko se nyt sitten muuttunut takaisin Seelannissa siihen, että vero pitää maksaa? Sehän juuri muuttui, että veroa ei tarvitse maksaa poistuessa maasta, tämän vuoden puolella vieläpä. Itse en toukokuussa tai kesäkuussakaan maksanut mitään, vaikka aikeisemmilla kerroilla kyllä olemme joutuneet sen maksamaan. Joku virkailija vielä selitti sitä, että se lisätään lipun hintaan nykyään. Siellä Cookilla käy myös Visa, vaikkei olisi käteistä. On muuten melkoinen lentokenttä se Aitutakin kenttä. Enpä ole aikaisemmin sellaisella ollut. Pieni tönö siellä pellolla, ei mitään ihme tarkastuksia, hyvä, ettei itse joutunut kassitkin koneeseen tuuppaamaan! Hauska. Nyt näiden syksyiltojen pimetessä ja sateiden alkaessa mieli kyllä halajaisi takaisin sinne lämpimiin paratiisiunelmapäiviin... En tainnut pahemmin kertoa meidän reissusta... Noh, pääosin voisin sanoa, että ehdottomasti kannattaa käyttää niin monta päivää kuin mahdollista Aitutakilla ja niin vähän kuin mahdollista Rarolla. Raro oli mielestämme jo hieman turismin pilaama, kun taas Aitutakilla paikalliset ihan oikeasti jaksoivat vielä olla aidosti ystävällisiä, ihmiset moikkailivat meitäkin pitkin kylänraittia skootterilla huristellessamme jne. Rarolla saimme niin tylyä kohtelua monessa eri paikassa, että ero oli häikäisevän räikeä! Jos mahdollista, kannattaa pari yötä varata Aitutakilla sellaiseen paikkaan kuin McBirney House, joka on One-Foot Islandilla. Sinne tehdään päiväretkiä, mutta sitten siellä on tämä yksi talo, joka on ihan niinkuin mökki. Siellä sitten saisitte olla ihan kahden autiolla saarella kun päivän turistit ovat lähteneet jatkamaan kierrostaan. On muuten taivaallinen kokemus. Vaikka mökin taso ei olekaan mikään resort eikä siellä ole ketään palvelemassa, sehän on ihan niinkuin kesämökki kookospalmujen katveessa, niin silti sen jälkeen ei mitkään viiden tähden resortitkaan vedä vertoja sille ainutlaatuiselle kokemukselle. Tämän voin luvata. Tuon laittamani linkin kautta vaan kyselyä mahdollisista vapaista ajoista ja mökki varaukseen! Yritys on luotettava ja homma hoituu nätisti. Meidätkin Ronnie (joka hoitaa asiaa) etsi Raron lentokentältä (suuren suurelta sellaiselta...) ja antoi tarvittavat paperit ja ohjeet miten homma hoituu. Siellä sitten nautimme kolme päivää auringosta ja toisistamme omalla privaattisaarella. Snorklailtiin kristallinkirkkaassa vedessä, uitiin läheisille saarille, syötiin aamiaista hiekkasärkällä keskellä autiutta. Aivan mahtava kokemus. Kotona mökissä meillä oli lemmikkejä, kukot herättivät aamuisin, kaksi kissaa kävi moikkaamassa iltaisin ja illan pimetessä myös pienet gekkoliskot(?) ryömivät koloistaan mökissä hakemaan kärpäisiä ja muita ötököitä iltapalaksi. Niitä oli hauska seurailla Itikoitahan siellä kyllä oli, mutta niitä on ihan kaikkialla Aitutakilla, että siihen kannattaa myös varautua. Hyvät hyttysmyrkyt mukaan ja meilläkin hyttyssavut paloivat yötä päivää. Onneksi sängyssä oli hyttysverkko ympärillä, ei omaa tarvitse ottaa mukaan. Sen jälkeen olimme varanneet neljä päivää Pacific Resortiin. Se olikin luksusta se. Ehdottomasti suosittelen, jos resortiin haluaa mennä! Hintaa sillä tietysti on, mutta kannattaa seurailla netistä hyviä tarjouksia! Mekin saimme neljä yötä plus lennot Rarolta Aitutakille puoleen hintaan! Aivan mahtava palvelu, ruoka on HYVÄÄ ja vastaavaa aamiaista ei ole näillä leveyksillä nähty! Listalta saa valita mieleisensä annoKSET, mekin söimme joka aamu kolmen lajin aamiaisen, ensin hedelmäsalaattia ja hunajajogurttia, sitten joku muna-annos ja jälkiruoaksi vielä muffinssit ja croissantit. Tuleekin nälkä... Siinäpä maistiaista! Onnea vaan teille kaikille, ketkä olette Cookille menossa! Aivan ihana paikka! Ja ottakaa Aitutakilla sitten se "Yellow Boat" laguuniristeily!!!!!!!!!!!! Jos menette tuonne mökille yöksi, menette sillä joka tapauksessa... Yritän laittaa kuvia sitten kun joskus saan aikaiseksi Puhuvat enemmän kuin kaikki nämä sanat...

Me ei mun mielestä maksettu mitään lentokenttäveroa poistuttaessa. Eikä lähdettäessä Seelannistakaan. Ne ymmärtääkseni kuuluvat nykyään lipun hintaan jotenkin. Edit. Taidan sittenkin muistaa väärin. Seelannista lähtiessä ei maksettu, mutta Cookilta lähdettäessä kyllä taidettiin sellaiselle pienelle luukulle mennä, missä piti jotain maksaa. Hintaa en suin surminkaan kyllä osaa sanoa. Olinpas hyödyllinen vastaaja...

Sain kutsun hyvän ystäväni polttareihin, joihin kuuluu matka Tallinnaan ja yöpyminen ja mitä muuta tekemistä ikinä, mutta ei omia ruokia eikä suunniteltua kylpylävierailua. Hintaa n. 120€ plus nämä omat kulut. Aluksi ajattelin, että morsian on kuitenkin sen verran tärkeä ihminen mulle ja tiedän, että siinä porukassa on paljon meidän poppoota, eli hauskaa varmasti tulisi olemaan. Mutta opiskelijana ja tällä hetkellä tulottomana tein sen päätöksen, että pakko on jättäytyä pois leikistä. Ei vain yksinkertaisesti riitä varat moiseen viikonloppuun. Harmittaa, mutta mielestäni kaasokin olisi voinut aika paljon paremmin polttarit junailla. Esim. mitään polttaritapaamista ei olla järjestetty, kysyttiin vaan ideoita ja tämä oli sitten jonkinlainen yhteenkoottu tulos kaason puolelta? Polttaritapaaminen on ensi viikolla, aikana, joka ei suurimmalle osalle käy (tämäkin vain ilmoitettiin, ei tiedusteltu mahdollisimman monelle sopivaa aikaa), ja ennen sitä pitäisi jo maksaa polttarit ja laivamatkat jne. Ottaa ehkä kaaso nokkiinsa, koska pois jättäytymiselläni muiden kustannukset nousevat, mutta mä en siitä vastuuta niskoilleni ota. Luulen, että saattaa morsiantakin harmittaa, kun en ole ensimmäinen, joka joutuu kustannusten korkeuden vuoksi jättämään kemut väliin. En itse missään nimessä haluaisi sellaisia polttareita, että HINNAN takia joku ei voisi tulla paikalle. Kuten moni onkin jo sanonut, mun mielestä 50€ on aika maksimi ja sillä saa jo paljon kun viitsii junailla. Eikä polttareiden tarvi edes olla mikään toimintapäivä. Toisissa kesän polttareissa ei edes kukaan jaksanut lähteä baariin, kun oli niin rankka päivä täynnä meininkiä, että illalla saunan ja illallisen jälkeen oli ihan sippiä porukkaa.

Ehdottomasti kuuluu mun mielestä jo ihan hyviin tapoihin ja ihmisistä välittämiseen se, että kuvaajalle ja bändille/DJ:lle hoidetaan masut täyteen ja juomaakin riittävästi (holia tai holitonta, miten vaan). Jos häiden budjetti joka tapauksessa on monta tuhatta, niin ei voi olla parin ihmisen ruokailusta kiinni. Meillä ainakin viime viikonlopun häissä (olin kaasona) pidettiin varmasti huoli, että kuvaaja ja bändin pojat saivat ihan yhtä hyvät kestitykset kuin muukin vierasväki, siitäkin huolimatta, että olivat töissä eikä vieraina. Varmasti tämä myös oli heiltä huomioitu, saatiin kovasti kiitollista palautetta juuri siitä, että oli loistavat pippalot ja ihanaa kun heistäkin pidettiin huolta. Jälkeenpäin vielä itse kiittelivät seuraavana päivänä, kuvaaja oli monta tuntia ihan omalla ajallaan ylimääräistä eikä suostunut ottamaan niistä lisätunneista rahaa, vaikka korvausta tarjottiinkin, lähetti vielä heti sunnuntaina jo parikymmentä maistiaiskuvaa ennen kuin saa kaikki kuvat katsottua ja käsiteltyä valmiiksi. Eli rahasta ei voi olla kiinni jos häät ollaan järjestämässä ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Töissä häissä tai ei, ei ne mitään orjatyövoimaa ole, vaan ihan saman lähimmäisenrakkauden piiriin kuuluvia ihmisiä hekin. Edit. Kuvaajalle oli plaseerattu oma paikka, bändin pojat kävivät tauollaan hakemassa ruokaa keittiöstä ja heille kuskattiin takatiloihin juomaa niin ettei loppunut.

Taytyy muistaa laittaa sit jotain kertomusta reissun jalkeen. Meilla on varattuna talla hetkella 3 yota One-Foot-Islandilla, eli autio saari, jossa on yksi torppa, varattu vain ja ainoastaan meille. Tosin saarella kay joka paiva turistilaiva, joka on rannassa muutaman tunnin, mut loppuaika on ihan meidan privaattia. Pitaa ruoat ja juomat vaan kuskata mukanaan ku sinne mennaan. Sen vuoksi ollaan eka yo Aitutakilla, jossain, ei olla viela varattu sita yota, tassa just katselen suht halpoja vaihtoehtoja. Privaattisaaren jalkeen mennaan neljaksi yoksi Pacific Resortiin, eli luksusta luksusta renttuilun jalkeen. Kai se kerran elamassa pitaa kokea... Sielta onkin sitten lennot takas Rarolle, jossa yksi yo pitas jossain veneen alla nukkua (=eli ei olla sitakaan yota viela varattu) ja seuraavana yona onkin jo lennot takas kotiin, eli Aucklandiin. Ton rahahomman kanssa vois tehda niin, etta kavis Bank of New Zealandista kysymassa miten siella saa rahaa ja paljon ne siita velottaa jos mitaan, meilla kun on tili siina pankissa. Hurjalta tuntuu kantaa nivaska seteleita mukana, aina kun voi sattua ja tapahtua mita vaan. Mutta laitan tarinaa sitten kun on kokemuksiakin reissusta! Tassa nyt oli vaan naa meidan suunnitelmat. Lennot Rarolle Aucklandista makso 450e yhteensa kahdelta. Sit Rarotonga-Aitutaki lennot olis ollu 350e yhteensa kahdelta, mutta se meidan diili Pacific Resortin kanssa kattaa noi lennot, eli saatiin sellanen kiva paketti. Ja kun Aucklandissa asutaan, niin paastaan aika halvalla, kun ei tarvi lentoja Suomesta asti maksaa

Hei rouva E, miten hoiditte maksupuolet. Toimiko Visa vai oliko kateista? Rarolta varmaan saa seinasta rahaa? Ymmarsin, etta Aitutakilla ei? Ollaan menossa 1,5 viikon paasta Tosin ei haamatkalle...

Ronjuska, edelleen taalla kiiwilandiassa majaillaan, kolme vuotta alkaa tulla tayteen... Etta jotain osaan kommentoida. Saa kysya privanakin. fQ, sori en oo vahaan aikaan kayny kattomassa, en tieda auttaako naa vinkit enaa. Marras-joulukuu on hyva aika tulla. Se on kesan alkua, mutta ilma saattaa vaihdella helteesta pipokeliin, riippuen sijainnista. Pohjoisessa on aina lampimampaa ja etelassa vastaavasti kylmempaa. Matkaan kannattaa pakata mukaan vaatetta kaikkea kelia varten, silla paivasta toiseen voi todella olla suurtakin vaihtelua, varsinkin tuohon aikaan vuodesta. Joskus tammi-helmikuussa voisi olla parempi lupaus kuumasta kesasta. Eli bikinit ja pipot mukaan! Se aurinkorasvakin kannattaa taalta ostaa, taino saa kai Suomessakin hyvakertoimista litkua? Taalla perusrasva alkaa 30+ suojakertoimesta. Ja sita kannattaa laittaa ihan ympari vuoden jos auringossa oleskelee, ettei nahka karvenny. Vastauksena kuinka lammin Seelannin kesa on: ehdottomasti lampimampi kuin Suomessa. Normikesalampotila on jotain 28-32 astetta, eika se ole viela "helle". Suomen kesaaikaan, eli heinakuussa on aika surkeaa saiden puolesta. Kylmaa, tuulista, ja VETISTA. Pimeaa ja vetta vaan tulee. Kunnon myrskyjakin oli viime vuonna. Mutta ainakaan ei ole paljoa muita turisteja ymparilla Kunhan on varautunut tahan ilmaan, niin mikas siina. Lampotila Pohjoissaarella on 0-10 astetta ja Etelasaarella mennaan jo miinuksen puolelle hiukan. 3 viikkoa on ihan hyva aika, jossa ehtii reissata maan kuumimmat kohteet lapi. Mutta liikaa ei saa ahnehtia. Yleensa jengi ottaa lennot Aucklandiin, siita auto alle, 1,5 viikkoa Pohjoissaarella ja 1,5 Etelasaarella (lautalla yli, kannattaa varata joulukuulle hyvissa ajoin, eli jo kesa-heinakuussa!!! kuumin sesonkiaika ja tayteen buukattu jo kuukausia etukateen www.interislander.co.nz). Kun aikataulua suunnittelee, niin kannattaa muistaa, etta taalla tiet (paria patkaa Aucklandin ymparistossa lukuunottamatta) EI ole moottoriteita. Varsinkin Etelasaarella tiet on pienia ja MUTKAISIA vuoristoteita, eli aikaa menee. Kannattaa netista tsekata etukateen travel times, niista saa aika hyvan kuvan ajomatkojen kestosta paikasta toiseen. Mielenkiintoisia paikkoja: 1. Northland, eli Aucklandin pohjoispuoli. Kaunista saaristoaluetta, sademetsaa, mustahiekkaisia biitseja 2. Rotorua, turistirysa, mutta kokemisen arvoinen, rikin katkussa kayda katsomassa mutalahteita ja geysireja 3. Wellington, Seelannin paras kaupunki, kulttuuria, toimintaa, ihanaa tunnelmaa 4. Abel Tasman, Nelsonin kupeessa kaunista luontoa, trekkaamista ja kajakointia 5. Mt Cook, trekkausta, vuoria, jaatikoita (skippaisin Fox ja Franz Josef Glazierit, turistipaikkoja ja suomalainen nyt on lunta ja jaata ennekin nahnyt) 6. Queenstown/Milford Sound, vuonoja ja Queenstownissa aikuisten huvipuisto (benjihyppya, koskenlaskua, vaijeriliukuja, supernopeita jetboateja... mita vaan, mutta hintaakin loytyy) Eli tasaisesti ympari maan on kaikkea kivaa ja nahtavaa, pitaa vaan ajan puitteissa napata ne itselle mielenkiintoisimmat eika tosiaan ahnehtia liikaa. Pari paivaa per paikka on minimi, muuten istutte koko loman autossa. Alussa kannattaa pari paivaa varata ihan vaan Aucklandiin, ei kaupungin takia, vaan siksi, etta vasy voi olla aika kova. On tullut ystavien vierailtua todettua, etta pari kolme paivaa menee jetlagin palauttamiseen. Siina nukkumisen lomassa ehtii sitten Aucklandissa nahda se mita nahtavaa on, eli not much. Waiheken saarella kannattaa kayda. Vahan niinkuin Suomenlinna Helsingissa, mutta isompi, hippihenkisempi ja paljon hyvaa viinia Siina nyt vinkkeja taas vaihteeksi

Ihan kasittamattomia reaktioita ihmisilta!! Tulee paha mieli teidan puolesta. Meille ei varmasti tule kirkkohaita ja tiedan, etta varmaan muutamat sukulaiset saattavat mielessaan kummastella uskonnottomuutta, mutta eikohan se asia selvitetty jo silloin, kun kirkosta erosin (yhdessa miehen kanssa). Silloin tuli kylla kommenttia: "Kylla mummo kaantyis haudassaan jos taman kuulis." Mika varmaan on tottakin... Mutta onneksi ovat ihania ihmisia ja ymmartavat jokaisen tallaavan omia polkujaan. Ainakin meikalaisen. Sellainen suvun musta lammas olen kylla ollut, kaiken tehnyt ihan painvastoin kun on ollut tapana Taidan jopa paukauttaa naimisiin ENNEN niiden lasten jalkojen tominaa. Eli ei meidan suku onneksi kovin tiukkapipoista porukkaa ole. Mielenkiinnolla odotan miehen suvun reaktiota. Tosin melko avarakatseisia tuntuvat siellakin olevan, mutta ilmeisesti tama asia saa ihmisista esiin aivan kummallisia piirteita ja mielipiteita.

Mokilla haitaan viettaneet/suunnittelevat: Kuinka onnistuu ruokailun jarjestaminen, jos luonnon keskella on vain alkeellisimmat keittomahdollisuudet? Mitaan hienoja ruokia ei olla suunnittelemassakaan. Mietin, etta onko mahdollista yrittaa kysella esim. joiltain festareilla ruokaa kokkaavilta pienyrityksilta vuokraksi isoja pannuja jne?

Jaahas, sita on sitten tultava kirkolle ilmeisesti siina kahden aikaan 25.7.... Kivaa, etta oikea aika jarjestyi muillekin!

Eeron kuvan nayttavat muutenkin loistavilta! Taytyy laittaa muistiin tulevaa varten... Kiitos Persoona!

Lokakuun alku on kevatta. Lampimat kesakelit alkaa tosin vasta yleensa joulukuun paikkeilla, mutta heittelehtii tama saa taalla ihan ympari vuoden, etta keskella talveakin saattaa olla pari tosi lamminta paivaa, jengi terasseilla pikkutopit paalla ja sitten seuraavana paivana kaulahuivit kaivetaan taas kylmyytta vastaan taistelemaan. Lokakuu on ihan hyva kuukausi tulla

^ Voi kylla. Mutta ei valttamatta moni nailla palstoilla pyorijoista. Miehen veli esimerkiksi meni naimisiin, etta kaverinsa kaveri (siis "vaimonsa") sai oleskeluluvan. Hanelle tosin avioliitto ei juuri mitaan merkitse muutenkaan. Mutta rakkautta siina nyt ei ollut patkaakaan.

Hihii, kunhan huvikseni selailen... Olis hauska tietää onko joku oikeasti mennyt täällä naimisiin ja miten homma virallisilta osin hoitui. Jos vaikka mies innostuisi, kun ei nyt tiedetä millon ollaan takas Suomessa...

Saattaapi olla, etta kuuluisin naihin itse ilmoittautuneisiin kaasoihin sitten kun kaksi parasta ystavaani menevat joskus naimisiin. Heh. On ollut aina sanomattakin selvaa (joskus muistaakseni kylla on sanamuotoonkin laitettu), etta toiset kaksi on aina kolmannelle kaasona. Jos siis kuulisin, etta toinen ystavistani olisi menossa naimisiin, niin odottaisin kylla kaasokutsua ja voisin jopa kommentoida asiaa jotenkin olettaen olevani kaaso. Mutta nyt kun olen taas hieman fiksumpi (kiitos naiksujen) niin muistan sanoa, etta jos haluaa jonkun muun valita tai ei ollenkaan, niin ihan vapaasti saa oman mielensa mukaisesti enka pahoita mieltani (vaikka ehka ihan pikkuriikkisen saattaisikin harmittaa...). Mutta en haluaisi olla se kaaso, josta morsian tulee tanne valittamaan, kun oli itse itsensa ilmoittanut tahan kunniatehtavaan Uskoisin kuitenkin kaasokutsun tipahtavan silla hetkella

Itse itselleni vastaten... Tulipa mieleeni, etta kerran nain kauniin haakuvan parista, kun he olivat omissa juhlissaan tanssimassa. Ilmeisesti musiikki oli rauhallista, sen verran toisiinsa nojailivat siina. Mutta se fiilis mika siita kuvasta valittyi oli niin voimakas, etta tippa tuli linssiin. Aivan ihana tunnelmavalaistus ja niin rauhallisen onnellinen pariskunta. Kuva oli siis tilannekuva, ei poseerattu. Sita juuri haen. Eli ilmeisesti meilla jaa potrettikuvat ottamatta ja haluaisimme taitavan ammattikuvaajan haihin kuvaamaan ja toivottavasti sielta tilannekuvista loytyisi sitten sellainen aito, joka liittaa meidat kumppanini kanssa yhteen, mutta ilman kameralle poseeraamista. Olisiko tama Morrellekin sopiva malli? Ei tarvitsisi miettia sen enempaa, luottaa vaan, etta paivan aikana ammattikuvaaja saa vangittua kameralle sen tunnelman, onnen ja rakkauden ilman tekemalla tehtya romantiikkaa? Samalla ratkeaisi ongelma kuvauksen ajankohdasta. En haluaisi ennen vihkimista, jolloin sulhanen nakee morsiamen ennen alttaria, haluaisin siis, etta mieheni nakisi minut vasta siina tilanteessa, eika niin etta valmistautuisimme yhdessa, edes vahan jotain jannitysta ja romantiikaa, mika toivottavasti ei olisi tekemalla tehtya... Myoskaan vihkimisen jalkeen en haluaisi vieraita odotuttaa, vaan aloittaa juhlat saman tien. Eiko todella ole muita kuin mina ja Morre, jotka nain miettivat?