Katajanmarja80

Varattiin samoihin aikoihin. Mutta meillä täällä pikkukaupungissa riitti mainiosti, kun varasi vuosi etukäteen juhlapaikan. Valitsemamme kirkon olis saanut varmaan vaikka viikon varoitusajalla, koska ei ole täällä kovin suosittu hääkirkko, vaikka ite siitä tykätäänkin.

Tätä korostaisin itsekin. Me valittiin hääpaikaksi luonnon puolesta todella kaunis paikka, joka ei kaivannut juuri koristeluja. Kattaus tehtiin raikkailla väreillä, mutta yksinkertaisesti ja koristeluna oli vain koivua ja ulkona muutama iso kukkaruukku. Eipä ollut paljon siivomista, mutta silti oli UPEAN näköistä, koska luonto ympärillä oli kauneimmillaan ja hääpaikka todellakin sisältäkin miljööltään todella siisti ja kaunis, eli ei kaivannut yhtään enempää koristeluja.

Hyvin sujui. Ilman vannehametta oisin ollut täysin pulassa, koska nytkin kompastelin helmaan kirkossa... Mutta siis hyvin sujui. vessakäynnit myös hoidin ihan itekseni.

Mä itesin ainakin siitä, että ostamani puku oli ainut, joka oikeasti istui mun päälle niin, että ei muuta tarvinnut tehdä kuin helmaa vähän lyhentää. Lisäksi hinta ja väri (punainen) olivat kohdallaan.

Mulle järjestettiin polttareissa myös morsiussauna, josta kuitenkin täytyi toi alasti juokseminen jättää luvuista, ettei saada Tampereen poliiseja perään! Me ei siis missään korvessa saunottu vaan ihan urbaanissa ympäristössä, joten vähän piti säätää... Myöskään vastaa en voinut heittää katolle saunan jälkeen nähdäkseni kumpi tulee tyttö vai poika. Onneksi meillä on jo lapset ollut tehtynä hyvän aikaa tuossa vaiheessa, joten tämä osuus muutenki voitiin jättää laskuista... Mutta mulla siis niin, että katajanoksilla vihdottiin, jotta muistaa, ettei avioliitto ole aina ruusuilla tanssimista. Selkään hierottiin suolaa, ettei vanha suola janota ja hunajaa, jotta elämässä on myös makeita hetkiä ja jauhoja, jotta leipä pysyy talossa.

Toi rodinointihan tuossa valkokullassa näkyy olevan se pieni käytännön ongelma, eli vuodessa kihlasormus muuttui jo vähän kellertäväksi. Onneksi nyt pienennyksen ja rodinoinnin jälkeen molemmat sormukset on taas yhtä kirkkaat!

Mulla oli kaulasa Kalevalan Lapsikoru, jonka sain joululahjaksi. Mulla on se hopeisena ja sopi hyvin yhteen valkokultaisten sormusten kanssa. Ranteessa oli hopeinen vaaleilla kivillä koristettu kapea ketju. Korviksia mulla ei ole ollenkaan.

Vein just molemmat pienennättäviksi, jonka jälkeen ovat kokoa 16.

Mulla oli olkapäät paljaana ja lisäksi hääpukuni oli kokopunainen, mutta eipä tuo tiettävästi ketään haitannut...

Karkauspäivä, koska mä kosin.

Lähimmät sukulaiset pyydettiin kahville, koska mies halusi. Mä en olis pitänyt mitään, koska mun mielestä kihlautuminen ei ole mikään juhlittava asia sinänsä, enempikin kahdenkeskinen asia vaan. Mitään virallistahan siihen ei liity.

Ei tippaakaan. Olin etukäteen varautunut jo tähän rumbaan, mikä nimen vaihtamisesta aiheutuu. Olen vaan odottanut sitä päivää, jolloin pääsen omasta sukunimestäni eroon. Syynä sekä kuluneiden vitsien vääntäminen mun vanhasta nimestä, sekä se, että en todellakaan halua edustaa enää tyttönimeni sukua millään muotoa. Välit siis aika olemattomat siihen suuntaan. Ei riitaisat, mutta sangen etäiset. Miehen suku sen sijaan on ottanut mut vastaan todella lämpimästi ja kun lapsetkin isän nimelle kastettiin, niin oli itsestäänselvää senkin puolesta, että myös minä häiden yhteydessä otan yhteisen sukunimen.

Mä lasken ainakin alusta asti. Mehän mentiin avioon vasta seitsemän vuoden ja kahden lapsen jälkeen, joten eipä tuo avioliitto paljon paina siinä kohtaa. Ei siitä ainakaan voida mitään laskea.

Ei sitten tippaakaan! Olen innolla odottanut sitä päivää, kun pääsen tyttönimestäni eroon. Ei ole kovin läheiset välit sukuun, joten eipä haittaa tippaakaan luopua tuon suvun nimestä. Lisäksi lapsilla oli jo isänsä sukunimi, joten mä olin perheen ainut eri nimellä. Nyt on kaikilla sama.

Meillä lapsia oli häissä paljon, koska monilla tutuilla on jo useempia lapsia ja itellämmekin kaksi pikkuneitiä valmiiksi. Me järjestimme lapsille oman nurkkauksen, piirustupaperia, vähän leluja, namia ja pikkupurtavaa ja muutaman leffan, niin homma toimi hyvin. Lisäksi meillä on sellainen juhlapaikka, jossa lapset sai juoksennella pihalla, oli keinut ja hiekkalatikko ja paljon tilaa. Ruokapöytiin ei laitettu kynttilöitä tms. ja muutenkin koitettiin pitää paikka turvallisena lasten kannalta. hyvin tuo tuntui toimivan. Aikuisten juhlatkin on ihan ok, mutta tottakai kun itsellä on jo lapset on täysin luontevaa ottaa lapset mukaan ja niin olivat vieraatkin ottaneet. Lapset toisaalta rentouttavatkin tunnelmaa ja olihan heistä toinen toisilleen myös seuraa.

Olen. tosin itehän tuon ostinkin... Mutta siis valkokultainen, moderni ja ajaton se on, joten kyllä kelpaa.

En. Mulla oli todella hyvin istuva puku, hiukset laitettiin mun tahtoni mukaan, eli ei koristeluja tai hiusten kasvatusta tai muuta vääntöä ja meikki oli juuri sellainen, joka tuntui kotoisalta, eli tummahko silmämeikki, mutta ei mitään vastoin omaa tahtoani. Tykkäsin ja kuvat ovat myös hyviä. Näytän ihan omalta itseltäni ja juuri sellaiselta kuin ajattelin etukäteen.

Mulla ei häistä vielä monta päivää ole, joten en aio kokeilla ihan lähiaikoina, mutta kun kerran värillisen iltapuvun ostin hääpuvuksi, niin tarkoitus ois siihen mahtua, jos joskus vielä vastaan tulee iltapukujuhla elämässä.

Mä käytin vaan huulikiiltoa, enkä antanut meikkaajankaan laittaa punaa, joten oli helppo korjailla. Silmämeikki oli kyllä suht tumma, mutta sitähän ei tarvitsekaan korjailla... Puuteria laitoin muutaman kerran, mutta mun mielestä meikki pysyi ihan hyvin, enkä siinä juhlahumussa kyllä paljo jaksanut meikkiä korjailla...

En, enkä poistuessakaan. Jännitti kauheesti ja totesin, että parempi olla naama peruslukemilla kuin koittaa vääntää tekohymyä väkisin. Lisäksi alttarilta lähtiessä kompastelin mekkoni helmaan, mikä ärsytti mua suunnattomasti, joten jäi se hymyily siinä. Mut tuskin kukaan multa hymyä odottikaan...

Ei todellakaan tullut, vaikka tosiaan tuli tanssittua aamuun asti! Mulla oli Ten Pointsin mustat nahka-avokkaat (punaisen puvun kanssa sopivat) ja olivat jalkaan niin sopivat kuin olla ja voi!

Meillä oli sisääntulomarssina J.S. Bachin konsertto G-duurissa (alkuosa) ja ulostulona niinikään Bachin Preludi C-duurissa. Häävalssina oli Domino.

Valokulta on mulle täysin itsestäänselvä valinta. En tykkää keltakullasta ollenkaan ja kaikki korut ovat mulla muuten hopeaa, joten sekä kihla- että vihkisormus ovat valkokultaisia.

Meillä sisääntulomusiikkina on Bachin-Vivaldin konsertto G-duurissa alkuosa ja pois lähdettäessä Bachin Preludi C-duurissa. Tuo eka ei kait niin tavallinen ole, kun ei ole mikään "häämarssi" varsinaisesti, mutta aika pirteältä ja juhlalliselta silti kuulosti. Preludi on mun ehdoton suosikki, iloinen sekin. En tiedä onko nämä kovin erikoisia, muttei liian tavallisiakaan. Mä en pidä niistä yleisimmistä häämarsseista ollenkaan, mutta toisaalta itse en Star Warsiakaan lähtisi kanttorille ehdottamaan. Olen sen verran vanhanaikainen tässä asiassa.

Oi, tää on ihana! Mä kanssa tätä ajattelin, mutta miten sen soittaminen uruilla mahtaa onnistua...