Suht huonosti, mutta niin aina jos edellinen ilta on ollut tapahtumantäyteinen - nyt oltiin koristelemassa juhlapaikkaa ja nukkumaan pääsin puoliltaöin. Sain kuitenkin joissain kohtaa unen päästä kiinni mutta suurimman osan ajasta näin hermostunutta unta esim. juhlapaikan maljakoista - joita meillä ei siis edes ollut.

Olisin painottanut vielä painavammin sulhaselle, että hääkuvissa saa hymyillä. Herra ilmoitti kirkossa kuvien oton jälkeen että hän piti muutamissa kuvissa tarkoituksella oikein vakavaa ilmettä - nyt meillä on siis kuvia joissa on loistava tausta, mä virnuilen onnellisena ja mies on kuin hautajaissaattueessa... Kyllähän tästä puhuttiin mutta ei sitten. Onneksi sulho oli sitten osassa kuvia "uskaltautunut" hymyilemään ja illalla otettiin lisää kuvia, joten ei haitannut. Olisin myös saapunut kirkolle puolen tunnin sijasta tuntia liian aikaisin, nyt jäi potretit kirkon rapuilla ottamatta kun puoli sukua parveili jo paikalla. Otettiin sitten alttarilla ja kirkon takana.

Meillä bestman juhlan aluksi kertoi hiukan käytännön asioita (...aloitti kertomalla että missä on vessa, siis ennen mitään onnitteluja tai tervetulleeksi toivottamisia ), toivotti porukan tervetulleeksi ja sitten nostettiin meille malja.

Meillä tarjottiin ruualla viinejä ja heti alusta saakka mehua ja boolia. Kaljat yms. kannettiin esille tanssien alkaessa koska yksi osa sukua on kovin uskovaisia. Toimi, meillä kun oli ohjelmat aika tiiviiseen tahtiin niin tuskin kukaan olisi kakkupalansa kaveriksi kaivannut kaljaa.

Meillä meni näin, vihkiminen oli yhdeksän kilometrin päässä klo 16: Tervetulomalja ja tervetulosanat Ruokailu Vapaata seurustelua klo 18.45 Mahdolliset puheet ja ohjelmaa Hääkakkukahvit Vapaata seurustelua klo 20.30 Ohjelmaa Tanssia n. klo 21.15 Ohjelmaa Tanssia Toimi loistavasti, meillä kun juhlapaikalla oli ihanat laajat piha-alueet niin avustajien ei tarvinnut ihan kaukaisimmalta rannalta olla vieraita etsimässä vaan osasivat varautua että kohta saattaisi tapahtua jotakin. Kakkukahveja hiukan odoteltiin ohjelman jälkeen (pitopalvelun pieni moka) mutta se ei haitannut kun porukalla oli hyvin juteltavaa keskenään.

Kannattaa varmaan miettiä vieraita, jos suvun juhlissa aina parketit täyttyvät niin varmaan tanssia tullaan kyselemään - se on sitten tietysti teidän oma asianne että järjestättekö sitä. Meidän häissä kukaan ei olisi varmasti kaivannut muuta kuin häävalssia (joka meillä oli häähidas), sitä ihasteltiin ja kuvattiin mutta seuraaviin pariin valssiin ja pariin rennompaan kappaleeseen lähti mukaan ehkä noin kymmenen henkeä. Viimeisiä kappaleita ("R-A-K-A-S" ja "Minä rakastan sua") tanssittiin sitten kaason ja erään ystävän kanssa, taidettiin olla koko porukasta ainoat jotka tykkäsi tanssia. Sitten oli ohjelmaa ja meillä olisi ollut toinen setti tanssikappaleita, mutta laitettiin sitten suoraan taustalle suomirokkia ja lempikappaleitamme soimaan, kun tanssijoita ei ennustusten mukaan ollut. Loppuillan ihmiset seurustelivat ja nauttivat virvokkeita eikä kukaan valittanut että olisi ollut tylsää. Meille ei siis palkattu bändiä (kymmentä ihmistä varten..) vaan kappaleet tulivat läppärin ja kajareideiden kautta. Yksi ajatus oli tanssia pelkkä häävalssi koska moni erityisesti vanhemmasta väestä aina odottaa sitä, mutta mä kun tykkään tanssia niin soitettiin sitten pari kappaletta. Meille se oikea ratkaisu, oli loistavat häät joita kaikki vieraat kehuivat.

Itkin, vihkimisessä aina kun musiikki soi ja juhlassa sulhasen yllätyksenä pitämälle dia-show:lle.

Heräiltiin jo kahdeksalta juhlapaikalta, syötiin siellä aamiaista ja sitten siivoiltiin vanhempien ja kavereiden kanssa. Haettiin koira hoidosta ja kotona oltiin sitten ennen puolta päivää. Iltapäivällä keitettiin kahvit appivanhemmille jotka toivat osan häätavaroista, ihasteltiin kortit ja vieraskirja, nukuttiin pienet päikkärit ja illalla käytiin ulkona syömässä kun ei "oikein" huvittanut kokata mitään. Myöhemmin illalla sitten korkattiin skumppa.

Nonnih, istuttiin siis lauantaina T:n mallisen pöydän päässä lähisuvun kanssa, kaaso ja bestman oli sitten viereisessä pöydässä. Toimi tosi hyvin, aina välillä nostettiin takapuolemme ja käytiin juttelemassa kaikkien vieraiden kanssa.

Mä meikkasin itse. Kokeilkaa ajoissa, sijoittakaa kestäviin tuotteisiin ja varatkaa meikkaamiselle aikaa juhlapäivänä. Meikinalusvoiteella, kestävällä meikkivoiteella ja vedenkestävillä silmämeikkituotteilla mäkin olin vielä saunaan mennessä niin nätti että. Muuta vaihtoehtoa en olisi valinnut kuin itse meikkaamisen, mulla oli tarkka mielikuva siitä mitä halusin ja lisäksi tahdoin näyttää itseltäni.

Meillä oli kahdeksan alle 12-vuotiasta tenavaa häissä, mukavia olivat. Kirjoittivat vieraskirjaan omat vitsiterveisensä ja kommentoivat esim. kuvashow:ta hyvinkin suoraan. Vanhemmat katsoivat hyvin jälkikasvunsa perään ja oltiin varattu kakaroille tekemistä, esim. katuliidut ja juhlapaikan edessä oli mahdollisuus pelata jalkapalloa kentällä. Karkkibuffet oli menestys, mutta hurjia sokerihumalia ei nähty kellään.

Hyvin. Laahuksellista pukua ostaessa kannattaa muuten miettiä miltä puku näyttää kun laahus on nostettu ylös, omani ainakin näytti jopa paremmalta. Vähänkin pitemmän laahuksen kanssa kannattaa myös varata hakaneula tai rintaneula ihan vaan siltä varalta jos joku (sulhanen..) tallaa ylösnostetulle helmalle ja laahusnappi menee rikki... Häävalssi tanssattiin sitten laahusta pidellen, myöhemmin illalla nostettiin se ylös juhlalaukun rintaneulalla.

Appiukko kävi aamulla keräämässä kyltit pois kun tuli juhlapaikalle auttamaan siivoamisessa.

Hymyilin, samalla itkin puoli matkaa.

Kutsuttiin 74, 64 oli tulossa ja viisi jäi sitten edellisenä päivänä pois äkillisten sairastuisten yms. takia.

Mä sain Kalevalan pienemmän Carmen-riipuksen ja korvakorut, nää on ihanat. Itse annoin avolle itse tekemäni ovikyltin meidän yhteisellä nimellä.

En miekään. Meillä oli täydelliset, sellaiset rennot ja kauniit, häät. Meillä oli mukavaa ja vieraat kehuivat käytännön järjestelyjä ja koristeluja ihan mielettömästi. Tosin omasta mielestäni en kamalasti "hössöttänytkään" mutta panostin esim. askarteluun ja suunnittelin ja tein niitä pitkään, koska sellaiset jutut on mulle tärkeitä.

Suudeltiin siinä kohtaa kun päätösmarssi alkoi soimaan, ennen kuin lähdettiin alttarilta. Ja sitten kirkon portailla uudestaan.

Me päätettiin äsken että sukkanauha löytyy sulhasen taskusta. Ei haluttu hameen alla könyämisiä sukulaisten edessä, mutta onhan se kiva heittää äijillekin jotain.

Meille tulee häätanssiksi YUP:n Rakkaus on pesti hulluuteen. Sopii meille.

Avioehto on ihan positiivinen asia, eikä mun mielestä mikään epäluottamuslause. Meille ei kyllä sitä tule, koska opiskelijoina emme mitään omistakaan. Valtaisia perintöjäkään ei ole tulossa.

Meillä kihlaus ja kosinta oli kaksi eri asiaa, molemmista oltiin puhuttu että "joskus" ja sitten molemmat oli mulle yllätyksiä ja tuli ehkä jopa vähän aikaisemmin kuin olin odottanut.

Huhhuh, mä aloin jo pelätä että me ei ehditä tavata pappia ollenkaan kun ollaan kaiket päivät töissä, mutta torstaina olis sitten viideltä tapaaminen ja harjoitukset. Huhhuh.

^ Mä perustelin omalleni että kun on kuuma (niin kuin juhlatamineissa usein on vuodenajasta riippumatta), niin naama käy kiiltämään ja se tiedetään että se näyttää ikävältä kuvissa, varsinkin kun minä aion meikata häihin. Vakuutin ja vannoin myös että kukaan vieraista ei tule huomaamaan, että avon naamassa on mitään ylimääräistä. Suostui, ja saan laittaa peitepuikkoakin.

^^ Hienot sormukset sekä sinulla että miehelläsi, miumiu! Meillä avolle piti tulla kaksi sormusta, mutta ei sitten löydetty mieluisaa joka olisi sopinut suht leveän valkokultaisen kihlan kanssa olematta liian iso, pieni, tavallinen tai koristeellinen. Päätettiin sitten hankkia kokonaan uusi vähän persoonallisempi vihki ja myydä vanha kihla pois (=ratkaistiin "mitäs me sillä kihlalla sitten tehdään?"-ongelma).