Via

Mä kysyin mun äidiltä kun avon kanssa alettiin puhua naimisiinmenosta, että viettääkö se mun kanssa polttarit kun kukaan mulle tuskin sellaisia järjestää. Olisi järjestänyt, me oltaisiin lähdetty kylpylään ja käyty hemmotteluhoidoissa ja juotu illalla skumppaa. Tee jotain kivaa jonkun läheisen, erityisesti vaikka äidin kanssa, ja nauti elämästä. Myöskään mulla ei ole läheisiä ystäviä. Lapsuudessa, yläasteella, lukiossa ja kaikissa muissa opiskelu- ja työpaikoissa on aina ollut kavereita ja joittenkin kanssa pidän yhteyttä edelleenkin, mutta kunnon sydänystäviä mulla ei ole. Nyt kaksi opiskelukaveriani, mahtavia ihmisiä molemmat, toimivat mulle kaasoina vaikka ollaan tunnettu toisemme kunnolla vasta vuoden verran. Kun kaasot kyselivät keitä haluaisin polttareihini, niin mulla ei oikeasti ollut nimettävänä kuin yksi lapsuudenystävä - entinen naapurintyttö jonka kanssa nähdään kerran vuodessa mutta "yhteys" on säilynyt, ja siskoni. Muiksi vieraiksi tulee ilmeisesti muita opiskelukavereitani joiden kanssa ollaan käyty useasti iltaa istumassa mutta jotka eivät varsinaisia ystäviä ole. Siinä ei ole mitään hävettävää että ihmisellä ei ole lukuisia koko elämän pituisia ystävyyssuhteita, ja monilla on elämässä sellainen vaihe kun "kunnon" ystäviä ei syystä tai toisesta ole. Polttarittomuus ei tosiaankaan ole mikään häpeä eikä polttareihin osallistujien määrä (sinkkutyttö)elämässä menestymisen mittari.

Me ollaan opiskelijapariskunta, mulla on satunnaisia lisätienestejä muttei niitäkään lähes joka kuukausi. Musta olis kuitenkin loukkaavaa hääparia kohtaan (jotka kuitenkin ovat meistä jomman kumman ystäviä) lähteä juhlimaan häitä kaksikymppinen meidän yhteisenä lahjana, varsinkin kun meidän ystävistä lähes kaikki on meidän kanssa samassa taloudellisessa asemassa ja häät ovat tulleet maksamaan heille. 50 euroa pariskunnalta on mun mielestä hyvä lahja, mieluiten kyllä ostaisin jotain suht sen hintaista listalta kun kaikenmaailman kanta-asiakaskorteilla ja kauppoja kiertämällä voisi kalliimmankin lahjan löytää sillä viidelläkympillä. Mutta tämähän on vain se mikä musta tuntuu mukavalta: omille kavereillemme lähetimme kutsun jossa ilmoitimme suurimman lahjatoiveemme olevan raha häämatkaan, mutta että ilahtuisimme myös Kivi-tuikuista ja kaikesta sellaisesta, joka tarjoaa meille yhteistä tekemistä - esimerkiksi lautapelejä ja lahjakortteja on monen hintaisia. Olemme siis iloisia ja kiitollisia korttipakastakin, pääasia on että kaverimme ovat paikalla ja mistäpä me tietäisimme heidän taloudellisesta tilanteestaan? Toisilla voi olla tosi tiukkaakin.

Tää ei nyt varmaan morsmaikkua enää auta, mutta jotakuta toista ehkä: ainakin Prismasta saa tuollaisia (punaisia), 48 euroa kpl. Kivasti mahtuisi boolia mutta kun me tarvittaisiin kaksi, niin se olisi vähän turhan suuri lisä meidän budjettiin. Maitotonkkaidea oli hyvä, meillä oli jo suunnitteilla kaljatölkit maitotonkkiin (pohjalle isoja jäälohkareita, väliin kanaverkkoa ja tölkit siihen päälle köllimään), joten jos saisi vielä edes yhden maitotonkan johon laittaa hanan...

Musta tuntuisi että lämminhenkinen vihkitilaisuus loppuisi vähän kesken jos suoraan vihkimisen jälkeen vain lyhyesti onniteltaisiin pihalla ja jokainen suuntaisi kotiinsa ja pari häämatkalle. Itse tarjoaisin vihkitilaisuuteen osallistujille sitten pienimuotoisesti esimerkiksi kahvia ja kakkua, harva kuitenkaan asuu ihan kirkon vieressä ja vieraille tulisi kunnon tilaisuus onnitella hääparia ja vaihtaa kuulumisia keskenään.

Ainikilla oli paljon todella hyviä pointteja. Mä henkilökohtaisesti en ymmärrä että miksi sinne kirkkoon pitää mennä tavoittelemaan kaikkea erikoista hevihäämarssien, sisäpiirihuumorin ja pukeutumisen muodossa . Jos joku haluaa mennä naimisiin paljain jaloin niin eihän siinä mitään vikaa ole, mutta jos valitsee vihkipaikseen evankelis-luterilaisen kirkon Suomessa, niin silloin pitäisi hyväksyä myös se tosiasia että kirkkokäyttäytymiseen ja -vihkimiseen liittyy suurimmalla osalla suomalaisista vahvoja käsityksiä siitä, mikä on sopivaa. Ehkä meillä ollaan jäyhempiä ja "tosikompia" kuin joissain muissa uskontokunnissa tai muissa kulttuureissa, mutta jos morsiusparin toiveet ja omat arvot eroavat suuresti siitä miten kirkossa yleensä toimitaan niin ehkä sitten kannattaisi miettiä sen vihkimisen järjestämistä jossain vapaamuotoisemmassa tilassa. Kirkkovihkimiseen kun pätee mun mielestä se vanha sanonta että "maassa maan tavalla", eikä siinä ole kyse ahdasmielisyydestä vaan toisille arvokkaiden perinteiden ja sopivuuskäsitysten kunnioittamisesta.

Täällä onkin ollut vaikka mitä säästövinkkejä, mutta katotaan mitä vähän erikoisempia itse muistaisi.. : - Sormusostoksilla kannattaa kysyä törkeästi, että millä korteilla saa alennusta. Opiskelijakortilla saa melkein kaikista kultasepänliikkeistä ainakin -10 prosenttia, joillain liittokorteilla saa jopa -25 prosenttia. Parinsadankin sormuksesta tuo on jo ihan kiva alennus. - Jos teet kutsut itse ja tarkoituksena on päästä halvalla, niin suunnittele tarkkaan millaiset kutsut haluat ja paljon ne tarveaineineen maksavat. Helmikartonki, silkkinauha, koristetarrat ja sisälehtinen maksavat jo enemmän kuin jotkin valmiina tilatut kutsut. - Pöytäliinojen vuokrat ovat monessa juhlapaikassa aivan törkeitä, lainaa liinoja sukulaisilta tai osta lakanoita Ikeasta tai edullista kangasta ja myy häiden jälkeen eteenpäin. Muutenkin kannattaa miettiä tarkasti koristeiden uudelleenkäyttö- tai myyntimahdollisuudet, ettei tule kauheasti kuluja kertakäyttötavarasta. - Tee budjetti (excel-taulukko lienee paras), pidä se ajantasalla ja toimi sen mukaan. - Kukat floristilta ovat tyyriitä. Onko juhlapaikkaa pakko koristella kukin, voisio käyttää kynttilöitä, helminauhoja jne? Jos häät ovat kesällä voi koristekasveja kasvattaa itse tai käydä vieraisilla appivanhempien ja kaasojen puutarhoissa. - Jos olet aikeissa hakea juomat Tallinnasta, selvitä etukäteen netistä haluamasi juomien hintoja. Menomatkalla laivalla saattaa olla todella paljon hyviä tarjouksia jolloin juomat voivat olla paljon halvemmat kuin Tallinnan juomingit.

Mäkin mietin tätä. Oon ihan tietoisesti koittanut olla kasaamatta hääpäivälle kauheasti odotuksia ettei sitten tulis pettymyksiä, mutta mitä jos ne odotukset mitkä mä koen kohtuullisiksi onkin todellisuudessa ihan valtaisat? Noo, ollaan avon kanssa juteltu ja me molemmat tiedetään mitä tiettyä hetkeä toinen eniten hääpäivässä odottaa (mä odotan sitä kun avo näkee mut juhlakostyymissä ja avo taas vihkitoimitusta kirkossa), ehkä se auttaa vähän niin ei ihan latista toisen tunnelmia toiselle tärkeällä hetkellä. Niin ja sitten hommien tehokas organisointi muille että se en ole just minä joka illalla viimeiseksi taittelee jotkin saakutin servetit ja aamulla ensimmäiseksi käy imuroimassa ja tökkimässä opasteet tienpenkalle. Niin, ja hyvä ruoka, parempi mieli - jos saa rauhassa syödä prinsessa-aamupalaa niin ei se päivä huonosti voi lähteä käyntiin! Niin muakin, se loppui kuin seinään! Kai (olihan, jooko?) siellä hääjuhlassa myös hetkiä joissa morsiuspari hymyili ja näytti viihtyvän, niitä ois voinut näyttää lopuksi? Ei kai se morsiankaan voinut ihan koko päivää murjottaa..?

^ Kuulostaa hauskalta. Meilläkään ei polkaista kakkua leikatessa. Ehtisi kumpi tahansa polkaista ensin, niin siitä saattaisi muutama "vitsiniekka" saada aikaan aika ilkeääkin huumoria. Kun on aika siirtyä kahville niin kaaso tai bestman ilmoittaa asiasta ja saa sanoa siinä samalla, että hääparin kaikilla kaapeilla on jo paikat joten jalkaa poljetaan sitten kotona.

Me toivotaan rahaa. Me ei tarvita yhtään kattilaa, meillä on leivänpaahdin, kahvinkeitin ja nätit astiastot, ja jos meille tulee vielä yksikin lakana niin liinavaatekaapin ovi ei mene enää kiinni. Sukulaisille lähtävien kutsujen juhlainfossa lukee siis "Ainoa häälahjatoiveemme on häämatka! Häämatkatili xxxxx-xxxxxxx" ja kavereille ilmoitetaan että häämatka on suurin häälahjatoiveemme, ja ilahdumme tavattomasti jos saamme jotain sellaista mikä tarjoaa meille yhteistä tekemistä (meidän tiedetään pitävän elokuvista, tulisen ruuan laitosta ja lautapeleistä. ) Joku sukulaistäti saattaa vetää herneet nenään kun noin suoraan pyydetään rahaa, mutta musta henkilökohtaisesti olisi tuntunut typerältä käydä runoilemaan jotain muka kivempaa rahanpyyntöä.

Viihtyisin itse B:ssä, kuulostaa mukavan rennolta. Valitsisin kuitenkin A-vaihtoehdon, se kuulostaisi paremmalta pitkämatkalaisille jotka eivät jää yöksi, ja kavereille voisi sitten järjestää ne rennommat jatkot. Tietysti tuohon vaikuttaa niin paljon se, millaisen tilaisuuden te hääparina haluatte, ja onko eri vaihtoehtoinen välinen hintaero miten ratkaiseva.

Meillä ei ole kihloissa kaiverruksia ollenkaan kun kihloihin mennessä ei keksitty, että mitä niihin haluttaisiin kaivertaa.. No, nyt vihkiä ostamassa ei oltu sen fiksumpia, vihkiin kaiverretaan ihan vaan 15.8.2009. Kihloihinkin on nyt suunnitteilla ainoastaan kihloihinmenon päivämäärä. Luotamme siihen että muistamme toistemme nimet vanhanakin.

Me vietetään hääyö juhlapaikkanakin toimivassa leirikeskuksessa, hintaa aamupaloineen 24e/naama. Kotiin tai lähimpään hotelliin olisi juhlapaikalta melkein sata kilometriä eikä huvita viettää hääpäivän iltaa autossa, mutta saahan sitä jotain luksusta järjestää sinne leirikeskushuoneeseenkin.

Molemmat kokoa 16. Mun sormet muuttaa kokoaan ihan hirveästi, voisin ihan hyvin ottaa talvikäyttöön sormukset kokoa 15 ja sitten kesällä tuon 16.

Mä koen että kun mä menen naimisiin avon kanssa, niin samalla mä menen naimisiin myös hänen sukunsa/perheensä kanssa. Perhe on mulle tärkeä ja karjalaiseen tapaan aika laaja käsite, joten en tiedä menisinkö naimisiin miehen kanssa jonka perheen kanssa en tule toimeen tai joka ei voisi olla vähempää kiinnostunut perheestään tai mun perheestä. Tuskin sellaisesta miehestä olisin seurustelumielessä kiinnostunutkaan. Omasta suvustani en ole luopumassa, sittenpähän mulla on niitä kaksi. Jokainen hääpari tavallaan.

Meille tulee miespappi, tällä hetkellä ei avon lapsuusajan kotiseurakunnassa taida muita ollakaan. Papin sukupuolella ei ollut meille mitään väliä, mutta ilmoitin kyllä että jos työvuorojen mukaan meitä tulisi vihkimään eräs karsastamani pappi, niin saisivat luvan järjestää paikalle jonkun toisen tai häät pidettäisiin maistraatissa. En nimittäin halunnut koko vihkimisen ajan pelätä, mitä kummallisia raamatunkohtia tämä pappi siteeraisi puheissaan - eräissä rippijuhlissa hän puhui mm. pettämisestä ja avioerosta.. Mutta niin, meille on onneksi tulossa oikein mukava pappi ihan työvuorojenkin mukaan.

Meillä yksi sulhasen vaatimuksista hääviettopaikalle oli vieraiden yöpymismahdollisuus, joten saunajatkot on tulossa meillekin. Meri ja rantasauna. Meillä on vihkiminen klo 16 ja siitä sitten siirrytään pienen ajomatkan päähän juhlapaikalle jossa ruokailua, viihdettä ja kahvitukset. Koska sauna on samassa yhteydessä niin sitä on hommaan valtuutettujen helppo käydä lämmittelemään sopivassa ajankohdassa, varmaan silloin kun kahvit on juotu ja ohjelmat katsottu ja tanssi (levyjen säestyksellä) alkaa. Uskon että sukulaiset alkaa lähteä suht pian ohjelman lopun jälkeen kotiin, jolloin mekin päästään kavereiden kanssa saunomaan ja viettämään rennompia juhlia. Itsekin yövytään juhlapaikalla kun hotellit ovat niin kaukana, joten ehditään nauttia juhlan siitäkin osuudesta.

Meidän häät ovat elokuussa mutta häämatkalle mennään vasta joulukuussa. Häiden jälkeen on niin kiireistä ettei uskalla käydä mitään matkaa varailemaan, joten päätettiin että vietetään sitten ensimmäinen avioparijoulumme ulkomailla, silloin kun ainakin on lomaa. Egyptiin siis mennään. Ja kunhan aikataulut selviää, niin varmaan tehdään jokin pieni kotimaan tai risteilymatka sitten pian häiden jälkeen varsinaista reissua odotellessa. Niin ja siksi mennään Egyptiin kun siellä on suht lämmintä vielä joulukuussakin, ja mie olen aina tahtonut nähdä pyramidit.

Ite en ole Kasinoon ollut yhteydessä, mutta viime syksynä naimisiin mennyt kaveri kertoi että he saivat 200 hengen (? isommat ne oli kuitenkin) häihin suht edullisen tarjouksen, mutta alkoholipuoli olisi tullut hirvittävän kalliiksi kun hinnat tosiaan olisi ravintolahintoja ja avatuista pulloista veloitetaan. Paikkana se on kyllä aivan upea, kerran olen käynyt muuten vain juhlimassa.

Mulle oli yllätys. Tai avo oli pari viikkoa pois kotoa ja soitellessaan sitten kävi yhtäkkiä vihjailemaan että perjantaina saattaa olla luvassa yllätys kun hän tulee kotiin. Kauheasti yritin sitten kysellä, en sulkenut kosinnan mahdollisuuttakaan ohi kun siitä kuitenkin oli puhuttu, mutta odotin ehkä jotain korua tai muuta sellaista. Toinen oli sitten perjantaina kuin sätkyn saanut sähköjänis, ja sitten TELKKARIA KATSELLESSA se yhtäkkiä kosaisi. Mun piti kysyä, että ai mitä, kun en ollut kuunnellut.. Vastasin tietysti myöntävästi, sitten soitettiin riemuissamme molempien vanhemmille ja lähdettiin ulos syömään. Se oli kyllä ihana ilta.

Ja tää kuulostaa tietysti ihan kamalalta, mutta panttilainaamothan myyvät lunastamatta jääneitä tavaroita, näyteikkunoissa näkyy olevan paljon sormuksiakin. Sieltä voisi löytyä ihan jotain uniikkiakin, mutta Huudossa on varmasti paljon enemmän vaihtoehtoja. (Ja vaikket halunnutkaan kommentteja käytettyihin sormuksiin, niin musta se on kiva ajatus! Ite ainakin aattelisin että on herttaista joku toinenkin on rakastuneena pitänyt sitä sormessaan, vaikka sitten heidän kohdallaan se olisi päättynytkin eroon.)

Mä kävin pukukatselmuksella (ja ostinkin sitten puvun) tammikuun puolessa välissä, häät on elokuussa. Jos olisin jo syksyllä tiennyt meneväni tänä vuonna naimisiin niin olisin käynyt syysalessa, mutta kun enhän mä vielä sillon arvannut näin käyvän.

Meille tulee vieheet ja ilmeisesti mun kimppukin tekokukista. Haluttiin juuri tietynvärisiä orkideoja vieheisiin että ne olisivat saman väriset kuin sulhasen ja bestmanin kravatit, enkä mä uskaltanut laskea sen varaan että ne hakiessa sitten tosiaan olisivat oikean värisiä. Lisäksi nyt pystyn tekemään vieheisiin haluamanlaiseni helmikoristeet. Etolassa oli mielettömän aidon näköisiä teko-orkideoja josta olen tehnyt jo sulhon vieheen. Tein myös ihan kokeilumielessä kimpun tekokukista ja miusta se on ihana. Jos muutan mieleni kimpun suhteen niin sitten teen anopin pihan ruusuista itselleni kimpun, mutta tuskinpa muutan mieltäni. Ainakin tuo tekokimppu säilyisi ongelmitta muistona.

^ Hyvä homma.

Mä luin Meillä on häät -hääjärjestelykirjasta että siunaamisessa isä ei saata morsianta koska sulhanen ja morsian ovat jo naimisissa. Mutta tuskin se mikään kirkon ehdoton ja virallinen kanta on? Henkilökohtaisesti musta kyllä tuntuisi vähän oudolta, että ensin mennään naimisiin ja sitten siunauksessa isä luovuttaa. Mutta jokainen tietysti omalla tavallaan, itsehän sitä vain tietää mikä on Just Oikein juuri teidän häihin. Swilla, monihan puhaltelee saippuakuplia tai esim. soittaa pieniä kelloja tai kulkusia. Ja miksei voisi ihan taputtaakin, esim. bestmanhan voisi hääparin ilmestyessä portaille ilmoittaa että aplodit avioparille.

Mun kihlaan yhdistetään kaksi valkokultaista sormusta ja kaiverrukseksi tulee sitten kihlapäivä ja vihkipäivä. Avo ei tahdo toista sormusta joten samoin siis hänelle. Nimiä ei laiteta, toivotaan muistavamme ne ilmankin.