Via

^ Hääkaupassa on ruskeita terälehtiä, tosin ne eivät ole silkkiä. :/

Mä ajattelin istuttaa kaasot ja bestmanin, toinen kaasoista murehti jo sitä että onko hänen pakko seistä koko aika siellä edessä, vastasin että ei ole. Istukoot etupenkissä tai alttarin sivupenkeillä (siis siellä ikkunoitten alla, tiedätte kyllä) ja olkoot valmiina tulemaan oikomaan jos ihan pakko on. Meillä on ainakin lauluesitys ja mahdollisesti muutakin musiikkia.

Osallistuu osallistuu. Me oltiin puhuttu siitä "kun sitten joskus mennään naimisiin" aika paljon ennen lopullista päätöstä, joten me kumpikin tiedettiin mitä toinen haluaa. Suuret linjat (paikka, värit, juhlien luonne) päätettiin yhdessä ja loppu on sitten aika lailla ollut mun työsarkaa. Mä mietin häitä paljon enemmän ja suunnittelen kaikkea ja sitten vaan kysyn että "haluatko että polkastaan kun leikataan kakkua" ja "haluatko sanoa jotain siinä vihkimisessä vai vastataanko vaan tahdon". Suunnitteluun (yleensä siis kahden vaihtoehdon välillä valitsemiseen) osallistumisen lisäksi avo on taitellut meidän kutsut ja hääkarkkirasiat, se ei ole yhtään mua varten mutta avosta se on jopa addiktoivaa. Kaikista äänentoistojärjestelyistä, levyjen tekemisestä, tulostamisista ja opastekylttien väsäämisestä avo on sitten ihan itsekseen vastuussa, kukin kykyjensä mukaan.

Kaikki tehdään itse mitä vaan voidaan tehdä itse. Ainakin näin..: -Kutsut - Juhlaohjeet kutsuun liitteeksi - Kirjekuoret koristelen itse -Kiitoskortit -Kirkko-ohjelmat -Tienvarsikyltit -Vieraskirja - Morsiamen korut ja sulhon kalvosimet -Tuikkupottien koristeet -Paikkakortit/hääkarkkirasiat - Menu/ohjelmatörpäköt - Hääauton koriste - Kakunkoriste - Pöytäliina - Hääkimppu - Vieheet - Kirjelaatikko lahjakuorille - Noutopöydän koristeet (puolukkakranssia?) Ja kaiken mahdollisen muun mitä vaan tehdä tarvitsee. Ommella en osaa joten puvut sentään ostetaan valmiina.

Meillä ei appiukot ole innokkaita puhujia, joten maljapuheen pitävät tervetulosanojen yhteydessä kaaso ja bestman ja ainakin mun pappa pitää sitten myöhemmin juhlassa puheen.

Mäkään en ymmärrä kirkkoon liittymistä häitä varten. Tai ehkä sitten ymmärrän jos toinen puolisoista uskoo Jumalaan ja toinen on ollut enemmän sellainen tapauskovainen joka on aiemmin eronnut kirkosta, jos kirkkovihkiminen on toiselle hyvin tärkeä ja toinen tietää sen, niin mikseipä sitten. Mites muuten, aikovatko nämä kirkosta vartavasten liittyneet sitten erota uudestaan häiden jälkeen ja liittyä taas kun lapset syntyvät ja halutaan kastetilaisuus, vai miten..?

Jos tää olisi täydellinen maailma ja kaikki menis aina niin kuin mä toivoisin, niin sulho näkisi mut vasta kun kävelisin mielettömän kauniina kirkon käytävää pitkin. Sitten kuvat joutuisi ottamaan kirkon ja juhlan välissä tai me jouduttaisiin poistumaan juhlista kuviin, ja kumpaakaan vaihtoehtoa me ei haluta. Otetaan siis kuvat ennen vihkimistä kirkon läheisyydessä.

Nuorikko09, sä ja sulhasesi tunnette omat sukulaisenne ja heidän keskinäiset välinsä, etteköhän te löydä ratkaisun. Ihan avoin keskustelu vaikka sulhasen äidin ja tämän uuden miehen kanssa voi avittaa - mikä järjestely heistä tuntuisi hyvältä ja mukavalta? Onko teillä kaaso(ja) tai bestman? Entä jos istuisitte yhteisessä pöydässä heidän kanssaan? Tai entä jos tekisitte sen pitkän sukupöydän johon mahtuisitte te, kaikki appivanhemmat uusine ja entisine puolisoineen ja lapsineen, mutta tekisitte pöydän päästä T:n mallisen ja istuisitte itse kahdestaan levennetyssä päässä? Meillä mun vanhemmat on eronneet ja avon yhdessä mutta kahdestaan istuskelua en missään nimessä halua ja meille tulee tuollainen pitkän T:n mallinen pöytä.

Jos meidän vanhemmat avustaisivat meitä häissä rahallisesti niin sitten haluaisin heidätkin käteltäviksi, hehän ovat tavallaan myös juhlien isäntinä ja emäntinä ja tarjoamassa niitä vieraille. Todennäköisesti meille tulee niin että vain meidät kätellään, ollaan molemmat vähän päälle kahdenkymmenen ja mä nimenomaan en halua ihmisille ajatusta että lähtisimme vasta nyt lopullisesti lapsuudenkodistamme yhteiseen kotiin, ihan itsenäisiä tässä on oltu jo pitkään.

Kiitos Violette. Mun pitänee käydä siellä liikkeessä kyselemässä että mitkä nuo oli, mutta kiva tietää että jostain voisi löytyä sellaiset parin päivän räpsyttimet.

Mulla on kihlasormuksessa 17 pientä timanttia joista seitsemän rykelmänä keskellä. Ihastuin sormukseen Timanttisilla mutta se oli kaksi tai kolme kokoa liian iso eikä samanlaista löytynyt sillä hetkellä koko Etelä-Suomesta. Myyjä sanoi ettei pienentäminen ole ongelma, ja sain sitten alennusta sormuksen hinnastakin kun siitä otettiin niin paljon pois. Ehdin pitää sormusta kaksi viikkoa kun yksi keskustakivistä tipahti pois! Ilmeisesti kivet olivat löystyneet rajussa pienennyksessä. Vein sormuksen liikkeeseen ja se lähetettiin valmistajalle korvattavaksi ilman kustannuksia, samalla toisten kivien varmistettiin olevan kunnolla paikoillaan. Jos timanttisormusta aikoo piennyttää paljon, niin kannattaa pyytää varmistamaan että timantit ovat kunnolla paikoillaan. Ja kuitti kannattaa pistää varmaan talteen!

Me yövytään juhlapaikalla (leirikeskus) joten kampaajan jälkeen ennen kirkkoa menen sinne vetämään kolttua niskaan. Pitää ilmoittaa jo etukäteen että kampaajalta palattuani en tahdo joutua keskelle juhlapaikkaa viimeistelevien sukulaisten riitaa enkä antaa mielipidettäni ihan jokaisen servetin taittelusta, mä teen niin paljon kuin voin ja ohjeistan kaikki edellisenä päivänä ja aamulla, ja kampaamon jälkeen keskityn olemaan morsian vaikka sinne juhlapaikalle tulenkin.

^ Mielettömän hienoja Dayla.

Me ehditään olla kihloissa pikkuisen alle kaksi vuotta.

Mä pukeudu aina aika viimeisen päälle että mua ei pukukoodit haittaa, päinvastoin ne helpottaa. Avonkin pistän laittamaan aina häihin tumman puvun, tai siis missään kymmenen hengen rennoissa kesämökkihäissä ei kyllä olla oltu. Meille ei tule pukukoodia, korkeintaan että "Asu kesäinen ja juhlava".

Mä en oo koskaan tavannut yhtä vierasta, avon yhtä serkkua. Tämä serkku on vielä avon läheinen kaveri mutta ne pitää nykyään yhteyttä lähinnä netin kautta. Tää serkku harrastaa vielä aktiivisesti suunnistusta joten se ei ole pariin vuoteen ollut missään sukujuhlissakaan tai esim. juhannuksen vietossa kilpailujen ja treenien takia. Lisäksi yhden kaverini avomiehen olen tavannut vain kerran. Ja vieraslistassa on tällä hetkellä 75 nimeä.

Tyhmä kysyy. Kaupungilla huomasin yhden kauneussalongin ikkunan hinnastossa että irtoripset 20 euroa. Tarkoittaako tuo ihan oikeesti sellaisia ripsiä jotka illalla otetaan pois vai voisko nuo olla sellaiset jotka kestää pari päivää? Onko sellaisia muutaman päivän irtoripsiä edes olemassa?

Mä tallentelin pari päivää sitten koneelle kaikkia silmää miellyttäviä meikkikuvia ja esittelin niitä sitten sulhollekin. Selitin sitten että haluaisin tollaset silmät mutta tuollaiset varjostukset jne, ja sulho toteaa hetken mietinnän jälkeen että "Mutta eihän kukaan noista naisista näytä yhtään sulta, tollakin on ihan liian iso nenä!" Niin niin, se ideahan noissa meikkikuvissa onkin.

Tumma puku, tummanharmaa paita ja tummanharmaa kravatti jossa kiekuroita. (Kahta jälkimmäistä ei tosin ole vielä ostettu mutta on ne käyty jo valkkaamassa. )

Pahus! Itse ajattelin kokeilla sitä oasista niin olisin kaivannut vinkkejä, tosin tilasin kaksi pohjaa joten voin kokeilla toisella ja sännätä sitten epätoivoissani tutun kukkakauppiaan puheille. Itsetehdyssä, vähän lörpöttävässäkin kimpussa olisi kuitenkin enemmän tunnearvoa, ja ehkä hyväksynkin paljon helpommin itse tekemäni onnettoman tekeleen kuin kukkamestarin tekemän upean kimpun, joka kuitenkaan ei ole juuri ihan sitä mitä olisin toivonut. Mukavaa Jennaal että olet (uskaltanut? ) kommentoida ammatti-ihmisen näkökulmasta.

Avolle mun nimen ottaminen ei ole vaihtoehto, ja ymmärrän sen hyvin, hän pitää nimestään. Mä en suuremmin välitä omasta sukunimestäni (isän isä kuoli hyvin nuorena joten en tunne ketään muita samannimisiä kuin isäni ja sisarukseni, nimeen ei siis liity mitään sukurakkautta) ja vaihdan sen miehen nimeen, musta tuntuu hyvältä että meidän koko perheellä on aikanaan sama nimi. Jos avon sukunimi olisi jokin ihan kamala (esim. Ala-Rakkola, anteeksi vaan kaikille Ala-Rakkoloille) niin pitäisin oman nimeni ja haluaisin sen myös lapsille ja avo saisi itse päättää, ottaisiko mun nimen vai pitäisikö omansa.

Mä kun käyn koekampauksessa niin kampaaja kokeilee samalla tehdä mulle meikinkin. Haluaisin irtoripsiä joita en itse osaa laittaa ja tietysti olisi kiva, että meikki kestäisi suhteellisen siistinä koko päivän. Jos kampaajan jälki ei miellytä niin sitten teen meikin itse, kyllä sekin onnistuu, mutta olis kiva jos kampaajan ovesta astumisen jälkeen voisi vaan alkaa nauttimaan päivästään prinsessana.

Jos meille tulee ollenkaan koristeluja hääautoon, niin sitten tulee ainoastaan suuri punainen sydän jossa lukee "MYÖ TAHOTTIIN". Karjalasta kun ollaan.

^ Näin meilläkin. Teen ohjelman valmiiksi, näytän sen sitten tapaamisessa papille ja teen sitten tarvittavat muutokset. Pitää vaan muistaa varata aikaa tuotakin varten. Meille tullee kanteen nimet, päivämäärät ja jonkinlaisia ruusuja. Kun ohjelman avaa, niin vasemmalla puolella on lyhyt kirkon esittely + kerronta siitä, miksi kyseinen kirkko on meille tärkeä. Sitten on muutama käytännön ohje (sulkekaa kännykät, kuvatkaa ainoastaan omalta paikaltanne ettette ole kuvaajan edessä, heitettävää jaetaan kirkon ovella ja tie juhlapaikalle on merkitty tietynvärisillä kylteillä jne.) ja vasemmalla sivulla on sitten vihkimisen kulku ja marssien ja laulujen nimet.

Avo pähkäilee bestmanin valinnan kanssa, ja mä olen sanonut että valinta on kokonaan hänen, MUTTA mun toive on että hän ei valitsisi yhtä ehdokastaan. Kyseinen tyyppi on munkin pitkäaikainen tuttu, mutta meillä ei ole paljoakaan yhteistä enkä mä jaksa uskoa, että häiden järjesly saatikka vastuun ottaminen yhtään mistään kiinnostaisi tätä kaveria. Mutta valinta on sulhon ja kun hän on päätöksensä tehnyt, niin mä tyydyn siihen.