Anni-Iona

Rouva
  • Viestit

    80
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Käyttäjän Anni-Iona kaikki viestit

  1. Olen todella tyytyvainen. Kay hyvin yhteen kihlasormuksen kanssa ja on yksinkertainen ja kaunis. Ja mika tarkeinta ei tartu talvella lapaseen kiinni
  2. Otin mieheni sukunimen, joka ei ole suomalainen sukunimi. Minulle ei ollut haikeaa luopua omasta tyttonimestani, silla en koskaan erityisemmin ollut sukunimestni pitanyt. Vanha sukunimeni oli myos yhta vaikea ja harvinainen suomessa (vaikka suomalainen nimi olikin) kuin mieheni sukunimi- nyt vain luetellaan eri satsi kirjaimia virastoissa Ongelmallisinta oli oppia esittelemaan itsensa, varsinkin puhelimessa uudella nimella
  3. Meilla meni kaikenkaikkiaan 5000e kaikkeen paitsi haamatkaan, joka saatiin lahjana. Silla hinnalla saimme ihanat haat 70 hengelle, kauniin puvun itselleni ja kauniit sormukset meille molemmille
  4. Kimpassa ollaan oltu huhtikuusta 2006 alkaen, niin aina silloin talloin kun menneita muistellaan, niin yhdessa lasketaan etta kuinkas kauan sita toisen naamaa on oikein tuijoteltu. Ehka se sitten on se haapaiva... silloin otetaan molemmat vapaata toista (jos sattuu arkipaivalle) ja vietetaan paiva hyvin syoden ja rentoutuen...
  5. Meilla tarjottiin iltapalaa. Meilla oli valtavasti seka liha, etta kallkunataytteisia kolmiovoileipia. Olivat erittain hyvia ja kiiteltyja vieraiden puolelta - niiden voimilla jaksettiin kongata aamu viiteen Lisaksi sipseja, nameja, hedelmia...
  6. Ei hymyilyttanyt eika itsetyttanyt. Olin pyortya ja kuvittelin saavani sydankohtauksen. Keskityin hengittamaan rauhallisesti etten ala hyperventiloimaan... no mutta kun alttariille oltiin siihen asti kun pappi kysyi mieheltani: Do you want to take this woman to be your lawfully wedded HUSBAND... jannitys kaikkosi naurun purskahdukseen ja loppun paivaa jo hymyilyttikin...
  7. Sen takia, koska han on mun vastakappale. Tukee siina missa itse olen heikko ja antaa tukea itseaan missa itse olen vahvempi. Pitaa minusta huolen, valittaa ja kertoo sen, on minun turvani. Valloittaa minut paivittain olemuksellaan ja nayttaa ihanalta jopa silloin kun kiukustuu. Ja ennen kaikkea mina luotan haneen ja rakastan hanta.
  8. Meilla oli kaksikieliset haat. Sulhanen on irlannista. Pappi vihki meidat niin etta puolet toimituksesta tapahtui suomeksi ja puolet englanniksi, niin etta samoja asioita ei toistettu kahdesti. Vierailla oli vihkiohjelma, josta pystyi seuraamaan toimitusta, jos tippui karryilta. Onnistui loistavasti, mita nyt pappi kysyi sulhaselta ottaako han minut aviomiehekseen (tama tapahtui englanniksi Haajuhlassa kaikki puheet tulkattiin ystaviemme toimesta. Hyvin sujui
  9. Ei juuri hymyilyttanyt, ikina ennen ei ole niin paljon missaan ja ikina jannittanyt, ja ma en yleensa jannita yhtaan mitaan. Siina vaiheessa kun kun pappi kysyi mieheltani etta ottaako han minut aviomiehekseen, tilanteen jannitys laukesi ja pystyin rentoutumaan
  10. Nyt on sitten vihdoin ja viimein päädytty häämatkakohteena Shanghaihin. Liput on varattu ja matkakuumetta on jo ilmassa. Onko kenelläkään kokemuksia Shanghaista, hyviä ostos tai ravintola ym. tippejä?
  11. En mitaan, mutta niin meilla etukateen jo sovittiinkin ettei lahjota
  12. Ota tulevan mieheni sukunimen, koska haluan että meidän perheellä on yhteinen nimi. Lisäksi en ole myöskään koskaan ollut kiintynyt omaan sukunimeeni- enkä ole koskaan ollut läheinen isäni tai isänpuolen suvun kanssa.
  13. Me suoritettiin esteiden tutkinta 3kk ennen häitä eli viime Maaliskuussa. Syynä tähän oli että koska sulhanen ei ole suomenkansalainen, niin oli ihan hyvä varautua hyvissä ajoin, mikäli olisi enempi paperisotaa pitänyt käydä. Koko homma kävi onneksi kivuttomasti ja ilman vatvomisia
  14. Uutta: ihana hääpukuni Lainattua: äidin helminauha Vanhaa: jaa-a, tämä on vielä työn alla ellei helminauhaa lasketa tähän Sinistä: teen sukkanauhan sinisellä silkkinauhalla
  15. Alunperin ajattelin että en puvustani 700€ enempää maksa- noh kuinkas kävikään- unelmien puku maksoi 1195€... eli heti häiden jälkeen alkaa intensiivinen puvun vuokraus että päästään omilleen
  16. Mitä ilmeisimmin matala tiara tai sitten hiuksiin kierrettäviä hiuskoruja hopeisena/strasseilla koristeltuna...
  17. En ole isääni nähnyt viimeiseen noin 10 vuoteen, mutta laitoimme kutsun kuitenkin hänelle. Mitään ei ole kuitenkaan sieltä suunnalta kuulunut- enkä muutenkaan usko että haluaisin hänet minua alttarille saattamaan. Joten tämä morsian kulkee alttarille yksin sulhasen tykö.
  18. Meillä herätään hääaamuun kotona, mutta sulhanen "ajetaan" ulos hyvissä ajoin ystävämme luo pukeutumaan ja valmistautumaan, sillä minua hän ei täydessä tällingissä tule näkemään ennen kuin vasta kirkossa
  19. Mulle tulee tämän tyyppinen kampaus... http://www.brides.com/images/editorial/2006_online/10_slideshows/02_beauty_hairtop51/00_main/010_primary.jpg
  20. Taisipa olla kutsukortti materiaalit tai sitten sulhasen hankkimat kynttilät...
  21. Meillä mentiin kihloihin silloin kun päätettiin hääpäivä. Me molemmat olimme sitä mieltä että kihloihin mennään vasta sitten kun tiedetään milloin mennään naimisiin. Monille tutuille se tuli "yllätyksenä" että hääpäivä oli myös samalla selvillä. Ja mistään pikakihlauksesta ei kuitenkaan ollut kysymys- sillä takana oli miltei 3 vuotta yhteista taivalta kihlauksen aikaan.
  22. Meillä sulhanen osallistuu milteipä kaikkeen, vaikka niin kovin väittääkin että hänelle on aivan sama ja itse saat päättää Kuitenkin joka kerta kun jotakin ollaan tekemässä ja päättämässä niin sulhanen on innolla mukana. Mikä minun mielestäni on aivan ihana asia, pääseepähän itse vähemmällä. Toki askartelut ja näperrykset ovat minulla, mutta itse niiden tekemisestä nautin, enkä haluaisikaan niihin apua. Muutenkin mitä tulee järjestelyihin, en jaksa pahemmin stressata- anopit hoitavat sen asian puolestani
  23. Viimeisimpien laskelmien mukaan budjetti sisältäen kaiken muun paitsi häämatkan tulee olemaan 4500€ ja vieraita tulee 70. Maksamme kaiken itse. Sulhanen on 24 ja morsian 28 häiden koittaessa
  24. Juuri näinkin asiaa hänelle perustelin. "Huvittavinta" tässä kaikessa on se, että viime kesänä kun ystäväni oli vielä vapailla markkinoilla asiasta puhuimme, että emme voi kaikkia ystäviämme aveceineen kutsua- joten joudumme jättämään kutsuista pois ne avecit joita emme tunne. Tällöin hänen mielestään asia on itsestäänselvyys- mutta nyt kun uusi poikaystävä ilmaantunut kuvioihin ei asia enää niin tuntunut olevankaan. Noh tulipahan purppastua... kovin harmittaa että näin kävi, mutta todellakin tuli nähtyä ystävyyden laatu. Itse olen saanut kutsuja häihin sekä avecilla että ilman, enkä asiasta missään nimessä loukkaannu jos joku ei voi kihlattuani kutsua- etenkin jos häntä ei kutsuja/kutsujat ole koskaan tavanneet.
  25. Kerroin ystävälleni, että emme valitettavasti voi kutsua hänen poikaystäväänsä (jota emme kumpikaan ole tavanneet) edes kirkkoon- sillä meille vihkiminen on vielä ns. intiimimpi tilaisuus, johon emme halua meille entuudestaan tuntemattomia ihmisiä. Ystäväni hetken asiaan pohdittuaan palasi asiaan sanoen että hän ei sitten myöskään halua osallistua- eikä hän enää halua olla missään tekemisissä minun kanssani...