muffeli

Rouva
  • Viestit

    5842
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Käyttäjän muffeli kaikki viestit

  1. ^ Niin, se on vähän kaksipiippuinen juttu. Se saattaa tietysti onnistua, ja kaikilla on hauskaa, kun tapaa uusia (samanhenkisiä?) tyyppejä. Mutta voi myös johtaa sellaiseen, että kaikki juttelee vain sen vierustoverinsa (oma avec?) kanssa. Olen menossa jonkin ajan päästä häihin, joissa tunnen vain sulhaseni ja tämän siskon aveceineen, sekä sulhaseni vanhemmat. Muut ovat ihan ventovieraita. Toivoisin ainakin itse, että voisin istua niiden harvojen ihmisten kanssa, jotka tunnen sieltä. Näiden "turvallisten" ihmisten seurassa on sitten helpompi myös tutustua uusiin ihmisiin. Mutta sillä tavalla varmaan olitkin ajatellut asian, että kaikilla on joku tuttu kuitenkin lähellä. Ennemminkin kauhealta tuntuisi sellaiset "leikit", että nyt kaikkien pitää vaihtaa pöytää ja mennä tutustumaan johonkin uuteen porukkaan. Ehkä toimivaa voisi olla sellaiset puolet ja puolet -pöydät. Esim. puolet serkkuja, puolet kavereita, jos tietää, että ovat suunnilleen samanikäisiä / samanhenkistä porukkaa. Vaikeaa se kyllä on, odotan jo kauhulla sitä, kun ite pitää alkaa miettiä pöytäjärjestyksiä, on varmaan aika hankalaa...
  2. Mulle olisi vieraana ainakin tosi vastenmielinen ajatus, että pitäisi ruveta joihinkin teennäisiin tutustumisleikkeihin. Tulisi tosi vaivaantunut olo. Ihmiset on erilaisia, ja jotkut tykkää, toiset ei. Tutustuminen on ihan jees, mutta mun mielestä väkisin ei pitäisi ketään "vähemmän suulasta" henkilöä pakottaa siihen, että pitää koko juhlakansan edessä (joka saattaa olla vaikka omaa avecia lukuun ottamatta täysin vierasta) jotenkin alkaa itseään esittelemään.
  3. Vitsi, en tajua yhtään, mitä tuossa tapahtuu Siis nyppäseekö vai katkooko se lanka ne karvat jotenkin?
  4. Viimeksi näin unta, että olin ihan viimeisen päälle tälläytyneenä hääpuvussani innoissani lähdössä meidän häihin, kunnes tajusin siinä unessa, että onkin vasta kesäkuu ja pitäisi odottaa vielä pari kuukautta.
  5. Yhdessä ollaan kaikesta päätetty ja molemmat suunnitellaan innoissamme häitä
  6. Maijan ja Jannen häävalssi. Aivan ihana
  7. Outoahan se onkin
  8. Näin vähän aikaa sitten unta, että oli hääpäivän aamu ja tajusin, ettei meillä ollut pappia... Oli iso ahdistus, kunnes tajusin, että se olikin onneksi vain unta.
  9. Ehdottomasti valkokulta En tykkää keltakullasta.
  10. Miksi se kävisi tylsäksi? Eihän tavallinenkaan ravintolailta (siis syömään meneminen kivaan ravintolaan) ole tylsä, jos on mukavaa seuraa. Voi syödä hyvin, jutella kaverien kanssa ja aina väliin jotain pientä ohjelmaa.
  11. Ehdottomasti A Vieraana viihtyisin paremmin sellaisissa ja itse tykkäisin sellaiset järjestää. Mutta niin kuin joku sanoikin, olet selkeästi kallellaan B-vaihtoehtoon, niin kannattaa varmaan tehdä niin kuin itsestä tuntuu parhaalta, ettei jälkeenpäin jää vaivaamaan, että omat häät oli jotain muuta kuin mitä itse olisi halunnut.
  12. Hienoa, että saitte puhuttua asiasta!! Ja varmaan avioliitonkin kannalta tosi tärkeä juttu, että pystyitte puhumaan vaikeistakin asioista!
  13. Heh, joo Mulla jäi toi jakso katsomatta, harmittaa. Kuulostaa oikein kiinnostavalta...
  14. Tunnen parin, joka oli yhdessä kymmenen vuotta ennen avioliittoa, ja ero tuli sitten parin vuoden päästä. Omat vanhempani taas menivät kihloihin kolmen kuukauden seurustelun jälkeen, naimisiin vuotta myöhemmin, ja kesällä tulee 28. hääpäivä... Ja onnellisilta vaikuttavat yhä Eli eiköhän se suhteen onnistuminen tai epäonnistuminen yleensä johdu eri asioista. Luulisin, että suhteen onnistumista edesauttaa, jos on jotain elämänkokemusta ja seurustelukokemusta (ei jää miettimään, että mitä muuta maailmassa vielä olisi) ja jos on myös ehtinyt kokea arkea tulevan puolisonsa kanssa.
  15. Käytiin vähän sen jälkeen, kun sen pystyi... eli n. 3,5 kk ennen häitä. Eihän sitä malttanut pidempään odottaa
  16. Kihlauspäivä on tietysti se päivä kun on kosittu (päätetty naimisiinmenosta). Siitä hetkestä lähtien on oltu kihloissa, niin eipä se kihlauspäivä mikään muukaan oikein voi olla...
  17. OMG! Tää on niin reps! Mahtava
  18. Miksi se ei olisi sormessa?
  19. En mitenkään koe kuuluvani miehen sukuun häiden jälkeen, vielä vähemmän että poistuisin samalla omastani. Outo kysymys. Osaksi sulhasen "jatkettua" perhettä tulen varmasti, mutta suku on jo vähän liikaa sanottu. Minä kuulun omaan sukuuni (tai siis sukuihin, kahteenhan sekin taas jakautuu), sulhanen omaansa ja yhteiset lapset sitten tulevaisuudessa molempiin.
  20. Ei vietetty kihlajaisia. Kaksisteen juhlistettiin seuraavana päivänä ja sitten kun seuraavan kerran käytiin kumpienkin vanhempien luona, juotiin kuohuviinilasilliset heidän kanssaan. Häitä on sitten aika juhlia kunnolla
  21. Taitaa tuo kyllä riippua kovasti tieteenalasta... Minäkin haluan pitää tyttönimeni, koska se on ensinnäkin rakas minulle (aika harvinainen) ja toisekseen koska minut tunnetaan sillä. Pitkään mietin, että pidänkö oman nimeni, vai otanko kaksoisnimen. Mutta päädyin sitten (tai tulen päätymään) siihen, että otan kaksoisnimen jonkinlaisen yhteenkuuluvuuden tunteen takia. En edes tullut ajatelleeksi, etteikö sitä koko nimeä sitten kanssa käyttäisi aina.
  22. Kaasoni ovat kaksi tärkeintä ystävääni
  23. Varattiin ensin kirkko, viime marraskuussa eli n. 9 kk ennen häitä. Sitten muutamaa päivää myöhemmin kyseltiin juhlapaikkaa ja iloksemme se oli vielä vapaana. Ja Helsingissä siis ollaan. Kovasti ihmettelin, että molemmat olivat vielä vapaina, suosittuja kun ovat, mutta hyvä näin