Lakme

Pari ylimääräistä vierasta on ilmaantunut, mutta kaikki ihan tervetulleita. Emme lähettäneet kaikille avecillisia kutsuja, koska emme halunneet häihimme meille täysin vieraita "kavereita", jotka vain halusivat katsastamaan häämme. (Tällaisista kyseltiin ennakolta, joten osasimme varautua.) Kun yksi sinkku sitten ilmoittikin elävänsä yllättäen avoliitossa, niin toki oli avec tervetullut. Vähän hämmästytti vaan, että miten ihmeessä tuo oli mennyt multa ohi.

Häät on jo pian! Ja mulle järkättiin viikonloppuna aivan mielettömän hienot polttarit!

Tsemppiä! Hyvin se menee ja varmasti suurin osa asioistakin tulee tehtyä!

^ Onpas ärsyttävää, jos ei kyselyynkään vastaa mitään. Menee kyllä reippaasti huonon käytöksen puolelle. Meillä ilmoittautumisaika päättyi hiljattain, ja seuraavina kahtena päivänä soiteltiin/viestiteltiin läpi ne muutamat, jotka eivät vielä olleet vastanneet. (2 vierasta ja muutama puoliso, joista ei ollut tietoa.) Kaikilta saatiin lopulta vastaus, vaikka viimeisin kyllä laittoi aika tiukalle meidän deadlinen kanssa. (Ilmoitti 5 min ennen kuin tieto piti saada eteenpäin.) En kokenut, että olisi noloa joutua soittelemaan. Enemmän nuo vieraat olivat pahoillaan, kun ilmoittautuminen oli jäänyt.

Tänään alkoi jännittää ihan älyttömästi. Tähän asti olen vain ollut odottavalla mielellä, mutta nyt tuli yhtäkkiä sellainen "hui kauhistus"-olo. Että tämähän on iso juttu... Eli kyllä, nyt jännittää. Lähinnä positiivisella tavalla, mutta jotenkin ajatus huomion keskipisteenä olemisesta tärähti tänään tajuntaan. Samanaikaisesti on aivan mielettömän ihana olo, kun reilun kuukauden päästä rakas on vaimoni.

Pakko tulla tänne lukemaan suosituksia, koska suunnittelemme häämatkaa Thaimaan suuntaan ensi kevättalvella. Ihan hirveän paljon tietoa täällä, hyvä hyvä! Mun matkamaniani herää... Kerran ollaan siis käyty Thaimaassa ja mieli tekee kovasti takaisin. Heti häiden jälkeen ei ole lomaa, joten matka vähän siirtyy.

Suunnittelen ottavani morsiameni nimen, jotta koko perheelle saadaan sama sukunimi. Olen kiintynyt omaan nimeeni, mutta haluan, että suhteen virallistaminen näkyy nimissämme. Hirmu tärkeää on mulle saada sama nimi tulevien lasten kanssa. Jos saisin, ottaisin varmasti yhdysnimen.

Pari viikkoa meilläkin vp-aikaa jäljellä ja noin puolet vielä ilmoittamatta itsestään. Mä koen, että tilanne on ihan luonnollinen näin. Tasaiseen tahtiin tippuu ilmoittautumisia, jonain päivänä useampi ja sitten taas pari välipäivää. Epäilen kyllä, että muutama unohtaa ilmoittautua - tähän olemme varautuneet ja sitten täytyy soitella perään. Nimenomaan noita ns. itsestään selviä on vielä ilmoittautumatta meilläkin, lähisukua jne. Mutta puhuvat kyllä siihen malliin, että olisivat tulossa. Enemmän olen skeptinen niiden suhteen, jotka heti kutsun saatuaan sanoivat tulevansa, tottakai. Mietityttää, että jos se mieli muuttuu, niin ilmoittavatkohan sitten siitä... Mutta ihan oikeasti uskon, että näitä on turha kovasti murehtia ennen kuin se vp on tosiaan takana. Moni aktivoituu vasta viime tingassa. Itsekin kirjoitan aina kalenteriin merkinnän, että ilmoittaudu viimeistään huomenna! ... Ja muistan sen usein vasta, kun kalenteri kääntyy oikealle viikolle.

^^ Ei tosiaan ollut itsestäänselvyys. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Tuntuu tosi vahvaasti siltä, että mä olen valinnoistani huolimatta heille sittenkin tosi tärkeä. Vieläkin hymyilyttää.

Mun vanhemmat tulee meidän häihin. Suunnaton helpotus ja oon tosi onnellinen!

Vähän on vastaus myöhässä, mutta jos jotakuta vielä kiinnostaa, niin vastailenpa kuitenkin. Helsingin terminaalista piti juomat raahata parkkipaikalle, auton olisi periaatteessa voinut ajaa varmaan ihan eteenkin hetkeksi, mutta käytännössä se ei onnistunut, koska ruuhka oli niin kova. Kärryillä mentiin, mutta matka ei ole mikään pitkä, joten hyvin selvisi. Pahempaan olin varautunut, nyt koko operaatioon meni ehkä vartti purkamisineen kaikkineen.

Täytyy päivittää sen verran, että pappi löytyi.

Meille on tulossa tosi paljon niitä klassisia normihäiden tunnusmerkkejä. Lähdettiin suunnittelujen kanssa aika lailla tyhjästä, mutta nyt 1,5 kuukautta ennen juhlia uskallan todeta, että moniin "tavallisiin" valintoihin olemme päätyneet, hääjuhlan kulusta ja pukeutumisesta alkaen.

Esitettiin toivomus, että halutessaan voi muistaa meidän häämatkatiliämme. Jos ei kodin kaapit ole jo entuudestaan täynnä, niin viimeistään siinä vaiheessa täyttyvät, kun esikoisemme syntyy. Pähkäilimme vähän aikaa, että löytyisikö tavaraa lahjalistalle, mutta ei oikein viitsi sellaistakaan pyytää, jonka vuoksi joutuisi heittämään jotain muuta roskiin (esim. uusia astioita). Edit. Lisättäköön siis, että ajatus ei todellakaan ole, että vieraat kustantavat häämatkan, vaan ihania kokemuksia siellä, herkkuaterioita, retkiä yms.

Pakko tulla taas hehkuttamaan. Ihanan morsiameni lisäksi kaaso on ollut suurin tukeni näissä hääjärjestelyissä. Tärkeintä on se, että hän on puhelimen päässä, jos tarvitsen. Lisäksi hän on ottanut ison tehtävän hoitaakseen järjestäessään minulle polttarit. Edes aikataulusähläykset eivät ole saaneet häntä hermostumaan, mistä olen tosi kiitollinen. (Jouduin siis yllättäen töihin parina häitä edeltävänä viikonloppuna ja oli pakko ilmoittaa, että morsio ei silloin pääse itse paikalle. En siis tiedä polttariajankohtaa vielä.) Kirjoittelin jo tuossa aikaisemmin, mutta edelleen vain olen todella kiitollinen superkaasostani ja hyvästä tuuristani. Koen, että tämä kaikki on jotenkin lähentänyt meitä entisestään ja uskon, että kaasokin kokee tämän positiivisena asiana. Muiden kauhujuttuja lukiessa tämä korostuu entisestään.

Asiat edistyy! Eiköhän me vielä naimisiin päästä!

Vaikka välillä on hidasta ja takkuaa, niin asiat edistyvät kuitenkin ihan mukavasti (isot linjat pitkälti valmiina). Nyt sairastaessakin saa tehtyä jotain pieniä kevyempiä hommia, kun ei jaksa mitään muutakaan. Eli kaikki tuntuu bonukselta. Sekin on ihanaa, kun lähipiiri tsemppaa kovasti ja lupaa autella parhaansa mukaan. Suurin ilonaihe on kuitenkin puoliso. Ilman häntä en näistä järjestelyistä selviäisi, ja ihanalta tuntuu, että palkintona on päivä, jolloin juhlistamme rakkauttamme ja sitoumustamme toisiimme. Hän on paras stressinhallintakeino

Meillä on alkoholijuomat enimmäkseen jo ostettu, mutta halutaan satsata myös alkoholittomaan tarjoiluun. Ollaan siis itse alkoholittomalla linjalla ja halutaan siksi panostaa myös tähän puoleen enemmän kuin ostamalla muutama pullo colaa. Erilaisia limuja on ajateltu ostaa illalla nautittavaksi, mutta määrästä mulla ei ole mitään hajua. Vieraita on tulossa ehkä 75, joista ehkä 10 % täysin holittomalla linjalla ja osa lopuistakin juonee sekaisin holillista ja holitonta. Apuja siis ja edes jonkinlaista arviota, paljonko alkoholittomia juomia pitäisi varata?! Kannattaisiko varata myös kivennäisvettä tms? Noloa tulla tänne alko-keskustelun sekaan kysymäänkään, mutta omat pähkäilyt eivät oikein tuota tulosta.

Mun mielestä pukukoodi on tavallaan huomaavaistakin vieraita kohtaan - kyllä mua ainakin joskus mietityttää, millaista pukeutumista juhlien järjestävät odottavat. (Välttämättä häissä ei ole tätä ongelmaa, mutta esim. nuoren, muutenkin rentoja juhlia järjestävän parin kohdalla, kasuaalissa juhlapaikassa voisin joutua harkitsemaan asiaa.) Jos pukukoodi löytyy, ei ainakaan tarvitse nolostella ylipukeutuneena. En vielä tiedä mihin olemme päätymässä, koska meillä ei varsinaisesti ole mitään pukukoodikriteerejä, juhlavaa pukeutumista kuitenkin toivotaan (=ei ainakaan niitä farkkuja, kiitos!). En oikein näe, miksi pukukoodista loukkaannuttaisiin. Enemmän mieityttää sama kuin monia täällä, eli tajuavatko kaikki, mitä sillä tarkoitetaan. (Ihan oikeasta todellisuudesta, jossa merkintä "v.p. päivämäärä" on herättänyt ihmettelyä.) Toki asian voi tarkastaa vaikka netistä, jos kiinnostaa - mutta kaikkia tuskin kiinnostaa. Itsellekin ovat nuo pukukoodien salat vähän epäselviä, mutta tiedän kyllä, mistä saan tiedon sitä kaivatessani. Koskaan en ole pukukoodillista kutsua saanut, sitä odotetaan jännityksellä.

Minäkään en pidä ideaasi tyhmänä vaan oikein toteuttamiskelpoisena Saatpahan omannäköisesi illanistujaiset ja uskoisin, että kaverisi tykkäävät ajatuksesta myös.

Aika moni on maininnut, monenko vieraan uskoo tai tietää pääsevän paikalle. Itselläni ei ole noiden reilun parinkymmenen vieraan suhteen mitään selvää käsitystä, mutta veikkaisin, että ehkä puolet voisi päästä paikalle. Aika moni tekee viikonloppu-/iltatyötä ja minä puolestani häiden aikaan arkipäivätyötä, joten ristiin menee aikataulut...

Millaisia maaleja olette käyttäneet? Paljonko on kulunut maalia? Olen näissä maalausasioissa ihan ensikertalainen, enkä yhtään osaa arvioida, mikä olisi fiksuin valinta ja paljonko kuluu. Saa myös vinkata, jos on hyviä ostopaikkoja ollut. Edit. Riippuu siis toki kylteistä Mutta jotain suuntaa-antavaa vain kaipailen.

N. 450e / n. 75 henkeä, tiedossa on osa, jotka ei juo lainkaan ja osa, jotka juo hyvin vähän. Sitten vielä alkoholiton puoli, johon halutaan myös panostaa, kun morsiuspari itse ei juo alkoholia

Varmaan riippuu vieraista, että millainen vaikutus on. Jos on pienet juhlat ydinporukalla, josta kukaan ei muutenkaan juo, niin alkoholitarjoilu on mielestäni ihan turha. Jos taas on tulossa isommat juhlat ja paljon nuorta väkeä, niin alkoholittomuus voisi kyllä latistaa tunnelmaa. Meillä on siis tämä jälkimmäinen tilanne, tosin muutamat vieraat ovat jo kyselleet, että tuleeko meille holittomat häät (itse käytän marginaalisesti, puolisko ei ollenkaan). Vastaus on ei, haluamme mieluummin järjestää juhlat, joissa jokainen voi itse valita juoko vai ei. Eihän se, että pöydällä on pulloja, tarkoita, että olisi pakko juoda. Sen verran ollaan kyllä määriä mietitty, ettei ole tarkoitus juottaa porukkaa pöydän alle, vaan saada lähinnä enemmän juhlatuulelle. Se onkin sitten toinen juttu, että mitä tehdään, jos juomia jää yli (määriä on aika vaikea arvioida)... Pakko varmaan järjestää muitakin juhlia sitten, koska meillä ei kyllä kulu mitään kotona.

Tallinnan-reissu takana ja varasto täynnä juomia. Yhdisteltiin vähän tästä ketjusta saatuja vinkkejä ja alkoholin haku sujui kivuttomasti, ei oikeastaan kuormittanut juuri lainkaan "ekstraa" (toki piti alkuun selvittää, mitä halusi - mutta itse noutaminen meni tosi helposti). Käytettiin siis Tallinkin pre-order -palvelua, joka toimi erittäin hyvin ja hinnat olivat kilpailukykyiset. Vähän täydennysostoja tehtiin laivalla, ja sitten vielä lyhyt visiitti Superalkoon, johon oli satamasta tosi lyhyt matka. Hämmentävän helppoa, sujui nähtävästi myös kokemattomilta. Ilman autoa oltiin liikenteessä, toki satamasta kotiin ajettiin sitten autolla.