heinämorsian 2010

Kurjensalo kuulostaa omassa korvassa ihanalta ja näyttää olevan hyvin erityinen ja harvinainen sukunimi.

Tuhannet kiitokset tuestanne Emppu-pemppu, Fiorile ja pikku-pärä Joo siis noi oli vaan ajatuksia, koskaan ei käynyt mielessä että toteuttaisin ne. Ja tosiaan taidan ensimmäistä kertaa elämässä eksyä "mun pimeälle puolelle". Nyt olo on jo paljon parempi ja tosiaan noi ajatukset ovat mielestäni poistuneet, mulla oli noita ajatuksia noin viikon (ja luojan kiitos ei yhtään päivää pidempään).

Itse olen joskus kiukuspäissäni sanonut miehelleni, että perutaan kaikki ja ei sitten mennä naimisiin. Tämä on johtunut turhautumisesta. Turhautumisesta siitä, että asiat ovat mielestäni edenneet liian hitaasti tai että mieheni ei ole ollut mielestäni riittävän kiinnostunut häistämme (lue: samalla tavalla kiinnostunut kuin minä eli hössöttänyt häistä) Meillä häihin 4kk ja nyt on tullut uusia mörköjä: pettäminen. Tähän alkuun on syytä kertoa, että eräs kouluaikaisista ihastuksistani otti muhun sattuman kautta yhteyttä. Tästä ihastumisesta on kulunut 12 vuotta, olin silloin 14-15 vuotias. Tähän ihastukseen liittyy paljon hyviä muistoja, ei niinkään tapahtumina vaan ajanjaksona. Vaihdettiin kuulumisia ja siitä se ajatus tuli: ajattelin puolisoni pettämistä. Pettäminen on vastoin omia moraalisia käsityksiäni ja häpeän menneisyyttäni, jolloin petin silloista puolisoani, jotta uskalsin lähteä suhteesta pois. Parin viimeisen viikon aikana nämä pettämisajatukset on pyörinyt enemmän ja vähemmän mielessäni. Ajatus pettämisestä ahdistaa ja ällöttää, mutta samaan aikaan se jotenkin kiehtoo. Siis mua ei kiehdo itse tapahtuma, vaan se mitä niissä ajatuksissa ja "fantasioissa" tapahtuu. (Toivottavasti edes joku ymmärsi) Mulle on tullut sellasia ajatuksia, että nyt viellä "kerkee ja olisi mahdollista" pettää, kun ei olla viellä naimisissa, kun kaikki ei ole viellä virallista. Tähän väliin sanottakoon, että ollaan oltu yhdessä kohta 5 vuotta ja kihloissakin jo 4 vuotta, eikä kumpikaan ole koskaan toista pettänyt tai edes ajatellut sitä. Rakastan miestäni tosi paljon ja haluan olla hänen kanssaan nyt ja myöhemminkin. Mutta samaan aikaan haluan olla sinkku ja tehdä mitä lystää. Mietin mistä tämä johtuu?? Toki tämä voi johtua siitä, että en ole oikeastaan koskaan ollut sinkkuna, aina on joku ollut vierellä. Samaan aikaan minusta tuntuu, että menetän jotain, minkä kaikki muut ovat kokeneet: sinkkuelämän, alkuhuuman, flirtin ja ne muut miehet. Eniten säikähdin sitä, kun mieleeni tuli ajatus siitä, että jospa tuo puoliso joskus kuolee niin saan "luvalla" kokea kaiken sen mistä olen jäänyt paitsi. Ja itseni tuntien, tavoittelisin sinkkuna juuri tätä missä nyt olen. Ja todennäiköisesti ihastuisin tai jopa rakastuisin hyvin nopeasti. Tässä ei ole mitään järkeä. Mua on ahdistanut tämä asia tosi paljon viime päivinä. Olen purkanyt ajatuksiani parille ystävälleni ja itkenut kauheesti. Olen itkenyt omaa kauheuttani ja noita ajatuksia. Olen todellakin hävennyt ja säikähtänyt noita ajatuksia. Lopulta olin niin ahdistunut, että itkin töissä työtoverini olkaa vasten. Silloin päätin, että asiasta on puolisolleni kerrottava. Lähetin hänelle sähköpostia, koska puhuminen tuntui liian vaikeelta. Puolisoni otti asian todella hyvin, hän sanoi ymmärtävänsä minua. Ja kun keskustelimme kävi ilmi, että hän on myös joskus nähnyt unta pettämisestäni ja se oli tuntunut siinä unessa tosi pahalta. Nyt kun puolisoni tietää tilanteeni, pystymme puhumaan siitä (joka päivä siitä on helpompi puhua, vähän kerraallaan). Olen miettinyt miksi minulle tuli noin hirveitä asioita, mutta en osaa sanoa syytä niihin. Miksi juuri nyt? Tuntuu, että jos nämä olisivat tulleet aikaisemmin, ne olisivat olleet helpompi ottaa vastaan. Yksi mahdollinen syy saattaa olla se, että olen luonteeltani sellainen joka kyllästyy suht nopeasti useasti toistuvaan asiaan (jonka takia myös harrastuksia on tullut vaihdettua). Minusta tuntuu, että koko ajan on niin samanlaista ja jotenkin liian tuttua. Meillä eletään sitä arkea joka päivä ja asiat toimii hyvin. Seksiäkin on, mutta kuten sanoin kaikki tuntuu liian samalta. (Seksi on kyllä hyvää, en valita) Näiden hirveiden ajatusten pyöriessä päässäni olen huomannut myös jollakin tavalla kaipaavani niitä alkuhuuman hetkiä. Ja kuitenkin tunnen olevani onnellinen juuri nyt, sillä nyt olen saavuttanut sellaisia asioita, joista silloin haaveilin. Onko tämän kaltaiset ajatukset ja tuntemukset normaaleja, siis onko jollakin muullakin tälläsiä ajatuksia/tunteita tullut häiden alla? Samaan aikaan, kun nämä peikot ovat olleet mielessäni, olen "nähnyt" (tai pystynyt realistisesti kuvittelemaan) hääpäivämme. Olen nähnyt, miten kaikki menee hyvin ja kuinka onnellisia me ollaan sinä päivänä ja sen jälkeenkin. Tämä kaikki on vaan ollut todella hämmentävää ja ahdistavaakin. Tänään on tuntunut jo paljon paremmalta ja jotenkin "normaalilta". Tämä kirjottaminen kyllä myös helpotti kovasti. Toivottavasti edes joku jaksaa lukea tämän ja ehkä viellä vastatakin, vaikka tämä saattoikin mennä hieman ohi aiheen. Muokkasin hieman kirjotusvirheitä.

Hei kaikki, aika on hurahtanut niin nopeesti. Tänään kävin varaamassa kukat, toivottavasti tulee sellanen minkä haluan ja kohtuu hintainen. Oikeastaaan mitään muuta en ole saanut tehtyä pitkään aikaan. No eipä meiltä niiin hirveesti enään puutukaan. Enään puuttuu kutsujen teko, paikkakortit, sulhesen puku + asusteet, morsiammen alusvaatteet, morsiammen sormus ja pöytä koristeet. Ja aikaa siis viellä hyvin jäljellä. =)

Mulle olisi tulossa peikonpähkinästä (oksista) ja orkidiasta sellanen roikkuva kevyt ja hillitty kimppu. Lisäksi jotakin muutakin kukkaa tulossa ja vihreää heinää. Parissa paikassa sanottiin hinnaksi 200-300€ (sis. mun kimpun, pienen ja yksinkertaisen heittokimpun ja 4 viehettä). Tänään kävin Porvoossa kyselemässä eräästä kukkakaupasta kyseisen paketin hintaa. Mun kimppu tulisi maksamaan arviolta 80-120€ ja vieheet (3kpl) on 6€ ja sulhaselle hieman näyttävämpi viehe 8€. Heittokimppun hinnaksi ei varmaan tule 10-15€ enempää. Minusta aika edullinen, sillä kyseessä niiiiin ihana orkidea. girl_sigh.gif Täytyy viellä käydä yhdestä paikasta kyselemässä, mutta tällä hetkellä tuo on paras vaihtoehto. Taidan sittenkin saada orkidea mun kimppuuni (olin jo melkein luopunut toivosta).

Pampulakorva: miten ihmeessä toi sulhasen viehe on tuon hintainen?? Mulle on sanottu, että viehe maksaa orkidiasta tehtynä 8€/kpl. Ajatuksena on sellanen "pienempi" viehe eli yhdestä kukasta tehty ja alle jokin vihreä lehti. Olen käynyt kyselemässä noita kukkien hintoja. Mulle olisi tulossa peikonpähkinästä (oksista) ja orkidiasta sellanen roikkuva kevyt ja hillitty kimppu. Lisäksi jotakin muutakin kukkaa tulossa ja vihreää heinää. Parissa paikassa sanottiin hinnaksi 200-300€ (sis. mun kimpun, pienen ja yksinkertaisen heittokimpun ja 4 viehettä). Tänään kävin Porvoossa kyselemässä eräästä kukkakaupasta kyseisen paketin hintaa. Mun kimppu tulisi maksamaan arviolta 80-120€ ja vieheet (3kpl) on 6€ ja sulhaselle hieman näyttävämpi viehe 8€. Heittokimppun hinnaksi ei varmaan tule 10-15€ enempää. Minusta aika edullinen, sillä kyseessä suht kallis kukka, mutta niiiiin ihana orkidea. Täytyy viellä käydä yhdestä paikasta kyselemässä, mutta tällä hetkellä tuo on paras vaihtoehto.

Meillä kaasot saavat itse valita mitä päällensä laittavat. Toinen kaasoista on ostanut lilan puvun (meillä teemana eri sävyinen lila) ja kysyi siitä minun mielipidettään. Lisäksi hän on kysynyt myös asusteista minun mielipidettään. Saman kaasoni poika tulee meille morsiuslapseksi ja myös hänen vaatteet kaasoni saa valita itse. Luotan hänen huomioivan juhlan luonteen. Toinen kaasoni ei viellä tiedä mitä päällensä laittaa, mutta hän ei sitä stressaa. Hän jopa sanoi, että jos ei löydy hyvää, hän tekee oman pukunsa vaikka itse. Musta tuntuu, että kaasoille (minun) on tärkeää pukeutua saman sävyisiin pukuihin, vaikka itse en sitä ole heiltä vaatinut. Jos asettaisin kaasoille jonkinlaisen pukukoodin, tekisin sen siksi, että he erottuisivat muista vieraista. En itse ainakaan muiden häissä ollessani kirkon jälkeen hahmota kuka on ollut kaasona, jollei sitä juhlapaikalla jostakin huomaa/kerrota. No onkos tuolla nyt niin väliä? Meinaan, että hyvät juhlat on ollut, vaikka aina en ihan varma kaasosta ole ollukaan.

Voisin itsekin tänne listata mitä on jo tehty niin pysyn kärryillä ja samalla muutkin hahmottavat missä mennään: - Kirkko varttu - pappi varattu - morsiammen puku ostettu (sis. vannehameen) - tiara ostettu - morsiammen kengät ostettu - kampaaja varattu ja kampauksesta puhuttu (jo yksi koekampaus tehty Kampaaja on minun työkaveri, siksi on voitu jo harjoitella) - meikkaaja varattu - kutsukorttitarvikkeet ostettu - paikkakortit ostettu - vieralista tehty - istumajärjestys tehty - kaasot ja bm pyydetty (ja jo muutama hääkokous pidetty) - kukkia mietitty ja hinotoja kyselty - sulhasen sormus - pöytiin tuikkukipot ostettu - karkkibuffet päätetty ja jo Julia-karkkeja ostettu (meille ei tule erillisiä hääkarkkeja) - morsiuslapset pyydetty (kummityttöni ja kummipoikani) - juhlatila varattu - pitopalvelu varattu - kakku päätetty (pitopalvelu tekee sen) - sukkanauha ostettu - häävirret päätetty - sisääntulomarssi päätetty - juhlatilaan tuleminen mietitty - hääauto varattu (bm hoitaa) - ohjelma siirretty kaasojen ja bm vastuulle - häähidas päätetty - bändi varattu - lasten pöytää mietitty - hääyön viettopaikka (toivottavasti jo hoidettu, saadaan se lahjaksi) Tossa nyt mitä tuli mieleen, jotain pientä saattoi unohtua joukosta. Viellä puuttuu/varamaatta/ostamatta: - sulhasen puku - bm puku - morsiammen sormus - kirjekuoret + postimerkit - kukat (morsiuskimppu, heittokimppu ja vieheet) - biisilista - ohrat ostamatta - korit morsiuslapsille - kutsut tekemättä (idea on jo olemassa) - paikkakortit tekemättä (idea on jo olemassa) - valokuvaaja kysymättä - kertakäyttökamerat ostamatta - kaitaliinat ostamatta - morsiammen alusvaatteet - puvun pieni muokkaaminen morsiolle (toukokuussa tehdään) - huomenlahjat miettimättä - häämatka (mennään sitten hieman myöhemmin) - tienvarsikyltit (sulhenen ja bm hoitaa) - viinareissu tallinnaan (kesällä) - pientä koristelu tarviketta hommaamatta - poistumismarssi mietinnässä No enempää ei nyt tulekaan mieleen. Ja siis häät heinäkuun lopulla.

Jihaaa, tänään saatiin sulhasen sormus kotiin. Nyt se odottaa pienennystä ja kiillotusta. Niin ja tietenkin kaiverrus pitää laittaa. Sulhaselle tulee siis jo edes menneen vaarinsa vihkisormus. Meikinkin olen saanut jo varattua. Taitaa tulla tälle morsiolle piiiiiiitkä odotus, ennen kuin ne häät on oikeesti "ovella". Lähes kaikki on jo tehty, (kaikkeahan en varmaan edes tiedä mitä veillä pitää tehdä, mutta kaikki) mitä olen osannut etukäteen miettiä on jo hoidettu tai työnalla.

Tervehdys, olen vihdoin saanut jotakin tehtyä Tänään sain varattua meikkaajan, joka tulee kotiin tekemään meikin. Tämä siksi, että myös kampaus tehdään kotonani. Lisäksi olen saanut jonkinlaisen ajatuksen kutsuista ja kimpusta. Parin viikon päästä olis tarkoitus lähteä hieman Sinooperiin katselemaan ja ihmettelemään (meillä siis kutsut tehdään itse kaasojen avustuksella). Lisäksi tuo kimppukin alkaa jo muodostumaan (mulla on pitkä lista siitä, mitä en halua, mutta en oikein osaa sanoa mitä haluan ) Tällä viikolla pitäis lähteä hieman kukkakauppoja kiertelemään ja kyselemään hintoja (ja tietenkin katselemaan kimppuja). Viellä puuttuu: mun sormus (jota olen jo hieman katsellut) sulhasen puku (jonka hän hoitaa itse) juhlatilan koristelutarvikkeet (joilla ei ole kiire) ja tietenkin erilaisia pikku hankintoja viellä puutuu. Keväällä (jos vaan maltan odottaa sinne asti) pitäisi tehdä tarkempia sopimuksia pitopalvelun kanssa ja ostaa hääkarkkeja buffettia varten. Ihanaa, kun nämä pitkään mietinnässä olleet asiat alkavat jotenkin selviytyä ja selkiytyä. Nyt vaan pitäis malttaa odottaa niitä häitä

Upea kimppu Miaraana. Tuo on yksinkertainen ja erittäin kaunis. Mitenköhän tuollaisen kimpun heitto mahtaa onnistua???

Täällä myös muutama hääuni jo nähty ja häihin aikaa viellä 7kk. Viimeyönä näin sellasta unta, että meidän häät vietettiin Helsingissä (oikeesti ne on maalla 75km päässä Helsingistä). Hääpäivän aamuna huomasin, että kun mun hiuksia alettiin laittamaan, että mun tiara on jäänyt kotiin. Kampaaja (kampaaja oli sellanen pienen kartanon emäntä) rauhotteli mua, mutta ryntäsin hakemaan jostain toista tiaraa. Sitten huomasin, että mun puku oli myös jäänyt kotiin ja tuo emäntä taas rauhotteli mua sanoi, että hänellä on juuri tällaisia tilanteita varten pieni pukuvalikoima. No siellä oli yksi mun kokoinen, joten joudun ottamaan sen. Siinä oli jotain helmiä vyönä rinnan alla ja hirveesti pitsiä ja jotain muuta outoa (tuo pitsi on mulla ehdoton EI puvussani). Hetken päästä oltiin viisikulmaisessa kappelissa, jonka keskellä oli alttari. Sitten kysyin sulholta, että onko meille varattu se hotelli jo? No ei ollut ja paniikki iski. Taas ryntäsin pitkit Helsinkiä etsimään meille sille päivälle hotellia, mutta kaikki oli täynnä. Häävieraita alkoi saapua ja vihkimisen oli tarkoitus alkaa. Mulla vaan oli päällimmäinen tunne, että ei vielä, ei vielä, kaikki ei ole viellä valmista. Mihin me mennään kun häät loppuu??? Siis olin paniikissa. Sitten herään siihen tunteeseen ja huokasin helpotuksesta, että se olikin vain unta. Se oli kyllä tosi toden tuntuista.

Meille ei ensiksi pitänyt tulla mitään istumajärjestystä, korkeintaan pöytäjärjestys (siis ketkä istuvat missäkin pöydässä, mutta vieraat päättävät itse missä istuvat). No tässäpä tuskailin tätä asiaa, kunnes kävimme kaasoni kanssa juhlapaikalla. Otettiin hieman kuvia sieltä ja sen jälkeen mietittiin tota istumajärjestystä. No sehän syntyi tunnissa. Me aloitettiin ensiksi siitä, että mun perhe istuu omassa pöydässään ja sulhasen perhe omassa. Tämä on paras vaihtoehto ottean huomioon tila ja muut asiat, kuten valjeni (hän istuu pöytäruolissa ja tarvitsee apua). Me sitten istutaan siinä perheiden välissä omassa pöydässä. Siitä me näemme kaikki vieraamme ja he näkevät meidät. Sitten varattiin yksi pöytä kaasoille (2) ja bestmanille sekä toisen kaason perheelle. Sukulaisille oma pöytä, jossa istuvat mun kummitäti ja miehen serkku puolisoineen ja muutama muu sukulainen. Kavereille varattiin omat pöydät. Kavereiden paikat syntyi sitä kautta, että ketkä "voivat" istua samassa pöydässä. Mietittiin, että saman henkisiä samaan pöytään ja jokaisella oltava joku tuttu siinä pöydässä (olkoon vaikka se oma puoliso). Ja lopuksi varattiin yksi pöytä työkevereille (johon siis menevät meidän molempien työkaverit) Meillä on pariskunta vastakkain ja mies-nainen-mies-järjesytys muuten. Se ei ollut tarkoituksella haettu, se vaan tuntui hyvältä noin. Poikkeuksena on meidän työkaverit, he istuvat "omissa porukoissaan" kahdessa pöydässä, jotka ovat kiinni toisissaan. Tämä siksi, että he eivät tunne toisiaan yhtään. Ja lopuksi viellä: joku kyseli neuvoa, miten laittaa pöydät (siis esim. hevosenkenkä ym.) Se riippuu paljon siitä käytössä olevasta tilasta, pöytien muodosta ja koosta (pyöreä pöytä vai suorakaiteen muotoinen). Parasta on mennä ihan paikan päälle ottamaan kuvia ja sitten paperille piirtää niitä ajatuksia. Ja muistakaa jättää riittävästi tilaa ohjelmille ja tanssille, mikäli sellaisia tulee. Ei ole kivaa jos joutuu pienessä tilassa tanssia ym.

Nyt on sitten plaseeraus tehty (istumajärjestys). Onneksi kaasoni auttoi mua siinä, en itse oikein saanut sitä aloitettua. No ei siinä mennyt kuin tunti ja se oli valmis. Meillä siis vieraita 70-75, joista 13 on lapsia. Varmaankaan kaikki nuo lapsivieraat eivät tule, mutta onpahan varmuuden vuoksi mietitty heillekin paikat. Olen niin onnellinen kun sain tuon pois alta.

LeisKuu kiva idea tuo kehysten täyttäminen kuvilla. Tulisi ainakin hyvin erilainen taulu, kun yleensä. Ja muutenkin tuo vieraiden kuvaaminen kuulostaa hyvältä. Mietin myös noita kehyksiä, mistä niitä saa, paljonko maksaa tai voiko ne tehdä itse? Minkä kokoinen kehys olisi hyvä, jotta siinä näkee muutakin kuin naaman? Ja tietenkin siihen tulisi mahtua useampi ihminen, jos kuvaa vieraita perhettäin/ryhmittäin/porukoittain. Suur kiitos kaikille hyvistä ideoista.