Nox

Komppaan edellistä. Minäkin otatin huomanlahjakuvat Ninalla. Nina oli rento tyyppi, joka sai jännityksen karisemaan. Kuvattavana oleminen oli yllättävän luontevaa. Kuvia tuli kaikkineen n. 50, mihin mahtuu jo tosi paljon erinomaisia otoksia (kaikki kuvat eivät omasta mielestäni ole ihan onnistuneita, mutta se on makuasia). Erittäin hyvä hinta-laatusuhde. Plussaa siitä, että kuvia on tosiaan noin paljon ja niillä on vapaa teettämisoikeus.

Minäkin kävin Nina Doddilla kuvattavana. Kuvattavana oleminen oli tosi hauskaa, Nina oli rento ja rempseä tyyppi, joka sai jännityksen karisemaan. Kuvat tulivat eilen ja ovat tosi hyvännäköisiä. Ihan kaikki asennot eivät tai ilmeet eivät ole luonnollisimmasta päästä, mutta koska kuvia on viitisenkymmentä, niin mukaan mahtuu paljon enemmän niitä (omasta mielestä) onnistuneita kuin vähän heikompia otoksia. Lahjan saajakin tykkäsi, mikä onkin pääasia.

Meillä ruokaan panostaminen lähti pitopalvelun valinnasta: otimme hyväksi havaitun pitopalvelun, jonka tiesimme pystyvän toteuttamaan meidän näköisen menun. Ajatuksenamme oli runsas pitopöytä with a twist, ja yhdistäväksi teemaksi saatiin aasialaisuus. Menu olikin onnistunut ja pitopalvelu sai paljon kiitosta: kaikesta näki, että kokonaisuus oli mietitty ja raaka-aineet hyviä (erityisesti lohipastrami ja katkarapusalaatti olivat suussasulavia). Pitopalvelun asenne kertoo paljon: heidän edustajansa sanoi, että tätä projektia oli ilo tehdä, koska siinä oli ammatillista haastetta. Tein hääkakut itse, ja niidenkään raaka-aineissa en pihistellyt: käytin tuoreita hedelmiä, aitoa vaniljaa, mascarponejuustoa, tummaa suklaata kakkupohjissa jne. Varmaan vastaavia kakkuja olisi saanut konditoriastakin, mutta hintaa niille olisi kyllä tullut juuri raaka-aineiden takia. (Vaikka eihän tuossa hommassa kyllä tuntipalkoille päässyt. ) Kakkujen kanssa tarjottiin ihan tavallista kahvia sekä darjeeling-teetä, jonka valmistamisesta olin antanut pitopalvelulle kirjalliset ohjeet (vaativa asiakas ), koska olen intohimoinen teenjuoja.

Meillä oli aasialaishenkinen pitopöytä Alkuruuat: -Pähkinäinen broilerisalaatti -Aasialainen salaattibuffet (marinoituja valkosipulinkynsiä, seesamkasviksia, kirsikkatomaatteja sitruunaruohoöljyssä) -Chili-katkarapusalaatti -Lohipastramia ja limettismetanaa -Currysilakat Pääruoat: -Lammascurrya ja korianterijugurttia -Ruohosipulivoissa haudutettua kuhaa -Korianterimarinoitua perunaa ja paahdettuja kasviksia Viinit: Primitivo Doppio Passo ja Tausendhügel Dry Riesling Kakut (morsian teki): -Tuorejuusto-daim-vadelma-limettitäytteinen suklaakakku -Passionhedelmäjuustokakku Kahvia ja darjeeling-teetä.

Mieti istumajärjestys huolella. Meillä taisi olla ihan onnistunut plaseeraus ja vähän vähemmän porukkaa tuntevat vieraatkin viihtyivät. Vältimme myös ne sudenkuopat, että vähän karsaasti toisiaan katsovat ihmiset eivät joutuneet istumaan samassa pöydässä. Muista kuitenkin, että aina joutuu tekemään kompromisseja. Palaveeraa avustajien kanssa etukäteen ja jaa tehtävät. Anna yhdelle tai kahdelle ihmiselle lista asioista, mitä häissä tapahtuu tai keneltä (muilta kuin morsiusparilta) voi kysyä, jos ei tiedä. Pyydä jotakuta hoitamaan juonnot. Potrettikuvien ottaminen ennen vihkimistä oli tosi hyvä idea. Se oli päivän paras rentoutumishetki: vain me kaksi ja kuvaaja. Ruokaan kannattaa panostaa. Hyvä ruoka, parempi mieli. Livemusiikki oli yksi häiden parhaista jutuista. Meillä bändi soitti jo ruokailun aikana, mikä varmaan osaltaan lisäsi rentoa meininkiä. Lisäksi tiesimme, että vieraina on paljon tanssitaitoisia- ja haluisia ihmisiä, joten siinäkin mielessä bändi oli kullanarvoinen tunnelman nostattaja. Jos puvussasi on hankala tanssia ja haluat tanssia paljon, kannattaa harkita kakkospukua. Vaihdoin kakkospuvun häävalssien jälkeen (morsiamenryöstön aikana), ja vaihdossa oli kaksi hyvää puolta: 1) päivä oli kuuma, joten olin hionnut - mikään ei raikasta kuin vaatteiden vaihto, 2) kakkospuku oli rennompi ja kuin tehty tanssimiseen (vaihdoin samalla tanssikengät jalkaan). Morsiamenryöstön suunnitteleminen itse ei ole huono idea. Me teimme hommasta show'ta ja kirvoitimme monet naurut. Tietty kiitos kuuluu myös ystäville, jotka esittivät roolinsa ihan kybällä.

Mulla oli ihan pieni laahus, jota ei saanut nostettua ylös. Muuten sujui hyvin, mutta häävalssit olivat vähän hankalat, kun laahus jäi jalkoihin vannehameesta huolimatta. Valssien jälkeen vaihdoin paremmin tanssimista kestävään pukuun, mikä olikin erittäin hyvä idea.

Meillä oli vaskiseitsikko (Sinetti-Seitsikko), jossa mieheni eno soittaa. Saatiin vähän sukulaisalennusta, normaalisti olisivat kai pyytäneet n. tonnin ko. keikasta. Ihan mielettömän hyvä bändivalinta! Vieraatkin kommentoivat, että olipa virkistävän erilainen bändi. Bändi soitti kirkossa poistumismusiikin, ruokailumusiikkia (klassisia puhallinkappaleita, lähinnä suomalaista), häävalssit ja tanssimusaa monta settiä. Tanssilattia oli täynnä koko illan ja bändi sai mahtavat aplodit, kun he vihdoin lopettivat puoliltaöin.

Kävin niin ylikierroksilla, että vaikka nukahdin ihan hyvin, niin heräsin joskus kuuden jälkeen ihan innoissani enkä saanut enää unta. Miehellä oli ihan sama juttu. Pötköttelimme ja halailimme sitten sängyssä kellon soittoon (klo 7.45) asti. Unet jäivät n. kuuteen tuntiin, mutta jaksoimme silti juhlia puoli kahteen yöllä.

Huomenlahjakuvat. Tai oikeastaan häiden jälkeisenä aamuna annoin vain kortin, johon olin printannut yhden kuvan ja kirjoittanut, että "tätä on luvassa lisää sekä elävänä että kuvina". En ole vielä saanut kuvia kuvaajalta, koska kävin kuvauksissa vain viikkoa ennen häitä, mutta kun saan ne, teen niistä nätin kansion ja annan sen miehelleni. Mies oli ihan täpinöissään ja odottaa kuvia kuin kuuta nousevaa.

Lapponian Duet-kaulakoru. Oli ihan täysosuma, ja tulee varmasti usein käyttöön, koska on arkikäyttöönkin tarpeeksi hillitty.

Häämatka, jonka mummuni ja hänen miehensä lahjoittivat. Jäätelökone, vaikka enoni ja tätini eivät saaneetkaan sitä hankittua, vaan antoivat siihen korvamerkittyä rahaa. Hauskin lahjalistan ulkopuolinen lahja oli vedenkestävä kertakäyttökamera.

Meillä oli tällaiset pöytänumero-menu-ohjelmatötteröt, jotka taiteltiin yläpuolelta katsottuna kolmioksi:

Ehdottomasti ammattilainen. Olisin voinut ajatella myös harrastelijaa, mutta olisi saanut olla kyllä vakuuttava portfolio sitten. Ihan uteliaisuudesta kysymys niille, joiden häissä kuvaa esim. bestman, sisarus tai joku vieraista: Onko noille kuvaajille ihan ok, että heiltä jää ikään kuin juhlat juhlimatta, kun pitää kuitenkin olla töissä eli kuvata samalla?

1770 euroa 9:n tunnin kuvaus matkakorvauksineen. Paperikuvat eivät sisälly hintaan, mutta kuvat tulevat vapaalla teettämisoikeudella korkearesoluutioisina DVD:llä; lisäksi tulee nettigalleria, josta vieraat voivat käydä katselemassa kuvia. Halvemmallakin olisi päässyt, mutta tämä oli sulhasen isän mielestä teknisesti taitavin kuvaaja ja tyyli miellytti meidän silmäämme. Hinta ei tunnu niin pahalta, kun ajattelee, mitä kaikkea kuvaaja oikeasti joutuu tekemään ja miten paljon siihen kuluu aikaa: suunnittelupalaveri, kuvauspaikkojen katsastaminen ennen kuvausta, itse työ, kuvien jälkikäsittely ja nettigallerian kokoaminen. Mä maksan mielelläni rautaiselle ammattilaiselle, joka arvostaa omaa työtään niin paljon, että myös hinnoittelee sen todellisen työmäärän mukaan. Ja kyllä, mun mielestä joku 500 euroa on ihan hirveän vähän koko päivän kuvauksesta ja kuvien jälkikäsittelystä - ei siinä jää paljon tuntipalkkaa, joten en luottaisi niin halpaan kuvaajaan yhtä paljon kuin vähän kalliimpaan (ei tosin tarvitse olla niin kallis kuin meillä ). Niin monella (esim. äidilläni) on huonoja kokemuksia "jonkun tutun" käyttämisestä valokuvaajana. Mä en sano, etteikö harrastelijakin voisi olla taitava ja ottaa hyviä kuvia, mutta ammattilainen on aina varmempi valinta. Kaikkein huonoin idea on kuitenkin luottaa siihen, että vieraat ottaisivat tarpeeksi/oikeita kuvia - vieraat keskittyvät juhlimiseen, eivät kuvaamiseen.

No, mikset sitten sanonut morsiamelle, että sinua on turha pyytää järjestämään polttareita, kun se kerran on noin vastenmielistä? Kun pyysin ystävääni ja siskoa kaasoikseni, kerroin heille, mitä odotan heiltä, ja siihen sisältyi myös polttarien järjestäminen. Koska haluaisin, että mulle järjestetään polttarit, niin ilmaisin sen kaasoilleni selväsanaisesti heti ensimmäisten hääjuttujen joukossa. Sanoin, että jos nämä tehtävät kuulostavat liian isolta hommalta, niin kaason pestistä voi myös kieltäytyä ilman, että minä vedän siitä hernettä nenääni. Mä en odota kaasoiltani mitään yli-inhimillistä työsuoritusta - olen pyytänyt polttarit sekä apua hääpaikan koristeluun ja hääpäivän pikkujuttuihin (pukeutuminen yms.) - mutta olisin ymmärtänyt, jos esim. opiskelukiireiden takia he olisivat kokeneet nämä hommat liian kuormittavina. Niin että totta hemmetissä polttarien järjestäminen on vapaaehtoinen homma, mutta kyllä mä loukkaantuisin, jos niitä ei tulisi, kun olen niitä toivonut. Se on vähän sama kuin jos mua olisi luvattu tulla auttamaan vaikkapa muutossa, mutta sitten ei viitsittykään - olisin pettynyt ystävääni. En tietysti tiedä, mitä Ninuskin tapauksessa morsiamen toivelistaan on sisältynyt, mutta mun mielestä useimmat morsiamet haluavat auttaa kaasoaan tekemällä pienen listan siitä, minkälaisista jutuista tykkäävät tai eivät tykkää. Mä olen antanut kaasoilleni vapaat kädet, koska haluan tulla yllätetyksi (ja luotan heidän arvostelukykyynsä ), mutta mun mielestä toivelistan laatiminen ei ole sama asia kuin vaatimusten esittäminen tai polttareiden käsittäminen itsestäänselvyydeksi.

porcelaindoll, mä katoin heti, että onpa hyvännäköinen puku! Olet varmaan ihan oikeassa, että sulle eivät kävisi kaikki merenneitopuvut, mutta tuon nimenomaisen puvun malli on toimiva, koska 1) musta nauha vyötäröllä ja musta kaistale takana tekevät sulle muotoja (=vyötärön) ja 2) sulla on tosi kaunis dekoltee ja selkä, joita puku korostaa. Tosiaan, kuten edellinen kirjoittaja sanoi, niin puvusta tulee vielä parempi, kunhan nauha on oikealla korkeudella ja alaosassa alushame.

Mä olen hieman yllättynyt tuosta ohjeesta. Olen itse tiimalasi, tosin vähän hoikempaa mallia (36-38), ja monet a-linjaiset mekot saavat minut näyttämään tosi tasapaksulta tai jopa pönäkältä, koska ne eivät korosta vyötäröä, vaan ikään kuin "liukuvat sen yli". Mutta tosiaan kokeilemalla löytää itselleen sopivimmat mallit. Puzzle2010, tuo ensimmäinen mekko on malliltaan aika vaativa. Ei välttämättä sovi rintavalle. Toinen voisi olla toimiva sinunkin mitoillasi, koska v-aukko visuaalisesti pienentää rintoja, puvun leikkaus korostaa vyötäröä ja helma ei ole liian leveä ja runsas. Toinen onkin minun suosikkini näistä. Muutkin voisivat toimia, mutta neljännestä en pidä, koska mielestäni se saa tuon normaalimittaisen/hoikan mallinkin näyttämään pönäkämmältä.

Miehelle tulee vihkiksi Lapponian leveämpi Lapinkihla. Kihla siirtyy pöytälaatikkoon. Olen tosi tyytyväinen, että mies ihastui tähän sormukseen, koska olen itse tosi Lapponia-fani.

^^ Molemmat sopivat ja näyttävät istuvan hyvin. Mutta henkilökohtaisien preferenssien takia kallistun ensimmäisen kannalle. Mun mielestä näytät tuossa merenneito-mallisessa hieman hoikemmalta ja kurvikkaammalta kuin toisessa. Muoks. väksy

Ei pysty käsittämään! Siis onko joku pakottamassa tätä "Mattia" haulikolla uhaten naimisiin vai miten ei aikuinen mies osaa kääntää kelkkaansa, kun on menossa suuntaan, johon ei itse halua?! Miten sulhasesi reagoi näihin Matin puheisiin? Jos hän on Matin läheinen ystävä, niin hänen kannattaisi kehottaa tätä miettimään asiaa kunnolla ja olla tukena, jos Matti tuleekin toisiin ajatuksiin (eli peruu häät/ eroaa morsiamestaan). Jos nuo kommentit on lausuttu tosissaan, niin ei nyt herran tähden pidä naimisiin mennä, vaan miettiä, haluaako edes olla ko. naisen kanssa yhdessä! Ei kai vain morsian ole raskaana, ja tästä tule pakko mennä naimisiin? Olisihan toki tylyä perua kihlaus raskaana olevan naisen kanssa, mutta elämä on. Ja siinäkö annetaan hyvä lähtökohta perheelle ja lapselle, että ollaan onnettomassa liitossa, jossa kumpikaan ei rakasta ja kunnioita toista (kärjistettynä)?

Mun mielestä sähköisen kutsun suurin ongelma on se, että se on helpompi sivuuttaa/unohtaa vahingossa kuin fyysinen kutsu. Kun ihmisille tulee paljon sähköposteja, niin joskus poistoon menee sellaisiakin, jotka ovat ihan asiaa. Mulle myös silloin tällöin käy niin, että kun kiireisenä tsekkaan sähköpostit, niin huomioin kyllä jonkin tärkeän viestin, mutta sitten se unohtuu postilaatikon pohjalle, kun viestejä tulee koko ajan lisää.

Mä mietin, että saisiko jostain esim. leipomosta vahvaa, ehkä jollain tavalla laminoitua pahvia, jota voisi käyttää kerrosten välissä. Helpottaisi leikkaamista ja kakku näyttäisi leikattunakin siistimmältä. EDIT: Niin, minäkin näkisin, että mutakakku on liian pehmeää kerrostettavaksi. Se on myös aika raskasta, eli koko setti varmaan painuisi aika pahasti kuopalle.

Tosi kaunis koru. Mistä olet hankkinut sen/mitä sarjaa tuo koru on?

No sitä, että mies on ollut kihloissa jo aiemmin. Rahapulassamme kaivoimme sormuksen naftaliinista ja kaiverrutimme sen uudestaan. Mulle asia oli ihan sama - sehän on vain pala metallia.

^ Ei todennäköisesti löydy kuvaa. Olin kamerattomana juhlissa. Mutta jos tulee vastaan, niin postaan. Itse asiassa ihmiset leikkasivat kakkua lähinnä "läpi", ts. koko ylä- ja alakerroksen mitalta. Mielestäni se ei näyttänyt sellaisenaan yhtään pahalta eikä se kaatunut, mikä johtuu siitä, että kakulla kuitenkin oli korkeutta vain se n. 18 cm. IMHO, kun kakku on kerran leikattu, niin siitä tulee aina väkisin "epäsiisti", tosin se alkaa näyttää myös tietyllä tavalla herkullisemmalta, kun täytekerrokset näkyvät.