Ewy

Tulin näin ketjun aloittajan roolissa toivottamaan ihanaa kosintahaaveilua ja odottelua kanssasisarille Mun odottelu on viimein päättynyt ja ylihuomenna mennään naimisiin

Minä 29, mies täyttää vielä ennen häitä 33. Meillä on yhteinen 1,5-vuotias lapsi, yhdessä ollaan oltu 4,5 vuotta yhteinen koti ollut reilu 3 vuotta, kaksi koiraakin löytyy. Kihloihin mentiin vuosi sitten. Molemmilla vakityöt, tosin minä olen hoitovapaalla vielä hetken ja mies jää hoitovapaalle kun minä palaan töihin. Pidetään pienet, intiimit häät, läheisimmät vaan paikalla

Mä osallistuisin ehdottomasti omien ja miehen polttareiden kustannuksiin, jos rahatilanne olisi yhtään parempi. Nyt monen sattuman summana omat rahat on niin tiukilla, etten pysty

^voih! Ihanaa hääpäivää teille!!!

^tosi kauniit

Muutenkin tosi ihania sormuksia täällä!!

Tässä mun tuleva yhdistelmä alimpana vihki, keskellä "olen harakka, ei kaksi sormusta riitä"-sormus ( vihkiä ei saisi suoraan kihlani viereen eli kolmannelle sormukselle on ihan hyvät perusteet ) ja ylimpänä kihla 

Onpa kiva, kun täällä puhutaan niin positiivisesti lyhyestä suunnitteluajasta .... Me nimittäin päätettiin just mennä vielä marras-joulukuussa naimisiin! Tulossa on pienet hotellihäät, siviilivihkiminen jne. Kunhan saan puvun, sormuksen, paikan ja vihkijän bookattua niin kaikki hyvin Mun motto on "ei stressiä". Katsotaan onnistuuko!

Finally! 

^Tsemppiä siihen odotteluun

Mun odotus vihdoin tänään ehkä loppuu! Sormus oli valmis tiistaina, mutts kun mies meni sitä hakemaan, se oli väärän värinen!! Olivat tehneet valkokultaisen kun piti olla keltakultainen Nyt vihdoin tänään pitäis oikean sormuksen olla valmis ja mies menee sitä kohta hakemaan... Jeeeeee!!! Pitkään oon sitä sormusta odottanut, kun mies ekan kerran vihjaisi kihloista melkein 3 vuotta sitten. Ei kuulunut, ei vauvan odotusaikana eikä sen synnyttyäkään! Voin kertoa, että nämä viimeiset 2,5 viikkoa kun oon sitä sormusta odottanut on tuntunut ikuisuudelta! Josko tänään VIHDOIN pääsisin virallisesti pois tästä ketjusta!

Ääääääää en jaksa enää odottaa!!! En kestä, jos sormukset ei oo valmiit vielä tänäänkään

Aivan ihana sormus miijja!!  Ja onnea myös, en oo varma tajusinko ees aiemmin sanoa?

Kiitos kovasti mustakin tuo on ihan super-ihana, arvatkaa vaan, onko vaikea odottaa, että saan sen sormeen!!!!!! (On siis nyt pienennyksessä ja kaiverruksessa)

Tuo on tosiaan sormessa hyvin erinäköinen kuin kuvassa. Aika siro se on ja ihan tosi kaunis timantit on 1x 0,10ct + 2x 0,06ct + 6x 0,015ct, briljanttihionta. Hintaa reilu 1100 e.

En oo vielä miettinyt vihkiä häät on kuitenkin vasta useamman vuoden päästä niin ehtiihän tässä miettiä

Kiitos onnitteluista Me ehkä eletään sellaisessa salakavalassa välitilassa Kyllä mä sanoisin, että kihloissa ollaan, mutta mtn varsinaista kosintaa ei tosiaan ollut. Olisin onnellinen, jos mies vielä sormusten tullessa jonkin kosinnankin esittäis, mutta jos ei niin tällä mennään

Mun sormus on iiiiiihana!!! Tää kuva ei todella tee sille oikeutta. 

Miehellä perus keltakultainen flakka, suht leveä

Uskaltaisinkohan mä jo myöntää, että käytiin tiistaina ostamassa sormukset... en oo vielä kertonut kuin yhdelle ystävälle, kun odotan, että sormukset tulee.. ja myös sitä, tuleeko sit jotain ihan virallista kosintaakin, koska se aiempi oli luokkaa "no nyt kun sain ton auton myytyä, niin koska käydään ostaan sulle sormus?"

^Mikä Margit siellä oli noin halvalla?

Tervetuloa Miijja!

Mä pidän kuvapainotteista hääinspiraatioblogia

http://ihaniaideoita.blogspot.fi

Onnea Kenkänainen!!

Voi LadyInRead! Voin niin kuvitella tunteen, tosin mun kohdalla se on koskenut "vaan" kihlausta ja häitä. Omistusasunnon molemmat halusi nopeasti ja lapseen sain miehen ylipuhuttua kun tulin siihen tulokseen, että jos odotan miehen kosintaa ja häitä ennen lasta niin voi olla ettei mitään lasta saati lapsia iän puolesta sit ehditä enää tehdäkkään... 

Onko teillä mies siis jarrutellut kaikkia noita ilman mitään muuta perustetta kuin "ei vielä"? Ei ihme, että ketuttaa, jos näin on!

Jos se yhtään auttaa niin mä olen vähän saanut tätä kihlaus-/ hääkatkeruutta vähenemään sillä, että oon vaan yrittänyt asennoitua niin, että pidetään sit aikanaan sellaiset juhlat, jotka meille ja tilanteeseen sopii. En enää haluakkaan sellaisia 200 hengen viikonlopun kestäviä kartano unelma- häitä (näin kärjistettynä) ja mun on pitänyt surra läpi se menetys (osittain kipuilen vielä). Niiden sijaan oon alkanut haaveilla sellaisista häistä, jotka oikeasti vielä vois tapahtua ja olla ihanat ja se on tuonut vähän takaisin sitä innostusta koko touhuun ja ajatusta siitä, että ihan kiva naimisiin ois kuitenkin mennä.

Tauriel mä möläyttelen kans vaikka kuinka koitan lopettaa!

Iiiiihana tuo Rosenbejn tuleva sormus!!!

Tervetuloa kaikille uusille! Mä naureskellen luin äsken tuon ketjun aloitusviestini, jossa kirjoitin olevani aika varma, että vuoden sisään tapahtuu. HAH! 1,5 vuotta jo siitäkin kulunut, eikä vieläkään! Alkaa käydä jo surkuhupaisaksi tämä. Mä olin vähän laittanut viimeisen toivoni mun äskettäin olleeseen syntymäpäivääni, kun mies oli aiempina vuosina ostanut mulle korvikset, sit kaulakorun ja viime vuonna rannekorun. Joskus sanoikin vinkkaillen, että ostaa kaikki korut läpi. No mitä tänä vuonna tuli? Ei sormusta (kiva lahja kyllä muuten, ei sillä). Mutta I rest my case, tuo ei kosi ikinä.

Edit. Ai niin! Ostin mä itse itselleni sormuksen synttärilahjaksi Saanpa ainakin ihastella timantteja tässä odotellessa. Ehdottomasti paras päätös pitkään aikaan, ei ketuta yhtään niin paljoa

No siis mehän ollaan viime aikoina jopa vähän suunniteltu häitä enkä usko, että miestä hirveästi mikään enää jarruttelee (?), kun ollaan nyt jo hetki oltu yhdessä. Se ei vain ole halunnut hätäillä asian suhteen aiemmin (vaikka musta ois saanut unohtaa ton hätäilyperusteen siinä vaiheessa kun vauvaa alettiin odottaa, onhan se kuitenkin melkoisesti isompi sitoumus vielä mutta jokatapauksessa...).

Tuota mäkin pelkään, että tilanteen ihanuus menee multa ohi. Oon niin vahvasti sitä mieltä, että ois pitänyt kosia jo aiemmin. Hyvä huomio, ehkä se on se mun tarvima nollaus. Pitää nyt vähän työstää asiaa ja hyväksyä se, ettei kosintaa oo vielä kuulunut ja että se on siitä huolimatta ihana juttu sitten kun joskus tapahtuu...  pitää ymmärtää etten nyt saanut mitään romanttista unelmakosintaa suhteen alkuhuumassa tai vauvauutisten myötä. Eli pitää ikään kuin muokata omia odotuksiani asian suhteen eikä miettiä sellaista mikä ei enää ole mahdollista. Lopputuloshan voi olla paljon ihanampi kuin aiemmat haaveet.. aika rauhallisin mielin oon nyt lähiaikoina ollut asian suhteen kun tosiaan on vähän muutakin ajateltavaa vauvan myötä

Ymmärrän muuten täysin tuon käyräesimerkin pitää ihan täysin paikkansa

Onnea tuoreille kihlautuneille!

Täällä odotellaan yhä edelleen. Mennyt kyllä jotenkin maku koko hommasta.

Onnea matkaan tämän päivän kosijoille!! 

^Paljon onnea! Oonkin välillä käynyt täällä miettimässä, että saadaanko ketjuun joulukosintoja! Ihanaa!

^Haha, mä kans uskon, että jouluna voi tulla "pienimuotoista" vihjailua miehelle mun vanhempien taholta oon itseasiassa aika yllätynytkin, kuinka iso juttu meidän isälle tuntuu olevan, ettei mies oo kosinut, vaikka on vauva tulossa

^Samaa turhautumista ilmassa täälläkin. Mies lupasi reilu vuosi sitten, että tän vuoden aikana kosii ja ei kyllä pienintäkään toivoa, että niin tulis käymään.... Alan olla jo niin turhautunut koko juttuun, etten varmaan ees vastais myöntävästi ihan silkasta ketutuksesta