Lenore

Kuoriksi air mail -tyyliset kuoret

Edit. Vaihdoin pienemmän kuvan

Onko puoli vuotta ennen juhlia järkevä aika lähettää STD-kortit (ihan Suomessa asuville vieraille)? Vai onko liian aikaisin? Ja lähetetäänkö kutsut sitten kolme kuukautta aiemmin, vai kuinka?

Meidän häät on vasta syyskuun loppupuolella, eli silloin ei luulisi "ruuhkaa" olevan lomien ja toisten juhlien suhteen.. Haluaisin jonkinlaiset STD-kortit lähettää kun ei olla hääpäivää muuten suostuttu muille kuin omille vanhemmillemme kertomaan.

Meillä tehtiin lopulta juuri näin. Meillä häät vasta isänpäivän aikoihin ja aluksi mietinkin, olisiko pitänyt laittaa StD-kortit menemään ystävänpäivän aikoihin. Lopulta laitettiin nyt ja varmaan osittain liian myöhään, sillä eräs kaveripariskunta on kuulemma laittanut rattaat pyörimään täsmälleen samalle päivälle

Meillä siis pohjalla täysin sama tilanne, eli ei oltu kerrottu kuin omille perheille sekä perheen ulkopuolelta tulevalle kaasolle hääaikeista. Tällä tavalla saatiin kerrottua sopivasti ja esimerkiksi helpotetaan kaason ja bestmanin hommia polttareiden suhteen, ettei heidän tarvitse olla ne jotka kertovat asiasta ensimmäistä kertaa

Meille tulee vaaleanpunaista prinsessakakkua ja tällainen ihanuus päälle:

http://www.weddingcollectibles.com/Contemporary-Love-Birds-Cake-Topper-p-1599.html

Aivan mielettömän ihana

Meille tulee oman isoisäni tekemä katajainen lintupari

Meillä lähtee StD-kortit postiin tällä viikolla. Aluksi pohdin niitä jo tammikuussa, ystävänpäiväkortteina olisivat menneet, mutta päätettiin silloin, että ei laiteta. Kortit lähtevät siis nyt puoli vuotta ennen häitä.

Meillä on siis häät marraskuussa, eli lomat eivät usein puske päälle, meitä uhkaavat enintään pikkujoulut Suurempana syynä korttien lähettämiseen on se, että olemme järjestämässä erilliset pippalot opiskelukavereille ja niistä pitää alkaa pikkuhiljaa jo julkisesti puhumaan, enkä olisi halunnut, että näiden epävirallisempien juhlien vieraat saisivat tietää häistä ennen "virallisia vieraita". Kutsuja taas ei haluttu vielä laittaa, sillä emme halua vielä ilmottautumisia ja kutsun mukana lähtevässä infossa olevat tiedot eivät vielä ole ajankohtaisia (esim. lahjalista, hotellihuoneiden varaus yms.)

Olin sanonut miehelleni, että en halua kosintaa, jolla on paljon yleisöä. Erityisesti karsastin ajatusta, että minua kosittaisiin puolituttujen silmien edessä, koska mielummin sitä olisi siinä vaiheessa ollut tuttujen ja perheen edessä. Täysin tuntemattomat ei sinänsä olisi ollut niin iso pala, mutta toivoin kuitenkin saavani ihan vain meidän hetken.

Lopulta itselläni oli yksityinen kosinta julkisella paikalla - mies kosi Eiffeltornissa, joka nyt ei koskaan ole tyhjänä, mutta sellaisessa tilanteessa ettei paikalla ollut ketään muita.

Me maksettiin itse omat sormukset. Sinänsä hintaeroa tuli sormuksille vain 50 €, joten olisimme voineet ostaa päittäinkin, mutta näin meni nyt Vihkisormuksen olen tällä hetkellä maksanut minä, mutta siitä syystä, että itse olen töissä ja mies ei. Sormus on kuitenkin laskettu osaksi hääbudjettia, katsotaan miten se lopulta tasaantuu

Meillä mentiin kihloihin ennen sulhon isoveljeä. Me ollaan kyllä seurusteltu yli 1½ vuotta pidempään kuin he, mutta ikä itsessään ei ollut tässä mikään kysymys.

Yksi asia on meidän kantilta ollut helpompaa siinä, että sulho tosiaan on veljeksistä nuorempi: vaikka me ollaan jo menossa naimisiin, on lanko se, joka saa osakseen kaikki vauvautelut Me ei olla kohdattu minkäänlaista painostusta naimisiinmenosta tai lastenhankinnasta, toisin kun sulhon veli naisystävineen

Itse laitan kaulaani anopilta lainaksi saatavan perintökorun. Koru on ollut hänellä itsellään mennessään naimisiin ja samoin hänen äidillään. Sulholla ei kuitenkaan ole siskoja ja pyysin, että saanko lainata korua, jatkaen tavallaan samalla perinnettä

Korvakorut lainaan luultavasti omalta äidiltäni ja hakusessa on täysin plankot kultaiset korvikset, ilman mitään ylimääräistä. Päähän on kuitenkin tulossa kaulakorun tyyliin sopiva tiara, jossa on blingiä, niin en kaipaa sitä enempää korviini

Itse pidän kihlan sormessani vihkimisessä. Itsekin olen hankkinut vihkisormuksen yhteensopivaksi kihlan kanssa, joten on luontevaa pitää molemmat

Ostin puvun n. 11 kk ennen häitä. Käytin hyväkseni joulun alla olleet "varastontyhjennys" alennusmyynnit ja siksi puku valikoitui niin aikaisin. Puvussa on nyöritys, joka mahdollistaa myös pienet painonmuutokset vuoden sisällä.

Uutta: Puku, sormus ja alusvaatteet

Nämä kaikki siis myös uutena ostettu

Vanhaa: kengät,alushame, huntu, tiara ja rannekoru, jos sen otan.

Osa omia vanhoja, osa mulle ns. uusia vanhoja, eli ostanut käytettynä, mutta eivät ole olleet itsellä muuten käytössä

Lainattua: Anopin kaulakoru, joka on ollut hänellä, hänen äidillään ja taisi olla vielä äidinäidilläkin. Sulholla ei ole siskoja, niin kysyin saanko minä käyttää sitä "perinteen" jatkajana. Lisäksi lainaan omalta äidiltäni korvakorut ja viitan ulos.

Sinistä: Kaulakorussa on kaksi sinistä kiveä ja puvun muokkaukset tehnyt ompelija on kuulemma piilottanut puvun vuoreen pienen sinisen rusetin.

Edit. tarkensin varmistuneita asioita =)

Meillä lähtee kutsukortin kokoinen, yksiosainen, mutta kaksipuoleinen infokortti kutsujen mukaan. Kirjoitettu suht muodollisesti, mutta rennosti Tän näköiset lähtevät

Edestä:

Takaa:

miims:

Samaa olin sanomassa kun GingerKid. Niitä löytyy myös esimerkiksi Suomalaisesta kirjakaupasta.

Skräppialbumi 30x30cm, kierre, pahvi

~

Meillä on vieraskirja jo olemassa, mutta ajateltiin että vieraat saisivat täytää meille "onnittelukortteja", jotka voimme itse myöhemmin kuvien kanssa liittää kirjaan häiden jälkeen

Tässä kuva meidän vieraskirjasta, sisäsivut käsintehtyä paperia ja sinne liitellään sitten ne kortit.

Ei:

-kännäämistä

-nolaamista

-pukeutumista/morsian-roolia

-juoksentelua paikasta toiseen

-erilaisia tehtäviä

-kaikkien kaukastenkin kavereiden kutsumista

Sen sijaan toiveissa on (kaasolle ja siskolle kerrottu):

-rento päivä parhaimpien ystävien kanssa

-jotain hemmottelua

-morsian osallistuu kustannuksiin (vaikka sulhasen kautta)

-hyvää ruokaa ja juomaa

-jotain erilaista mitä morsian ei ole aikasemmin tehnyt tai ainakin tosi harvoin

-kaikki osallistujat viihtyvät ja saavat kanssa osallistua mitä sitten järjestetäänkin (esim jos on hemmotteluna manikyyrit, kaikilla pitää olla mahdollista manikyyriin paikan ja ajan puitteissa, jos ei itse halua ei pakoteta)

Tää vois olla mun kirjottama, joillakin pikku muutoksilla

Tehtäviä voi olla, mutta ei mitään mukahauskaa rastisuunnistusta, mutta jos vaikka paikassa A on jotain hemmottelua ja pitää siirtyä paikkaan B ... noh, sanotaan vaikka korupajalle, kun en muuta nyt keksi, niin se on ihan ok. "Ei, kiitos" -listalle joutuu siis kuitenkin tällaiset "etsi seuraava rasti, jossa kuuluu hyppiä kymmenen tasahyppyä". Tän vois varmaan niputtaa siten, että ei rasteja, missä minä suoritan ja muut seuraa vieressä, mutta kaikille vapaata osallistumista voi olla

Ei lista kasvaa myös siitä syystä, että oma sairauteni ei salli ihan kaikkea mahdollista, joten esimerkiksi benji-hypyt jäävät kyllä suoraan pois.

Oma listani näyttäisi siis kutakuinkin tältä:

Ei:

- kännäämistä

- kenenkään nolaamista

- hassun hauskaa pukeutumista/perinteinen morsian polttareilla-roolia

- juoksentelua kiireellä paikasta toiseen

- erilaisia rastitehtäviä, jossa muut seuraa kun yksi suorittaa

- kaikkien kaukastenkin kavereiden kutsumista, läheisimmät kaverit riittää (huimat 6 henkeä, kun kaaso lasketaan mukaan )

Toiveissa on:

- rento päivä parhaimpien ystävien kanssa

- jotain hemmottelua - esimerkiksi hiusten tai kynsien laitto ...

- morsian osallistuu tarvittessa kustannuksiin, en oleta vieraiden pulittavan omaisuuksia polttareihin

- hyvää ruokaa ja juomaa

- jotain erilaista mitä morsian ei ole aikasemmin tehnyt tai ainakin tosi harvoin - näitä löytyy paaaaljon, esimerkiksi ratsastus, carting, korupajat, savenvalanta ...

- kaikki osallistujat viihtyvät ja saavat kanssa osallistua, mitä sitten järjestetäänkin.

- morsiussauna voisi olla lisäksi kiva juttu

Minusta mieheni polttarit ei kuulu minulle, mutta sen verran pojille sanon, että tuovat mieheni ehjänä kotiin... Stripparit ja sylitanssit on mielestäni ookoo, mutta jos mieheni tukka leikataan tai jotain muuta älytöntä, niin sen jälkeen jokainen polttariporukkaan kuuluva on munaa köyhempi

Marika12, mä oon niin samaa mieltä sun kanssa!

Mä olen myös tätä samaa mieltä! Mua häiritsisi ainoastaan se, että mies tulee takaisin kotiin "silvottuna", eli kaljuna, ilman partaansa tai muuta tyhmää.

Tiedän, millä tavalla mies ryyppää, jos ryyppää, ja jos en saisi puhelimella kiinni vaikka viikonlopun aikana, niin luottaisin kavereihin sen verran, tunnen kuitenkin kaikki, ni ne ei kumpikaan häiritse. Se, että mies häviääkin täysin varoittamatta piiristä, ni se saattaisi hieman kirpaista, mutta ei olisi pahin mitä voisi tapahtua, mun kannalta. Loput rajuudesta ja sen sopivuudesta mun sulhon makuun on miehen ja polttariväen välinen asia.

Ja pakko kommentoida tähän strippari/pettämiskeskusteluun. Oon ite kerran ollut miehen kanssa yhdessä näkemässä strippiesityksen, enkä kokenut siinä mitään ihmeellistä. Ja mitä pettämiseen tulee, en tietenkään sitä hyväksyisi, mutta olen menossa naimisiin tämän miehen kanssa, eikä mulle tulis mieleenkään että hän menisi pettämään minua omissa polttareissaan. En ymmärrä, miten sellanen voisi edes olla uhkana polttareissa, koska kuka menisi naimisiin, jos ei olisi varma puolisonsa uskollisuudesta

Kirkko tuli varattua reippaasti yli vuoden ennen hääpäivää. Soitin viime kesänä kysyäkseni ihan vaan sitä, millon kirkon voi varata ja sanoi, että ei keksi mitään syytä miksei jo samantien. Odottelin kuitenkin sen aikaa, että varattiin kirkko yhdessä sulhasen kanssa, mutta oli siis kesällä 2011 kun häät loppusyksystä 2012.

Juhlapaikkaan teimme sitovan varauksen täsmälleen vuosi ennen häitä Meillä ei tosiaan ole häiden sesonkiaika, mutta pikkujoulut olisivat olleet meidän kilpailijoina juhlapaikkojen varauksissa, jos oltais jätetty tähän kesään

Edit. Typottelua

Meille on tulossa lahjalista ja juhlainfossa maininta, että halutessaan vinkkiä voi katsoa listalta.

Lahjalista tulee ihan vaan nettiin. Avasin häämessuilla myös Stockalle listan, mutta en tiedä aktivoidaanko sitä. Netissä olevassa lahjalistassa voi jokainen vieras ostaa lahjan mistä haluaa ja millä hinnalla haluaa, Stockan listalta lahja pitäisi ostaa sieltä ja hinta onkin yleensä samalla korkeampi. Päädyttiin lahjalistaan, sillä ei haluta pyytää rahaa ja lahjauteluita tulis sukulaisilta kuitenkin, koska ei tunne meitä niin hyvin. Listan avulla säästetään molempien vanhempia, jotta niille ei ole koko ajan porukka soittamassa ideoita Ja kavereiden ylilennokkaita ideoita pystytään ehkä vähän rajoittamaankin lahjalistan avulla

Mun pitää tätä hieman pohjustaa, jotta osaan selittää mikä aiheuttaa nää tuntemukset mun sydämessä.

Olin siis itse aikoinaan varma, että kun tapaan sen oikea niin ilotulitukset räiskyy ja korvissa soi. Olinhan aina ollut kova ihastumaan melko rivakasti, vaikka ihastus yleensä loppui yhtä nopeasti. Lopulta tutustuin sulhooni enkä edes muista meidän ensimmäisiä kohtaamisia. Lopulta mun silmät aukes siinä vaiheessa kun yksi opiskelukaveri heitti vain lauseen "Entäs Raga (sulhoni), mikäs se juttu on?" Ihmettelin pitkään, että miten niin, mistä se ton repäs, ei meillä ollu ollut yhtään minkäänlaista juttua, oltiin ehkä saatettu puhua toisillemme, jos oltiin samaan porukkaan hetkeksi jouduttu, that's it. Sen illan jälkeen tosiaan mietinkin, että hetkinen, entäs tosiaan Raga. Siitä lähti meikän tunteissa ja ajatuksissa melkoinen hulina, joka kestikin sitten pari kuukautta. Jälkikäteen kun miettii tota paria kuukautta, taisi ruveta olemaan jo kaikille muille selvää, että Lenorea vietiin. Lopulta päädyttiin treffeille ja seurustelu alko. Luotin tavallaan siihen, että koska kyseessä ei ollut vain nopea ihastuminen, voisi tunne kestää pidempään.

Muistan, että kun oltiin tapailtu pari viikkoa, mietin, että enhän mä tunne tätä koko tyyppiä. Tää huomio tahto tulla vähän puun takaa, sillä koko ajan oli tuntunu siltä, että ollaan tunnettu pidempään, meillä meni niin moni ajatus yksiin. Tunsin oloni rakastetuksi, halutuksi ja turvalliseksi Ragan kanssa, eikä noi tunteet oo hävinny mihinkään. Koin myös ensimmäisiä kertoja koti-ikävää kolmisen kuukautta seurustelun alkamisesta, kun olin erossa Ragasta arviolta vaivaiset viisi päivää. En siis pienenäkään potenut koti-ikävää vaikka kotiin olikin aina kiva mennä. Raga sai mulle sen ensimmäistä kertaa aikaiseksi.

Viimeinen "niitti" omalle kohdalleni tuli, kun selailin läpi jotain "ikivanhoja" päiväkirjoja. Noh, ei ne ollut kun arviolta neljä vuotta vanhoja, mutta oma elämä oli kuitenkin muuttunut melko paljon noiden teinivuosien aikana, mutta niinhän se kaikilla. Päiväkirjasta löytyi kirjoitus siitä, minkälaisen miehen minä haluan. Olin sillon varmaan taas päätä pahkaa ihastunut johonkin lukion abiin tai vastaavaan, ja kirjoittanut "romantiikannälkäisenä" tuollaisen listan. Luin listan läpi ja tosiaan, pystyin yhä sanomaan, että jokainen kohta piti paikkaansa, tuollaisesta miehestä minä haaveilen. Luin listan uudelleen läpi ja tajusin, että joka ainut listan kohdista osui Ragaan. Asia tuntui sillon aivan yhtä imelän siirappiselta, mitä se kuulostaa tässä, mutta niin se vain oli, Raga on mun unelmien mies.

Nyt kolme ja puoli vuotta myöhemmin, ajattelen yhä samoin. Raga saa mut nauramaan kun olen pahalla päällä, se osaa lohduttaa kun itkettää ja se saa mut tuntemaan oloni tärkeäksi. Jännä, että tätä kirjottaessakin leviää lämmin ja kilhelmöivä tunne joka puolelle, kun vain muistelenkin noita alkuaikoja tai mietin meidän arkea

Mua tällä hetkellä jännittää se, että osaanko juhlissa olla vaan ilman, että koko ajan mietin sitä, pitäiskö mun jotenkin "ohjeistaa" vieraita... Tarkoitan tällä sitä, että mietinköhän koko ajan vain, miten vieraat viihtyvät vai pystynkö vain tarttumaan hetkeen

Meillä kihlauksesta kerrottiin postitse, joten suoraa reaktiota emme tiedä, myöhemmin kovin onnittelivat ja olivat hyvin onnellisen oloisia. Hääpäivästä kerrottiin samana päivänä, kun vanhempamme tapasivat toisensa, joten osa puhtaasta reaktiosta meni sen takia varmasti suoremmin, koska "jännittivät" samalla toisiaan. Muuten suhtautuminen hääuutisiin on ollut hyvin pitkälti molempien vanhempien tyylisiä, ei ylimalkaista innostuneisuutta, mutta ei myöskään välinpitämättömyyttä. Ovat olleet hyvin onnellisia meidän puolesta, mutta antaneet meidän rauhassa järjestää meidän näköiset häät

Asuinpaikkakunnallamme. Kaupunki ei ole kummankaan kotipaikkakunta, mutta oma sukuni on täältä päin kotoisin. Olemme tavanneet täällä ja asuneet koko parisuhteemme ajan täällä. Täällä toivomme asuvamme vielä paljon pidempään.

Meillä häihin aikaa 7 kk ja viikko. Kavereille järkättäviin erillisiin juhliin on hääpäivästä vielä yksi viikko lisää, eli siis 7 ½ kk.

Hoidettu pääasioista:

~ Kirkko varattu ja pappi sovittu

~ Juhlatilat molempiin

~ Kaaso ja bestman pyydetty molempiin juhliin

~ Morsiammen puvut molempiin

~ Sulhasen puku hääjuhlaan ja pääosin myös kaverijuhliin

~ Sormus hankittu

~ Hääyöpaikka varattu

~ Kutsut suunniteltu molempiin ja postimerkit hankittu

~ Vieraslistat suunniteltu

Tekemättä pääjutuista:

~ Valokuvaajan varaaminen

~ Bändin varaaminen

~ Ruuan suunnittelu kaveribileisiin ja tarvittavat varaukset

~ Häämatkan päättäminen ja varaaminen

~ Kukkien suunnittelu

~ Somistusten suunnittelu ja tarvikkeiden hankinta

~ Kampauksen ja meikin varaaminen

~ Miehen kaverijuhlien puvun liivi tms.

~ Esteettömyystodistus (tosin ei voikaan hoitaa vielä)

Meillä on molemmilla muutamia "tuntemattomia". Itse en tunne miehen enoa perheineen enkä toisen enon leskeä. Mies ei puolestaan tunne minun puolelta kutsuttavista kummiani, erään sukulaisnaisen miestä, yhtä serkkuni lasta eikä yhden kaverini miesystävää. Näiden lisäksi tällä hetkellä emme kumpikaan tunne miehen kaverin avopuolisoa, mutta tilanne saattaa muuttua ennen häitä

Kyllä se meillekin taitaa olla jo aikaisemminkin vilahdellut kolmikko:

1. Valokuvat - suurin ja tärkein muisto juhlasta

2. Juhlapaikat - sopivaa idylliä meidän makuun ilman, että pitää käyttää omaisuus koristelemiseen

3. Puvut - pakkohan se on myöntää, ei sitä missä tahansa vaatteessa halua tulla vihityksi

Lenore, mistä olittekaan tilannut kutsut? Jos olet sen kertonut niin taisi mennä ohi silmien.

Minulla olisi idea kutsuihin mutta värkkäämiseksi menee tietokoneen kanssa että saisin ne myös varmasti tuostettua korttipohjille!

Ollaan siis itse tehty kortit muuten, mutta painatus tilattu paikallisesta digipainosta. Tekeminen oli meikäläiselle helpointa ihan MS Vision kanssa, sillä se oli tutuin.