Edeea

Aika paljon samoja juttuja itselläkin mielessä, kuin mitä tässä ketjussa jo oli kirjoitettu, mutta tässä jotakin omia mietteitä kolme päivää häiden jälkeen

- Jos tiedät/arvelet, että kaaso tai bestman ei ole kaikista innokkain ja ahkerin apulainen järjestelyiden suhteen, pyydä ihmeessä lisää kaasoja tai muita apulaisia. Meillä oli 3 kaasoa ja 2 bestmania, joista 1 kaaso ja 1 bestman olivat edes jotenkin apuna, kaaso erityisesti. Jos olisimme pitäytyneet vain yhdessä ensin pyydetyssä kaasossa ja bestmanissa, olisimme olleet ihan pulassa järjestelyiden kanssa.

- Tee niin paljon valmisteluita etukäteen kuin mahdollista. Meillä jäi hääpäivää edeltävät yöunet tosi lyhyiksi, kun hommaa riitti yömyöhälle asti ihan hääpäivän aattoon saakka. (Tosin meillä on vielä pieni vauva hoidettavana, mutta kuitenkin.) Jälkeenpäin harmittaa, että viime päivät ja hääpäivän aamu meni hermoillessa ja kiirehtiessä paikasta toiseen eikä rentoutumiselle ja nauttimiselle jäänyt aikaa.

- Rauhoita hetki ennen vihkimistä, jos mahdollista. Meillä meni aikataulu tosi tiukille, pukukin saatiin puettua vasta 10min. ennen vihkimistä ja harmittaa, ettei miehen kanssa ehditty yhtään fiilistellä ennen vihkimistä kiireen vuoksi. Meidät vihittiin juhlapaikalla ja käveltiin yhdessä alttarille, jolloin olisi ollut mahdollisuus hieman pysähtyä nauttimaan ennen vihkimistä.

- Meillä tiukka aikataulu sai kiitosta vierailta, ettei jäänyt turhaa luppoaikaa ennen kahveja, vaan yksinäisetkin vieraat viihtyivät ohjelman parissa ja eivät tunteneet oloaan ulkopuolisiksi. Meillä oli ruuan ja kahvien välillä aikaan nähden runsaasti ohjelmaa ja kahvien jälkeen sitten vapaata seurustelua, joten ns. "velvollisuusvieraat" saivat lähteä hyvillä mielin heti kahvien jälkeen kotiin.

- Viettäkää hääyö rauhallisessa paikassa. Me jäimme jatkopaikalle yöksi, sillä pieni lapsemme yöpyi jatkopaikan naapurissa ja halusimme olla lähettyvillä, mikäli olisi tullut jotakin ongelmaa. Jatkopaikalle jääminen oli virhe, sillä meitä univelkaisia väsytti kovasti, mutta metelin ja muiden juhlinnan vuoksi ei saatu unta ja väsymys oli aika totaalinen sitten hääpäivän jälkeisenä päivänä.

- Järjestäkää, jos mahdollista, kahden keskistä aikaa heti häiden jälkeen. Meillä häiden jälkeinen päivä meni siivoilussa ja tavaroiden pakkaamisessa/purkamisessa. Seuraavana päivänä oli paluu arkeen miehen töiden ja lapsenhoidon suhteen. Ei kovin hehkeää ja yhteistä vapaata aikaa kaipaisi kovasti. Onneksi viikko häiden jälkeen on tiedossa pieni irtiotto miehen kanssa kahdestaan, mutta kyllä sitä eniten olisi kaivannut heti häiden jälkeen, että pääsisi rauhassa palautumaan ja juttelemaan sekä fiilistelemään häitä.

Minä saankin päättää omat polttarini, koska en missään nimessä halua mitään "perinteistä" jollaiset kaasoni järjestäisivät, ellen sanoisi, mitä oikeasti haluan

Ja kaasoille sekä morsiusneidolle tää on ollut ok juttu eivätkä halua tietenkään nolata minua tai aiheuttaa mielipahaa.

Minun polttarini eivät tule olemaan siis yllätys. Mitään rahankeruu-, nolauskiertelyitä kaupungilla tms. ei ole ohjelmassa. Paikalle kutsutaan vain kaikista lähimmät ystäväni, joiden kanssa olen oma itseni ja rentoutunut. Maksimissaan kutsutaan varmaan 3 ihmistä kahden kaason ja yhden morsiusneidon lisäksi.

Ohjelmassa haluaisin ja toivon olevan esim. hyvän ilman sattuessa piknikin tai illallisen ravintolassa/jonkun luona, jonkun hauskan tai romanttisen leffan katsominen herkkujen kera, ehkä joku hemmotteluhoito itsetehtynä niin, että muutkin kuin minä voi osallistua, ehkä saunomista ja vain oleskelua, juttelua, rentoutumista.

Monen mielestä varmaan tylsät polttarit, mutta olen luonteeltani aika rauhallinen ja haluaisin vain viettää laatuaikaa läheisten ihmisten kanssa

Mä olen mielestäni aika avoimesti kertonut, tosin enempikin niin, että olen vastannut jos on kysytty. En ole oma-aloitteisesti puhunut tarkemmista hääsuunnitelmista kuin häihin liittyvien ystävien kanssa (kaasot & morsiusneito) ja tätini (=ystäväni) kanssa, joka on luvannut auttaa kukkien ideoinnissa ja askarteluissa, joten näistä olen sitten tarkemmin jutellut oma-aloitteisesti. Niin ja tämän foorumin kautta sitten puhunut avoimesti.

Muuten menee kyllä niin päin, että vastaan, jos kysytään. Kun oikein rupesin miettimään, monet kavereista ei edes tiedä häitä olevan tulossa. Sukulaisistakin esim. kummieni kanssa häät tulivat vasta tänään tarkemmin puheeksi, vaikka äitini onkin niistä tiennyt jo yli puoli vuotta, joten luulin tiedotuksen saavuttaneen jo kaikki sukulaiset

Siskoni tuumasi, että vastailen kuulemma turhan kainostelevaisesti ja suhtaudun vaatimattomasti häihin, jos minulta niistä kysellään. En vain halua olla liian innokkaan kuuloinen ja hössöttää turhaa liian aikaisin. Häät ovat kuitenkin vasta ensi vuoden kesällä.

En salaile mitään ja kaikkeen kyllä vastaan jotakin, jos kysytään. Olen kertonut suunnitellun budjetin, vastannut puvun, tarjoiluiden, ohjelman jne. yksityiskohtiin ym. Meidän häistä ei tule minkään sortin yllätyshäitä kellekään, joten ei tarvitse pitää salassa mitään yksityiskohtia.

onko suomessa käytössä tällaista morsiustyttö/sulhaspoikajuttua kaason ja bestmanin rinnalle? minä kun siis haluaisin yhden varsinaisen kaason, ja rinnalle kolme morsiusneitoa, sama tilanne sulholla(eli bestman+3).. ja näillä sulhaspojilla ja morsiustytöillä tarkoitamme ihan aikuisia ihmisiä, jotka haluaisimme erityisasemaan häissämme...

.. eli, onko tällainen käytäntö mahdollinen, että siellä alttarin vieressä seisoo bestmanin ja kaason lisäksi vähän sivummalla morsiusneidot ja sulhaspojat? ja heillä olisi yhteneväiset asut kaason ja bestmanin kanssa, mutta kuitenkin erottuisivat heistä? tyyliin bestmanilla smokki, pojilla yhdenmukaiset, samanhenkiset puvut jne..

En nyt tiedä, onko niinkään käytäntö Suomessa, mutta meille tulee tavallaan näin

Eli mulla on kaksi kaasoa, siskoni ja ystäväni, ja lisäksi pyysin morsiusneidon, joka on serkkuni. Nämä ovat iältään häiden aikaan 21-25, joten ihan aikuisia jo. Me emme halua morsiuslapsia, joten morsiusneidon paikka meni serkulleni. Olisin voinut valita vain yhden kaason ja lisäksi kaksi morsiusneitoa, mutta en osannut päättää siskon ja ystävän väliltä, joten pyysin kummatkin kaasoksi. Loppujen lopuksi nämä kolme ovat ihan yhtä tärkeitä ja samalla viivalla.

Sulhaselle tulee ainakin yksi bestman, ehkä jopa kaksi. Bestmanasia on vielä ihan auki.

.

marppu,

Minusta tuo alempi puku on parempi. Todella nätti puku ja korostaa kauniisti vartaloa.

Ade,

pakko kirjoittaa! Mulla vähän samantyylinen anoppi.

Kerrottiin pari viikkoa sitten, että häät juhlitaan sitten kesällä 2011.

(Ollaan oltu kihloissa jo yli 1,5 vuotta, joten yllätyksenä ei varmasti tullut. Tosin anoppi ei ole kertaakaan kysynyt häiden perään kihlautumisen jälkeen, vaikka sitä ennen kyselikin..)

Anopin vastaus oli tyyliin "Vaissoo, kai se passaa." Sen jälkeen sulho vielä kertoi, missä häät järjestetään, miten ollaan jo aloitettu suunnittelu ym. ja anoppi oli vain hiljaa. Lopetti jutun niin, että kun sulho vielä selitti jotain, alkoi puhua päälle ja tiukkaamaan sulhon 11v. vanhemmalta veljeltä, että koskas hän vie avovaimonsa vihille (ovat olleet yhdessä reilusti alle vuoden!)

Anopille on muutenkin kova paikka se, että me olemme onnellisia yhdessä. Hän ei kestä sitä, että sulhoni pärjää elämässään paremmin kuin isoveljensä, joka on työtön, ei pärjännyt opiskeluissa, ei koskaan naimisissa, ei lapsia ym. ja sen vuoksi anoppia ei paljon kiinnosta sulhon tai meidän asiat. Häät nyt ainakaan näköjään...

Anoppi on itse eronnut ja katkeroitunut siitä hyvin kovasti. Sen takia ei varmaan soisi avio-onnea edes omalle pojalleen!

Minulle tehdään puku tämän mallin mukaan

Värinä vaalea maitokahvi/beige. Yläosaan todennäköisesti tulee helmiä tms. koristeeksi, mikäli kirjailtua yläosan kangasta ei löydy sopivana.

Meillä ensimmäiset ostokset ovat olleet askartelutarvikkeet kutsu- ja save the date -korttien protoja varten, hääkakunkoristeet ja tiara. Nämä hankittu n. 1,5v. ennen hoohetkeä

Meillä pyritään ottamaan vakavasti kaikki ruoka-aineallergiat ja erityisruokavaliot, koska itselläni on kokemusta siitä, että niitä allergioita helposti vähätellään ja ei todella ole mukavaa.

Itse en nyt mikään mahdoton moniallergikko ole, mutta esim. kalaa en voi syödä ollenkaan (kurkku menee tukkoon, pahimmassa tapauksessa voisin tukehtua) ja tietyt tuoreet hedelmät tuottavat pahojakin allergiaoireita, samoin eräät mausteet.

Onpa pari kertaa käynyt niin, että esim. appiksien 50v-juhlissa oli tarjolla kalakeittoa ja ruisleipää, jälkkärinä täytekakku, jossa oli juuri niitä hedelmiä soseutettuna välissä ja päällä, joita en voi syödä. Eli en voinut syödä mitään koko juhlissa ruisleipäviipaleita ja maitoa lukuunottamatta! Olin kuitenkin tästä kala-allergiasta ja hedelmäallergiasta ilmoittanut etukäteen. Muutaman kerran muutenkin olen törmänny tähän, että juhlissa ja ihan jo kavereiden luona kahvitteluissakin on vähätelty allergiaa tyylillä "kai nyt vähän voit maistaa, ei noin pieni määrä voi olla pahasta". Ei se ole sitten kiva joutua ambulanssilla ensiapuun, jos sattuu saada pahan hengenahdistuskohtauksen tai jos silmät turpoavat kiinni!

Kuitenkin kun voin syödä niin paljon kaikkea muuta, ettei niiden ruoka-aineiden välttäminen, joille olen allerginen, ole todellakaan haastavaa.

Toisaalta ymmärrän kyllä sen, jos monilla on todella paljon allergioita ja vaatii erityistä tarkkuutta ruoka-aineiden käsittelyssä ym, että voi tuskastuttaa ja ärsyttääkin. Silloin kehotan, kuten moni muukin, juttelemaan pitopalvelun/ammattilaisten kanssa asiasta.

Meille on häihin tulossa ainakin pari sellaista, joilla täytyy olla sekä gluteeniton että täysin maidoton ruoka ja paljon sellaisia, joilla on erilaisia allergioita pienempiin juttuihin. Keksitään senkin vuoksi mahd. paljon erilaisia tarjottavia mm. kahvipöytään, että varmasti kaikille on jotakin ja vaativammat erityisruokavaliot (allergisista/vakaumuksellisista syistä johtuen) hoidetaan ammattilaisten avustuksella.

On meillä kyllä suvussa muutama ala-asteikäinen lapsi, jotka ihan vain nirsoilevat, eli eivät syö kuin tyyliin makaronia ja ketsuppia (oikeasti! eivät esim perunaa, lihaa jne.) ja katsotaan sitten lähempänä, että laitetaanko näille tyyliin keitettyä makaronia tarjolle vai mitä ihmettä (olen kuitenkin sitä mieltä, että nirsoilulinjaa ei lähdetä noudattamaan, eli normaalin rajoissa mennään, jokaiselle lapselle/vieraalle ei tehdä omaa ruokaansa mieltymysten mukaan)

Tärkeintä on se, että jokaiselle vieraalle löytyy jotakin syötävää noutopöydästä ja ettei kenellekään käy kuten minulle appiksien juhlissa

Minä en halua polttareiden olevan yllätys tai salaisuus minulta eli morsiamelta. En pidä yllätyksistä (menettäisin yöuneni monen kuukauden ajalta, kun miettisin koska polttarit ovat ja mitä siellä tapahtuu ) ja haluan olla suunnittelemassa polttareita kaasojeni ja morsiusneitoni kanssa. Tosin, he saavat halutessaan esim. jotakin hemmottelujuttuja kehitellä yllätykseksi minulle, mutta muuten haluan olla touhussa mukana ja myös kuluja maksamassa. En halua muutenkaan perinteisiä polttareita, joten tämä sopii minulle.

Yleensähän se Dj ei maksa eniten vaan laitteet. Harvoissa paikoissa on soittolaitteet valmiina. Ja harvalla dj:llä on omanaan kaikki laitteet, joten niitä sitten joudutaan vuokraamaan, mikä nostaa hintaa

Miksei sitä voisi vain sanoa kaasolle/muille ystäville/sille, kenen haluaisi polttarit järjestävän, että haluaa polttarit? Silloin ei tarvitsisi hermoilla asian kanssa, että tuleeko polttareita vai ei ja surkutella, ettei niitä tullut.

Olen itse aika rauhallinen luonteeltani ja ystäväni ja siskoni, jotka ovat kaasoina, tuntevat minut niin hyvin, että aluksi olivat jopa ajatelleet, että minä en varmana halua polttareita!

Kuitenkin haluan, vähän rauhallisemmat ja erilaiset kuin normipolttarit, joten ilmoitin tämän haluni kyllä jo ihan alkuvaiheessa, heti kaasoksi pyytämisvaiheessa

Ja varmasti ne polttarit on sitten tulossa, aion itse olla mukana suunnittelemassa.

Aluksi olin sitä mieltä, että parempi, kun äiti ei turhan paljoa ole suunnittelussa ja valmisteluissa mukana. Äitini on aika voimakastahtoinen ja monia asia pitäisi tehdä juuri kuten hänen mielestään on parasta.

Nyt kuitenkin, kun konkreettisia juttuja ollaan ruvettu tekemään, on äidin apu ollutkin parasta. Kaasoista en juuri ole saanut apua vielä, tosin asiatkin ovat olleet sellaisia, että heiltä ei apua ole voinut/viitsinyt edes pyytää. Äidilläni on kuitenkin paljon enemmän käytännön taitoa ja kokemusta juhlien järjestämisestä, joten senkin takia nyt mielellään kuuntelen mielipiteitä ja neuvoja. Yritän kuitenkin pitää myös oman pääni, jos siltä tuntuu.

Mä veikkaan, että äitini käytös lipuu sinne liiallisen innokkuuden puolelle, mitä lähemmäs häät tulevat, mutta toivon, ettei kovin suuria riitoja saada asiasta aikaiseksi. Hän kuitenkin haluaa vain auttaa.

Täältä kannattaa kysellä:

Scandinavia Showhouse

http://www.scandinavianshowhouse.fi/

En halua omiin polttareihini

- liikaa ihmisiä (siis yli 10 ainakaan, muutama lähin ystävä riittää)

- nolaamisia (mitään julkista nolausta, noloa tekemistä, pukeutumista hassusti, julkisella paikalla laulamista/tanssimista tai huomion herättämistä julkisesti)

- liikaa alkoholia ja ryyppymeininkiä

- liian tarkasti aikataulutettua päivää

- monia yllätyksiä (sellaista, että tullaan hakemaan yllärinä joku päivä, ei tiedä koko päivästä etukäteen mitään ym.)

- baariin menoa

- seksiin liittyviä juttuja (esim. seksiväline-esittelyitä ym.)

- yhteisharrastamista (esim. ohjattua tanssituntia porukalla)

- extremeä (benjihyppy, seinäkiipeily)

Haluaisin vain rentoa olemista hyvien ystävien kanssa, ehkä saunomista, leffan katselua, herkuttelua, syömistä, olemista ja nauttimista rauhallisesti.

Olen varmaan joidenkin mielestä tylsä tai vaativa, mutta en pidä ajatuksesta, että ystäväni järjestäisivät polttarit, joissa olisi nolausta tai muuta tekemistä, josta en pidä. Yllätyksellisyyskin on sellainen, etten halua yllätyksen johtavan epämiellyttävään tekemiseen. Ennemmin vain perus illanvietto läheisten kanssa ilman turhia väkerryksiä. Korkeintaan hemmotteluhoitoja kaasojen tekemänä voisin hyväksyä

Lainie,

Kiitos paljon!

Auttaa vähäsen hahmottamaan tämän karkkisuunnitelman kanssa. Nyt vain karkkilaatuja miettimään!

Me aiomme myös laittaa karkkibuffetin häihimme.

Nyt vain tarjottavien karkkien määrä ja sitä myöten karkkibuffetin budjetointi aiheuttaa päänvaivaa. Ei mitään hajua, miten paljon karkkeja täytyisi varata ja paljonko varata rahaa budjetista karkkibuffetille.

Olisiko teillä muilla antaa vinkkejä? (tätä on saatettu kysyä ketjussa aiemminkin, mutta nopealla selauksella en löytänyt vastausta)

Tässä vähän taustaa muista tarjottavista ja vierasmääristä. Meillä kahvihäät runsaammilla kahvipöytätarjoiluilla.

- Suolaiseen buffetpöytään tulee mm. 2 eri piirakkaa, karjalanpiirakoita, patonkia, minilihapullia, 2-3 eri salaattia, patonkia

- Makeaan buffetpöytään mm. 2 eri hyytelökakkua, muffinseja ja/tai leivoksia, kuivakakku, keksejä, hääkakku

- Lisäksi juomat kahvi, tee, mehu, limsa, vesi

Ylläolevat päiväsaikaan sukulaisvieraille, joita kutsutaan n. 70-75 (joista 15 0-11v. lapsia, 5 teini-ikäistä, loput aikuisia)

Illalla sukulaisten lähdettyä tulevat kaverit, joita kutsutaan n. 40-50 ja näille suunnilleen samat tarjoilut kuin yllä, ehkä hieman soveltaen, koska lisäksi tulee boolia, alkoholittomia juomia, suolaista naposteltavaa esim. sipsiä, popcornia..

Eli miten suuri menekki tällaisissa juhlissa näillä vierasmäärillä yleensä mahtaa karkkibuffetin suhteen olla? Tarkoitus on laittaa karkkibuffetpöytä erikseen, joten ei ihan paria kolmea karkkilaatua kehtaa laittaa, vaan olisi kiva saada esim. 5 purkkia täyteen karkkia. Uskon kuitenkin, että karkkeja syövät myös aikuiset, varsinkin nuoremmat aikuiset eli kaverimme, kuin vain lapset ja teinit.

Itselleni kävi näin, eli kutsu polttareihin tuli, mutta hääkutsua ei. En pääse polttareihin monien eri syiden takia, mutta silti tuo hääkutsutta jääminen kyllä ärsyttää ja harmittaa. Kyseessä on kuitenkin itselleni suht läheinen kaveri ja hämmästyin sitä, ettei hääkutsua tullut. Eli maksumieheksi polttareihin kyllä olisin kelvannut, mutta en vieraaksi häihin. Kyseessä on kuitenkin minun mittapuullani erittäin isot häät, joten pienistä häistäkään ei ole kyse, jolloin tämän olisi ymmärtänyt hyvinkin.

Taisi olla siinä se ystävyys hetkeksi aikaa, kun huomaa, miten paljon se ystävä arvostaa minua ja pitää minua ystävänään.

En kehtaisi itse toimia näin, että kutsuisin polttareihin, mutta en häihin, vaikka häihin kutsuttaisiin monia muita kavereita ja ystäviä.

Sain vieraskirjaidean ollessani eräissä häissä, joissa vieraskirja oli toteutettu näin. Eli otamme tässä 1,5 vuoden ajan kuvia minusta ja sulhasesta, jotka sitten teetämme seepianvärisinä vieraskirjaa varten (vieraskirja teemavärien mukainen, beige/kulta/punainen). Kuvien tarkoitus on olla mahd. herkkiä ja "taiteellisia", ei mitään perus pönötyskuvia. Lisäksi vieraskirjaan kirjoitetaan valmiiksi muutama lyhyt runo kuvien viereen. Vieraskirjan sivuille voivat vieraat sitten kirjoittaa nimensä, tervehdyksensä meille, neuvoja avioliittoa varten, kommentteja kuvista, runoja ja mitä keksivätkään.

Mietin myös noita ystäväkirja-tyyppisiä kysymyksiä, että nekin voisivat olla toteuttamiskelpoisia, varsinkin niitä vieraita ajatellen, jotka eivät keksi mitään kirjoitettavaa meille, paitsi perusonnittelut.

Vieraat meillä tullaan kuvaamaan pöydissä läpi eli kuvauksesta vastaava kaaso tai bestman pitää huolen siitä, että jokaisesta vieraasta tulee otettua kuva. Näistä sitten ajattelin koota vieraskirjan loppuun viimeisille sivuille kuvakollaaseja.

Vieraskirja laitetaan erilliselle pöydälle, joka koristellaan muiden pöytien tapaan ja lisäksi vieraskirjapöytään tulee kehyksissä kuvia minun ja sulhasen lapsuudesta (muutama kuva) ja varmasti sitten kihlakuva ja hääkuva. Puisia kirjaimia olen myös miettinyt, että voisin ostaa vieraskirjapöytää varten.

Itse potentiaalisena vieraana arvostaisin sitä, jos sanottaisiin ihan suoraan, että "valitettavasti et/ette ole vieraslistallamme, koska..." kuin että annetaan kautta rantain ymmärtää, että se hääkutsu olisi tulossa ja sitten sitä ei näy eikä kuulu ja vasta lähellä hääjuhlia tajuaa, että ei sitä kutsua ilmeisesti ole tulossakaan.

(tästä syystä itse lähetämme save the date -kortit niille, jotka aiomme ehdottomasti kutsua eli osaavat odottaa kutsua, kun aika moni varmasti saa lähestyvistä häistä kuulla, vaikka ei välttämättä vieraaksi aiota kutsuakaan, kiitos äitini ja isoäitini, jotka eivät osaa pitää suutaan kiinni..)

Itselläni on tilanne erään kaverin kanssa, että on antanut monesti ymmärtää, että kutsuu häihinsä meidän koko muutaman tytön kaveriporukan, mutta tässä häiden lähestyessä ei meistä kukaan yhtä lukuunottamatta ole saanut kutsua ja tuskin sitä siis on odotettavissakaan, kai. Harmittaa ehkä sinällään, kun odotin saavani kutsun kuten muutkin kaveriporukasta, kun häät ovat suuret ja olemme aika paljon tekemisissä kaverin kanssa. Nyt on vähän epäselvää, miksi meitä ei kutsuttu, kuitenkaan ei kehtaa suoraa kysyäkään. Siksi vähän ihmetyttää, kun jotkut antavat ymmärtää, että kutsuvat, mutta eivät sitten kutsukaan.

En itse loukkaantuisi, mikäli kaveri tai hiemankaan kaukaisempi sukulainen ei kutsuisi minua häihinsä, oli syy sitten rajallinen vierasmäärä budjetin, juhlapaikan tai hääparin toiveiden vuoksi. Toki jos esim. erittäin läheinen ystävä tai vaikka sisko ei kutsuisi, alkaisin ehkä vähän ihmetellä.

Minusta on reilumpaa siis sanoa suoraa, että ei aio kutsua kuin antaa jonkun sukulaisen tai kaverin ymmärtää olevansa kutsuttavien listalla. Toki erikseen ne tapaukset, joiden ei osaa odottaa luulevan saavan kutsua.

Meillä on osittain rajattu vierasmäärä, tosin vieraslista vielä elää aika paljonkin, kun häihin on sen verran paljon aikaa, 1,5 vuotta. Kuitenkin aion sanoa sitten lähempänä ajankohtaa kavereille, että ketkä aion kutsua ja niille, joita emme kutsu (näitä aika vähän) sanotaan sitten reilusti suoraa, jos tulee puhetta häistä heidän kanssaan. Ja siis kaikista lähimmille kavereille ja ystäville menee sitten save the date -kortti puoli vuotta aiemmin, eli he saavat varman tiedon, että heidät kutsutaan.

Meilläkin miehellä oli aluksi "sormuskammo" eli ei olisi halunnut sormusta, kun kihloista ja naimisiinmenosta juteltiin. 9kk. ennen kihlautumista ostin miehelle joululahjaksi sormuksen (joka siis ei ole kihlasormus, ihan vain erikoisempi hopeasormus) ja ihme kyllä, mies alkoi pitämään sormusta töissä baarissa ja esim viihteelle mennessään. Eli sormuksen kammo johtui siitä, ettei mies ollut koskaan omistanut sormusta eikä uskonut sen tuntuvan mukavalta sormessa, mutta tottui sitten sormuksen saatuaan siihen.

Pari kuukautta tuon joulun jälkeen ostin miehelle kihlasormuksen, joka puoli vuotta myöhemmin päätyi nimettömään. Kihlasormusta mies pitää aina baarissa töissä ollessaan, lähes aina julkisille paikoille mennessä ja esim. kylään mennessä, eli lähes aina kun poistuu kotoa. Kuitenkaan esim. rakennushommissa ja kotona ollessa ei pidä sormusta mukavuussyistä.

Nyt melkein 1,5 vuoden käytön jälkeen kihlasormus on jäämässä tiukaksi (miehen sormet kai jäntevöityneet fyysisen työn seurauksena) ja tarkoituksena on hommata vihkisormus, johon voidaan vähän panostaakin laadultaan ja materiaaliltaan. Empä olisi aluksi uskonut, että tuo mies tulee sormusta pitämään näinkin paljon sormessaan

En myöskään koskaan vaadi, että sormus täytyisi sormeen laittaa enkä pahoita mieltäni, jos sormus ei miehen sormessa ole. Ei itselläkään ole aina sormus sormessa. Ei se sitoutuminen sormuksesta ole kiinni.

Meillä vieraslista vähän vielä elää, koska emme ole lyöneet lukkoon, keitä sukulaisia ja kavereita kutsumme.

Tavoitteena on, että kutsumme vain ne sukulaiset, joiden kanssa oikeasti olemme tekemisissä ja joiden haluamme tulevan paikalle. Kutsu todennäköisesti kuitenkin lähtee myös parille vanhemmalle sukulaistädille/sedälle, joita näkee vain suvun juhlissa ja jotka todennäköisesti eivät tule juhliin. Minun sukulaisistani, jotka ovat kutsulistalla, mies on tavannut tai nähnyt lähes kaikki. Minä taas en ole tavannut paria miehen tätiä ja paria serkkua, jotka kutsutaan, mutta jotka tod.näk. eivät tule juhliin.

Kavereista taas on niin, että olen tavannut/nähnyt miehen kavereista 90% ja hän kaikki minun kaverini, mutta varsinaisesta tuntemisesta ei voi puhua, jos on nähnyt tyypin kerran. Se ei kuitenkaan meitä haittaa, koska kaveribileet tulevat olemaan rennot ja ei niin haittaa, vaikka ei jokaista vierasta kunnolla tunne. Täysin tuntemattomia (avecit) emme ala kutsumaan, ellei ihan välttämätöntä.

Eli kysymykseen: en tunne kaikki kutsuttavia vieraita hlökohtaisesti, mutta olen 90% heistä joskus nähnyt/tavannut.

Minua on alkanut jännittää se, osaavatko sulhasen vanhemmat käyttäytyä juhlissa ja saapuvatko edes paikalle, jos juhlia ei järjestetäkään sulhasen isän puutarhassa.

Se jännittää myös, onnistunko kutsujen ym. askartelussa ja osaammeko järjestää haluamiamme juhlia, eli olemmeko juhliin tyytyväisiä sitten niiden oltua.

Minä ymmärrän sen, että kyllähän sitä omilta läheisiltään odottaa jonkunlaista hyväksyntää tai edes pientä ilon häivähdystä, kun kertoo menevänsä naimisiin itselleen rakkaan ihmisen kanssa. Ja moni kun sen tekee vain kerran elämässään, jolloin tapahtuma on ainutkertainen ja tärkeä. Minusta voisi jopa ihan kärjistetysti sanoa, että silloin ei vanhempi-lapsi -suhde ole terveellä pohjalla tai muuten hyvällä tolalla, jos vanhempi ei ole iloinen tai onnellinen lapsensa naimisiinmenosta, jos naimisiin mennään vapaasta tahdosta, suhde on hyvä, lapsi on onnellinen jne. eli ei ole kyseessä mikään väkivaltaparisuhde, jossa toinen osapuoli pakotetaan naimisiin tmv. ääritapaus.

En voi vielä kunnolla vastata tähän, koska meidän seitsemästä vanhemmasta vain äidilleni ja isäpuolelleni on kerrottu hääsuunnitelmista ja tulevista häistä. Äitini on odottanut hääuutisia jo kauemman aikaa ja ollut monesti pettynyt, kun ollaan vastattu uteluihin "Sitten joskus" -vastauksia (kun hääpäivä ei ollut vielä tiedossa tai sitä ei haluttu kertoa). Eli uskoin, että äitini olisi hyvin innoissaan ja onnellinen, kun se hääpäivä vihdoin kerrottaisiin.

Sitten kun kerroimme, vähän yli vuosi kihlautumisen jälkeen tänä syksynä että häät olisivat kesällä 2011, äitini oli pettynyt ajankohtaan: alkoi se nupajaminen, että miksei vielä ensi kesänä, miksi te nyt odotatte noin myöhään, ettekö ole varmoja päätöksestä ym. Eli se ensimmäinen reaktio ei todella ollutkaan kovin positiivinen ja alkoihan se surettaa ja ärsyttääkin.

Nyttemmin äiti on ollut ihan innoissaan ja haluaa ehkä vähän liikaakin olla mukana hääsuunnittelussa. On myös kertonut sukulaisille tulevista häistä, vaikka olimme kieltäneet kertomasta kaikille näin aikaisessa vaiheessa. Eli kai se sitten ihan aidosti on onnellinen

Isäpuoli ei ole juuri mitään sanonut, on niin jäyhä tyyppi muutenkin. Ottaa kyllä osaa keskusteluun, jos häistä puhutaan. Eli häneltä ihan positiivinen reaktio.

Isälleni ja äitipuolelleni emme ole vielä kertoneet, kerromme joskus myöhemmin. Välit isään on aika erikoiset, emme ole kovin läheisiä ja isäni ei juuri ole kiinnostunut asioistani, joten en odota suurempia reaktioita. Tai ehkä sitä, että miksi näin nuorena täytyy mennä naimisiin...

Sulhanen ei ole uskaltanut vielä kertoa äidilleen eikä isälleen ja äitipuolelleen, vaikka aika jo olisi kertoakin. Toivon sydämeni pohjasta, että sulhasen äiti osaisi reagoida asiaan positiivisesti ja olla onnellinen poikansa puolesta, mutta luulen, että katkeruus omasta avioerosta ja muut asiat vievät voiton ja aitoa onnellisuutta ja iloa ei sieltä nähdä. Sulhasen isäkään tuskin riemusta hyppii. Harmittaa jo valmiiksi sulhasen puolesta, kun hän ei omilta vanhemmiltaan saa juuri koskaan tukea päätöksissään tai kehuja, onnentoivotuksia tms. minkä itse koen normaaliksi terveessä vanhempisuhteessa.