cerise

Meidän ranskalais-suomalaiset häät Ranskassa (ensi viikolla, PANIIKKI):

• Vieraita 100, joista suomalaisia noin 15-20.
  
• Kutsut ja menut kaksikielisiä. Ei ohjelmalehtistä.
  
• Siviilivihkiminen ranskaksi, vihkijä varmaankin kysyy kysymykset myös suomeksi. Kaksikielinen ystävä tulkkaa lyhyen toimituksen vanhemmilleni.
  
• Cocktail-tilaisuuden aikana isäni puheen tulkkaa ystävä. Voi olla että hän tulkkaa muitakin puheita. Olen sopinut että ihmiset saavat puhua omalla kielellään tai englanniksi, miten osaavat
  
• Ohjelma on aika universaali: kimpun ja sukkanauhan heitto
  
• pöytäjärjestyksessä joka pöytään on pyritty löytämään yhteinen kieli. Käytännössä perheet ovat samassa (isossa) pöydässä, morsiuspari todistajineen yhdessä pöydässä, kaveripöydistä kaksi on monikansallista.

Luotan siihen että ihmiset vähän pistää efforttia tuohon kommunikointiin.

Mietin että jos laittaisi pöytiin pieniä "fraasisanakirjalappusia", joista voisi katsoa tärkeimmät kohteliaisuudet ja jotain huvittavaa, tyyliin "morsiamen puku on kuten tavallista hurmaava", "saisinko vielä neljännen lasin viiniä?" tai "mitä mieltä olette maailmanpolitiikan nykytilasta?"

Olemme molemmat häiden aikaan 30-vuotiaita, yhteiseloa takana 7,5 vuotta. Olemme 7 vuotta asuneet yhdessä, ja meillä on 1,5-vuotias lapsi. Olemme molemmat vakitöissä.

Meidän menut. Joku painosysteemi pitää keksiä tuonne, etteivät lähde tuulessa lentoon (pöydät terassilla).

Meikki, koemeikki, kampaus, koekampaus, manikyyri (tavallinen, ei rakennekynsiä) ja kaason kampaus maksavat yhteensä noin 200 euroa.

Tosin minulla on kauneushoitolan maksullinen kanta-asiakaskortti, jolla saan kauneuspalveluista 30% ja kampaamopalveluista 20%. Muuten summa olisi isompi, ja laskin että kannatti ostaa tuo kanta-asiakaskortti, varsinkin kun ennen häitä käynen varmaan kasvohoidossa, ja kantiskortin hintaan kuuluu ilmaiset epilaatiot kerran kuussa.

Tämä kaikki siis Ranskassa. Hintataso kaupungissani on hiukan Helsingin seudun hintoja alhaisempi, paikasta riippuen.

Joe ette sauno, niin ideanhan voisi nyysiä nimikoituihin kankaisiin lautasliinoihin. Sellaisille olisi varmaan käyttöä ihmisillä kotona?

Meillä kutsuihin teki kuvan perheeseen kuuluva valokuvaaja. Painatus maksoi 295 euroa (kaksi eri tekstiversiota, 100 kpl kutakin) ja kuoret 30 euroa. Painatusmäärät laitoin yläkanttiin kun 50 kpl olisi tullut melkein samanhintaiseksi kuin 100 ja tilausvaiheessa listaa ei vielä oltu lyöty lukkoon. Kallista, myönnän.

jotenkin luotan siihen, että mahdolliset allergikot tajuavat itsekin olla syömättä mantelirakeita, aikuiset ihmiset... Ei onneksi taida olla vieraiden joukossa yhtään allergista.

Taidan olla ilonpilaaja... Miksi siihen tarvitsee tekstin? Eiköhän ihmiset näe ihan itsekin että kas, tuossa on tarjolla karkkia.

Olen kyllä muutenkin ihan tiukkapipo kun mua ei karkit houkuta, jotenkin ne on musta lasten juttu... Mutta ei siinä mitään, mikäs sen viattomampi ilo, jos karkista tykkää.

Minua ei omat häät pelota, siviilivihkiminen (vaikka onkin Ranskassa kaupunintalolla hieno seremonia) ei sillä lailla irrota kyyneliä.

Sitävastoin olen kaksi kk omien häiden jälkeen parhaan ystäväni kaasona, ja kun eilen illalla kuuntelin eri häämarssivaihtoehtoja niin itkuhan siitä tuli.

Taitaa tykätä kaverini kun kaaso ryystää räkäitkua alttarilla ;-)

Minä "askartelen" tällaiset, eli ostin netistä valmiit pussukat ja laitan sisään 10kpl valkoisia mantelirakeita.

Meille ranskalaisiin häihin perinteisesti valkoisia sokeripäällysteisiä manteleita valkoisessa organzapussissa, noin 10kpl/pussi.

On muuten yllättävän tyyristä. Ensin kävin ihan chocolaterie:ssa maistamassa rakeita jotka olivatkin aivan ihania, tuoksuivat ihanasti mantelille... Hinta 50 euroa/kilo (ja meille sataan pussukkaan tarvitaan 4 kiloa). Tilasin sitten netistä vajaa 30 euroa/kilo, ei ihan samanlaatuisia eikä -tuoksuisia mutta saavat kelvata. Hinnaksi tuli pussukkoineen (130kpl) ja postimaksuineen 140 euroa.

Löysin nopealla googlehaulla tällaisen aasialaisen cateringin:

http://www.asiancourt.fi/fin/

Häiden budjetti on 9000-10000 euroa. Sulhasen äiti maksaa samppanjat ja tyttäremme mekon (tarjoutui itse, niihin menee noin 1500 euroa), sulhasen isoäiti on tarjoutunut avustamaan sulhasen puvun ostossa parilla-kolmellasadalla eurolla.

Äitini teki kutsut (graafisen alan ammattilainen, rahanarvoinen palvelus), isäni on ilmoittanut (pilke silmäkulmassa) "Perinteisestihän morsiamen isä maksaa... Onhan se niin että kun tähän on lähdetty, täytyy se hoitaa kunnialla loppuun. Kyllähän minä sen aavistan mitä tämä lysti tulee minulle maksamaan, enpä kerro sitä teille koska sitten käytätte koko sen summan." Eli itse maksamme kaiken mitä pystymme ottamatta lainaa, isäni hoitaa loput. Mitään järjettömiä menoeriä ei ole, mutta ruokaan panostetaan (ravintolahäät). Selkeästi se on hänelle kuitenkin ylpeydenaihe ja ilo, ja isäni osallistuu aika aktiivisesti esimerkiksi pöytäkukkien ideointiin (!). Olen isäni ainoa lapsi, taidan olla aika lailla isän tyttö...

Meillä on häät Ranskassa, ja suomalaiset jutut vähän hakusessa vielä. Ajattelin mustikkalikööriä aveciksi kahvin kanssa ja keskiyön suomalaiskansallista

salmareineen. Tuo tervasnapsikin oli kyllä ihan kiva idea!

On auttanut tekemällä kutsujen taiton ja ottamalla niihin tarvittavat kuvitusvalokuvat. Se onkin tosi iso apu, josta olemme tosi kiitollisia!

Sulhanen kosi ja tavallaan päätti häiden formaatin (minulle olisi käynyt pienikin juhla, hän halusi kaverit mukaan).

Yhdessä päätimme häidenviettokaupungin ja -maan (olen expatti, asumme miehen maassa). Mies yllätti minut viemällä yllärilounaalle ajattelemaansa juhlapaikkaan (kiva ravintola kauniilla paikalla), ja sinne nyt järjestämme juhlia. Menusta keskusteltiin kolmestaan ravintoloitsijan kanssa ja se on nyt päätetty.

Mies on hoitanut oman vaatetuksensa ja minä omani, ja tänään yhdessä kävimme katselemassa tyttärellemme mekkoa. <3

Juhlien ohjelmaan mies on osallistunut ilmoittamalla haluavansa tanssia ja sukkanauhanheiton, ihan ok vaatimukset minusta ihan ok

Minähän täällä hääfoorumilla tietysti roikun, olen miettinyt pöytäkoristeet ja -kukat... Mutta kumpikaan meistä ei askertele, se on varma. Valokuvaaja on vielä hakusessa, minulla on pari mahdollista vaihtoehtoa ja mies on etsinyt tahollaan myös, eli puoliksi meni.

Sitten kun mun kampaus on valmis, siirryn meikattavaksi ja äiti kampaukseen. Samalla tavalla myös sulhasen äiti ja sisko, toiselle ensin meikki kun toisen hiukset laitetaan ja sitten vaihto. Meillä kaikilla siis sama kampaaja ja sama meikkaaja. Hiukset pestään itse kotona, joten se ei vaikuta tuohon meikkaukseen.

Siis, jos ymmärrän oikein, sama henkilö tekee neljän naisen meikit ja kampaukset? Kuulostaa hurjalta. Sinun kampaukseesi tulee menemään 2 tuntia, meikkiisi tunti, ja kolmen muun naisen laittamiseen menee ehkä vähän vähemmän aikaa, sanotaan vaikka kaksi tuntia kuhunkin. Laskutoimituksen lopputulos: kampaajallanne on yhteensä 9 tuntia työtä tehtävänä!

Nyt mua alkoi huolestuttaa sun puolesta... Mikä teidän hääpäivänne aikataulu on? Suosittelisin kysymään kampaajalta tosi tarkkaan, miten hän aikoo ehtiä laittaa teidät kaikki. Tai sitten (vaikuttaisi minusta realistisemmalta) ainakin yksi toinen kampaaja töihin!

Vai onko teillä siis yksi kampaaja + yksi meikkaaja? Tiukkaa saattaa silti tehdä, varsinkin kampauksissa.

Juusto ei ole alkupala vaan jälkiruoka, joka tarjoillaan pääruuan jälkeen ja enne makeaa jälkiruokaa. En laittaisi alkupalaksi, ei nimittäin avn aa ruokahalua vaan täyttää.

Laittaisin alkupalaksi jollekin vadille jotain kevyttä tapas-henkistä jota ei ole muissa ruuissa : melonipalloja, ilmakuivattua kinkkua, marinoituja oliiveja.

Hmmm... Mä syön "perinteisesti" kolme ateriaa päivässä (aamiainen, lounas noin klo 12.30 ja illallinen noin klo 19.30) + välipalan siinä neljän aikaan iltapäivällä. Mulle tulee suomessa aina kiljuva nälkä ja huono olo kun en osaa napostella pitkin päivää vaan mulla on nälkä ruoka-aikaan... Eli tarjoomiset kuulostaa hyvältä, mutta jakaisin ruuat seuraavasti

-kuvaamasi myöhäinen aamiainen klo 9-10 aikoihin

-lounas, joko pastasalaatti + sämpylää tai grillit + lisukesalaatit viimeistään klo 13.30-14 (muuten tulee liian pitkä väli aterioille)

-jotain sipsiä ja karkkia neljän-viiden aikaan, ennen saunomista

-ja sitten vaikka just saunan jälkeen päivällinen ja kakku

Minä laittaisin kutsuihin sen Doisneau:n ihanan kuvan suutelevasta pariisilaispariskunnasta!

Ja menussahan teema voisi näkyä. Vaikkapa juustotarjottimena.

Laup, miten olsisi valkoiset kaitaliinat? Sillä tavalla miellyttäisit äitiäsi sekä itseäsi, kauniit pöydät pääsisivät oikeuksiinsa ja koristeesi (kuulostaa hyvältä minusta) saisivat alustan joka toisi ne paremmin esille.

Hmmm... Säästämisen sijaan meidän tapauksessa voisi puhua ehkä törsäämisen minimoinnista

-juhlapaikka: valitsimme ravintolan, josta ei mene erillistä tilavuokraa (vieraita on sen verran että ravintola yksityistetään meille)

-koristelut: paikka on kaunis eikä tarvitse paljoa koristeita; Tarkoitus olisi koristella pöydät yksinkertaisesti valkoisilla liinoilla ja servieteillä, kynttilöillä ja valkoisilla kukilla (jotain kauden edullisia kukkia).

-ruoka: neuvottelin hinnasta ravintoloitsijan kanssa ja sain sen hiukan laskemaan

-sormukset: valitsin sen pienemmän timantin kahdesta vaihtoehdosta

-juomat: ravintoloitsija suostui siihen että ostamme ruuan kanssa tarjottavat viinit häneltä, mutta saamme tuoda samppanjat ja väkevät itse. En tosin ole varma onnistuuko tämä Suomessa.

Siinäpä nuo, puvuista en uskalla sanoa kun en ole vielä käynyt sovittelemassa, tavoite on että kenkineen ja asusteineen minun pukuun menisi max. tonni ja mieluiten vähemmän. Yhteensä häihin on budjetoitu 10000 euroa (sata vierasta).

Meille tulee alkumaljaksi samppanjaa (hahaa, Ranskassa kun ollaan!).

Alkoholittomaksi vaihtoehdoksi suosittelen saksalaisten suosimaa juomaa: puolet omenamehua, puolet kuplivaa vettä (vichy tms). Kuulostaa ihan tyhmältä, mutta on todella hyvää, juhlavan kuplivaa, ei liian makeaa aikuiseen makuun ja toisaalta lapsetkin tykkää. Eikä yhtään kemiallisia lisäaineita! Suosittelen kokeilemaan.

No niin, nyt saatiin menu lukkoon. Ravintolassa siis, E-Euroopassa. Hinta 66€/hlö, sis. viini ruuan kanssa (ei tosin mitään kovin erityistä viiniä, menee ehkä vaihtoon)

onnittelumaljojen kanssa näppipaloja:

serranokinkku+tomaatti

guacamole

kylmäsavulohi

munakoisokaviaari

tapenade

chevre-tuorejuustovaahto

tomaattigaspacho+mozzarellavaahto

minttuinen melonigaspacho

oliivit

illallinen pitkän kaavan mukaan:

Parsarisotto, paistetut kampasimpukat

--

Planchalla paistettu meribassi, basilikaöljy, kauden vihannekset

--

Vaaleanpunaiseksi paistettu vasikanpihvi, oliivikastike, marinoidut tomaatit

--

Juustovalikoima

--

Valikoima minikokoisia leivoksia

Mulla on ranskalainen mies, joten häihin tulee ehdottomasti juustoja. Kiitos Ceriselle infosta, olenkin pohtinut kuinka laskea näitä juustoja per vieras!

Miehen perheessä vihreä salaatti syödään yleensä erillisenä, heti pääruoan jälkeen, ja ennen juustoja (jos sitä yleensä on) enkä ollut ajatellut koko salaattia hääillalliselle. Mutta pitääpä kysyä kävisikö tuollainen vaihtoehto, että salaattia saksanpähkinöillä tulisi pöytään juustojen yhteydessä.. Juustojen jälkeen on sitten jälkiruoka.

... ...

Meillekään ei juustojen kanssa tule muuta kuin leipää, mutta ongelmana on hyvän vaalean leivän tai patongin löytäminen pääkaupunkiseudulta..

Hahaa, samassa "liemessä" näköjään ollaan ranskismiehinemme! Mäkin oon huomannut ton salaatin kanssa että välillä se on juustojen kanssa ja välillä ennen, kumpikin tapa on varmaan ihan yhtä "oikea"..

Mun kokemus ranskalaishäistä on, että ruokaa on aivan järjettömästi. Ensin apéro+näppipaloja, sitten usein jopa 5 lajin illallinen. Ja kaikki ovat ihan ähkynä. Juustot kun tulevat niin loppuvaiheessa, että ihan rohkeasti keventäisin määriä. Sen jälkeenhän pitäisi vielä olla ruokahalua kakulle.

Meillä kevennetään ruokailua myös siten, että ruokalajien väliin laitetaan puheet ym. esitykset ja myös häävalssi tanssitaan ruokailun aikana ennen jälkiruokaa. Siten kaikki pääsevät vähän jaloittelemaan, tupakalle jos siltä tuntuu, vaihtamaan pöytää jos seura puuduttaa...

Helsingissä ainoa löytämäni kunnollista rapsakkaa ranskalaisleipää tekevä leipomo on Reze. Niillä on "oikeat" patongit ja maalaisleivät. Mutta hinnat valitettavasti on ihan taivaissa... Mun mielestä kuitenkin kunnon leipä on juustotarjoilussa a ja o.