Titvi

Rouva
  • Viestit

    49
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Viestit posted by Titvi


  1. Samaa mäkin ihmettelin ennen naimisiin menoa, että miksi tukat lyhenee.

    Mulla ensimmäinen syy oli kyllästyminen pitkään suuritöiseen tukkaan. Sitä vielä vaalennettiin häihin, joten siitä tuli entistä takkuisempi. Olen kerran aiemmin, kymmenisen vuotta sitten, tehnyt saman eli leikannut pitkät polkaksi. Vaihtelu virkistää.

    Mutta kyllä syytä on siinäkin, että halusin ns. rouvatukan. Naimisiinmenon myötä myös identiteettiin tulee muutoksia. Näitä muutoksia halusin ilmaista myös ulkonäölläni.

    Tukallani ilmaisen nyt myös surua. Isäni kuoli joitakin kuukausia sitten ja surua ilmaistakseni värjäsin vaalean tukkani tummaksi. Halusin päähäni suruhunnun.


  2. Kertokaas lisää kokemuksia Maltasta :) Meilläkin haaveissa lähteä sinne häämatkalle.. Toinen hyvä vaihtoehto voisi olla POrtugalin Azorit.

    Meillä oli samat vaihtoehdot :) Azorit kuitenkin hylättiin, koska olen käynyt Madeiralla ja kuvien perusteella Azoreilla näytti liian samanlaiselta. Halusin jonnekin uuteen paikkaan ja niinpä päädyimme Maltalle.

    Tässä kertomus meidän häämatkasta ja tässä vielä "totuus Maltasta" :)


  3. Sopii lapsellisille pöllöille, kuten esim. meille :girl_haha:

    Tämä runo/lastenloru on kokonaisuudessaan kiitoskorteissa ja sen viimeinen säe lehti-ilmoituksessa hassun pelleilykuvan ohella.

    ”On ihanaa olla!" sanoi perhonen,

    kun kohtasi toisen perhosen.

    Ne lähtivät yhdessä lentämään

    itään ja länteen ja etelään.

    ”On ihanaa olla!" sanoi kukkanen,

    kun huomasi toisen kukkasen.

    Ne alkoivat yhdessä tuoksua

    ja huojua lauhassa tuulessa.

    ”On ihanaa olla!" sanoi etana,

    kun sen tavoitti toinen etana.

    Ne lähtivät yhdessä jatkamaan

    kiireetöntä kulkuaan.

    ”On ihanaa olla!" sanoi sammakko,

    kun sen viereen hyppäsi sammakko.

    Ne loikkivat yhdessä lammikkoon

    ja illalla salaa kirjastoon.

    -Pia Perkiö

    Veljeni lausui tämän runon häissämme ja heti silloin tiesin, että tässä on runo meidän kiitoskorttiin. Taitaa veljeni tuntea mut aika hyvin... :girl_smile:


  4. Pakkaisin häämatkalle jo paria viikkoa aikaisemmin. Lähdimme häämatkalle kaksi päivää vihkimisen jälkeen, eikä silloin enää kerinnyt pakkaamaan. Olin pakannut siinä viimeisinä päivinä ennen häitä, kun muutakin kiirettä oli suunnattomasti. Muutama tavara unohtui, mutta onneksi ei mitään mitä ei olisi saanut matkaltakin ostettua. Mutta että pakottautuisin keskittymään pakkaamiseen, vaikka se kovin hankalaa häähumun keskellä onkin.


  5. Paria päivää ennen häitä mut valtasi ihmeellinen rauha ja jännityksen puute. Ja minä jos kuka jännitän. Jännitän tutulle hierojalle menoakin, jos edellisestä käynnistä on useampi kuukausi. Mutta siis olo oli todella epäuskoinen kun jännitys oli niin äärimmäisen vähäistä. Ilmeisesti sittenkin taisin jännittää enemmän juhlan järjestämistä ja juhlan teknistä onnistumista, kun itse naimisiinmenoa. Kun juhlajärjestelyt alkoivat olla kohdallaan, jännityskin hiipui. Kirkossa en jännittänyt, koska tiesin että pappi vetää sen shown eikä mun tartte muuta kuin seurata ohjeita. Juhlan osuus taas oli tarkoitettukin epämuodolliseksi, niin eipä siinä sitten enää mitään jännittämistä ollutkaan.


  6. Olimme tehneet tästä vitsin sulhon kanssa. Muistuttelimme jo harjoituksissa taukoamatta toisiamme, että hymyile, hymyile. Sama päti valssaamiseen, senkin aikana kannattaa hymyillä. Suosittelen lämpimästi, että matkalla alttarille katselette sivullenne. Tuttujen hymyilevien kasvojen näkeminen lämmittää ja lievittää jännitystä. Ja silloin muistaa hymynkin helpommin, kun näkee rakkaita hymyjä penkkirivi toisensa jälkeen.


  7. KAIKKINEEN, matkoineen, sormuksineen, jälkikuluineen (kiitoskortit + muut muistamiset) budjetti asettuu tuohon 5000-6000 €:n väliin. Eikä kaduta!! Häät ovat sen verran ainutlaatuinen juttu, että silloin ei pidä nuukailla. On niin monta asiaa, jotka on toteutettava nyt tai ei koskaan, niin siksi pihistely ei mun mielestä kannata. Olimme itse säästäneet suurimmat osan, mutta hieman sponsoriakin saimme. Vielä viikkoa ennen sponsori kysyi, että mikä on rahatilanne, että rahan takia älkää jättäkö haaveita toteuttamatta.


  8. Naikkareiden kirppikseltä löysin omani. Ensimmäinen ja ainut jota kävin kokeilemassa. Todella nätti ja alkuun tuntui ettei mitään tarvitse tehdä, mutta nyt olen todennut, että vähän täytyy lyhentää. Onneksi suvussa ompelutaitoisia. Täältä kuvia http://unikas2.vuodatus.net/blog/2494549/saanko-esitella-the-morsiuspuku/

    Puku on Sincerityn nro 2950


  9. Sulho on jo nyt nähnyt mut monta kertaa hääpuvussa. Reaktio on ollut joka kerta sama: kieli pitkällä supsuttaa k-18 tekstiä ;) Mielestäni on ihanaa ollut kokea tuo "huokausten hetki" jo monta kertaa. Miksi pantata sitä vain alttarille, kun sen voi kokea uudestaan ja uudestaan? Ja tulen kokemaan sen monta kertaa uudelleen vielä ennen hääpäiväämme ja vielä hääpäivänäkin. Hääviikon torstaina käymme feature-kuvauksessa joten silloin viimeistään näkee täydessä tällingissä, eli hyvissä ajoin ennen häälauantaita. Alttarille kävelemme yhdessä joten yllätys ei oikein siinäkään mielessä toimisi. Mä en oikein koskaan ole ollut salailun perään. Mun puvun on nähnyt jo moni ja jokaiselle kiinnostuneelle näytän kännykässä olevaa kuvaakin. Hääsivustollamme, jota kutsuvieraat pääsevät tutkailemaan on myös kuva meidän vihkisormuksista, joten hyvin avoimella tyylillä mennään. Mulle salailulla ei ole itseisarvoa.


  10. IHANA!!

    Entä sitten kun linnut on lähteneet

    ja verkkaan käy virtojen juoksu

    entä sitten kun päivät on viilenneet

    ja poissa on nurmien tuoksu.

    sinä vieläkö viivyt mun vierelläin

    tuuli tuiskuna lunta kun heittää,

    yhä kätesi löydänkö kädestäin

    paksu jää vaikka muistoja peittää

    Entä sitten kun päivät jo hämärtyy

    se pois viekö elämän uskon.

    entä sitten kun eessämme värjäytyy

    ranta taivaan jo väreillä ruskon.

    sinä vieläkö viivyt mun vierelläin

    aallot raueten iltaan kun taipuu.

    yhä kuiskaatko hiljaa mun nimeäin

    päivä lopulta mailleen kun vaipuu.

    Entä sitten kun lyhenee askeleet

    on haaveiden tilalla muistot

    entä sitten kun silmiin saa kyyneleet

    nauru lasten ja leikkipuistot

    sinä vielä jos viivyt mun vierelläin

    kun on kaikki jo sanottu kerran.

    sulle ojentaa tahtoisin elämäin

    se on sun yhden elämän verran."

    Kiitos.

    klt3007 likes this