hattuhirmu

Miten olisi viuhkat? Netin kautta loytaa varmaan tukkumyyjia, jos ei itse halua askarrella. Tai halpis-aurinkolasit? Tai ne sellaiset tuulessa pyorivat hyrraviirijutut (hei mita ne nyt on), joita on aina toreilla myynnissa.

Eilisissa haissa muuten kaikki sujui hyvin, paitsi etta morsian ei voinut kunnolla nauttia juhlasta, koska mahtava puku kavi erittain tukalaksi illan kuluessa - sanoi olleensa valmis vaihtamaan vaatteet juhlan aikana, jos jotain muuta olisi ollut tarjolla. Prinsessamekot siis voivat hyvinkin osoittautua virheinvestoinneiksi, jos aikoo koko paivan kirmata korsetissa ja vannehameessa... Kuvauksen ajaksi suosittelisin myos virvokkeiden jarjestamista - olimme kaikki aivan naantyneina poseeratessa kun kukaan ei ollut tullut hoksanneeksi edes vesipullon mukaan ottamista...

Olen itse puuhanurkkauksen puolella - jos jotain pienta aktiviteettia haluaa niin pinjata voisi olla erikoinen vaihtoehto. Muuten lapsille voi jarjetsaa piirustuskilpailun tai vaikka ongintaa.

Meille ei tule kirkkohaita, koska kulta on ateisti, mina enemman agnostikko, eika meilla siis ollut mitaan syyta yrittaa kirkkohaita jarjestaa. Siina mielessa hyvassa tilanteessa olemme viela, etta takalaisittain siviilivihkimiset ovat se normi, valinnanvaraa on eika missaan vaiheessa tule "huonompien" haiden tunnetta - luulevat sukulaiset tahoillaan toistaiseksi mita tahansa...

Luulen, etta tassa on nyt pieni tulkintavirhe. Hyvin tehty istaumajarjestys vahentaa sita jaykistelya - jos pari osaa sijoittaa "samaa maata" olevat vieraat samaan poytaan niin kestit sujuvat ehdopttomasti mielekkaammin kaikkien puolesta - eihan siina sapmassa poydassa ole koko iltaa istuttava, mutta hyvalla plaseerauksella ainakin varmistaa, etta ruokailun ajan ainakin voi istua samanhenkisten ihmisten keskuudessa. Periaatteessa kai ihan taysin vapaa istumajarjestys ajaisi kutakuinkin saman asian - mutta mita jos viimeisena juhlapaikkaan saapuville ei loydykaan samasta poydasta tilaa, tai ainoat vapaat paikat ovat sen serkun vieressa, joka viime viikonloppuna kannipaissaan oksensi meidan autoon, tyonsi siskoni jarveen ja haukkui minut huoraksi? Juhlapaikka on myos siita tarkea, etta jos kaikki vieraat eivat mahdu samaan huoneeseen vaan B-vieraat on ripoteltu pikkukammareihin pitkin kartanoa niin ei heilla varmaan kauhean hauskaa ole; tai jos satapaiselle vierasjoukolle ei loydy kuin yksi pikkuinen vessakoppi eika lastenhoitohuonetta ollenkaan, niin sekaan ei auta. Eli silla juhlapaikallakin on merkityksensa vieraiden viihtyvyyden kannalta - ei niinkaan minkaan "ideologian" vuoksi. Periaatteessa samaa mielta - kukin tekee niinkuin tykkaa. Mutta en silti menisi sanomaan, etta jos joku uskaltaa jonkun muunkin mielipidetta kysya niin ei silloin tunne itseaan minkaan vertaa. Jos kukkasuunnitelmia hehkuttaessaan morsian saa kuulla isoaidin saava hervottomat allergiakohtaukset liljoista, niin ehka morsiamen olisi hieman harkittava sita kimppuvalintaansa, oli miten kiintynyt niihin kukkiin tahansa. Tai vaikka morsian kuinka haluaisi selasta avonaisen ja puolireiteen leikatun puvun paalleen, niin vihkipapilla voi olla jotain asiaa vastaan - ja silloin ei tosiaan voi tehda niinkuin pari tahtoo, ja sita "voiko, saako"-kyselya olisi ehka kannattanut harrastaa hyvissa ajoin eika hadissaan kietoa albaa paalleen sakastissa kun muuten haita ei tule...

Mina yritin vain kiivaasti torjua kaverini aanekkaasti, ja toistuvasti, esittamia "kosintasaantoja": sormuksen pitaa olla vahintaan kahden kuukauden palkan arvoinen, sormus pitaa olla jo valittuna, kosinta ei saa tapahtua syntymapaivana tai muuna merkkipaivana - muuten kosija kosii vain, kun ei muutakaan lahjaa keksinyt... : Hadissani muistuttelin sitten valilla, etta ei se nyt niin nuukaa ole, mitaan somustakaan tarvita... (lue: pliiiiiis kosi, edes joskus, jooooooko?) ...tulihan se sielta sitten lopulta.

Nostanpa tata taas...

Australiassa melkein missa vain on rantamahdollisuus... Cairnsissa en ole kaynyt, mutta Gold Coast oli minulle ainakin oikein hyva lomapaikka - Brisbanen lahella, kovin turistimainen, mutta paljon nakemista ja tekemista kaiketi juuri siita syysta. Melbournessa tosin oli paremmat shoppailumahdollisuudet. Adelaidessa saa maailman parasta kaakaota (mutta ei sitten juuri muuta...) Asun itse Perthissa, ja taalla on paljon erittain hyvia mahdollisuuksia surffailuun, sukelteluun, viinitilojen kiertelyyn jne. Mainitsemasi ajankohta olisi varmaan oikein hyva, siitakin syysta, ettei taalla ole viela liian kuuma, mutta samaan aikaan voit valttaa ankeimman Suomen syystalven. Katti-niminen naikkari kiersi Australiaa ja Uutta Seelantia haamatkallaan pari vuotta sitten juuri loka-marraskuussa: hanen kotisivuiltaan loytyy oikein hyva matkakertomus.

Jos hakee karkinkorviketeeta, niin erikoinen vaihtoehto olisi "kukkiva" tee - teepallukka laitetaan siis (lapinakyvaan) lasikuppiin tai teekannuun, ja pian teepallo aukeaa ja kukkii kauniisti veden alla. Yhdesta pallosta saa useampia kuppeja teeta, vihrean teen kai sanotaankin olevan parhaimmillaan kolmannella kayttokerralla. Nain kerran jopa "Bridal Bouquet"-nimisen teepallon, eli haihinkin sopisi hyvin. Tassapa natisti koko prosessi: edit: Miia Pihkolan nettikaupassa myydaan kiinalaisia palloteita, mm. Hinnat nakyvat olevan n. 15-50 eurosenttia per pallo.

En tuomitse kirkkoon liittymkista haiden alla, vaikken juuri sita ymmarrakaan. Yleensakaan kirkkohaita, jos ei usko jumalaan - mita iloa on luvata rakastaa puolisoaan satuolennon nimissa? Olenkin lahiaikoina miettinyt tata enammankin, ja olen aivan varmasti sita mielta, etta jos kirkkoonkuulumattomat ja/tai jumalaan uskomattomat haaparit nakisivat enemman vaivaa siviilihaitten eteen ja uskaltaisivat tehda omaa elamankatsomustaan kuvastavat haat, ei kenenkaan tarvitsisi naytella uskovaa ja saisi silti nayttavat, "kunnon" haat.

Aika moni on sanonut, etta "amerikkalaistyyliset" kakut maistuvat pahvilta ja ovat liian muovailuvahamaisia - vaikka sehan riippuu ihan siita, etta mita siella kakun sisalla on. Voi siella veistoksellisen kuorrutteen alla olla vadelmataytekakku, Bailey's suklaakakku, sitruunakakku tai jaffakakkukin.

Mina olen ihan tavisluterialinen, kulta kastettiin anglikaanisen seurakunnan jaseneksi mutta teini-ikaisena paatti jattaa konfirmaation valiin ja on nyttemmin ateisti. Alunperin suunnittelimme, etta kulta liittyisi kirkkoon ihan siksi, etta paasisimme kirkossa naimisiin. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, ja menemme nyt siviilisti naimisiin. Taytyy myontaa, etta nyt on jotenkin parempi olo koko touhusta - kulta ei joudu tunnustamaan uskoa, jota ei tunne omakseen ja vaikka kirkot ovat toki kauniita, olemme saaneet jarjestettya viela nayttavamman ja hienon vihkipaikan siviiliseremoniaamme varten. Minulle uskonnollisella seremonialla ei ole oikein sen suurempaa painoarvoa kuin siviilillakaan, enka koe oman uskoni horjuvan, vaikkei meidan haissa aamenta sanotakaan. Luulen, etta monilla on melkein pakkomielle kirkkohaihin - uskosta riippumatta - juuri noiden juhlatilojen vuoksi. Haiden kuuluu olla hieno, juhlallinen, romanttinen tilaisuus, ja Suomessa sellaisen tilaisuuden on tottunut saamaan vain kirkossa aikaiseksi. Siviilihaita ei mielleta "oikeiksi" haiksi, vaan monilla mielen sopukoissa pyorii perjantai-iltapaivan maistraattivisiitti, morsian maha pystyssa ja sulhanen kelloa vilkuillen, etta koskas se lounastauko paattyykaan. Monet tuntuvat jopa ajattelevan, etteivat ole "kunnolla" naimisissa ennen siunaustilaisuutta, jos siis syysta tai toisesta "joutuvat" siviilisti vihkiytymaan ensin. Itse siviilihaita jarjestavana tama tuntuu vahan ikavalta. Minunkin vanhemmat tuntuivat saalivan minua ensi alkuun, kun en raukkaparka saa "kunnon" haita - sanoivat jopa, etta eihan siina se uskonnollisuus mitaan merkitse, kirkossa vain kuuluu menna naimisiin. En kuitenkaan halua, etta kultani lupaisi rakastaa ja kunnioittaa minua hanen kannaltaan mielikuvitusolennon nimissa. Siviilisti saamme juuri sellaisen seremonian kuin itse haluamme, ja lupaudumme toisillemme oman itsemme tahden, kaikilla niilla valtuuksilla jotka meilla omaan itseemme on. Kauniimpaa, todempaa ja merkityksellisempaa kuin yhden paivan ajan muka-uskominen. Kirkkovihkimistraditio ei tietenkaan ole pahaksi, jos molemmat vihittavat ovat uskovaisia tai edes tapakristittyja, mutta kun jompikumpi tai molemmat ei usko tai edes halua leikkia uskovansa, on minun mielesta rehellisempaa ja aidompaa menna siviilisti naimisiin. Siviiliseremoniasta saa aivan yhta vaikuttavan kuni uskonnollisestakin, ja nyt voi pyytaa vihkijaa jo pois sielta kuntakeskuksen toimitilasta vaikka lahikartanoon, majakkaan tai jokiristeilylle. Tutkikaa siviilivihkimisvaihtoehtoja, jos jompikumpi tai molemmat teista eivat ole uskovaisia. Siviiliseremoniassa on paljon enemman vapautta, eika vaadi teeskentelya keneltakaan. Siviilivihkikaavaan voi lisailla aivan omia mieltymyksiaan helpommin kuin kirkkoseremoniaan. Vihkimisesta saa paremmin omannakoisen, ja vaikka ehka olisikin helpompaa antaa vain papin valita joku sopiva patka raamatusta luettavaksi, niin siviilivihkimisessa saa laittaa jo itseaan enemman likoon. Katsoisin jopa joissain tapauksissa siviilivihkimisen tarkoittavan enemman kuin kirkkovastaavan - kun pari saa iste suunnitella lupauksensa, eika vain toistaa niita samoja vuorosanoja, mitka taytyy sanoa, on tuloksena aidompi ja rehellisempi avioliittovala. ___ Lisattakoon tahan siis, etta en missaan nimessa vastusta kirkkohaita, jos ne ihan oikeasti tuntuvat "omilta". Ainoa, mika minusta on jo parin itsensa kannalta saali on se, etta toinen tai molemmat joutuvat teeskentelemaan uskoa. Ei minusta Jumalan silmien edessa tehty lupaus merkitse mitaan, jos ei usko koko Jumalaan.

Oletan, etta morsian siis ei ole suomalainen? ...ja ihan by the way tassa tilanteessa nayttaa silta, etta kaikissa on kielitaidottomuuden vikaa... Taytyyko mitaan kummempaa ohjelmaa olla? Kunhan kaikki juonnot saa jotenkin onnistumaan seka suomeksi etta morsiamen omalla kielella niin kaikki tietavat, missa mennaan. Ehka voisit keskittya enemman visuaalisiin asioihin - valokuvaesityksiin jne - jos jotain ohjelmaa taytyy olla. Ja miten niin "kulttuurieroja voi olla" - etko siis tunne morsianta ollenkaan? Siinapa ehka ensimmainen ongelma - juttele hanen kanssaan, vaikka tulkin kautta, niin saatpa tietaa, etta mita han haluaa. Olisi aika tokeroa jarjestaa perisuomalainen morsiamenryosto jos morsian itse on vaikka ujompaa sorttia eika tieda, miksi vieraat miehet kantavat hanta pois...

Hmm, Muu on kai "ihan tavallista"...

Nyt havettaa - huomaan kirjoittaneeni tanne ennen kuin olimme edes kiihloissa... Kulta on ollut ihan kiitettavasti mukana, olkoonkin, etta olen itse toiminut "kuskina" tassa asiassa. Mielipiteita kertoo ihan mielellaan, kunhan vain jaksan kysya ensin. Aiomme jarjestaa morsiamen kakun ja sukhasen kakun, eli kullalla on jotain ihan ikiomaa suuniteltavana - ja kulta on myos innostunut kutsuista (jopa suunnitteli niita!), silla niihin liittyy vasaroimista... : Mainitsin muuten eilen, miten hermoja riipivaa on haiden morsiankeskeisyys. Kulta sanoi, etta se vain tuntuu minusta silta, kun olen morsian. Sulhasilla on omat paineensa - esimerkiksi puheet tuntuvat aina jaavat miesvaen kontolle, naisten ei taydy kuin nayttaa hyvilta: "and you're always pretty". 8-)

Vastasin "kartanossa tai muussa juhlatilassa", vaikka todellisuudessa vihkiminen tapahtuu kello/nakoalatornissa. Meidat vihitaan nakoalatasanteella aivan joen rannalla, pitaisi olla ihan mukava tilaisuus. Vanhempia arvelutti koko siviilivihkiminen, mutta iska taisi olla iloisesti yllattynyt kun kaytettiin hanet vihkipaikkaan tutustumassa. Karisivat samalla kaikki ankeat virastovihkimismielikuvat.

Kaverin mies aikoo hankkia best maneilleen radio-ohjattavat autot - saavat kisata keskenaan jos valokuvauksen ja muun odottelun lomassa alkaa aika kayda pitkaksi...

Uppista... Meilla on vahan sama tilanne: kulta haluaa kaikki puheet alta pois heti aluksi, ettei puhujilla paina vatsanpohjassa illan mittaan tieto, etta kohta on minu vuoro, kohta on minun vuoro... Eli periaatteessa mitaan ei "tapahtuisi" ennen valssaamista. Vanhempani ovat tosin kokoamassa valokuvanaytosta meista, eli se olisi ihan hyva valiaikaviihdyke, mutta jotain muuta pienta vahavaivaista ohjelmaa kaipaan lisaksi. Konjakkipullosta kisaaminen menisi ehka, mutta etsin viela vinkkeja jostain ei-leikkimaisesta. Sudoku haalehteen on muuten aivan loistava ehdotus, sopii meinaan monikielisiinkin haihin...

Teleskooppia harkitsen, vaikka haihin on tietty viela aikaa...

MEilla ei nay - kulta on miekkailija, ja on lajia harrastanut yli kaksikymmenta vuotta, mutta halusi aivan ehdottomasti miekattomat haat. Niin monilla kavereilla on kuulemma ollut kunniakujat miekoista tai joku etukateen suunniteltu vastustaako joku tata liittoa-MINA!-hurja miekkataistelu pitkin kirkon kaytavaa- temppu, etta han haluaa viettaaa aivan "tavalliset" haat.

Meidan suvussa on jarjestetty vahan samanlainen tapahtuma nyt parin vuoden ajan, ja mukana on aina mm. lapsille piirustuskilpailu: kaikki osallistujat saavat hienot todistukset osallistumisesta Palkintolautakunnalta ja palkintotilaisuudessa kaydaan lapi kaikki kuvat ja lautakunta (aikuiset) analysoi jokaisen kuvat syvimman tarkoituksen parhaansa mukaan. teatterileikki: kirjoitetaan tarina (orava kiipeaa puuhun, susi vaanii puun juuressa, kedon kukat tuoksuvat) ja kaikille jaetaan rooli (orava, puu, susi, kukka jne) - tarinan edetessa taytyy tietenkin toimia roolinsa mukaisesti.

Miksi sukulaiset ja kaverit loukkaantuisivat tai hammentyisivat, etta kutsussa lukee vaikka "tumma puku" - varsinkin, jos "kylla ma tiedan, etta meidan vieraat osaa pukeutua"? En ainakaan itse osaisi ajatella mitaan pahaa jos saisin varmistuksen siita, etta heipskukkuu, kaapistani loytyykin jo jotain, mita voin paalleni kiskaista. Kuinkakohan moni kasvissyoja esimerkiksi tuhahtaisi lukiessaan kutsuun painetun "juhlissa tarjoillaan ainoastaan kasvisruokaa", etta "no mikska ne mua oikein luulee, olisinhan ma ilmoittamattakin sita syonyt!"? Ja ihan oikeasti, luuli se minun kaverinikin, etta "ystavat osaavat pukeutua kunnolla". Ellei ole varta vasten muistuttanut jokaista kutsuttua, etta "laitathan hei sitten siistit vaatteet haihin", niin mistaan ei voi olla varma - olivat kaverit ja sukulaiset kuinka paljon kerskivertourpoilijan ylapuolella tahansa.

Toistaiseksi olemme varanneet vihkipaikan, juhlapaikan, vihkijan ja valokuvaajan. Kulta on ollut kaikessa mukana - katsastamassa, haastattelemassa - varsinkin oikean valokuvaajan loytaminen oli hanelle tarkeaa. Valokuvaajan valintaa varten kokosimme tietenkin Exceliin tiedot vertailtavaksi ja annoimme jokaiselle kuvaajalle persoonallisuusindeksin ( ;D) ja paatimme sitten. Persoonallisuusindeksi siksi, etta mitaan tampiotahan me ei palkata. Kulta on ollut ihan mielellaan mukana haamessuilla - varsinkin ilmaisilla, ja varsinkin jo tarjolla on ilmaista kakkua. Mina ajattelen haita enemman, mutta kullallekin on joitain tarkeita asioita: Kulta haluaisi myos suunnitella ja saada aikaiseksi nayttavat kutsut, niinkuin tietenkin minakin, mutta mina vahan epailen, etta kummalakaan meilla ei ole aikaa tai taiteellista osaamista tehda mitaan savayttavaa. Periaatteessa kaikesta on kiinnostunut ja juttelee ihan mielellaan (nyt on musiikin valinta menossa) mista vain, minun vain taytyy tehda aloite.

Usko rauhassa. Itse tosin olin viime vuonna haissa - iltahaat kyseessa - joihin joku sukulainen saapui likaisessa olutmainos t-paidassa, farkuissa ja lenkkareissa, ja muutama morsiamen kaveri pukeutui farkkuihin (olkoonkin etta siisteihin) ja pikkutoppiin. Kaikki muut olivat sitten hieman juhlavammin pukeutuneena. Minulle tuli aivan outo olo, kun en tiennyt, olinko itse satiinimekossani ylipukeutunut vai ne muut auttamattoman alipukeutuneita. Jonkinlainen vinkki kutsussa olisi varmasti vahentanyt hammennysta - vielakin eraan toisen kaverin kanssa kun haista puhutaan niin mielessa kayvat ne niin erilaiset pukeutumiskaytannot Niissa Haissa.

Kukaan sukulaisistani ei (tietaakseni) ole uskovainen, omat vanhempani ovat korkeintaan tapakristittyja. Mutta kun ne kirkkohaat on niin kivat... Ja jotenkin paallimmaisena tuntuu myos olevan luulo, etta koska itse olen aikanaan ripille mennyt mutta mies ei, niin etta mies olisi jotenkin asiassa minua painostanut ja mina joutuisin luopumaan suurista haaveista miehen kylman vankkumattomuuden vuoksi. Ei siis suoranaista tuomitsemista, ja kai he ovat sen nyt sisaistaneet ja hyvaksyneet, mutta jotenkin kirkkohaat ovat juuri naita juttuja, joiden vain kuuluu olla, uskonnosta huolimatta. Toivottavasti eivat mainitse mitaan sukulaisille, pahimmassa tapauksessa sielta tulee noottia ja huolestuneisuutta siita, etta onko se liitto edes laillinen ja voi voi et sina lapsiraukka kunnon haita saa. edit: kylla kaikki ajatukseen aika pian tottuivat loppujen lopuksi, ja ehka meidan kohdalla asiaa auttoi etta menimme naimisiin maassa, jossa siviilivihkimiset ovat se tavallisin juhlallinen vaihtoehto. Tosin joulun aikaan iska vahan piruili siskonsa haista, etta 'olikohan niilla edes pappiakaan mukana". Alkoi vahan nolona kakistelemaan kun muistutin, etta ilman pappiakin voi olla ihan kunnon haat...