Poika on nyt n.7kk ja hääyönä (pari viikkoa sitten) mun vanhemmat tuli meille vahtimaan poikaa, kun me olimme miehen kanssa hotellissa. Häämatkaa ei olla vielä varattu, varmaankin lähdetään kevättalvella/alkukeväästä jonnekin koko perheen voimin. Miehen kanssa mennään sitten joskus vaikka hääpäivämatkalle, kun poitsu on hieman isompi. Mielellään kuulisin kokemuksia "häämatkasta" (jotenkin tuntuu pöljältä käyttää tuota sanaa, kun tuntuu että se itsessään määrittelee lapset automaattisesti käsityksen ulkopuolelle.. ) vauvan tai taaperon kanssa.

Samat täälläkin.

Meille tulee peltipiirakoita. Kinkkupiirakka - Aurinkokuivattutomaatti-tuorejuusto Viola, 2 kananmunaa/ pelti - Kinkkurouhe, savuliharouhe Savupojat - Tuoretta persiljaa - Ruohosipulia - Oregano - Tomaattia, - Juustoraastetta - Mustapippuri Kasvispiirakka - Yrttitarhatuorejuusto, 2 munaa - Pestoa - Kesäkurpitsa/munakoiso - Aurinkokuivattu tomaattirouhe, - Tomaattia - Paprikaa - Oregano - Juustoraaste - Mustapippuri Pohjaksi miehen mummin megarasvainen vehnätaikina, täyttää hyvin aamuyön tunteina.

Meillä tulee n.100 henkeä, pääasiassa aikuisia. Juhlat kestävät 11h. Ja porukka on sen suuntaista, että kuivin suin harvempi istuu. Varattuna on - 40 ploa valkkaria - 40 ploa punkkua - 15 lavaa olutta (eipähän lopu kesken.. ) - 5+5 lavaa siideriä - 5 lavaa lonkeroa - 24 ploa kuoharia - 3,5 l konjakkia (avec) - 2 l kermalikööriä (avec) - Booliainekset 80 l, todennäköisesti sekoitetaan n.60 l. Ehkä eniten juhlassa jännittää, että riittääkö viini. Ajattelin varmuuden vuoksi hommata vielä pari hanapakkausta kumpaakin, nehän kestää maailman tappiin. Ja niin kuin jo mainittiinkin, eihän tarkoitus ole kaikkea juoda. Musta vaan olisi aivan älyttömän noloa, jos loppuisi kesken.

Mulle kaaso tilasi saippuakuplaputkiloita ebaysta. Tuli shippinginkin kanssa paljon halvemmaksi, kuin Suomesta tilata. Tosin eivät ole vielä tulleet, joten en tiedä onko tämä aivan mitääntekemätön vinkki.

Meillä harrastelijavalokuvaajakaveri ottaa kuvat. Ko. kaveri, mies ja mun veli ovat innokkaita kuvaajia, ja kaikilla taitaa olla vielä samanlainen kameran runko, joten eri objektiiveja (ja myös sitä näkemystä) löytyy joka lähtöön. Varmaan otetaan muutama poseerauskuva kirkolla ennen vihkimistä, ja sitten muutama juhlapaikalla. Myös kakunleikkaus ja häävalssi saadaan toivottavasti ikuistettua. Muuten tilannekuvat kerätään sitten lähimpien sukulaisten ja kaverien muistikorteilta. Itse henk.koht. inhoan vieraalle ihmiselle poseeraamista. (Varsinkin jos tietää, että on "pakko" onnistua kuvassa jos maksaa siitä monta rahaa. )

Mun mielestä näitä on mielenkiintoista lukea sillä mielellä, että osaa omissa juhlissaan ottaa huomioon erinäisiä juhlien sujuvuuteen liittyviä tekijöitä. Kysymys ei siis mielestäni ole vieraiden miellyttämisestä, vaan siitä että itse ainakin haluan omien juhlien sujuvan mahdollisimman "kivuttomasti", ilman yllättäviä teknisiä kömmähdyksiä. Kaikkeahan ei voi mitenkään välttää, ja odottamattomuuksiakin varmasti tapahtuu, mutta monet täälläkin esille tulleet asiat ovat sellaisia, joita ei välttämättä ole tullut aiemmin edes ajatelluksi. Itselläni ei ainakaan ole aiempaa kokemusta yli sadan hengen juhlien järjestämisestä, varsinkaan näin kirjavalle joukolle (ikä, allergiat yms.). Ja kyllä mä ainakin haluan hääjärjestelyissä tähdätä siihen, että vierailla on hauskaa, miellyttää voi muutenkin kuin oman viihtyvyyden kustannuksella. Mutta takaisin aiheeseen, omasta mielestäni vieraan näkökulmasta epäonnistuneimmat häät ovat olleet semmoisia, joissa käytännön asioita ei ole sovittu/systeemi pettää. Eli vieras joutuu töihin.

Meidän vauva tulee olemaan n. puolivuotias kun mennään naimisiin. Meillä marssijärjestys on täysin "perinteisestä" poikkeava, ensin päätettiin että lapsi saa tulla, sitten kihloihin ja viimeiseksi naimisiin. Naimisiin meno on meille ennemminkin jurdinen toimenpide sekä tilaisuus juhlia ystävien kanssa meidän onneamme. Kyllä mulle on tärkeää että mennään naimisiin ja emme varmasti olisi lähteneet haaveilemaan perheenlisäyksestä, jos molemmat eivät olisi olleet täysin varmoja sitoutumisesta. Pointti, jota epätoivoisesti yritän tässä hakea on siis se, että naimisiin meno on omasta mielestäni tärkeää ja haluan että sen kautta suhteemme "virallistuu", mutta se on kuitenkin vain seuraus olemassaoleville olosuhteille, eikä itsessään määrittele meidän perhettä mitenkään olennaisesti. Sekavaa. Mutta siis, joo. Yksi lapsi ennen aviota, toivottavasti seuraava sitten joskus myöhemmin. Ja mulla on valkoinen puku.

äh. otan pois.

Kihlasormuskaupoilla (aikaa meni ehkä se 20min) Mies jo vähän tuskastuneena: "No löytyykö?" Minä: "Oota nyt hetki, niin katon vielä nää" Mies: "Ota nyt vaan joku kiva, eihän sillä oo mitään väliä, millainen se on" Minä: ?? Mies: "Kun sehän heitetään joka tapauksessa pois" Ei siis ollut häitä perumassa, oli vaan ohittanut sen informaation, että naiset yleensä pitää kahta sormusta, eikä sitä kihlaa vaan heitetä pois hääpäivänä.. Ihan hyvä, että sille joskus mainitsin, että haluan ite olla katsomassa kihlaa, ties mitä se olis hankkinu Häiden suhteen sillä on taas melko optimistisia käsityksiä. On mussukka sitä mieltä, että jos juhlapaikka, ruuat ja kirkko on varattu, niin loput ehtii tehdä suunnitteluja myöten kaks viikkoo ennen juhlapäivää. Ja meille on vielä tulossa suht isot häät.. Ja se esikoinenkin.

500€ oli ajatuksissa maximi, täältä löysin ihanan ja näyttävän puvun joka maksoi 400€. Eli kaikkine härpäkkeineen (kengät, tissiliivit, sukkanauha) menee tuohon 500€ tavoitteeseen.

Täältä sen verran, että me valittiin tuo Peten Pitoässät, vaikka olikin kokonaishinnaltaan hieman toista vaihtoehtoa Huplia kalliimpi. Valintaan vaikutti suuresti ensivaikutelma, jonka he tekivät. Menu oli räätälöity meidän tarpeiden ja toiveiden mukaan, ja mulle tuli ihan kamala nälkä, kun luin sitä. Sähköpostit kulkivat myös tosi nopeasti, olisiko alle viikko mennyt vastauksessa (sen jälkeen, kun palasivat lomalta, lomasta tuli automaattinen ilmoitus heti). Muutenkin heiltä tulleista viesteistä tuli tosi positiivinen fiilis. Toivottavasti hyvä kommunikointi jatkuu jatkossakin, ja ruoat on yhtä herkullisia, kuin miltä kuulostavat

Pukua pitänee tässä katsella, yksi on jo tuolta hääkirppiksen puolelta kiikarissa. Esikoinen syntyy helmikuussa, ja häät ovat elokuussa, joten en uskalla jättää puvun hankintaa tuonne sesongin alkuunkaan.. Toivottavasti natsaa, ja sopiva puku löytyy ennen kuin maha tästä enää kovasti muhkuuntuu. Nyörit on ihan ehdoton juttu, koska varmuudella ei pysty sanomaan, minkä kokoinen sitä kesällä on.

Nostellaan tätä, jos jollain olisi tuoreempia kokemuksia...?

Itse haluaisin kuulla vihkimisen yhteydessä Joel Hallikaisen Entä sitten. Tippa silmään tulee aina..

Tietääkö kukaan, mistä kirjasta tämä on? Olis niin hyvä hääkutsuun, mutta Vilijaana ei välttämättä ole niin tuttu hahmo, että muumimielleyhtymä olisi 100varma.. Muoks. Googletuksen perusteella veikkaisin Vaarallista juhannusta, mutta pystyykö joku varmistamaan?

Miehen puolelta alkoholisteja on enemmänkin, ja tätä pidetään yleisesti hyväksyttynä ilmiönä... Ja mua ärsyttää, koska mulla on aina tosi vaikea olla ko. ihmisten kanssa, koska oon kasvanut niin erilaisessa ympäristössä, ja suhteeni alkoholiin on täysin toisenlainen.. Mutta juu, turha kai tuota on murehtia, mutta jos kukaan niistä haluaa pitää maistissa puheita (aina samat jutut, uudestaan ja uudestaan, sitten martyroidaan, kun tajutaan että ollaan kännissä, eikä muut ymmärrä), niin en vastaa seurauksista... Ja mulla ei ole mitään iloista hutikkaa vastaan, päin vastoin. Melankolinen kännimurjotus ja elämän epäreiluuden purkaminen, oman kohtalon surkuttelu yms. saavat taas veren kieuhumaan. Tästä mä kehitän varmaankin mun ainoan häästressin raskauskilojen pudottamisen lisäksi...

Meillä mun vanhemmat ilmoitti suoralta kädeltä, että haluavat osallistua kustannuksiin. Varmaan menee aikalailla niin, että yhdessä sulhon kanssa maksetaan 2/3 ja meidän porukat 1/3. Sulhon vanhemmat osallistuvat jos osallistuvat. Mitään pakkoa tai odotuksia ei todellakaan ole, varsinkin, kun anoppi on virkavapaalla, hänen miehensä eläkkeellä ja appiukko vain osan vuodesta töissä. En koe minään kunniakysymyksenä tuota vanhempien avustusta, koska he todella haluavat tukea taloudellisesti, nyt kun vielä siihen pystyvät.

Sen verran ajattelin ammattilaista käyttää, että käyn laitattamassa ripsien pidennykset. Meikki ja kampaus saavat hoitua omin voimin.

Naapurikuntalaisina tämä tuntui tosi kiinnostavalta vaihtoehdolta ensi kesäksi, joten onko kellään tuoreempia kokemuksia paikasta, miten hoitui esim. yhteistyö, tuliko hintaan muutoksia, mihin asti juhlitte? Mennään varmaankin torstaina katsomaan millainen paikka on. Tänään sinne soittelin, ja sanoivat, että tiloja on rempattu netistä löytyvien kuvien oton jälkeen. Vaikka onkin hieman hintavampi kuin esim. nuorisoseuratalot, niin tässä yhdistyy monta hyvää juttua: -läheinen sijainti -saa viedä omat juomat ja ruuat (toivottavasti vieläkin?) -siivouspalvelu

Yks idea, mitä oon aika usein käyttänyt, on sellofaani maljakossa. Isoon maljakkoon rutataan sellofaania, vettä sekaan, ja pienempikin kukkalaite pysyy pystyssä. Näyttää ihan siltä, että kukat olisivat jäämurskassa. Värikkäästä sellofaanista voi laittaa pienempiä palasia sekaan, niin saa vaikka teemavärin mukaan. En ole kokeillut, mutta voisi olla kiva idea laittaa sekaan semmoisia "valojääpaloja", mitä joskus drinkeissä näkee. (ei ehkä niitä punaisia vilkkuvia )

Uskon että ymmärtää.. Ystäväni häihin ei lähetetty avec-kutsuja, oli kuinka vakituinen kumppani hyvänsä, elleivät molemmat olleet läheisiä morsiusparille. Ainakaan itse en todellakaan vetänyt hernettä nenään, vaikka asiaa ei sen kummemmin seliteltykään. Jos joku nyt tuollaisesta suuttuu, niin suuttukoon.. Jos olisin itse tilanteessa, että tuntemattomia/epäläheisiä aveceja olisi tiedossa enemmänkin, niin laittaisin avec-kutsun vain niille ystäville, ketkä eivät tuntisi ketään muuta hääseurueesta.

Kaverin häissä oli mielestäni aika ihanasti laitettu sivulle aina kaksi lauseen alkua, mitkä vieraat sitten täydensivät ja laittoivat nimet alle. Tyyliin: Onnellinen avioliitto.... Tämä päivä.... Haluaisin toivottaa... Vuoden kuluttua... Rakkaus... Noitahan voi keksiä vaikka mitä, saa samalla elämänohjeita ja vieraitten muistoja häistä.

Oikeastaan muuten ei ole väliä, kunhan pyytää naimisiin tai vaimokseen, ei kihloihin.. Siis niin ettei jää epäselvyyttä konkreettisista naima-aikeista.

Lähes poikkeuksetta jokainen mainitsee, ettei halua "nolaamisjuttuja", kuten outoja vaatteitta, myymistä ymsyms (en kyllä itsekään haluaisi). Silti aika usein näkee ulkona tämmöisiä polttariseurueita, missä morsiamen ei voi sanoa olevan kukkemmillaan. Vaikka otos ei nyt olekaan kattava, niin voidaanko tehdä johtopäätös, että joskus morsian vain suostuu polttariporukan hömpötyksiin oman hauskanpitonsa kustannuksella? Vai haluaako joku oikeasti päälleen polttari-iltanaan päälle sen 80-luvun morsiuspuvun, "hulvattomat" meikit naamaan ja myymään tikkareita ratikkaan? (nähty) Ettei mene ihan OT, niin: - em. nolausjutut - tappelu +++extreme, hemmottelu ja hauskanpito